Jousi

[Iivana]

Osaisiko joku lukeneempi ja fiksumpi valaista minua Raidan mekaanisista ominaisuuksista. Mitkä mekaaniset ominaisuudet kuvaavat puun sitkeyttä parhaiten.
Raitaa on käytetty ja käytetään vieläkin reen valmistuksessa (kolmitakkanen) pankkoihin joita kutsutaan myös pajuiksi. Pankat tehdään raidasta siten, että muutaman sentin paksuisesta suorasta raidasta veistetään yksi syrjä tasaiseksi, kuoritaan, paitsi niiltä osin, jotka taivutetaan ketaroiden ympäri. Sitten pannaan taivutuskohtaan tervaa ja kuumennetaan kaasulla ja taivutetaan 180 astetta taaksepäin. toinen vaihtoehto on hautoa ko. kohtaa höyryllä ja taivuttaa sitten. Taivutuskohta on liotettu tai puu on tuore. Kun molemmat taivutukset on tehty niitataan/pultataan taaksepäin taivutetut (nämä on viistetty jotta tulevat päällekkäin tasaisesti) kiinni paksuun osaan.
Raita taipuu nätisti todella jyrkällä säteellä eikä ala sälöillä. Ulkopinta on siis koskematon ja mutkassa on vielä kuori päällä. Raita on pehmeää eikä kestä lumen hankausta kuten koivu.
Kestäisiköhän tuollainen raita miten jousen selässä sälöytymättä koivuun verrattuna. Ainakin Raitaa on helpompi taivuttaa. Koivu alkaa sälöillä suht helposti. Raidalla taas vaarana on puristusmurtumat eli rutut joita siihen saa aikaiseksi melko helposti. Kun taivutettava kohta on tasainen eikä kovin paksu ja aloittaa taivutuksen varovasti välttää rutut. Myös voimalla vääntäen paksuun koivuun saa mojovat rutut aikaiseksi vaikka puristuslujuus on tuntuvasti kovempi.
Kysymys on lyhyesti raidan ominaisuuksista jos sitä käytettäisiin jousen selystämiseen, jolloin raidan puristuskestävyydellä ei ole merkitystä.
Nyt siis käytännön miehelle käytännön maalasjärkistä loogista pohdintaa.

[pyssymies]

En tiedä. Isäni on yllyttänyt minua jo jonkun aikaa tekemään pajulla selystetyn jousen, hänkin on nimittäin perillä reen teosta ja epäilee pajua perkeleellisen vetolujaksi.

Ihan tuntumalta ja jousenteosta tietämättömänä hän taannoin ehdotti tuomeakin yksipuiseen jouseen ja uskoo sen olevan paras puista sellaiseen. Tämän hän perusteli sillä, että tuomi ei väsy luokkkinakaan, vaan pyrkii koko luokin iän oikenemaan.

[pyssymies]

Niin, muistelen lukeneeni jostain kuusenoksa-paju yhdistelmäjousesta, siis sen olleen täälläpäin toinen käytetty mänty-koivu yhdistelmälle.

Ja tuli muuten mieleen, että olen havainnut joidenkin muiden pajujen olevan paljon sitkeämpiä kuin raidan. Olisikohan se kiiltopaju, jossa on kiiltävät, kapeat lehdet ja kasvaa isoina pensaina(4-5 metriä korkeita).

[toni]

Meinaatko niittaamisella/pulttaamisella jonkinsortin toispuolista salvos kykentää?

Jokatapauksessa raitaahan on käytetty myös suksissa, veikkaan että etupäässä pehmosille pakkaslumille.
Jotain hyvää sanaa sillä on pakko olla jousissakin.
Kunhan sen sovellukset keksii...
Mutta valitan, kokemuksia mulla ei ole.

Raidan mekaanisista ominaisuuksista löytyis todenäköisesti
kotoo materiaalia, mutta kotiin on juur nyt matkaa...

[toni]

...ja ku pajulajeista/kannoista/klooneista (taksonomisesti ilmeisesti todella laaja ja sekava käsitteinen rypäs) tuli puhettakin niin niitähän sitten piisaa suomessakin ihan keleesti.
Isokokoisia, puumaisia on jo sitten marginaalisemmin.

