Jousi

[Rakonczay]

Luin kirjan nuijasodasta ja ihmettelin kuinka talonpojat eivät saaneet enempää huoveja, nihtejä tai skotlantilaisia palkkasotureita tapetuksi vaikka heillä kuitenkin oli käytössään erilaisten lyömäaseiden lisäksi varsijousia. Mainintoja varsijousen osumista löytyy kirjasta kaksi.
Toisessa ammuttiin piiritetyn talon sisältä varsijousella puukko jonkun huovin käsivarteen.
Toinen tapaus kuvataan seuraavasti: "Talonpojat puolustautuivat urhoollisesti umpinaiseksi neliöksi rakennetun Leskelän talon rakennusten kulmilla ja torjuivat hyökkääjän aiheuttaen sille kolmen miehen tappiot ja useita haavoittumisia. Joukkonsa kärjessä ratsastava Martti Klaunpoika sai nuolen otsakypäräänsä ja osaston käännyttyä takaisin tunkeutui toinen nuoli selkähaarniskan läpi vahingoittamatta kuitenkaan ruumista."
Heikki Ylikangas Nuijasota, kolmas painos 2009, s.262

Taistelu käytiin tammikuun alussa joten panssareiden alla on varmasti ollut vaatetta niin paljon kuin on mahtunut. Kirjassa mainitaan että haarniskoja vastaan jalkajousi oli riittävän tehokas vain lähietäisyydeltä. Lähietäisyydeltä toisaalta ehtii ampua vain kerran ennen kuin kaveri on sylissä ja veikkaan että talonpoikien hermo ei ole riittänyt odottaa niin kauan että jousella voi tappaa. Näitä haarniskoituja kavereita vastaan ainoita tehokkaita aseita olivat erilaiset nuijan ja sotavasaran tapaiset purkinavaajat.
Muutenkin talonpoikien kapinointiin valikoitunut vuodenaika oli huonoin mahdollinen. Turpaan saatuaan lähes kaikki eloonjääneet talonpojat saatiin kiinni koska lumihankeen jäi jäljet. Väijytystä talonpojat käyttivät kirjan mukaan vain kerran ja heti hyvällä menestyksellä.

[Tuukka Kumpulainen]

Suomalaisten varsijouset oli aika kevyttä kalustoa haarniskoja vastaan, 200-300-paunainen, pakkasenkeston takia(?) ylipitkä ja -raskas kaari ei nakkaa nuolta ihan samalla höökillä kuin 1200-paunainen belgianserkku.

[Simo Hankaniemi]

Varsijousten tehottomuus oli myös taktinen, ei pelkästään tekninen kysymys. Eli pelkkä väline ei ratkaise, vaan myös se, miten sitä käytetään. Puukon käyttäminen nuolena kertoo siitä, että nuolet olivat lopussa, eli asiaan ei oltu valmistauduttu pitkäjänteisesti. Tuskinpa nuijamiehillä oli satojen nuolten varastoa per varsijousimies, kuten olisi pitänyt olla, jos jotakin tulosta olisi haluttu tehdä. Nuijamiesten touhu tuntui muutenkin olleen heikosti organisoitua mielenosoitusta pikemminkin kuin varsinaista sodankäyntiä.

[Rakonczay]

Jep. Kirjaa lukiessa tulee väkisinkin mieleen että jos hommaa olisi edes pikkuisen suunniteltu niin lopputulos olisi ollut toisen näköinen.

Toisaalta talvella saattoi olla töiden puolesta helpompi lähteä kapinoimaan kun sotilaat olivat ensin ryöstäneet puolilaillisesti taloista kaikki ruoat ja irtaimen. Riittävässä vitutuksessa saattaa tulla tehtyä kaikenlaista.

1990 luvun alun lama ei siten ollut mitään siihen kiskontaan nähden mitä tapahtui 1590 luvulla. Paljonkohan olisi pitänyt lisää mennä pieleen 20 vuotta sitten että Iiro Viinanen olisi oikeasti käyty tappamassa? Itse harkitsin asiaa useaan kertaan....enkä ole niitä ihan kiivaimpia..

