Jousi

[Vaeltaja Ate]

Tässäpä kuvat viimeksi tekemistäni nuolenkärjistä.

Luukärjet on tehty hirven sääriluusta. Hioin niitä aina hienommalla
hiomapaperilla ja lopuksi 1200 :lla ja viimeiseksi kiilloitus vimillä.
Luu on kyllä tosi kaunis materiaali, suosittelen.

Rautaiset taoin itse toisella kokoontumiskerralla kansalaisopiston
kurssilla joten ne ei vielä ole niin hirveän hienoja. Ensit tein kolmiomaiset
kärjet mutta sitten päätin tehdä vähän kauniimmat eli kuvassa olevat
lehdenmuotoiset. Näitä ei vielä ole kunnolla hiottu teräviksi.

Tuo pitkä kärki on ihan vaan huvikseen tehty kokeilu, en tiiä
käytänkö sitä mihinkään.

Pitää varmaan noita rautakärkiä varten tehdä jämäkämmät nuolet
kuin mitä nykyiset 8mm ja 28" mäntyrimasta tehdyt ovat ???

Nykyinen jouseni on n 45-50# suorajousi. Mielessä on tehdä lyhyempi
vähint 50# metsästykseen sopiva jousi.

Mikähän olis sellaiselle jouselle ja noilla rautakärjille sopiva nuoli ?
Ilmeisesti tekisin vähän ylipitkät nuolet, olisko 9mm mäntyrima sopiva ?
Riittääkö siinä jäykkyys vai pitäiskö olla jäykempää puuta kuin mänty ?


terv
Auvo

[heikki]

Hienoja nuo luukärjet! Saan itsekin ensi viikonloppuna kymmenkunta hirven koipea, täytyypä putsata luut huolella. Niistähän voi tehdä vaikka mitä kaunista ja kivaa.

[Vaeltaja Ate]

Tuohon luiden käsittelyyn löysin muuten vinkin "ihan itse" -foorumilta.
Jossain jotkut kehottavat keittämään luut, mutta siellä kokemut
luutöiden tekijä sanoi, että missään tapauksessa ei pidä keittää koska
rasvaa jää silloin luuhun ja se kellastuu ajanmyötä. Luu saattaa myös
haurastua.

Hänen ohjeensa oli että luuta liotetaan 2-3 vko pesuainevedessä
vaihtaen vettä lähes päivittäin.

Huomasin että sääriluitten ohuemmaas päässä oli paljon rasvaista
hohkaluuta, josta 2 viikon päästäkin vielä tihkui rasvaa. Hohkaluun osuus
kannattaa siis sahata reilusti pois ja kovertaa luun sisältä pois se mitä
sinne jää (esim kapealla taltalla.

Ja sääriluiden kyseessä ollen saattaa olla hyvä idea liottaa koko ajan
ohut pää ylöspäin että rasvaa nousee suoraa pois eikä siirry toiseen päähän.

Auvo

[Simo Hankaniemi]

Muutamissa kärjissä on hiukan epäsymmetrisyyttä, joka saattaa vaikuttaa nuolen lento-ominaisuuksiin. Kannattaa olla hulluntarkka tämän suhteen, eli tee kärjestä niin symmetrinen kuin silmämäärin suinkin mahdollista. Takomalla ei helposti saa täysin symmetristä, mutta smirgelillä (tai viilalla) voi tehdä lopullisen trimmauksen. Sama juttu luukärkien kohdalla. Kääntele kärkeä ja katso kriittisellä silmällä, että ruoto on suorassa suhteessa leikkaavaan osaan ja kokonaisuus on symmetrinen.

Kahdeksan millin mäntyrima voi olla liian notkeaa 28 tuuman nuoliin, jos kärki on raskas ja jousi 50 paunaa. En tiedä omasta kokemuksesta, kun käytän lyhyitä nuolia. Yhdeksän millin mäntyvarren pitäisi kyllä riittää.

[T. Manner]

Luin jokin aika takaperin artikkelin, jossa oli mitattu isokauriin sarven sitkeyttä ja tuloksena oli, että se on varsin tuhtia tavaraa eli lujaa ja sitkeää. Luu ei liene ihan samaa tasoa, mutta onhan siitä tehty esim. tuuria aikanaan, joten kyllä senkin sitkeyden on oltava suunnilleen kohdallaan. Sääli, että meikäläinen maaperä ei noita sarvi- ja luuesineitä säilytä.

