Jousi

[Santtu Risku]

lasi ja hiilikuidut nyt on muutenkin ihan paskoja eivätkä ne sovi primitiiviseen tussusotaan missään määrin.

[Juri]

[Ari Rantala]

Tuli testattua tuo isompi kumitussu ja huonoksi havaittua. Fylliä nuolivarren ja kärjen välillä on liian vähän ja osuma sattuu ihan saatanasti kun nuolen pää täräyttää fyllin läpi...mustelma tosin on todella näyttävä

Lisäfylläys taas tekisi nuolesta liian painavan...se siitä kokeilusta

Nyt en kyllä tajua miten te saatte noista nahkatussuista noinkin kevyitä. Tuota kumia kun ei ole kuin millin vahvuudelta noissakaan.

[Dan The Master]

Ootteko tehneet kattavampia tutkimuksia pullonkorkeilla tai korkilla sinällään? Itse ainakin olen pullonkorkkeihin tyytyväinen (shampanjapullon korkissa on vielä eräänlainen laminointi päässä eli erillinen, liimattu pala korkkia "poikkisyyhyn"... Joskos se olisi kestävempi ja turvallisempi?) Tyyliin: http://content.answers.com/main/content/wp/en-commons/thumb/b/b4/180px-ChampagneCorksLarge.jpg

Että näin. Pitäis olla suht primitiivikin rakenne vaihtoehto.

[Juri]

[jkekoni]

Synteettinen viinipullon korkki olisi parempi... paitsi että ne on liian pieniä...

[Juri]

... ja painavia.

[Ari Rantala]

Tuossa Danin korkki-ideassa voisi olla munaa. Noissa on tosiaan monta kerrosta "syiltään" ristiin liimattuna. Kestävätkö sen enempää iskua kuin kokokorkkinen on hieman kyseenalaista. Pitänee tehdä weekendin aikana empiirisiä kokeita ja aloittaa ne tyhjentämällä jokunen pullo kuoharia

[Tuukka Kumpulainen]

Suuri Tussusota 2008 on nyt alustavasti sovittu käytäväksi Mynämäellä, Jokirannan tilan moni-ilmeisessä muinaismaastossa. Tarkka ajankohta on edelleen auki, lokakuun jokin viikonloppu lienee todennäköisin. Olisi hienoa, jos paikalle pääsisi tähänkin keskusteluun osallistuneita ulkopaikkakuntalaisia.

[Juri]

Jee!
Tuleekin sitten kiire niiden nuolien kanssa. Munasyndit pitää myös hankkia ja väsätä kypärään visiiri sekä niska- että korvaläpät. Alumiininen kattilan kansi saa luvan kelvata kilveksi, tai sitten olen ilman.

Mitkä ovat säännöt?
Kaikki kaikkia vastaan vai heimosotaa? Kuinka pitkälle pitää laskea jos saa osuman? Miten suhtautua erilaisiin osumiin; keskivartalo, pää, jalka, käsi?
Jos nuolet loppuu niin saako käyttää sotanuijaa?

[Tuukka Kumpulainen]

Säännöt voivat olla vaikka minkälaiset. Yksinkertaisin skenaario on kaikki kaikkia vastaan, mikä tahansa nuolen osuma muualle kuin kilpeen tappaa ja viimeisenä henkiin jäänyt voittaa.

Kaksi heimoa, lipunryöstö etc. etc., kehitellä voi vaikka miten. Eiköhän yhteen päivään mahdu useampi matsi.

Rikoin olkapääni viime viikolla yhden käden tempausta krapuloissani kylmiltäni kokeillessani (vitun järkevää) eikä se ole edelleenkään parantunut. Oikean kyynärpään nosto vaakatasoon on tuskallista olalle. En tiedä pystynkö ampumaan jousella laukaustakaan.

[Simo Hankaniemi]

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

[Juri]

Minusta 35 paunaa saisi olla ehdoton yläraja jousen jäykkyydelle, sopivan painoisilla nuolilla sellaisella ampuu tehokkaasti ainakin 40 metriin saakka.
35 paunaisella ja 35 paunaisella voi heitossa olla suuriakin eroja. Testeissä käyttämäni valeakaasiajousi on takuulla siitä tehokkaammasta päästä, sattuikin aivan perkeleesti. Hyväheittoinen ja pitkävetoinen 40 paunainen jousi on mielestäni jo liian vaarallinen.
Lyhytjousimiehet eivät tunnu ihan aina ymmärtävän millainen vaikutus vetopituudella voi jousen tehoon olla. Esimerkistä käyköön viime perinnejousikisojen Simon kongolainen svedupetteri johon moni muukin kuin minä ampui nuolensa säleiksi.
Vetopituuden vaihteleminen lyhyemmäksi tilanteiden mukaan taas ei ainakaan itselleni ole ollut mikään ylipääsemätön ongelma.