[marianne kortesoja]

mielenkiintoinen kysymys noin yleensä ajatellen

nuijasodan talonpojat olivat pääsosin pohjanmaalta, joitakin ylä-satakuntalaisia oli matkassa mukana... ensinäkin pohjanmaa oli jo siinä vaiheessa vahvasti asutettu, voimakkaasti maanviljelyksestä elävä, ylä-satakunta vielä eräkulttuurin aluetta...

toiseksi matka kyrönkankaan talvitietä uudenvuoden ajan kelissä, lunta ja pakkasta siis, oli raskas niin miehille kuin hevosillekkin. porukka ei ollut kovin yhtenäistä, oli muutama johtaja ja heidänkin väliinsä onnistuttiin lyömään kiilaa neuvotteluissa nokialla... puhumattakaan sitten verisestä pakomatkasta... se joka kiinni saatiin automaattisesti tapettiin... vielä perillä ryöstettiin koti, monet tienvarren talot joutuivat huovien ryöstelyn kohteeksi vain siksi että olivat tien varressa...

sodankäyntiin koulutetut huovit ja mieltään osoittavat maajussit olivat yhtä vertailukelpoisia kuin tämän hetken vastaavat ryhmät... ei silloinkaan taloista löytynyt armeijaa vastaavaa aseistusta? kuten ei löydy nytkään...

jos sitten ajattelee tapahtumia noin asiakirjojen valossa, tulee ensimmäisenä mieleen, että talonpojat olivat vain kuninkuudesta taistelevien ylimysten käsikassaroita, saatiin aikaan hämminkiä valtakunnan tasolla kun yllytettiin talonpoikia kapinaan ja luvattiin tukea, jota ei koskaan tullut...

itse aseista, oravanmetsästykseen tarkoitettu jalkajousi lieni yleisin tavallisen miehen ase, sitä ei ole tehty panssarin lävistämiseen, puhumattakaan vasamista... tosin hyvällä osumalla saattoi kypärä vähän kopahtaa... ei tavallisella erämiehellä kovin usein tainnut olla järeitä jalkajousia, hirviä oli vähän, peurat ammuttu sukupuuttoon, karhuja pyydettiin muilla tavoin... ei niitä jalkajousia vaan ollut jokaiselle, eikä ne ollut kovin tehokkaita mitkä oli...

[T. Manner]

[marianne kortesoja]

...hirvikiväärit eri kalipereissaan ovat kyllä tappavia aseita ja niitä on paljon, mutta kovin monella hirvikiväärin omistajalla ei ole sotatilanteessa tarvittavia patruunavarastoja tai tarvikkeita, eikä taitaisi se sotimisen taitokaan olla hanskassa??? ei riitä että osaa ampua ja on joskus armeijansa käynyt... pitää osata paljon muutakin ja kunnonkin on kestettävä muutakin kuin autosta passiin ja takaisin autoon...

... tuolla ruutipuolella tavallinen "rivimies" omistaa kiväärin, haulikon ja ehkä rihlankin, mutta normaalisti panoksia on joku laatikko, latausvälineet seuran porukalla ja niitäkään ei oikein osata käyttää... joukossa on toki muutama aktiivikin, jonka varastot eivät ensimmäiseen 1000 kappaleeseen hyydy, mutta enpä tunne montaa, on toi lupapuolikin sen verran tarkaa nykypäivänä ja ne panokset maksaa... sillä sitä selitetään harjoittelunkin vähyyttä...

sama juttu päti aivan varmasti nuijasodan aikaisiin jalkajousiin... jos oli jousi, siihen löytyi muutama, korkeintaan parikymmentä vasamaa ja jokunen leikkaava nuoli... ei niillä kauaa ammuskeltu tosipaikassa... metsällä otettiin oravan pudottanut vasama talteen mikäli se ei ollut vahingoittunut... rauta oli arvokasta, ei leikkaaviakaan kärkiä hukattu kuin vahingossa...

[T. Manner]

[pyssymies]

Itse olen saanut noista historiikeista NIMENOMAAN SEN KUVAN, ETTÄ ASEISTUS OLI SUHT. TASAVÄKISTÄ MOLEMMIN PUOLIN. Mielenosoituksen epäonnistumisen ratkaisi ilmeiset organisoinnin puutteet. Toisekseen, mistä on pääteltävissä metsäpeuran sukupuutto tuolloin?