TLM

[Ari Rantala]

Hienoja kärkiä olet askarrellut

Nuo luukärjet alkavat olla jo liiankin hienoja...kukaan ei usko, että ne ovat itse tehtyjä

Taotuissa on passelisti ahjopatinaa ja ne näyttävät primitiivisen tylyiltä. Vaikka pidänkin kiiltävistä jutuista niin äänet taotuille

[Vaeltaja Ate]

Kiitos palautteesta. On se harmi että me ihmiset ostetaan kaupoista
muovista rihkamaa kun lähes ilmaiselksi on saatavilla hienoja luonnonmateriaaleja.
Hienoa että paljon on kuitenkin harrastajia joita vanhat työtavat kiinnostaa.



Simon mainitsema epäsymmetrisyys vaivasi vähän minunkin yöunia

Mitenhän paljon muuten kärjen epäsymmetrisyydellä on merkitystä
osumatarkkuudelle ?

Keskipakosvoimahan pyrkii vatkaamaan nuolta mutta paljonko nuoli tekee
kierroksia sekunnissa / 15 metrin matkalla keskimääräisellä sulituksen
kulmalla ? Eli onko sen merkitys huomattava vai lähinnä marginaalinen ?

AR

[heiluri]

Kärjen on oltava linjassa,sulituksena toimii miltei mikä hyvänsä karvatussu muuta kärjen on oltava mahdollisimman symmetrinen ja heittoa ei saa esiintyä oikeastaan nimeksikään,epäkeskeinen kärki ohjaa uskomattoman paljon.

[heikki]

Arihan se joskus laski, montako kierrosta nuoli ehtii tehdä ennen tauluun tömähtämistä. Vastaus oli ei monta, en muista tarkemmin. Ymmärtäisin kuitenkin sen perusteella niin, että keskipakovoima ei ole niinkään ratkaiseva tekijä vaan vinossa olevan kärjen ohjausvaikutus sen halkoessa ilmaa.

[Nanook - pakkasen poika]

Tein syksyllä 4 nuolen setin teräskärkisiä leikkureita varsina tuomenvesat. Varsiksi valkkasin parhaat 200 vesan satsista. Valikoinnista huolimatta vesavarret ovat aina enemmän tai vähemmän mutkaisia tai muhkuraisia. Kahteen varteen sain aseteltua leikkurit lähes linjaan. Kahdessa oli oksien vaikutuksesta kärkipäässä vähän mutkaa. Jälkimmäiseten kärjet vippasivat ylös-alas suunnassa noin puolisenttiä, kun testasin niitä viilapenkin päällä pyörittelemällä. Kärjen edessä pidin paperia, jossa oli piste kohdistusta varten. Miten kävi ampuessa?

Kaksi nuolista lentää sinne minne pitääkin. Epäkeskoiset sen sijaan vetävät yleensä noin puoli metriä oikealle yläviistoon. Lentoa voisi kuvailla leijamaiseksi. Veikkaisin, että taulukärkisinä kyseiset nuolet toimisivat aivan kelvollisesti.

[Juri]

Leikkurit ohjaavat nuolen lentoa kyllä todella rajusti.
Muistan hyvin ensimmäisen leikkurikärkeni. Törkkäsin sen vain ihmeempiä miettimättä miten kuten kuumaliimalla nuolen varteen kiinni ja menin innoissani metsänreunaan testaamaan. Läheltä oli jotenkin vaikea osua, ajattelin että olin vain otenkin huolimaton. Sitten piti kokeilla kauempaa, noin 30 metristä. Sain nähdä nuolen tekevän ilmassa jyrkähkön kurvin läheisen koivun kylkeen. Kärki upposi puuhun vartta myöten, erittäin tiukkaan, puolisen tuntia vähintään meni puukolla kaivaessa ennenkuin irtosi.

