Jousi

[Ari Rantala]

Eiväthän nuo oikeasti mitenkään erilaisia ole. Ihan samat pääjutut kuin nuolilla yleensäkin.

Tein ajankuluksi ja vaihteluksi tonkinbambubulletwood jousen työläälle tilleröinnille muutaman heräteideanuolen.

Varret ovat pihlajaa ja oikaistu noin suunnilleen. Kärjet metsästä löytyneen hieman iällä olevan hirvensarven sahausjätepalasta ja sulitus kahden pikkusulan jarrutyyppinen ratkaisu. Sulat ovat kokonaisia ja sidottu vain ruodin juuresta. Sidonnat on tehty pellavanarulla ja ehkä ne pitäisi vaihtaa jännesidonnaksi. Sopisi jotenkin paremmin tyyliin.

Nuolilla ei siis ole tarkoitus ampua mitään vaan ne ovat rekvisiittaa, esittelymatskua jota voi sitten vertailla nykyaikaisempiin ratkaisuihin.

[Juri]

Ihan tyylikkäiltä näyttävät, mutta...
- Nuolen varren pään sopisi olla viistetty kärkeä vasten, sekä kestävyyden että toiminnan kannalta.
- Pellavanaru on turhan paksua, jänteestä saisi sekä tiukemman että soukemman kiinnityksen.
- Kärjen ja varren väliin tekisi hyvää myös pihkasta ja hiillestä, tai tuohitervasta tehty kuumaliima.
- Nokit kannattaisi vahvistaa jänteellä tai langalla, etteivät vaan halkea ampuessa.
- Nuolet tulisi suojata kosteudelta jollain rasvalla tms. Näyttävät vielä vasta puuvalmiilta.
- Varret tulisi suoristaa kunnolla.
- Voisi myös varmistautua että sulat ovat riittävän kokoiset, varsinkin leveimmille kärjille.

Tuollaisenaan niitä ei mielestäni pitäisi vertailla nykyajan välineisiin, asiasta voi saada vääränlaisen kuvan.

[Ari Rantala]

Hyviä huomioita ja osan aion korjaillakin. Varsia en kyllä ala oikomaan kun tarkoitus ei ole ampua noilla ja vääntyvät kuitenkin ajanmyötä uudelleen.

Ihan vertailukelpoisia muinaisnuolia en noista pyrkinytkään tekemään vaan luomaan karua kontrastia kiiltäväkylkiseen hiilarinuoleen

[Juri]

[Simo Hankaniemi]

Nuolenvarsien rasvaamisesta olen hieman eri mieltä. En ole nähnyt tarpeelliseksi käsitellä nuolenvarsia millään aineella. Ei rasvaamisesta tms. toki mitään haittaakaan ole, jos sen välttämättä haluaa tehdä.

[Juri]

Joka syksy ja kevät kaikki puunuoleni menevät kieroiksi. Ajoitus menee yksiin lämmityksen päälle ja pois kytkeytymisen kanssa. Pintasuojaus sentään hidastaa paljon kosteuden siirtymistä ilmasta puuhun.
Mikähän on yhden ainoan sateisen päivän vaikutus suojaamattomiin nuoliin?

[Ari Rantala]

[Juri]

Tosiaan, vesanuolet ovatkin varmasti rakenteellisesti paremmassa suojassa vedeltä kuin rimasta tehdyt. Ei ole avoimia lustojen välejä.

Luulisi kyllä että märkä nuoli olisi kuivaa myös notkeampi. Tällöin sateella ampuessa muuttuu nuolessa sekä paino että spine. Vielä kun laskee päälle sen että sulat liistraantuvat vartta vasten märiksi klönteiksi.
Eikös ne intiaanitkin rasvanneet nuolensa?

[Simo Hankaniemi]

Voi olla, että jotkut intiaanit rasvasivat nuolensa, vaikka en muista lukeneeni sellaisesta. Mutta tekijöitähän oli vuosituhansien aikana miljoonia ja jokaisella oli hieman omat käsityksensä siitä, miten hommat kuuluu hoitaa. Jotkut sivelivät nuolen varren verellä, joka kuivuttuaan muodosti kiiltävän ja liukkaan pinnan, se vähensi osaltaan sisäänmenokitkaa biisoninuolissa. Jotkut sivelivät varren imeväisen hevosenvarsan paskalla, mutta silloin tarkoituksena oli vain keltaiseksi värjääminen.

Kostealla kelillä ei ammuttu. Jopa taistelu keskeytettiin, kun taivaalle alkoi kertyä savisen näköisiä pilviä. Sulitukset ja kärjet oli kiinnitetty jänteillä ja eläinliimalla, jotka eivät kestäneet kastumista. Toiset kylläkin suojasivat siteet pihkakerroksella.

Omat nuoleni eivät ole aivan yhtä arkoja kastumiselle, kun käytän yleensä B-3 -liimaa tai vastaavaa, mutta en mielelläni lähde ammuskelemaan, kun maa on märkä. Kuiviakin kelejä on riittävästi. Muutaman kerran vuosikymmenessä joutuu kisoissa ampumaan sateella ja inhoan niitä tapauksia. Jos kisasetti alkaa kastua (sulat liiskautuvat), vaihdan viinestä kuivan ryppään.