[marianne kortesoja]

ehkä vähän liioittelin, viimeinen metsäpeura asiakirjojen mukaan ammuttiin ylä-satakunnan alueelta 1650-luvulla, veroparseeleina ei peuroihin liittyviä tuotteita esiinny enää 1600-luvulla isommin vaikka muuten eräkulttuuri kyrössä ja ikaalisissa on vielä voimissaan.

sellaisen mielenkiintoisen seikan asiakirjat toki kertovat, että 1607 kuningas antaa korsholman voudille määräyksen etsiä hämeen metsiin peurankaitsijoiksi lappalaisia. hämeen metsillä tarkoitetaan pohjanmaan ja hämeenkyrön välistä erämaa-aluetta, josta iso osa asutetaan vasta myöhemmin. mitään merkkiä asian totetumisesta ei löydy, sillä peurankaitsennan palkaksi luvattua jyväeläkettä ei maksupapereista löydy. parkanoon perustettiin paliskunta vasta muutama satavuotta myöhemmin

nuijasodassa toi organisoinnin puute ja kurittomuus tai kuriin tottumattomuus oli varmasti tärkein tekijä. porukkaan mahtuu aina joku hulinointiin mieltynyt, sen näkee siitäkin, että monissa taloissa käytiin omin luvin aitoilla jo matkalla. osaran kartanolla kyrössä sitten mellastettiinkin enemmän, tosin kartanon isäntä hannu laurinpoika olikin jo ehtinyt huoveineen paeta. kerrankos se kurittomilta mielenosoittajilta homma leviää lapasesta... niin kävi davidin kapinassa 1400-luvulla ja monessa muussa, järjestäytynyt armeija on kova vastus sotilaskouluttamattomalle ryhmälle missä ja milloin vain...

sinällään mielenkiintoinen aihe noi nuijasodan aseet ja se miten erilaisia varusteita on käytetty sodankäyntiin ja metästykseen... pistää aina miettimään kaikenlaista.

simo häyhä ei ollut tavallinen kiväärimies, vaan mies joka tunsi aseensa ja itsensä, huippuammattilainen. niitä ei kasva joka puussa eikä edes joka toisessa. tarkasti ampuminen vaatii yllättävän paljon kuntoa, kun on sata-kaksisataa tähdättyä laukausta ammuttuna niin toista tietää... enkä mä tainnut juoksemisesta puhua, kunhan maastoon liikkumisesta, ei autosta vihollista ammuta kun elokuvissa.

[marianne kortesoja]

Tuota, kehottaisin tutustumaan suomen hirvikiväärukantaan, määrään ja laatuun. Edes nykyinen rynkkäriarmeija ei halua joutua tilanteeseen, jossa 338 on vastapuolella käytössä...

338 Lapua Mag. (jota ehkä tarkoitit) on vaativa ase, taitamattomissa käsissä ei yhtään sen kummempi kuin mikään muukaan 5,7 lähtien. Edellyttää ampumakokemusta ja harjoitusta yli 300 m matkalta arvioida etäisyys, tähdätä ja osua kerta toisensa jälkeen...

eikä suomalainen hirvikiväärikanta noin yleensä ole kovin kummoista, 308 ja 30-06 sekä vanhoja sotarautoja, ampumataitokaan ei aina niin kovin kummoinen ole.

suomalainen talonpoika oli maanviljelijä ei sotilas... se maksoi kyllä sotilaan palkan, mutta ei ollut mitään yleistä asevelvollisuutta.

[T. Manner]

[Rakonczay]

Varsijousen ja hakapyssyn kuvien alla oli kuvateksti jossa mainittiin, mihinkään viitamatta, että kyseisiä värkkejä oli molempien puolten hallussa.
Rivisotilaat oli tietenkin normaaleja talonpoikia tai ratsutilallisten renkejä, mutta olihan niillä varmaan joku koulutus.

Toinen mielenkiintoinen seikka on skotlantilaisten palkkasotureiden osuus kahinassa. Niitä oli ensin Flemingillä käytössä ja myöhemmin kun Kaarle Herttua/kuningas valtasi suomen niin hänellä mukana.