Myöhemmin minut opetettiin käyttämään kiinnitykseen 15 min pikaepoksia, kahta puupalikkaa ja kaljapulloa. Puupalikoihin tehdään puukolla keskelle lovet, nuoli asetetaan loviin palikoiden päälle ja pyöritellään kaljapullon etikettiä vasten. Kärki on kohdallaan sitten kun se ei enää piirrä etikettiin ympyrää. Aikaa on juuri riittävästi ennenkuin liima jämähtää.
Homma vaatii tietysti nuolen varrelle hyvän suoristuksen. Sulituksellakin tulee olla riittävästi kokoa, kierrettä kannattaa myös laittaa tarpeeksi.

[Vaeltaja Ate]

...hyvä että tuli puheeksi tämäkin juttu. Kiitos !

Täytyy vavmuudenvuoksi ostaa useampikin pullo
Tai vaikka jotain tujakampaa.

AR

[Simo Hankaniemi]

Leikkurit ovat todellakin joskus ongelmallisia, kuten edellä tuli useampikin todistaneeksi. Vaikka kärki olisi symmetrinen ja laitettu suoraan, niin silti nuoli ei aina toimi. Tässä on suuria eroja. Joku leikkuri voi 15 m matkalla heittää aina puoli metriä vasempaan, joku toinen osuu lähes aina suunnilleen postikortin kokoiselle alueelle. Eli leikkureiden teossa ei voi olla liian tarkka. Ja ne on syytä testata, jos niillä aikoo metsästää tietyn jousen kanssa. Testattu nuoli parantaa ampumatarkkuutta tositilanteessa senkin vuoksi, että itseluottamus on parempi, kun tietää nuolen hoitavan hommansa, jos vaan ampuja kykenee. On todella raivostuttavaa olla hyvässä ampumatilanteessa ja sitten nuoli käyttäytyykin odottamattomalla tavalla.

Jos leikkuri on toimimaton, niin usein on paras ratkaisu ottaa kärki pois ja laittaa tilalle ratakärki tai bluntti. Risujen ja männynkäpyjen ampumiseen kelpaa epäkurantimpikin nuoli ja paradoksaalista kyllä, "huono nuoli" toimii oikein hyvin tässä yhteydessä. Olen ampunut maastossa roskanuolilla lukemattomia erittäin hyviä laukauksia.

[Ari Rantala]

[Juri]

[toni]

Ite en tohtisi edes pestä luita pesuaineessa.
Enkä ymmärrä miksi sitä pitäisi tehdä?

Mutta yhdyn samaan että pelkkä keitto haurastuttaa luuta.
Ottaisin myös huomioon että luu ei ole homogeeninen,vaan ytimen puolen hohkaisuus ja pinnan kiinteys ja sitä myöten suurempi paino jakautuu putkessa hyvin epätasaisesti, joten kannattaa tuumailla putken muotoa hetkinen ennenkuin alkaa sahailemaan tai lohkomaan siitä leikkuri palasia.
...jotta saa tasaisesti pyöriviä nuolia kärkinensä...

Paksuuttahan eli massaa noilla ei kovin tarvitse olla, ainakaan pienriistaa ajatellen. Luu itessään on kohtuu massa tavaraa.
Joten hohka puolelta vain urakalla materiaalia pois.

Loppu silotuksiin käy myös erittäin hyvin humalassa hajonn../horjahtaneen kaljapullon palanen. Särmän pitää vain olla melkoisen kova ja kohtisuora. Kapea särmä pirstaloituu helposti ja rupeaa jättämään naarmuista jälkeä.

Ja ne ytimet on mitä parasta ruoka ainesta; ei saa heittää hukkaan!
On taatusti yksi ravintorikkaimmista ruhon osista mitä eläimestä saa.
Säilyvät ehjässä luussa/kintussa melkoisen pitkäänkin, vaikka muu aines jo hieman happanisi.

[Ari Rantala]

Nyt on tietysti hieman huono aika...muurahaispesähän on mainio "puhdistuskone". Pikkupoikana ihmettelin kun tökkäsivät kaikenlaista raatoa pesän päälle ja ymmärsin jutun funktion vasta kun kysyin miksi. Luulin ensin, että kyse on jostain mystisestä riitistä jossa luonnolle annetaan lahja...