Standardikokoiset nokit olisivat oikeasti kätevä ratkaisu. Muovinokit ovat rumia ja epäprimejä mutta myös halpoja ja helppoja ja kestäviä. Toinen ratkaisu olisi standardikokoinen nokkiuraviila. Esim. itse olen käyttänyt selfnokin viimeistelyyn 2,3 mm paksuisen grillitikun ympäri kietaistua 180 grit hiekkapaperia. Nokkiurasta tulee tällä konstilla saman kokoinen kuin 11/32" muovinokista. Jänne taas on helppo paksuntaa nokin alueelta sopivan kokoiseksi.
Nokeista voi myös tietysti pyrkiä tekemään joko niin tiukat tai väljät etteivät muut niitä pysty käyttämään, riippuu ihan siitä millaisen linjan me haluamme valita.

Suosittelisin pakollista välinekatsastusta. Kokenut silmä havaitsee syyvirheet rimanuolissa tai huonosti tehdyn tai kiinnetyn tussun varsin nopeasti. Jos rimanuolet sallitaan niin niitä ei saisi maalata vaan puun syiden kulku pitäisi olla näkyvillä. Petsi taas ei piilota syitä vaan korostaa niitä.
En ole aivan vakuuttunut siitä että viistosyisen riman teippaus todella estäisi nuolen hajoamisen kovassa törmäyksessä. Terävä säle saattaa kuitenkin työntyä teipin läpi.

Muilta osin Simon kuvailemat säännöt kuulostavat minusta hyviltä ja koetelluilta.

[Tuukka Kumpulainen]

Vetopituudella on tosiaan armoton vaikutus nuolen liike-energiaan. Jos paunaraja on ainoa raja, ampuu 35-paunainen pitkävetoinen jousi nuolen 20 % suuremmalla liike-energialla kuin 35-paunainen, 48-tuumainen yksipuinen jousi, käytännössä ero on vielä isompi pitkän nuolen suuremman massan takia. Kolmannes lisää nuolen potkuun ei ole mikään kosmeettinen ero.

Jos 35#@28" on yläraja, täytyy 50#@20" olla myös sallittu. Suuenergia on sama.

Ei nokkien koon pidä olla standardoitu. Jos vieraan nuolen kapea nokki ei sovi omaan ylipaksuun jänteeseen, mitäs läksit. Ohuella jänteellä ampuva voi ampua mitä tahansa nuolta, lällällää. Jokaisella on joka tapauksessa omat nuolensa ja vapaa valta päättää kuinka monella nuolella lähtee taistelutantereelle. Vähänuoliset ovat kusessa, näin se menee tositilanteessakin. Minusta on olennaista että tussusodassa säilyy armoton ja räkäinen meininki, mistään urheilulajista ei ole kyse vaan taistelusimulaatiosta.

[Simo Hankaniemi]

[Simo Hankaniemi]

[Juri]

[Ari Rantala]

Sääntöpuoli alkaa olla ihan riittävästi läjässä. Eli jos pelataan niin eiköhän pelata näillä...tai yksi tarkennus vielä

Olin ymmärtävinäni, että muovinokki olisi ok. Entä sulat?

[Simo Hankaniemi]

[*Vympel*]

[Santtu Risku]

se käy muuten kipeää. sormia nyt on kumminkin melkeen mahoton suojata, koska niillä pitää olla hyvä liikuteltavuus. tällainen osuma on toki melko marginaalinen, joten ei kannata huomioida suuresti. mutta kipeää se kyllä käy ja kynnet voi irrota. itselläni irtosi vain 1.

[Simo Hankaniemi]

Jousikättä on tosiaan hankala suojata, koska sormissa pitäisi säilyä maksimaalinen herkkyys ja liikuteltavuus. Mutta onneksi tällainen osuma on harvinainen, minullekin niitä on tullut vain kerran tai pari. Ja pääsääntöisesti nuoli tulee sen verran kaukaa, ettei energiaa ole turhan paljon.

