Jousi

[Tuomo]

Onko jo tietoa tämän vuoden mahdollisesta American Roundista ja pituuskisasta? Eli järjestetäänkö ja milloin? Mukava olisi taas osallistua!

[Ari Rantala]

Jäsentiedote 1,2009 kertoo skaban olevan 9.5.2009 klo 10.30 alkaen. Ensin on preeriajousikisa, sitten klo 12.00 alkaen American Round ja vikana klo 17.00 alkaen pituusammuntakisa.

Järjestävä yhdistys tiedottanee asiasta virallisemmin.

[Mazku]

Onko kukaan hesan suunnasta löhdössä? Olisin kyydin tarpeessa.

[Väiski 480]

Itse olen tuona päivänä (ainakin ohjelman mukaan) Haminaa ympäröivässä luonnossa metsämarssilla, joten en valitettavasti pääsee mukaan kisaamaan.

V.

[Jakke]

Minä menen Turkuun Tammisaaresta, eli minusta ei ole apua.
Jakke Lehtinen

[Santtu Risku]

bussiin vaan, ja kun irvistelee ja värkkäilee jousilla ja muilla tappovälineillä, niin saa varmaan istua melko rauhassakin
ei sillä että asia minulle mitenkään kuulusi.

[Simo Hankaniemi]

Laitan kilpailutulokset kokonaisuudessaan myöhemmin (olen nyt töissä), mutta sen verran alkupalaa, että pituusammunnassa tuli uusi SM. Tekijänä Markku Vilppola ja tulos 293 m. Tämä on siis pisin todistettavasti suomalaisen primitiivijousella ampuma laukaus. Jousi oli 137 cm mittainen jänne, kataja, osage -komposiitti. Paunamäärä 75 tienoilla. Etäisyys mitattiin seuran uudella Nikon-etäisyysmittarilla, joka helpotti huomattavasti mittaushommia aikaisempiin käytäntöihin verrattuna. Primitivismin ja huipputekniikan naittaminen onnistui tässä täydellisesti.

"Plus 200 -kerhoon" tuli monta uutta jäsentä. Kisaolosuhteet olivat hyvät, sillä osittain Nikoninkin ansiosta saatoimme ampua myötätuuleen, joka oli aika voimakas ja varmastikin paransi tuloksia kautta linjan.

Ennen mittausta olin melko varma, että Vilppolan nuoli oli kantanut yli maagisen 300 m rajan, mutta valitettavasti aivan näin hyvin ei mennyt. Edellisten kisojen ennätys, joka oli muistaakseni Haverisen 274 m, parani kuitenkin kiitettävästi. Jälkeen päin spekuloimme, että 300 m olisi ehkä rikottu, ellei Vilppolalla olisi ollut sama jousi käytössä American Roundissa. Kolmen tunnin ammunnan (joista pari tuntia vesisateessa) jälkeen Vilppolan jännejousi ei varmasti ollut enää pituuskisassa aivan terävimmässä iskussaan.

[Tuukka Kumpulainen]

Mitattiinko etäisyydet ampumapaikalta suoraan nuoleen? Näin saadaan sivulle liiranneiden nuolten kantamiin jopa kymmeniä metrejä lisää verrattuna FITA-käytäntöön, jossa mitta otetaan linjalta suorassa kulmassa nuolen alastulopaikkaan nähden. Maailmalla moni faktuaalinen 330-metrinen on jäänyt tuloskortissa alle 300 metrin tämän takia.

[M.Reinikainen]

Samaa käytöntöä käytimme kuin aikaisemmissakin kisoissa.
Eli nuolen alastulo paikasta suora 90kulma keskilinja narulle ja siitä sitten mitta laikaisupaikalle.

[Ari Rantala]

Jesh. Sivusto pelittää taas Tuli lähes vieroitusoireita kun ei päässyt lukemaan AR:n jälkeen tuloksia eikä kommentteja.