[Ilkka Seikku]

Pesuaineessa liottaminen on erittäin hyvä keino saada luuaines myös pysymään valkoisena. (tunnustaudun syylliseksi sinne toiselle voorumille kirjoitetun ohjeistuksen osalta).
Luussa on rasvaa aika tolkuton määrä. Suuri osa rasvasta lähtee luuytimen mukana, mutta koko luu on täynnä pienen pieniä huokosia. Hohkaluussa huokoset on vain isompia ja selvemmin näkyvissä. Ja rasvaa on joka huokosessa.
Siihen perustuu luun sitkeys ja jopa joustavuus tuoreena. Hyvin putsattuna ja liotettuna se on rasvaton ja kuiva, ja myöskin miltei täysin joustamaton.
Jos rasvaa ei liota pois se kuivuu. Ongelmat saattavat tulla näkyviin vasta vuosien kuluttua halkeiluina ja tummumisena.
Ilmasta kun luu imeskelee kosteutta alkaa rasva käymään ja pahimmassa tapauksessa luu homehtuu. Halkeilut johtuvat siitä kun se kuivunut rasva imee kosteutta ja taas kuivuu ja taas imee kosteutta ja kuivuu..jne. Eli tupoaa, kutistuu, turpoaa, kutistuu..jne.

Liottamalla kuumahkossa rasvaa poistavassa pesuaineliuoksessa kaikki rasva saadaan poistettua. Valkoista haikailevan ei tarvitse edes valkaista silloin luuta.

Olen kokeillut aikaslailla monia eri konsteja ja tuo on kyllä paras.
Luut siis täytyy tietenkin ensin ihan mekaanisesti puhdistaa kaikesta ylimääräisestä ja liotus tehdään "puhtaalle" luulle.

Veden vaihtaminen on myös tärkeää mahdollisimman usein.

[toni]

Ymmärrän hyvin että luu on kauniimman väristä valkoisenaan, mutta käyttöesineelle kuten leikkurille sillä ei ole mulle merkitystä.

Toinen homma on se että nämä, edullisina ja nopeasti valmistettavina harjoittelu vermeinä on kulutus tavaraa joka ei säily maastoon upotellessa harjotellessakaan kovin pitkiä aikoja.

Isommat ja pitkäikäisiksi tarkoitetut koriste-esineet ja tarvekalut on mielestäni asia erikseen.

Mutta toki kukin tavallaan, mulle prosessi on turhaa ajankulua ja järkkäilyä.

[pyssymies]

Joo, mummi on kertonut että vielä joskus 60 vuotta sitten luusta näprättiin mm. virkkuukoukkuja. Mistään luiden pesemisestä ei kyllä maininnut halaistua sanaa...eikä se kyllä kuulosta kovin tarkoituksenmukaiselta minunkaan mielestäni.

[Ilkka Seikku]

Totta että nuolenkärkiä varten tai muihin pikkujuttuihin ei tarvitse sen kummemin luita puhdistella tai liotella.
Minä kun teen noita luutöitäkin työkseni ja myös myyn puhdistettua raaka-ainetta, niin luista pitää olla rasva hyvin poistettu ettei varastoidessa halkeile, tummu eikä homehdu.
Luiset nuolenkärjet tulee tehtyä jämäpaloista.
Luisia parempia ovat tosin hirvieläinten sarven pinnasta tehdyt kärjet. Paljon sitkeämpiä ja pitkäikäisempiä.

Ammuin muuten Lehmuskallion ja Lapsuin kuvaamassa Maan muisti elokuvassa hirvenjalkaluukärkisellä nuolella, en tiedä onko pätkä itse filmissä.
Ajattelin että kärki hajoaa varmasti kun maalina oli pajani iso ovi.
Vaan kärkipä upposi lautaan n.sentin syvyyteen. Tapauksella oli useita todistajia. Hämmästyttävintä oli, että nuoli lähti ehjänä pois. Uusintalaukaus tuotti saman tuloksen, mutta irti vedettäessä kärki katkesi.
Ammuin lisäksi taotulla leikkurilla, jolloin kärki tuli toiselta puolen näkyviin, mutta loppujen lopuksi uppoama ei kovastikaan suurempi ollut kuin luukärkisellä.

[toni]

Totta! Miten olenkin unohtanut koko sarven olemassa olon tyystin.

Sarvi...olen lukenut artikkeleita (hirven,peuran) sarvesta tehdyistä puuntyöstö kaluista, käytännön kokeiluihin perustuen. Niissä se osoittautui erittäin hyväksi materiaaliksi.

Pienikokoisesta lavasta saa melko juntturan jossa on jo massaakin mukana.