[Simo Hankaniemi]

Olen pohdiskellut tätä Jurin haluamaa 35 paunan ylärajaa ja tullut siihen tulokseen, että menee liian alas minun makuuni. Tussuotteluissa on vuosikymmeniä käytetty kaikenmittaisia jousia, jotka ovat useimmiten olleet paljon jäykempiä kuin 35 paunaa. Näihin otteluihin ovat osallistuneet myös varsin nuoret pojat ja naiset. Joten 40 paunaa ampujan vetopituudella on "sietoraja" keventämisen suhteen. Sitä pienempi yläraja alkaa lähennellä larppihommia. Tussusodan on tarkoitus erota oikeasta lähinnä vain siten, että kovien kärkien tilalla on pehmeät kärjet. Jos peli menee niin kevyeksi, että ensikertalainen voi suhtautua siihen yhtä huolettomasti kuin ilotyttö hääyöhön, niin ollaan toisen pelin alueella.

Pelon tunne ja taistelustressi sekä näiden hallitseminen ovat täysin välttämätön osa tussusodan sosiaalipsykologiaa. Kyse ei ole värikuulapelin tai "airsoftauksen" primitiiviversiosta. Ne jotka ovat kokeilleet esim. värikuulapeliä tietävät, ettei siinä tunnu minkäänlaisia pelon väreitä pyllyssä. Se on vain hieman kalliimmilla välineillä käytävää hernepyssysotaa.

Jos paunaraja laskettaisiin 35:een, niin asia ei olisi sillä hyvä. Esim. eräs tunnettu kamppailumies oli kerran näkemässä ottelua, missä 33-paunaisella lyhyellä jousella ampumani tussunuoli sattui katkaisemaan ranteen paksuisen lahon koivun. Tämä vierailija "järkyttyi" näkemästään ja totesi, että hän ei uskaltaisi osallistua näihin matseihin. Siis 33 paunaa oli hänelle liikaa. Jos raja laskettaisiin tämän henkilön miellyttämiseksi 30:een, niin seuraavaksi ilmestyisi joku vanha larppaaja, joka vaatisi rajaa 20:een. Ja seuraava vaatisi tussujen koon lisäämistä samanlaiseksi kuin larpeissa, kaikkiin varsiin teippejä, nokkeihin pampuloita jne.

[Simo Hankaniemi]

Tussutaistelussa on aivan normaalia, että ensikertalainen pelkää tapahtumaa niinkin paljon, että jähmettyy toimintakyvyttömäksi. Auer on aikoinaan ollut todistamassa erään Alin ensimmäistä tussumatsia, missä ko. kaveri ei kyennyt muuta kuin vapisemaan lähes shokissa. Minä muistan erään vaasalaisen kaverin neitsytottelun, missä nuori mies meni rintamamme vasemmassa laidassa puskaan piiloon ja ammmuskeli sieltä minne sattuu holtittomasti, ilman kohdetta. Kun menin tutkimaan tilannetta jätkä oli naama valkoisena ja silmät pyörivät kuin pakojäniksellä. Jotkut ensikertalaiset yrittävät "antautua" kun joutuvat tilanteeseen, missä tajuavat saavansa kohta osuman nahkaansa.

Joskus myös kokeneemmat alkavat käyttäytyä hassusti paineen alaisena. Lauma veteraaneja saattaa lähteä silmittömään pakoon joutuessaan vain yhden vastustajan yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Sitten on niitä, jotka alkavat nähdä omiaan ja väittävät osuneensa henkilöön, vaikka näin ei ole tapahtunut. Jne.

Vastaavasti jotkut aloittelijat yllättävät kylmäpäisellä toiminnallaan. Joutuessaan mahdottomaan tilanteeseen, missä heidän "pitäisi" mennä paniikkiin, he alkavatkin ladata ja ampua ihan viilipyttyinä. Elämä on ihmeellistä.

[Martti Auer]

Niissä kevyemmissä jousissa tuuditatuduttaisiin helposti väärään turvallisuudentunteeseen ja alettaisiin ampumaan huolettomasti, jolloin onnettomuuksia sattuisi. Mikäli on vahvempia jousia niin silloin ollaan myös varovaisempia. Terävämpi puukko on turvallisempi mitä tylsä puukko, tylsällä puukolla tapahtuu eniten onnettomuuksia. Vahvemmat jouset tuovat tussusotaan myös enemmän realiteetin tuntua ja se onkin tussusodan pyrkimys, että se pidetään mahdollisimman realistisena, eikä siinä aleta toteuttamaan mitään fantasiajuttuja, juttuja - jotakin FANTASIAA. Tarkoitus on pysyä mahdollisimman lähellä realismia. Tietysti on kaikenlaisia näitä kastroituja lajeja, jotka eivät muistuta enää entisestään, kuten karate josta on tehty jokin urheilumuoto. Karate on hengenvaarallista katutappelussa lähinnä karatekalle itselleen, karatesta on tehty fantasiamuoto. Urheilu on fantasiaa, kuten jalkapallo ym., eikä niitä pidä sekoittaa tositilanteisiin, silloin voi sattua pahoja vahinkoja. Mitä kaikista eniten vihaan on lipunryöstö.[/b]