Ensiksi kiitoksia järjestäneelle yhdistykselle. Hieno idea tämä liikunnallisuus siirryttäessä pituusammuntapaikalle pitkää reittiä myöden

Vaiherikkaudesta ei myöskään voi antaa miikkoja. Harvoissa skaboissa välineet pöllitään, saadaan takaisin, ja kisa jatkuu

Sade ja kosteus teki varmasti hallaa pituustuloksiin mutta reippaahko myötätuuli kompensoi passelisti. Hävikki oli melko rankkaa. Ekalta AR:n kierrokselta jäi tähteelle vain neljä kisanuolta. En käsitä miten löysin sen koko pellon ainoan kiven ja osuin siihen vieläpä kahdesti... Poika rikkoi kaksi nuolta, pituusammunnassa kaksi otti tuulta ja leijui metsikköön, yksi jousikin katkesi...ja menetyksiin pitää lisäksi laskea se mokkasiinikisassa voittajalle luovutettu nuoli.

Tuukka. Tuon sivusuuntaan mitatun pituuden merkitystä liioitellaan. Saat ampua 200m matkalta 15 astetta linjasta sivuun ja heittoa mitassa on vain 7m. Sivusuunnassa mittaa linjasta on 53,5m ja se on jo paljon sivussa se. 330m matkalta sama 15 astetta pudottaa tuloksen 318,7m:iin ja sivuheittoa on jo 85,5m. Saa mennä todella pahasti linjasta sivuun, että vaikutus olisi merkittävää luokkaa.

[Juri]

Tahtoo nähdä kuvia!

[M.Reinikainen]

No pistetään nyt sit muutama kuvatus pituus ammunnasta.

[M.Reinikainen]

Pari samasta aiheesta viäl.

[Ari Rantala]

Tuplakuvan vasemmassa kuvassa, taitaa muuten olla JT joka ampuu, näkyy hienosti kuinka nuoli ottaa taipumaa "väärään suuntaan" laukaisun vaikutuksesta. Itse en tuohon sormilaukaisun vaikutukseen oikein uskonut mutta nyt on kai pakko.

[Juri]

Juu, sama asia kiinnitti minunkin huomioni. Paradoksin alkutaivutus näkyy todella selkeästi.
Hienoja kuvia Mikke, kiitos!

Löytyykö myös preeriaskaboista?
Simolla jo vilahti oikein mahdottoman komia tasankomallinen jousi, oli varmaankin mukana mokkasiinihommissakin. Kuka muuten voitti?

[Juri]

P.s. Toinen mielenkiintoinen juttu mikä tuplakuvassa näkyy, on että anorakin nauhat kannattaisi turvallisuussyistä laittaa pois tieltä. Itselleni kerran hirtti kiinni oikein kunnolla.

[jtahola]

Juu minähän siinä tuplakuvassa sähellän. Eipä sitä huomaa tollasia nauhoja ennenkuin jotain sattuu.

Enivei, aamupäivä oli kohtuu vilposta ja pikkusen haittas fiiliksiä, mutta onneks "turun klo 13" sade loppu ja pituusammunta saatiin suoritettua hyvissä olosuhteissa

[M.Reinikainen]

Pistänkö tonne preeria keskustelun puolelle?

Noita kuvia kyllä älyttämän kiva katsella kun otin sellasellanopija kuva sarjallo noita niin oikein näkyy kun nuoli ekaks vedetään täyteen ja sitten juuri ennen laikaisua käsi tulee noin pual senttiä takaisin eteen ja nuoli lähtee siitä sit pienellä sivu taivutuksella kohti taivasta.

[Jakke]

Moi!
Otin muutaman kuvan preeriakisoista. Lähetän kokeeksi yhden. Jos saan sen tulemaan, laitan sitten muutaman lisää.