Nuijasota kirjassa ei mainita lainkaan heidän tappioitaan tai osallistumista ryöstelyyn. No itse asiassa kerran mainittiin että kun joillekin talollisille oli annettu puisia tunnuksia millä osoittaa että tätä taloa ei saa ryöstää niin skotit oli hakanneet talollisilta tunnuksia ojennelleet kädet poikki.

[Mangrove]

Tawaststjerna, W. 1905. Suomen maasotaväki Kustaa Vaasan ja Eerikki XIV:n aikana. Historiallinen Arkisto XIX. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

[...] V. Aseet. Puheenalaisena aikakautena käytettiin sotaväessä sekä keskiaikaisia aseita ja varuksia että uuden ajan ampuma-aseita. Kustaa Vaasan kymmenen ensimmäisen hallitusvuoden registratuurissa olen nähnyt sotaväen aseista mainittuina peitset, tapparat, teräsjoutset, varsijoutset, nuolet ja haarniskat,² mutta siinä puhutaan myös tykeistä ja tuliputkista eli pyssyistä.

² Venäjän sodan aikana Kustaa Vaasa määräsi, että sotamiehet, joilla ei ollut haarniskaa, teettäisivät itselleen kilpiä laudoista. S. A. Gustaf f:s åtskilliga statuter och förordningar 12/11 1555.

Suomen linnoissa oli vanhoista ajoista joku määrä aseita säilytettynä. Kustaa I kirjoitti vuonna 1545 kaikille Suomessa oleville linnojen ja kuninkaankartanoiden haltijoille: "Koska ne joutset, nuolet, peitset, haarniskat ja muut aseet, joita on ollut talonpojilla jaettavina Suomen linnoissa ja kartanoissa, Kristian kuninkaan aikana ovat hukkaan joutuneet, tulee kunkin teistä teettää tuhat peistä ja kaksi tai kolme tynnyriä nuolia, jotka aseet säilytetään linnoissa ja kartanoissa, niin että niitä voidaan antaa talonpojille, kun tarve vaatii. Ja jollei kaikkia peitsiä saada tehdyksi sarapuusta, niin käytettäköön niihin honka- tai muuta puuta. Mitä nuoliin ja peitsiin rautaa tarvitaan, lähetetään Tukholmasta."¹ Epäilemättä koetettiinkin Suomessa, mikäli mahdollista, noudattaa kuninkaan tahtoa tässä asiassa.

Vuodelta 1558 on olemassa tarkka ja seikkaperäinen luettelo SUomen ratsuväen aseista. Tästä luettelosta nähdään, että jokaisella ratsumiehellä oli yksi tahi kaksi pyssyä sekä keihäs ja että he melkein kaikki olivat puetut rauta-asuun, joka muutamilla oli teräksenkiiltävä, toisilla musta.²

Suomen jalkaväen lippukunnan tiedetään samana vuonna olleen asestetun siten, että päämiehellä ja 181:llä sotamiehellä oli tuliputket, 15:llä miehellä hakapyssyt, 13:lla tapparat, 4:llä peitset, 3:lla joutset ja 2:lla sulkakeihäät.

Sotamiesten tuli itsensä hankkia ja kustantaa aseensa ja varuksensa. Kun Eerikki kuningas otaksui, että vuonna 1562 otetuissa Suomen sotamiehissä ei ollut useita, joilla oli varoja aseiden ostamiseen, niin hän tosin toimitti melkoisen määrän peitsiä, tapparoita ja miekkoja heille jaettavaksi, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että aseiden hinta vastedes oli otettava heidän palkastaan.

Ruotsista lähetettiin silloin tällöin tykkejä meidän maahan.⁴ Näyttää siltä kuin pieniä tykkejä⁵ olisi valmistettu Suomessakin.⁶ Vuonna 1555 kuningas kehoitti Suomen aatelistoa laittamaan Ruotsiin muutamia seppiä, jotta nämä opittuansa siellä tekemään kaikenlaisia rautatykkejä olisivat voineet niitä valmistaa niin paljon kuin meidän maassa tarvittiin.¹ En tiedä, tuliko tämä tuuma toteutuksi. [...]

¹ V. R. 17/2 1545.
² Kts. Liite II.
³ V. R. 28/2 1562.
⁴ V. R. 17/7 ja 22/7 1534.
⁵ Falkuner.
⁶ V. R. 2/6 ja 29/11 1545.
¹ Arwidsson, Handlingar VIII, 201.