[Simo Hankaniemi]

Jep, tuosta lipunryöstöstä voisi sanoa pari sanaa. Minäkin vieroksun sitä. Mehän olemme aikoinaan kokeilleet sitä tussusodassa, mutta se ei tuonut mitään lisäarvoa kamppailuun. Tussusodassa päämääränä on etsiä ja tuhota vastapuoli viimeiseen mieheen. Tehtävä on maksimaalisen haasteellinen, koska vastapuoli pyrkii aivan samaan, heitä on yleensä yhtä paljon ja aseistus on samanlainen. Koskaan ei voi varmasti tietää, mikä on lopputulos. Vastapuolen taistelijoiden metsästys on äärimmäisen kiehtovaa puuhaa, joka hyvin hoidettuna palkitsee itse itsensä. Lipunryöstö tuntuu tässä yhteydessä yhdentekevältä. Jonkin rätin valtaaminen on merkityksetöntä, jos peli loppuu siihen, ikään kuin kesken, koska vastapuoluelaisia on vielä "hengissä".

Tussusota simuloi entisajan julmia heimosotia, missä ei jaettu kakkospalkintoja. Häviäjää odotti pitkässä juoksussa sukupuutto. Vastustajille ei varattu reservaatteja, eikä annettu Marshall-apuja. Jos huonompi osapuoli ei kyennyt pakenemaan muille alueille, heidät jyrättiin totaalisesti. Parhaimman näköiset nuoret naiset ja terveiltä vaikuttavat lapset joskus säästettiin voittajien lukumäärän kasvattamiseksi.

Tämän entisajan heimosoturien totaalisen asenteen omaksuminen on hyvin helppoa. Se syntyy tussusodassa itsestään. Tuntuisi äärimmäisen epätyydyttävältä nähdä pelin loppuvan siten, että maalitauluja on vielä pystyssä.

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

[Santtu Risku]

kyllähän ne värikuulat ihon aina rikkoo ja tekee mustelman nykyvermeillä, mutta ymmärrän ja kannatan simon knataa täysin. Ei tuttusota oo sellasta että kunhan kellekkään ei käy kipeää. pointti on sodan jäljittelemisessä, jolloin osuman tulee käydä sen verran että sitä oikeasti pelkää kuten oikeassa sodassa pelkäisi nuolta. en nyt tarkoita että pelkäisi kuollakseen, mutta että osuma sattuu sen varran, että ei ole ihan sama osuuko vaiko ei.

[Lehtis]

Poika harrastaa tuota värikuulahommaa ja kertomansa mukaan kyllä tuntuu. Vähän aikaa sitten oli tuomarina ja siitä huolimatta mustelmilla, kun kuulemma pitää olla tulialueella osumia havainnoimassa. Ymmärtääkseni kisojen välinetarkastuksessa ammutaan tutkaankin, jotta vehkeitä ei aivan mahdottomiin viritellä. Kuulia kyllä on ilmassa ja kaikki ei aina osu sinne, minne pitäisi.

[Ari Rantala]

[Santtu Risku]

eipä ainakaan primitiivisessä sodankäynnissä ole sattumaa kuolema. tietty eriasia nykyään kun ilma on täynnä lyijyä.

[Kale]

Olisi hauskaa päästä pelaamaan "tussusotaa". Vois koittaa päästä.
Sopivan tehoinen jousikin löytyy, nuolten värkkääminen on helppoa.
Sijainti tosin on vähän hankala, junalippuun ei minun budjetilla oikein ole varaa. Jossakin lähempänä helsinkiä voisin päästä hyvinkin suurella todennäköisyydellä.

Airsoftia harrastavana voin kertoa, että kyllä siinäkin sitä taistelun fiilistä tuntee. Kyllä se kirpaisee kun osuman saa, ja pelistä tippumista sitä yleensä pelkää enemmän. Pienellä porukalla (4-6hlö) pelataan ja joskus laukauksia vaihdetaan hyvinkin pitkään ilman hengenlähtöjä, joskus hyvin lyhyen aikaa.. Kyllä airsoftiinkin saa sitä vaarallisuutta ja kivun tunteita kun vähentää vaatetusta. Isolla porukalla voi ollakkin että on vaikea päästä tunnelmaan kun 500 kuulaa lentää pään yläpuolella kokoajan, mutta pienellä porukalla saa keskittyä paremmin 1vs1 taisteluun.

