Jousi

[Ari Rantala]

Tästäkin on varmasti ollut juttua aiemminkin mutta nostetaanpa nuoli sulkineen taas pöydälle.

Eli kymysys on sulituksen kierteisyydestä. Mitä vaikutusta on lähteekö nuoli pyörimään ammuntasuunnassa vasurille vai oikealle?

Itse pähkin jotain paradoksijuttuja ja siinä tapahtuvaa taipumaa mutta en kyllä saanut mitään järkevää ajatusta aikaiseksi. Lähinnä on kyse siitä, että osa sulistani (koppeloa) on eri siivestä ja osa taitaa olla pyrstöstä, tai ainakin sulan luonnollinen kaartuma vaihtelee ja olen liimaillut puolet uusista nuolistani kaartuman mukaan ajatuksella, ettei pyörimissuunnalla olisi merkitystä.

Mitäpä mieltä nuolentekijägurut ja muut suurmiehet ovat?

[Ekkorre]

Gurujen ja suurmiesten vastauksia odotellessa oman epägurun pienmiehen mieleni tuotetta:

Pyörimissuunnallahan voisi periaatteessa olla merkitystä, jos nuoli lähtee hieman poikittain lentosuuntaansa. Silloin se voisi tavallaan saada ylä- tai alakierrettä, mikä taas vaikuttaisi kantamaan tuottamalla nuoleen nostetta tai painamalla sitä alas. Silloin optimaalinen pyörimissuunta riippuisi siitä, missä asennossa nuoli lähtee, joten erisuuntaiset sulat sopisivat paremmin erilaisille jousen ja nuolen (spinen) yhdistelmille. Näin voisi kenties saada muuten 200 metriä lentävän nuolen lentämään jopa pari milliä pidemmälle. Lennossahan sulka joka tapauksessa ohjaisi nuolen suoraan.

Sivutuulessahan ylä- ja alakierre voisi myös toimia, joten ehkä sulituksen suunta pitäisikin valita tuulensuunnan mukaan

Todennäköisesti kannattaa joka tapauksessa liimata sulka sen oman suunnan mukaan, sillä toiseen suuntaan sulka on varsin hempuli, eikä siis oletettavasti ohjaa nuolta vaan lähinnä painuu vartta vasten.

[Juri]

Gurujen yms. asiantuntijoiden mukaan pyörimissuunnalla ei ole minkäänlaista merkitystä nuolen lentoon, ampuu sitten vasemmalta tai oikealta puolelta jousta. Tähän olen minäkin tyytynyt, suurmiehillä taas on tietysti tästäkin asiasta ihan omat elämää suuremmat mielipiteensä.

Sulat ratkaisevat. Oikeanpuolisen siiven tai pyrstön sulilla sulitetun nuolen tulee pyöriä perästä katsoen myötäpäivään, vasureilla toisin päin.
Juuri niin kuin Ekorre jo aavistelikin.

[Ari Rantala]

[Juri]

[Juri]

Pyrstösulkien kaarevuus on tosiaan erilainen kuin siipisulissa. Ehkä varminta olisi käyttää niitä vain keskenään.

[Matti Matinpoika]

[Ari Rantala]

Isoissa kalkkunansulissa, siis isoissa, jää tasauksen jälkeen suht suora tökö jäljelle. En ole kokeillut mutta veikkaisin, ettei siipipuolella olisi juurikaan väliä.

Koppelosulitus alkaa olla finaalissa. Enää sulkien lankavarmistus ja pientä fiksausta sulkiin. Yhdestätoista nuolesta yhdeksän lentää todella nätisti ja kasaa syntyy. Kaksi venkoilee. Toisessa on painoa 30g ja toisessa vain 24g. Nuo yhdeksän muuta ovat 26-28g. Toisen saanen reerattua keventämällä kärkeä mutta tuo toinen taitaa olla sopivampi kevyempään jouseen.

Sulituksen pituus on 9,5mm ruoteineen ja korkeus n.12mm. Tasausjälki ei ole ihan A1-luokkaa...

Kuvissa päällä nuo kaksi venkoilijaa ja nokkipääkuvassa venkoilija on oikealla.

[Ekkorre]

Nuo punaruskea-mustat tasaisen raidalliset sulat ovat selvästi koppelon pyrstöstä. Siipisulat ovat tasaisemman värisiä ja harmaampia. Kuvassa koppelo1 näyttäisi molemmissa nuolissa olevan kaksi pyrstösulkaa ja siipisulka.

Omasta sulkastäshistä sattuu löytymään kokonainen koppelonpyrstö, on kyllä komean värisiä sulkia.

[Ari Rantala]

[Emil Lindfors]

Sulkien suunta on helppo päättää ihan vain katsomalla sulkaa.
Sulissa on aina ylä- ja alapuoli. Yläpuoli on tasainen ja kuvio/väri näkyy siinä selvästi. Alapuolessa taas sulan säikeet (on niillä varmaan joku oikea nimikin...) ovat ikään kuin auki ja muodostavat "harjanteita". Alapuoli on usein myös harmaampi kuin yläpuoli.
Katsoo vain että kaikki sulat tulee samoin päin, esim. alapuoli (harmaampi) oikealla, niin kierrekin on automaattisesti oikein.