Ite olen halkonut yhden kolmi metrisen ohuen rimppa koivun hirven sarvista tehdyillä kiiloilla. Toimii.

Pelittää varmasti taltoissa,yms. pienemmissäkin työkaluissa.
Kunhan pitää huolen että sarvi aines on hyvälaatuista eikä sisus hohkaa ole paljoa. Kärkipiikit ovat käsittääkseni lujinta aluetta.
Toinen on kruunun seutu.

Virkkuukoukuissa uskoisin rasvan olevan hyvästä, koska näin se liukuu karvoista tehdyn langan kanssa paremmin, kun pinta ei mene "mikro"tikkuiseksi keitelyiden lomassa.
Voisiko rasvoista poistamaton leikkuri kärkikin hyötyä tästä käsittelemättömyydestä?

[Ilkka Seikku]

Hirvielukoilla piikkien kärjet on hyvää tavaraa sekä myös sarven pinta kauttaaltaan. Tyviruusuke alkaa alaspäin mentäessä olemaan jo liian luumaista. Ja sama joustamattomuus propleemi on edessä.

Rasva ei siinä tuoreessa olomuodossaan kauaa pysy, vaan alkaa härskiintymään ja tummentaa luuainesta.
Virkkuukoukut tehtiin joko tiiviistä jalkaluun seinämästä tai hivieläimen sarven pinnasta. Kovaa parafiinia tiedän käytetyn virkkuukoukkujen silottamiseen.

Isosta hirvensarvesta saa yllättävän tehokkaan kirveen. Tyviruusukkeen hioo teräväksi ja teränsuu jyrkäköön kulmaan(liian loiva ei kestä). Kuvan kirveessä peenapää on hiottu kourutalttamaiseksi. Kiinnitys päästään halkaistun puun väliin olastamalla ja kiristetty kiinni raakanahalla.
Kaatuu isompikin puu.

[T. Manner]

Tuo on tyylikäs kirves, suorastaan "hengenvaarallinen luuastalo". Minulla on muistikuva, että tomahawkeja tehtiin noin, mutta entäs täällä?

TLM

[Arwi]

Seikku.
Viitsitkö antaa vähän fyysisiä mittoja tuosta kirveestä ja varresta. Ja millä välineillä olet tuon sarven työstänyt.

Mulla vaan tässä nurkissa pyöriny aika kauan sellanen sarven jämä, että tuollasen siitä vois tehdä.

[toni]

Jep.
Tiedän sen että rasva ei pidä alkuperäistä olomuotoaan,yms. mutta koitin alunperin vain kumota kuivumisen aiheuttamat halkeamiset pois epäedullisina ilmiöinä, koska kärkeä ei välttämättä säilytellä vuosikausia.

Rasva kyllästää luun ja sen toki havaitsee. En ole havainnut omissa luuesineissäni (piikkiä,naskalia,nuolkenkärkeä,kampaa...)tummumista. Mutta veikkaisin myös lämpötilojen kuten ilmankosteuden vaihteluidenkin vaikuttavan melkoisesti.
Ulkona huonosti huolimattomasti putsattu luuaineshan ottaa itseensä homettakin.

Toki näiden kanssa saa edelleenki menetellä kuka miten haluaa, ja mitä vaikka muutenkin sivutuotteena tulis.

Mutta mielenkiintoisen näköinen kirves.
Millainen sovitus sulla on varressa?

Lähinnä tuo käytöstä syntymään pyrkivän varren istutus reijän halkeman estäminen/rajaaminen kiinnostaa. Jätitkö tyhjää tilaa vai luotatko raakanahkaan?

[Vaeltaja Ate]

Syksyllä ei tullut hankittua hirven luuta tarpeeksi, mutta nyt mulla olis
saatavilla maalta teurastetun mullikan luut.

Onko naudan sääriluut kuinkapaljon huonompia kuin hirven vastaavat ?
Entä naudan lapaluu? Kelpaako se nuolenkärkiin ?

Entä muuhun käyttöön kuten esim puukon helaan. Mietin vaan että jos se
on huokoisempaa niin saako sen kiilloitettua niin hyvin ja imeekö se kenties
käytössä likaa?


Tuo kirves on ihan mielettömän hieno!!!! Minäkin olisin kiinnostunut tarkemmista mitoista. Mitä puuta varsi on ?