[marianne kortesoja]

kolmeensataan metriin 5,7 on kokemukseni mukaan ihan kelpo, läpäisyä vielä löytyy ja osumatarkkuus normaalioloissa hyvä... eikä aiheuta "paukkukauhua" ja rekyylipelkoa siinä missä esim 338 Lapua Mag tai muut "suurriistakiväärit"... tuuliherkkä, mutta kevyitä patruunoita jaksaa kantaa enemmän.. on oikeastaan ihan saama saako aikaan vakavan haavakon vai kuolleen sotatilanteessa, joskus hämminkikin riittää...

joo, tappavia ovat 308 ja muut, mutta en ainakaan minä lähtisi noilla hirvimiesten tyyppivehkeillä sotimaan... ei riittäisi optiikka, kohdistuskin voi olla ratkaisevan 10 cm pielessä ja panokset loppuis alta aika yksikön... se mikä riittää hirvimetsälle, voi sotatilanteessa pettää... ainakaan mua hirvi ei oo ampunu takasi??

kyllä 100 tähdättyä ja sen päälle osututtua laukausta vaikka tunnin aikana on kova sana "rivimettämiehelle", varsinkin kun etäisyys pitää osata arvioida itse ja samalla myös se miten ase reagoi etäisyyden muutoksiin so. tähtäyspisteen korkeuden muutos... ei oo monella etäisyysmittareita tms... liian isolla "tykillä" "nypitään" ja saadaan paikat kipeiksi... adrenaliinikin aiheuttaa monelle ennemmin pelko/paniikki reaktion tai pistää paikat tutajamaan.

"600 m ampuminen pienellä harjoittelulla, tähtäinkiikarilla ja etäisyysmittarilla avustaen ei ole mikään kummoinen suoritus. Mikä parasta rynkyllä ei käytännössä ammu tuolle matkalle ollenkaan."
Ei taida optiikka hirvikiväärien päällä riittää 600 m, eikä etäisyysmittari oo vakiovaruste... harjotustakaan ei 100m pidemmälle matkalle kuin friikeillä, eikä aina toimivia panoksiakaan... ja on se vähän niinkin, että ei sotaa peltoaukeilla käydä... metsässä toimii vaikka haulikko kun vaan hermo pitää ja taito riittää... tikkukeppi (jousi) on sama juttu, hiljaisempi ja hätätilassa puukkokin...

"Simo oli huippuluokan ampuja, joka hallitsi hermonsa sotatilanteessa. Ei hän mikään ammattisotilas ollut, puolitavallinen suojeluskuntalainen "talonpoika"."
Tavallinen tai tavaton, aseen käytössä täydellinen ammattilainen... ei välttämättä sotilas vaan erämies... tunsi itsensä ja aseensa... arvostan hänet ampujana ja erämiehenä ykköskastiin..

[marianne kortesoja]

Tawaststjerna, W. 1905. Suomen maasotaväki Kustaa Vaasan ja Eerikki XIV:n aikana. Historiallinen Arkisto XIX. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki

Hyvä teos! Kiitos!

Lukeminen kannattaa aina..

[T. Manner]

[marianne kortesoja]

Ballistiikka on mielenkiintoista, siinä on aseen kaliperin lisäksi monta muuttujaa... lähtönopeus, luoti, rihlannousu, olosuhteet... ja kaiken on sovittava yhteen... aseen ominaisuudet ovat vähän erilaiset kun näitä ominaisuuksia muutetaan, kaikki asiat eivät toimi kaikissa aseissa samalla tavalla... harva nykypäivän hirvimiehistä on näistä asioista edes hajulla saati että se kiinnostaisi, kunhan saa kaupasta sopivat patruunat ja menoksi, eikä se mun mielestä ole väärin, sitähän varten kaupasta niitä myydään...

joskus ammuin itsekkin liikkuvaa hirvikuviota nopeammaksi ladatulla panoksella, helpotti ennakointia ja mahdollisti keskipistetähtäimen käytön... no aika pian hankin ennakoinnin paremmin mahdollistavan "kolmipalloisen" tähtäimen, hitaammat paukut kun oli paljon mukavampia ampua, varsinkin silloin kun ammutaan 100 laukausta ja enemmän...