Jakke Lehtinen

[Simo Hankaniemi]

[Simo Hankaniemi]

American Round 2009 tulokset

1. Jarkko Lehtinen 359 pistettä
2. Emil Lindfors 304
3. Tuomo Reiniaho 238
4. Mara Anttila 176
5. Kalle Haulivuori 160
6. Markku Vilppola 159
7. Ari Rantala 115
8. Simo Hankaniemi 102
9. Markku Savolainen 99
10. Juha Ahola 98
11. Mikke Reinikainen 92
12. Hannu Rönkä 67
13. Katja Vatjunen 55
14. Ilkka Rantala 49
15. Timo Ahokari 48
16. Jesse Ahola (11-vuotias) 7
17. Ville Ahola (14-vuotias) 6

Kisa käytiin sateen ja kylmän tuulen takia varsin huonoissa olosuhteissa, mikä vaikutti pistetuloksiin varmaankin jokaisen kohdalla. Viimeisen puolen tunnin aikana oli poutaa. Kiitoksia kaikille osanottajille, jotka saapuivat paikalle olosuhteita uhmaten.

[Tuukka Kumpulainen]

Olosuhteet olivat varmasti vaikeat: Lehtinen ampui 71, Anttila 76 ja Haulivuori 95 pistettä vähemmän kuin viime vuonna!

Painoiko tuuli ja sade nuolia sivuun? Kastuivatko sulitukset littanoiksi? Löystyikö jouset kisan mittaan? Oliko lihakset kohmeessa ja näpit jäässä? Kunniaa kaikille jotka ampuivat ankean AR:n loppuun asti.

[M.Reinikainen]

Tuuli ja sade tulivai melkein suoraan edesta. Ehkä jostain kello 2-3suunnasta ja varmasti kaikki edeltämainitut haitat olivat ainakin preeria kisan käyneitten murhe (kuin myös).

[Ari Rantala]

Pituustulokset Simo! Pituustulokset!

Keli oli kyllä ankea. Itellä oli sormet niin kohmeessa, että ei mitään tuntumaa koska ja kuinka laukaus lähtee. Äijä vettyi, jousi vettyi ja nuoletkin painoivat finaalissa varmaan tuplasti sen mitä kuivina.

Ihan hyvä kisa

[Simo Hankaniemi]

Pituuskisan 9.5.2009 tulokset

1. Markku Vilppola 293 m
2. Hannu Rönkä 242
3. Simo Hankaniemi 239
4. Emil Lindfors 226
5. Ari Rantala 223
6. Juha Ahola 202
7. Mikke Reinikainen 200
8. Ari Rantala 187 (sarvikomposiitti)
9. Ilkka Rantala 165
10. Ville Ahola (14-vuotias) 151
11. Jesse Ahola (11-vuotias) 85

Tämä kisa käytiin ideaalisissa olosuhteissa, sillä oli pouta ja melko voimakas myötätuuli. Melkein kaikkien paras tulos oli vähintään 200 m. Melkoista kehitystä muutaman vuoden takaiseen verrattuna. Vilppolan uusi SM ammuttiin noin 75-paunaisella 137 cm mittaisella jänne-kataja-osage -yhdistelmäjousella. Tämä oli nyt lyhytjousten juhlaa, sillä kaksi seuraavaa sijaa menivät lyhyille puujousille. Emil Lindforsin tulos puolestaan ammuttiin 176 cm mittaisella 57-paunaisella hikkorijousella. Emil ampui myös uudella jännejousellaan, tuloksella 213 m.

Ari Rantala ampui siis sarvikomposiitilla 187 m, mutta meillä on nyt pieni ongelma, että onko se SM tällä jousityypillä. Nimittäin JT Pälikkö ampui 28.3.2005 Kylämäen pituuskisoissa gemsbok-saarni -komposiitillaan jonkin tuloksen, jota en löydä omista tilastoistani. Pälikön jousi oli kahdesta kokonaisesta sarvesta ja sisusta täytetty saarnella, siis aika erilainen rakenne kuin Arin perinteisemmässä sarvikomposiitissa. Pälikön jousen pituus oli 198 cm ja voima 56 paunaa. Hän ampui peukalorenkaalla.

Eli Tuukka, onko sinulla tietoa Pälikön vuoden 2005 tuloksesta?