Auvo R

[toni]

Lapaluusta en tekis muuta kuin kampoja tai rannerenkaita.
Hohkan määrä vaihtelee hiukan yksilöittäin ja ehkä iänkin mukaan?

Putkiluun voisin kuvitella taasen soveltuvan nuolenkärkiinkin.
Jotain eroahan villielukan liikkumisella ja ruokavaliolla on tuotanto elukkaan, mutta en usko että se tuossa käytössä tökkisi millään vastaan. Nautaa tai hirveä. Tai peuraa tahi lammasta. Eri kokoisia ja pienempiä määriä leikkureita vain.

Jänteissä taas ero on ilmeinen?

[jousipata]

luun työstämisen työkalut? millaisia suosittelisitte esim. nokkeja ja leikkurikärkiä muotoiltaessa hirven sääriluusta? mulla ei ole dremeliä ja joku sellaisen kopio on aika onneton kun joskus on ollut ehjänä. nyt missä lienee. siis joku metallinkin hiomiseen soveltuva viilasto ja rautasaha mitä itse ajattelin kenties kokeilla.

dremeli olisi tietty helppo kun voi kokeilla "hammaslääkärileikkejä" koneen surratessa ja vaihtaa erilaisia teriä tarpeen mukaan, mutta ei oikein primiä ole sekään kuitenkaan.

[Juri]

Jousipajalla on vannesaha sekä nauhahiomakone, ja haju on myös paha luuta työstettäesssä.
Käsiviilalla ja hiekkapaperillakin onnistuu, jos haluaa olla oikein primitiiviä niin kvartsin paloilla tai ulkomailta tuodulla piikivellä.
Luun voi myös keittää ja nylkyttää pahimmat pois kun on vielä lämmin ja pehmeä.

[jousipata]

Juri-guru sen tiesi. Pajalla siis on työvehkeitä. Tarvii kokeeksi ottaa taas pari kantturaa mukaan ja sahata, hioa ja hajuun voi vähän auttaa hengitysmaski. pitemmistä luista vois kokeilla tehä karhukeihään kärenki.

[Iivana]

Jo sinulla on oma saha, niin kannattaa hommata sarvelle ja luulle oma terä ja vaihtaa se paikoilleen luutöiden ajaksi. Sarvi- ja luuterällä ei puuhun saa enää sitä viimeistä leikkuuta, vaikka se leikkaisi luuta ihan hyvin.
Tiedä sitten millainen terä olisi luille se kaikkein paras. Ne jotka tekee enempi noita sarvitöitä niin tietänevät. Itse olen laittanut hienohampaisen puulle jo tarkkaan työstöön tylsäksi käyneen terän luu ja sarviteräksi.

[Juri]

Ne putkiluut kannattaisi ymmärtääkseni ensin tyhjentää ja putsata.
Rautasahalla vaikka ensin poikki ja luuydin pois jollain tikulla tökkimällä, sitten kai keittämistä.
Osaako Iivana, Seikku tai joku muu guru neuvoa tarkemmin?

[Vaeltaja Ate]

...tässä samassa ketjussa jo muutamaa viestiä aiemmin kirjoitettu.

[Juri]

No niinpäs olikin.

[jousipata]

On vain lujaa matskua hirven sääriluu. Ovat olleet parvekkeella hajun vuoksi pakkasessa -20 C ja kokeeksi otin yhden että meneekö rikki; heitin asfaltille 8. kerroksesta, ei mitään, hakkasin teräskaidetta vasten ulkona, ei mitään, hakkasin muutaman tonnin terävää kiveä vasten, ei mitään.

Rautasaha sitten ehkä purree..

Muutamat luut ovat olleet sisällä ämpärissä pesuainevedessä likoamassa nyt n. nelisen päivää. Veden olen vaihtanut kerran vuorokaudessa ja alkuun 12h välein. Pitääkö liottaa viikko vai enemmän, että liha ja rasva irtoaa kunnolla?

[heikki]

Kyllä niitä melko pitkään saa kokemukseni mukaan liottaa. Taisi olla about viikko itselläni, veden vaihdoin kerran tai kahdesti päivässä ja silti jäi vielä pikkuisen rasvaa luiden yläpäähän. Aion liottaa vielä uudestaan.