sehän on ihan sama jousissa... ei jäykästä jousesta ole hyötyä, jos ei jaksa vetää sitä oikeaan pituuteen toistuvasti tai nuolet eivät ole sopivia??

alkuperäinen väittely kai koski aseiden sopivuutta sodankäyntiin... mun mielestä nykyiset metsästysaseet on tehty riistan kaatamiseksi, ne ovat kyllä vaarallisia, mutta sotatilanteessa ainoastaan sissisotaan sopivia... mut se on mun mielipide... en ite lähtis hirvikiväärillä minkäänlaista armeijaa vastaan... ai joo, mut mä oonkin nainen ja sen ikäinen, että armeijaan en päässyt ne voi noi armeijan käyneet olla erimieltä...

joskus vähän ammuntaa harrastaneena olen myös sitä mieltä, että sata tähdättyä ja osuttua laukausta tunnissa on harjaantumattomalle kova sana... mitä suurempi ase sitä suurempi haaste... pystystä ammuttuna ottaa lihaksille ja silmä väsyy, varsinkin tehokkaammilla aseilla makuulta tai tuelta ampuminen käy olkapäälle ja silmät väsyvät silloinkin...

ja varmaan kun vähitellen pääsen tähän jousimaailmaan tutuksi huomaan saman tosiasian myös siellä... harjoittelu kun on kaiken osaamisen a ja o...

[T. Manner]

[Ari Rantala]

[Kiul]

[Kiul]

[Iivana]

Juuri näin.
Mutta eikös hyvinvointiyhteiskunnassa pitäisi asioiden olla sillä mallilla, ettei kenenkään tarvitsisi rähistä ja tappaa toisia.
Ei varmaan eliitti usko valheitaan enää itsekään.
Jotenkin tulee mieleen "kansallispukua ja saappaita käyttävän vähemmistön" sanonta: "Se huutaa joka pelkää"...
Kohta meidän puujousetkin muodostavat uhan yleiselle turvallisuudelle.
Yleistä liturgiaa mukaillen lyhyt ja järeä käsijousi se vasta on ihan hirvittävän vaarallinen. Mihin kukaan tarvitsee lyhyitä käsijousia?
Jänteiden ynnä muiden lyhyiden käsijousten valmistamiseen tarvittavien materiaalien hallussapito pitäisi kieltää..
Pitkäjousetkin pitää saada luvanvaraisiksi ja niitä pitää säilyttää ampumaradalla, josta poliisi antaa sinulle jousen harjoittelun ajaksi.
Sanomattakin on selvää, että muiden kuin kumisten blunttikärkien hallussapito on rangaistavaa.
Lupaa myönnettässä on tarkoin myös harkittava, ettei jousi ole aiottuun käyttöön liian järeä. Yli neljänkymmenen paunan jousiin ei lupia tule myöntää, koska metsästykseen ei järeämpää tarvitse....
Jos tämä hölmöläisten homma ja skitsofreeninen kaksoisstandardointi jatkuu, niin minkähänlaisessa maailmassa eletään 5 vuoden päästä?
Suomalaiset on olleet rohkeita sotureita (ruotsalaiset tämän tietää parhaiten) ja ahkeria rauhan töissä, vaan meillä on aina ollut ihan luokattoman huonot johtajat. MOT.

[wilskman]

Nuijasotaa oli edeltänyt 25-vuotinen sota Venäjää vastaan, johon kuuluivat talonpoikien sissiretket naapurin puolelle ja niitä seuranneet kostoretket. Monet (kuten Jaakko Ilkka) olivat myös osallistuneet isommille sotaretkille. Eivät ne nuijamiehet niin kokemattomia ja huonosti varustettuja olleet…

Pääasiallinen ongelma taisi olla johtajien puuttuva auktoriteetti ja se, että sisseilyyn tottuneet talonpojat eivät avoimessa taistelussa olleet vahvimmillaan. Sitä paitsi huoveilla taisi joissain yhteenotoissa olla ylivoimakin. 1500-luvun lopun haarniskat oli tehty kestämään luotejakin, joten talonpoikainen varsipyssy ei niitä vastaan kovin tehokas ollut. Tämä seikka tuskin kuitenkaan oli millään tavalla ratkaiseva.