[K.Haulivuori]

Sade lyttäsi ainakin omien nuolien sulituksen täysin lyttyyn, ja nuolet kieppuivat ihan miten sattuu. Nuolet myös imi itsensä täyteen vettä ja painoa oli ihan tuntuvasti enemmän mitä kuivana.

[Ari Rantala]

Viilataampa pilkkua. Se on sarvijännejousi eikä pelkkä sarvijousi

Ja lisätään vielä, että tulos syntyi 32g hyvin vettyneellä ratanuolella ja ammuntakertoja oli vain yksi.

Olosuhteet olivat kyllä hyvät. Reipas myötätuuli antoi hyvin pituuslisää. Ammuin tänään tyynessä kelissä samoilla nuolilla ja pituudet jäivät 205m lukemiin. Vain kaksi uutukaista lensi pidemmälle...

[Simo Hankaniemi]

Taisin hötkyillä, minullahan on kevään 2005 pituuskisojen oleellisin tieto, eli viiden parhaan tulokset. Viides oli pikkuvaimoni Jarna tuloksella 162 m. Eli Pälikkö ei ollut viiden parhaan joukossa, joten Arin tulos on siis voimassa oleva sarvijousten SM.

[Juri]

187 metriä ei ole ollenkaan huono tulos vettyneelle ratanuolelle.

Oliko se nyt toissa vuonna vai koska, niin ammuin Sademetsän Liimahirviöllä (50#) ratanuoleni 172 metriin kaikki. Enempää ei irronnut millään, pituusnuoli taas lensi jotain yli 230 metriä.

[Ari Rantala]

[Tuomo]

Hyvä oli kisa! Tulipahan testattua jousen ja nuolen sateenkestävyys. Jossain vaiheessa kisaa alkoi jo hiukan toivomaan, että kunpa tämä jo loppuisi. Tuuli ja sade kyllä haittasivat selvästi, joskin märät nuolet saivat aikaan laukaisussa kivan visuaalisen efektin, pikakuivauksen, kunnes sitten taas läsähtivät märkään kuraan...

Nuolet toimivat hyvin mutta jousi ei. Jousen pintakäsittely petti ja liukeni pois (olin laittanut sisäkäyttöön tarkoitettua Finishing Oilia, minähän en sateessa ammu...), jonka jälkeen jousi imi vettä sisäänsä. Olisi pitänyt punnita jousi kotona. Settiä se otti normaalia enemmän. Ammuntakaan ei sujunut ihan tyydyttävästi, vaikka edellisen kerran harjoittelin pitempiä matkoja vain vuosi sitten.

Pituuskisaan piti osallistua mutta märät vaatteet, myöhäinen aika, epävarmuus säästä ja epävarmuus pituusammuntavälineistä saivat lähtemään kotimatkalle. Jälkeenpäin hiukan harmitti mutta ehtiihän sitä. Omaan pituusjouseen tuli edellisellä viikolla pahoja puristusmurtumia, joihin tein hätäkorjauksen. Hiukan riskipeliä sillä olisi ollut ampua. Toinen pituusjousi oli hiukan tilleröity raakile, jonka suorituskyvystä ei ollut mitään hajua.

Millaisella jousella Hannu ampui? Muistelisin, että viime vuonna Hannu ampui kevyellä pähkinäpensaskepillä lähes 200 metriä? Oliko nyt sama kalusto?

[Jakke]

Tuukka, kysyit miten olosuhteet vaikuttivat AR:n tuloksiin. Vaikka asiaa on jo käsitelty, muutama seikka, jotka vaikuttivat minun ammuntaani selvästi. Tuuli heilutti pitkää joustani kuin helikopterin lapoja ja vaikeutti ampumista. Pahempi sitä oli puuskat, jotka kesken lennon muuttivat nuolen lentorataa. Sade vaikutti mielialan lisäksi nuoliini kolmella tavalla. Niistä tuli käyriä ja lötkyjä ja painavia (en kerennyt käsitellä niitä kun ne valmistuivat vasta muutama päivä ennen kisoja). Käyryyden pystyi joten kuten poistamaan oikomalla, mutta lötkyt nuolet eivät pysyneet suunnassa. Osa lensi vasemmalle ja osa oikealle. Kun puolestaan nuolien paino lisääntyi kisan kuluessa, niiden lentorata muuttui koko ajan. Tämä vaikutti erittäin paljon kahdella pisimmällä matkalla. Yritin kuivata niitä rätillä, mutta ei siitä oikein tullut mitään.