[Simo Hankaniemi]

No voihan se olla, että moderneissa peleissäkin pääsee tunnelmaan. Tuota minun kokemaani värikuulapäivääkin olisi voinut parantaa sillä, että pallukoiden määrää olisi rajoitettu kutakin peliä kohti. Esim. joka miehellä olisi voinut pelin alussa olla vain 20 kuulaa, jolloin niiden käyttö olisi ollut hallitumpaa ja hillitympää, eikä hysteeristä räiskimistä. Nyt paukkuja oli aivan älyttömästi ja päämääräksi muodostui lähinnä niiden kuluttaminen loppuun.

Nykyaikaisessa sodassa henki varmaan on halpa, kuten kuvaamassani värikuulapelissä, mutta tussusota on hiukan toisenlaista. Nuolia on käytössä sen verran niukasti, että jokaista laukausta joutuu hiukan harkitsemaan. On hyvin harvinaista, että joku saisi osuman puhtaasta harhanuolesta, koska harhanuolia ei ole. Jokainen nuoli tähdätään kohti henkilöä. Kun saa osuman omaan nahkaansa, niin sen tuntee ansainneensa. On tullut oltua hidas, varomaton, huolimaton, tehnyt virhearvion tai vain hävinnyt paremmalleen.

[Kale]

Onhan se värikuulasodasta mainittava, että siellä tosiaan kuulia saa rätkiä niin paljon kuin huvittaa - sarjatulella.
Meillä saa varata mukaansa kuulia niin paljon kuin haluaa, mutta vain yksittäislaukaukset on sallittuja jos ei erikseen sovita. Itselläni on aseessa vain noin 26 ammuksen lipas ja voin arvata, että jos enemmän niitä olisi niitä myös tulisi ammuttua.

[Kale]

Ja vielä mainittakoon se, että vähemmillä kuulilla taktikointi on paljon tärkeämpää => hauskempaa

[M.Reinikainen]

AARRHH!!! Selkänahkani huutaa jo toimintaa!!

Olen jo parinkin muukaan tulijan kassa hieman keskustelleet tästä sota pelistä ja olemme tulleet siihen tulokseen, että jos pelataan niin palataan sitten kunnolla eikä siihen kunnolla pelaamiseen riitä yksi päivä.

Ehdottaisinkin, että olisimme kaksi päivää (Lau –Sun) kelpaako kaikille?
Oli Tonin kanssa pientä puhetta myös siitä, että ostettaisiin illalliseksi sinne (porukalla puoliksi) vaikka kokonainen lammas (hmm…)

Okei aloitetaanpa seuraavalla kysymyksellä. Kuinka moni on mahdollisesti mukana sodassa jos ja kun se saadaan kasaan?
(!!!Ilmoittautumisia!!!)

Ja kuinka monelle sopii (vielä määräämättömälle päivälle kohdistuva kilpa) jos ensisijaisesti oletettaisiin, että ottelu käytäisiin tämän kuun viimeisenä viikonloppuna tai sitten ensi kuun ekan viikon lauantaina - sunnuntaina?!?!

Vai sotiiko tämä viestini jo aikaisempia päätöksiä vastaan??

[jkekoni]

Olen sinällän kiinostunut osallistumaan, mutta en ole tehnyt nuolia.
viikonloppu 25-26.10 on mulla kiinni.

[M.Reinikainen]

Noniin! Nyt on tämäkinasija lyöty lukkoon ja päivämäärät ilmoittaa herra Hankaniemi (jahka kerkiää/ itse unohdin jo)

Tapahtuma paikkana olisi ensisijaisesti noin 38 kilsaa turusta (raumalta matkaa on 52 km ja Porista 100 km) raumalle päin johtavan 8-tien varrella sijaitseva leiri- ja virkistyt toimintaa harjoittava jokirannantila.

http://www.jokirannantila.com/

Tilan omistaja on itse ollut tähänastisissa kesskusteluissa todella kiinnostutu asijasta ja on antanut sienauksensa jo alustavissa sovinnoissa.
Asija on silti viela lukkoon lyömistä vaille valmis (neuvotteluni on vielä kesken)


Simo!!! Sinun vuorosi!

[toni]

En tiedä/muista onko tämä jo pyörähtänyt jonkun toimesta täällä,kuitenkin..
vaik ei ny tussusotaa olekaan.

http://www.youtube.com/watch?v=LziwvG0CxMk&NR=1
http://www.youtube.com/watch?v=kDQGvTy-_MM&feature=related

[Simo Hankaniemi]