[Mangrove]

[Mangrove]

Lisää tuon ajan aseistuksesta.
Juva, M., Niitemaa, V., Tommila, P. 1968. Suomen historian dokumentteja 1. Otava, Helsinki.

http://193.184.161.234/DF/detail.php?id=4847
Herran vuonna jne. yhdeksänkymmentä yhdeksän, Pyhän ristin päivänä [s.o. 14.9.1499] luovutin minä, Pentti Pentinpoika, herrani, herra Sten Sturen puolesta kunnioitettavalle ja hyväsyntyiselle miehelle, Eerik Tuurenpojalle, ritarille, tämän seuraavan inventaarion Pyhän Olavin linnasta: [...] samoin 1 tynnyri ruutia, 10 tynnyriä paloiteltua nuolipuuta, ½ tynnyriä kaikenlaisia valettuja luoteja, lyijyä 1 kappale, jota on vajaa kippunta; samoin 9 kivipyssyä ja 29 sytytintä, 16 panssaririnnusta, 14 rautakypärää, tämän lisäksi panssarikauluksia, lyyroja ja muutamia paitoja, joista yksi panssaria, 1 ruutimylly, 1 pari veivikampia (?), 3 kokonaista nuottaa, 100 Viipurista lähetettyä hilparia, 30 kivihakkua, 3 rautakauhaa, joilla valetaan luoteja; neljännes tulinuolia. 2 rautamuottia hakapyssyn luoteja varten, 2 raudalla heloitettua viintä, [...]

[jousipata]

viittaisko veivikampi ja viinet järeään varsijouseen.

[Hyväri]

Nuijasodassa Pohjanmaan talonpojat ja sotaväki eivät olleet missään vaiheessa "samalla viivalla". Sotaväki oli hyvin aseistettua ja kokenutta. Sotaväki oli värvätty 25 vuotta kestäneen sodan aikana käymään tuota loputonta sotaa. Useimmat niistä miehistä eivät olleet eläessään mitään muuta tehneetkään.

Molemmilla puolilla oli 25-vuotisessa sodassa käytetty sekä kenttäarmeijaa että talonpoikien toimintaan perustuvaa sissisodankäyntiä. Tämä maan väestöön suhteutettuna jättimäinen armeija oli ollut linnaleirissä pääosin Savossa ja Karjalassa jo parikymmentä vuotta. Kun sota päättyi jakoi Marski Fleming rasitusta tasaisemmin koko Suomen alalle. Yht äkkiä myös Pohjanmaan talonpojat joutuivat linnaleirirasitusta kärsimään. Marski ei purkanut armeijaa, koska tuki kuningas Sigismundia kruununtavoittelija Kaarle herttuaa vastaan. Kun vielä Kaarle herttua laittoi sellaista viestiä, että hänpä tulee auttamaan talonpoikia näiden laillisissa vaatimuksissa Pohjanlahden yli, niin kapina Pohjanmaalla oli selvä. Pohjanmaan talonpojat olivat kuitenkin eläneet sodan ajan kuin "herran kukkarossa" ja vaikka joitakin sissiretkiin osallistuneita ehkä joukossa olikin ei heidän sotakokemuksiaan voinut verrata Itä-Suomen asujainten vastaaviin. Itäsuomalaiset olivat sotaan väsyneitä ja linnaleiriin tottuneita. Lisäksi he olivat kauempana Tukholmasta ja sekä sieltä saapuvista huhuista että mahdollisesti saatavasta avusta. Useimmat sotaväessä palvelevista olivat heidän sukulaisiaan ja ehkä siellä oli enemmän yhtenäistä "me"-henkeä sotaväen kanssa rajan takaista vihollista vastaan.

Jaakko Ilkalla oli varmasti sotakokemusta. Hänhän oli rälssiä ja sikäli kuului valtakunnan sotaväkeen eikä varsinaisesti ollut talonpoika siten kuin tätä nimitystä nykyisin ymmärretään, mutta hän oli myös ainoa rälssimies, joka asettui Pohjanmaan talonpoikien puolelle.