Vaikka olosuhteet olivat meitä vastaan, kisa oli jälleen erinomainen. Opea kunniakirja on arvoisellaan paikalla.
Kiitos taas Simolle ja muulle porukalle

Jakke Lehtinen

PS. voisiko joku neuvoa, miten saan lähetettyä valokuvia. En onnistunut omilla konsteilla.

[Simo Hankaniemi]

[Simo Hankaniemi]

Hannu ampui muistaakseni ainakin parilla eri jousella, joten ei tullut dokumentoiduksi, kummalla paras tulos syntyi. Lyhyehköjä olivat molemmat. Toinen taisi olla omenapuuta. Pitää varmaan selvittää Hannulta, kun näemme tai sitten soittelen erikseen. Ellei Hannu sitten huomaa vastata suoraan tähän säikeeseen.

Roundin jälkeen oli minullakin sellainen olo, että päivän kisat jäivät nyt tähän. Fleece ja T-paita olivat märkiä ja olo sellainen, että kuume nousee melko varmasti. Mutta tauko verstaan lämpimässä sai paidan kuivumaan. Sään paraneminen ja Vilppolan aiheuttama moraalinen paine saivat myös mielen muuttumaan niin, että kisaan taas lähdettiin. Ja hyvä oli, että lähdettiin.

American Roundissa keli harmitti minuakin ja jos olisin ollut vieraana muiden järjestämissä kisoissa, olisin ehkä keskeyttänyt jo senkin takia, ettei jännejousta ole järkevää pitää tuntikausia sateessa. Vanhoina hyvinä aikoina jopa taistelu keskeytettiin, jos alkoi sataa.

Jousi kuitenkin kesti rääkin yllättävän hyvin, en huomannut mitään paunojen laskua ja settikin pysyi kotona kuivaamisen jälkeen yhtä olemattomana kuin se on ollut jo 8 vuotta, eli käytännössä refleksiä kolmisen tuumaa. Olen hieronut tähän jouseen aikojen kuluessa kaikenlaisia suoja-aineita, viimeksi kauriinrasvaa, ja ne näyttävät toimivan.

Lyhyet nuolet eivät menetä jäykkyyttään kovin helposti, joten siinäkään suhteessa ei ollut ongelmia, mutta sulat tietenkin alkoivat liiskautua tihkusateen jatkuessa. Nuolet kokonaan peittävässä viinessä oli kuitenkin varanuolia, joten vaihdoin loppukierroksilla settiä ja taas mentiin. Ampumiseen ei kuitenkaan oikein pystynyt keskittymään, vaan se oli enempi räiskimistä. Ammuin jatkuvasti taulun alle tai alareunaan.

[Hannur]

tuomo kysyit välineistäni tämän vuoden eka kisassa ammuin pisimmän laukaukseni omenapuun oksasta tehdyllä lyhkärillä 110 cm selkää pitkin mitaten n 50 paunaa 50 cm vedolla nuoli 56 cm pitkä barreloitu ilman kärkeä teakkia painaa 11 gr sulitus hanhea ja joutsenta

[Martti Auer]

Tuossa AR:ssa on melko pitkät etäisyydet, 40, 50 ja 60 jaardia, täytyy varmaan tulla kokeilemaan, on kiva vertailla aina pistesuorituksia.

[Simo Hankaniemi]

[Ari Rantala]

Etäisyydet ovat ihan kohtuullisia. Riittävän pitkiä jotta tarkkaan ammuntaan vaaditaan sekä hyvää ampujaa että hyvää jousta. Juuri kun on päässyt sinuiksi edellisen matkan kanssa siirrytäänkin 10yds lähemmäksi ja ekat laukaukset menevät reilusti yli...