Osassa nuolista näyttää siltä, että olisit laittanut puolet sekaisin. Käytössä näkee miten lentää. Yleensä vähän huonommin koska erisuuntaiset kierteet tasaavat toisensa eikä nuoli siten juurikaan pyöri...

[heiluri]

Siikaset.

[heiluri]

Eikun..prkl..oikea nimitys taitaa olla höytyliistake.

[Ari Rantala]

[Emil Lindfors]

Juuri näin. Muuten tosi siistit nuolet, ainakin kuvien perusteella. Ainoa mitä jään kaipaamaan, on sopivan ohuella langalla tehty siisti sidos...

[Ari Rantala]

Kuuden kisanuolen setti löytyi nopeasti "tilastollisin menetelmin". Eli merkkasin nuolet ja sitten merkkasin minne ne osuvat. En "tilastoinut" kuin selvästi keskialueelta poikkeavat. Ampumakertoja oli parisenkymmentä.

Yksi menee jatkuvasti yli, kaksi vasurille ja yksi oikealle. Koitan vielä viilailla sulitusta jos saisi noistakin vielä pari lentämään tasaisemmin mutta tämäkin on ihan tyydyttävä tulos. Eikä nuo "poikkeavatkaan" pahasti poikkeile mutta kuitenkin selvästi.

[Juri]

Tarkistitko varsien/kärkien suoruuden?
Peukalon ja keskisormen kynsien välissä "spinnaaminen" on varsin lahjomaton menetelmä.
Vasemmalle ja oikealle lentely voi hyvin johtua myös taipuvuudesta.
Kärkien painoja vaihtelemalla voi vaukuttaa spineen.
Pikillä matkoilla alkaa nuolien massankin eroilla olla vaikutusta.

[Ari Rantala]

[Ari Rantala]

[Ari Rantala]

Eipä toiminut lakkakikkakakkonen. Eikä kärjen kevennyskään. Lohtuna sentään se, että nuoli pelittää ihan mallikkaasti kevyemmissä jousissa

Enivei tuon kanssa "tapellessa" kevensin yhden aiemmin tekemäni setin kärjet 9g painosta 7g painoon ja ne pirulaiset alkoivat lentämään ihan hienosti tuolla n.55#:n bambujousella kun aiemmin olivat venkoilleet lennossa

Samassa yhteydessä tajusin, että minulla ei ole hajuakaan siitä minkä painoisia kärkiä muut käyttävät. Omani ovat vaihdelleet tapauksesta riippuen 10-6g välillä ja olisi hieman sellainen ajatus, että tarkkuusammunnassa kevyempi olisi parempi.

[Simo Hankaniemi]

Minulla on ainakin se menetelmä, että en trimmaile huonosti lentävää nuolta mitenkään. Jätän sen vain pois kilpailuun tarkoitetusta nuolisetistä. Huonompikin nuoli kelpaa huviammuntaan piharadalla ja kaikkein huonoimmatkin palvelevat ihan hyvin roving-ammunnassa maastossa. Roving-nuolet ovat yleensä sen verran lyhytikäisiäkin, että sinne niitä menee kuin Kankkulan kaivoon trimmausten kanssa tai ilman.

Tosin täytyy myöntää, että aina ei edes ehdi koeampua uutta nuolisettiä ennen kisoja. Nytkin joitakin päiviä sitten ammuin Sievissä liian jäykillä nuolilla.

Jos leikkurinuoli lentää selkeän huonosti, otan leikkurin pois ja alennan nuolen klunssi-nuoleksi kiinnittämällä siihen hylsykärjen.

[Tuomo]

Tuolta löytyy hyvää tietoa: http://www.tap46home.plus.com/mechanics/ Sieltä FOC, niin selviää mm. kärjen painon ja sulituksen vaikutus nuolen käyttäytymiseen.

[Ari Rantala]

Hmmm...alumiinia ja carbonia...kuinkahan hyvin arvot rimmaavat puuvarsiin...

Hyvä linkki kuitenkin. Paljon hyödyllistä tietoa

[Tuomo]

Pelkkiä numeroarvoja ei tietenkään kannata tuijottaa, vaan periaatteita, mekaniikkaa ja fysiikkaa numeroiden takana. Mielenkiintoista oli esimerkiksi erilaiset FOC-suosituksen alumiinille ja hiilikuidulle, sekä erityisesti se, että oli perusteltu miksi näin on. Jos ymmärtää teorian, sitä voinee yrittää soveltaa puunuoliin. Toisaalta, eipä siinä paljon soveltamista ole, jos käyttää jokseenkin normaalin rajoissa olevia kärkiä, varsia ja sulkia - hyviä nuolia sillä saa!

[Paas]

Mitenkä on neljän sulan sulituksen laita? Löytyykö sille historiallisia referenssejä? Entä sulkien liimaus/sitominen, onko käytännössä aina käytetty jonkinlaista liimaa sulkien kiinnitykseen vai onko pelkkä sidonta ollut käytössä?

[Simo Hankaniemi]