Metsästykseen tarkoitetut jalkajouset tuskin ovat verrattavissa sotajousiin tehonsa puolesta, mutta kyllä metsästysaseella ihmisestä hengen ottaa. harkittu ja tähdätty laukaus on 300000 vähän sinnepäin roiskaistun laukauksen väärti. Vietnamissa amerikan armeija omien tilastojensa mukaan ampui 300 000 kuulaa per tapettu vietnamilainen.

Vähät taistelukuvaukset, joita nuijasodan ajalta on säilynyt kertovat, että pohjanmaalaiset talonpojat juoksivat melkein aina heti karkuun, kun sotaväki saapui paikalle. Ratsuväkeä ei vain juoksemalla pakoon pääse, ellei onnistu piiloutumaan johonkin puskaan.

Nuijasota oli tuskin sota ollenkaan. Pikemminkin pienenpuoleinen talonpoikaiskapina, josta myöhemmät sukupolvet ovat tehneet suuren numeron. Kaikki tuntevat nuijasodan ainakin nimeltä. Kuinka monelle tuo 25-vuotinen sota on tuttu. Paljon merkittävämmästä konfliktista oli kuitenkin kysymys.

Afghanishtanin vuoristolaiset ovat syntyneet sotaan kuten nuijasodanaikaiset suomalaiset ja voittaneet kaikki maailman suuret armeijat sissisodankäynnillä. Siellä on vielä nytkin sissien käytössä yli 100 vuotta vahojan brittiarmeijan kiväreitä eikä maailman kallein armeija pysty vastustamaan heitä. Pienen maan ainoa asiallinen vaihtoehto sodankäynnille näyttäisi olevan sissisota tai ainakin perusarmeijan ja sissien ahkera yhteistoiminta kuten vaikka Vietnamissa tai Suomessa viime sotien aikaan.

[pyssymies]

Minun käsittääkseni puutteet johtamisessa riittävät vallan hyvin selittämään talonpoikien tappion, varsinkin, kun se yhdistyi talonpoikien kokemattomuuteen. Ylikankaan tutkielman mukaan nämä vaikuttavat olleen paskat housussa heti tiukan paikan tullen. Voi olla subjektiivinen käsitys, mutta Ylikangas antaa ymmärtää aseistuksen olleen varsin tasaväkisen molemmilla puolilla.

[Simo Hankaniemi]

Johtamisessa oli ilman muuta puutteita, kun rannikon ruotsinkielinen porukka oli lähtevinään kapinaan mukaan, mutta jättäytyi pian pois war partyn lähdettyä matkaan.

Puhemies Maolta maailma oppi "puhdistamisen" merkityksen. Epäluotettavat ainekset täytyy karsia tarkkaan pois ennen kuin edes kannattaa haaveilla mistään isommasta yrittämisestä. Maon sota 1930- ja 1940-luvulla oli melkein pelkkää omien porukoiden puhdistamista ja niinpä vastapuoli ei kyennyt lainkaan soluttamaan Maon jengiä. Mao itse sai helposti vakoojia vastapuolen leiriin.

Talonpoikaisjohtajilla ei tietenkään ollut kärsivällisyyttä, teoreettista pohjaa eikä riittävää häikäilemättömyyttä yhtenäisen tehokkaan sotajoukon luomiseen. Kysymys taisi olla enemmän pelkästä tunteenpurkauksesta.

[Varjaagi]

"Nämä nykyajan hirvimiehet taitaa kuitenkin olla meillä Suomessa se porukka, joka muodostaa reserviläisitä muodostettavan armeijan rungon ... Cool" - Kiul

Tunnen useamman hirviporukan ja olen jäsenenäkin kahdessa niin ainakin sen perusteella sanoisin että "sotakuntoisia" (ja -ikäisiä) jäseniä niissä on ehkä 15-20%. Omasta varsinaisesta porukasta lähtisi ehkä 3 ukkoa ja ehkä kymmenkunnasta olisi jonkinsortin takalinjojen siltavahdeiksi tai soppatykin vartijoiksi. Siinä toisessa porukassa lähtijöitä on suhteellisesti vähemmän mutta siltavahteja vastaavasti enemmän...

Hirviporukoiden ongelma on tunnetusti ikääntyminen. Omakin huki olisi siltavahti

[Varjaagi]

[Kiul]