Voisi olla viksua, että nyt hinkkaisit ne aivan puhtaiksi kaikesta tauhkasta, joka varmaan jo irtoaa helposti. Sitten annat vähän kuivahtaa, jolloin jo alatkin nähdä, ovatko ne kokonaan valkoisia vai onko kellertäviä (=rasvaisia) kohtia vielä jäljellä. Tarpeen mukaan takaisin Fairyliuokseen.

[jousipata]

kiitos heikki. otan ne pajalle siis hinkattavikseni. josko hajuhaitatkin jo vähenisivät sen jälkeen kun krs-talossa ei ole eduksi haista kalmolle.

[Vaeltaja Ate]

[heikki]

[Vaeltaja Ate]

...tokaiseva sävyni äsken.

Mie sahaan siis nivelien päästä niin paljon pois että hohkaluuta ei enää
jää, sitten puhdistan tikulla luuytimen pois.

Hirven sääriluissa on luun päällä ohut kalvo joka lähtee vetämällä pois kuin
makkaran kuori. Sen alla luu on täysin puhdas. Näiden temppujen jälkeen ei
luissa ole enää mitään mikä voisi alkaa haisemaan.

Liotan niitä n 4 vko (niin kauan rasvaa nousi pintaan) huoneen lämmössä.
Alussa vaihdan pesuaineveden parin päivän välein, lopussa harvemmin.
Missään vaiheessa luista ei lähde mitään hajua.

[jousipata]

mulla on jätetty kalvot ja luiden päihin jotain pehmytmateriaalia ja kyllä ne haisevat. ne pitää siis raapia pois tai poistaa jollain tavalla, oli se hinkkausta tai muuta. opettelemistahan tämäkin on kun koskaan en ole hirven luita käsitellyt tässä mielessä. nyt ovat jäässä partsilla ja pitänee ottaa mukaan käsiteltäväksi.

[jousipata]

nyt raavin luut aluksi vannesahalla, haloin niitä pienemmiksi ja sitten nauhahiomakoneen rullalla kuorin. ei ne luut enää haise, mutta vielä on kantturoita ym. käsittelemättä ja joutuvat olemaan partsilla enimmäkseen, osan saa koiratkin, ne joista ei tule nuolenkärkiä ym. jousikamaa.

[Juri]

Juu, kyllä tosiaan haisevat.
Huomasin tänään lähtiessäni ne moskat vannesahassa. Kurkistin vielä roskaämpäriinkin ja melkein annoin ylen, mätänemisprosessi oli selkeästi ehtinyt jo pitkälle. Putsasin, kiskoin irtoriekaleet pöydästä ja vein kaiken ulkoroskikseen.
Onneksi huomasin! Aamulla nimittäin olisi nuorisopajan vastaava ollut taas onnesta soikeana ja meikäläisellä puhelin pirissyt. Lämpimän yön jäljiltä odööri olisi varmaan ollut jopa "jalostuneempi".

[jousipata]

huh, onneksi hokasit Juri ne heittää ulos. keräsin lattioilta ja nauhahiomakoneen pöydiltä riekaleet ja nakoin siihen roskikseen, joka siis on nyt ulkona. vannesahan syöverit jäi tarkistamatta enkä ilman lupaa sinne uskaltaisi mennä penkomaankaan. se karmea dunkkis on taas koirien mielestä melkein maailman parhainta parfyymia, niin olivat kuonot pitkällä kun luiden kanssa kuljin.

[Vaeltaja Ate]

Törmäsin mielenkiintoiseen ilmiöön:

Sain kaverilta pari hirven takakoipea joista toisen käsittelin.
Luun laitoin likoon vajaa viikko sitten, mutta pintaan ei nouse rasvaa
oikeastaan yhtään. Käytän nestemäistä konetiskiainetta kuten ennenkin.

Aina aiemmin rasvapisaroita on noussut pintaan vielä parinkin viikon päästä
niin paljon että ihan selvästi näkee rasvakerroksen veden pinnalla.

Olisko eläimissä (ja niiden luissa) noin paljon yksilöllisiä eroja?

[Iivana]

[Kuhmon Ahma]

Tyhjät pullot hyötykäyttöön

http://www.youtube.com/watch?v=SfMN3BVISmQ&feature=em-subs_digest