[Iivana]

Tarkoitan, että pajun molemmat päät viistotaan siltä matkalta kun ne taivutetaan taakse päin, jotta ne saasaan asetettua päällekkäin. Sitten taivutuksen jälkeen kiristetään, laitetaan puristimilla kiinni ja porataan pankon läpi reikä ja pannaan kiinni pultilla/niitillä.

[Martti Auer]

Itselle ei olisi tullut tuollaista mieleen, olen kokonaan hylännyt pajun jousimateriaalina, että sitä harkitsisinkaan, mutta voisihan se olla hyvä tosiaan selkäpuumateriaalina, voisi periaatteessa korvata vaikka jänteet.

Paju on aika kevyttä, jänteet ovat raskaita. Voisi tulla hyväheittoinen jousi - kuinkahan paksuna tuollainen paju sitten oikein kestäisi selästysmateriaalina?

Esim. vaahtera pajuyhdistelmä, jonakin lyhytjousena, joka kestäisi esim. 28" vetopituutta, jolloin tämän ei tarvitsisi olla kuin n. 144 cm pitkä, mikäli materiaalit on kuivattu niin kuin pitää ja kaadettu helmikuussa.

Harmi että en ole laittanut hyviä pajupusikoita merkille.

[T. Manner]

[Ilkka Seikku]

Heitän nyt taas tällaista näppituntuma"tietoa", kun omaan vain sellaista..

Raitaa saa taivuteltua vaikka umpisolmuun lämmön ja kosteuden avulla.
Tuoreena ei katkea sitten millään.

Kuivuttuaan pitää hyvin taivutetun muotonsa, mutta ei kestä juuri mitään vääntelyä.

Eli tilapäisjousena tuore paju on hyvä ja varma puu, mutta kuivuttuaan ei toimi.

[T. Manner]

[Iivana]

Sano sinäi Tuukka sanaine..

[Martti Auer]

Kyllähän se kuuluu käsittääkseni perinteisiin, että helmikuussa kaadetaan jousipuut. Epoksi ei ole niin hyvää.

[Ilkka Seikku]

Kyllä. Puut tulee kaataa silloin kun "puu nukkuu".
Kuivuessa elämistä tapahtuu silloin vähiten, eikä iske sienet eikä ötökät.

[Iivana]

Tämä on totta. Tarvepuun kuivauksessa on vähiten ongelmia kun puussa on vähiten vettä. Eli juuri talvella.
Totta on sekin, että ei epoksilla eikä millään pysty huonoa työtä peittämään.
Jotkut sanoo vielä kuun vaiheilla olevan merkitystä. Vesi on juuressa ja ainakin vuorovesi nousee kuun vaiheiden mukaan. Ei ole itsellä kokemusta.
Sen sijaan ainakin ison koivun halkaisussa on ilmansuunnillakin merkitystä. Jos puu hakaistaan kasvupaikan ilmansuuntiin nähden väärin tulee puusta "elävää" ja siihen tulee propellia ja muuta vänkkyrää joka ei meinaa asettua millään. Ilmiö on samanlainen jos halkaisee vinossa kasvaneen lehtipuun siten, että samaan kappaleeseen tulee vetopuuta ja tavallista puuta.
Uskomatonta mutta totta, kokemusta on

[jkekoni]

Olen tehnyt yhden raitajousen luonnonselkäinen lonkkari.
4.5cm leveyttä keskeltä puoleen lapaan ja 180cm pituutta, 35# 73cm vetoa.

En ole rikkonut joten ominaisuudet jääneet selvittämättä. ... Ai niin 6cm keskeltä leveästä puusta, joten iso kruunu.

Näyttää yllättävän paljon marjakuuselle.

Kevyt puu joten vähän paunoja ja paljon leveyttä.

Voin taikoa mittoja lövran tiedoista, jos jotakuta kiinnostaa moisen teko. Älkää kuitenkaan toivoko ihmeitä.

Niin ja tosi kauniita voiveitsiä siitä saa.

[Nanook - pakkasen poika]

Raita-jousi toiminnassa tussusodan tiimellyksessä. Jousen pituus 148 senttiä, vetopituus 60 senttiä ja paunoja 35. Kuvassa vetoa vain noin 50 senttiä. Lapojen leveyksiä ja paksuuksia en tähän hätään muista. Yllättävän hyvin jousella taistossa pärjäsi, vaikka kaikki nuolet olivatkin hieman alamittaisia. Vastassa oli 51 paunan syreenijousi, jonka vetopituus oli 53 senttiä.

Kuva Elina Helkala