Jousi

[Tuomo]

Sain neljä hirven jalkaa, joista irrotin jänteet ja luut käyttöön. Mutta voiko sorkkien kynsiä käyttää mihinkään? Millaista materiaalia ne ovat ja mihin ne voisivat soveltua, vai soveltuvatko mihinkään?

[Simo Hankaniemi]

En keksi niille muuta käyttöä kuin mongoli-tyylisen haarniskan suomut. Siihen ne olisivat hyviä, tosin sorkkia tarvitaan enemmän kuin neljä. Mongolit käyttivät hevosen kavion sarveisainetta haarniskan suomuiksi ja hirven sorkkahan on aivan samanlaista ainetta. Sitkeää tavaraa, ei mene nuolenkärki helpolla läpi, eikä miekanisku.

[Ari Rantala]

Kovaa pintaa sorkassa on melko vähän. Sorkan sisäpuoli on melko pehmeätä joskin sitkeätä ja siitä saisi hyvän kiinnityspohjan seuraavalle sorkkasuomulle. Minä en ole keksinyt sorkkaosalle mitään järkevää käyttöä mutta pyssypojaat käyttävät nyljettyjäkin sorkkia loukuissa täkynä.

[Nanook - pakkasen poika]

Olen keittänyt sorkista liimaa, jota olen käyttänyt jänteiden liimaamiseen jousien selkämyksiin. Kynsiosat vaan kirveellä poikki nahan ja kynnen liitoskohdasta ja kattilaan. Keitellään miedolla lämmöllä kunnes kynnen sisustat irtoavat. Siivilöidään liemi liimaksi ja bonuksena tulee vielä putsattuja sorkkia. Olen nähnyt tyhjennetyistä sorkista tehtyhjä snapsilaseja ja intiaanit taisivat tehdä niistä helistimiä.

[Simo Hankaniemi]

Jossakin intiaanimyytissä vettä kannettiin biisonin sorkissa. Ehkä niitä on siis käytetty myös juomakuppeina snapsilasien tapaan. Jos tekee "valkonaama-tyylisiä" jousia, niin sorkasta voisi varmaankin saada materiaalia nokinvahvikkeisiin ja kahvaan "strike plateksi" (en keksi tälle suomennosta, ellei sitten "iskulevy" käy).

[Ari Rantala]

Minullakin on vielä muutama sorkka tähteellä. Jänteet on kyllä nyljetty ja ajattelin hävittää ne mutta taidampa pitää tallessa. Luusta saa varmaan käypiä luukärkiä halkaisemalla, ehkä peukalorenkaankin jos luu on tarpeeksi isoa. Polvinivelessä on paljon näppäriä muotoja joita voinee myös hyödyntää vaikka nokkina. Sarvesta olen jo aiemminkin tehnyt kahvavahvikkeita ja "iskulevyjä".

[Ilkka Seikku]

Hirvensorkista nyt saa vaikka mitä. Snapsilaseja, säilytysrasioita, koruja, nokinvahvikkeita..jne. Materiaali on samaa kuin esim.naudan sarvi.

Luu käy nuolenkärjeksi, mutta peukalorengas kannattaa tehdä mieluummin naudansarvesta. Hirvieläintenkin sarvesta sen voi tehdä, mutta varsinaisesta luusta jos tekee niin meneepi melko varmasti rikki. Luu ei jousta, siltä puuttu sitkeys. Tuore luu joustaa jonkin verran kun se sisältää vielä kaiken sen kosteuden ja rasvan. Mutta kun se on puhdistettu ja kuivunut, se ei vääntöä kestä.
Hirvielukoiden sarviaines on periaatteessa ihan samaa luukudosta kuin esim.jalkaluu, mutta se on sen verran hohkaisempaa ja nopeammin kasvanutta, että siinä on sitkeyttä.

Nivelistä ja nikamista sen verran, että niiden puhdistamisessa ja kuivauksessa kandee olla tosi huolellinen. Ne on likimain kokonaan, aivan ohutta pintakerrosta lukuunottamatta hohkaluuta josta kosteus ja rasvat on saatava pois. Muuten ne saattaa vasta parinkon vuoden päästä yhtäkkiä tummua ja vetää jopa umpihomeeseen.

[jtahola]

[heikki]

Mullakin on tuossa koipiprojekti menossa. Jänteet ja kinttunahat irrotettuani putsasin vielä sääriluut. Varpaista löytyy tosi kauniita pikkuluita, joista ajattelin irrotella pehmeät osat keittämällä - liekö toivetta onnistua. Puhtaat varvasluut olisivat nättejä koruina tai nappeina tms.

Sorkan kynnet ovat myös kivan tuntuisia. Niistä varmaan saisi juurikin iskulevyjä ja nokkivahvikkeita, ja jos sivutuotteena on liimaa, niin onhan se kokeiltava niiden keittämistä.

Oikeastaan, kaikki nuo luut ja nivelet ovat niin upeita, että pakko on yrittää joitakin niveliä putsailla ihan kokonaisina... dyykkarin vaisto iski jälleen Sen verran on nyt verstaassa dunkkista, että ei tee mieli kylläkään sitä sääriluun ydintä ruveta maistelemaan. Onneksi luonto tarjoaa pakastimen, niin ettei ole kiirettä koko satsin perkaamisella kerralla vaan voi kokeilla yhtä ja toista. Työ pahus vaan häiritsee taas harrastuksia.

[heikki]

Unohtui äskeiseen laittaa Ilkalle pyyntö, että saisiko kuvia nähtäväksi joistakin hirvensorkkaesineistä.

[Iivana]

ÄIJÄT MEINAA HEITTÄÄ KOPARAT MENEMÄÄN
Ilkka tietää mistä puhuu. Kopara on sitkeää, ja pinnan kun kiillottaa niin siitä saa todella kauniin. Muotoutuu samalla lailla kuin naudan sarvi.
Itsellä on tuolla luonnon pakkasessa koparat odottamassa keittämistä.
Niin ja tuoreita koparoita keitetään ja syödäänkin, ainakin vanhemmat ihmiset täällä pohjoisessa. Itsekin olen kohteliasuussyistä joutunut syömään kyseistä "herkkua" kyläpaikassa...

[heikki]

Olisko Iivanalla antaa ohjeet keittämiseen ja kynsien irrotteluun - siis ei ruuaksi keittämiseen. Kokeilemallahan tietysti kaikki selviää, mutta vähän osviittaa lähtökohdaksi olisi kiva saada.

[Iivana]

Keittelin tuossa koparoita, ja muistin että joku kaipasi ohjeita niiden keittämiseen. Yksinkertaisesti keitetään hiljaisella lämmöllä kannen alla niin kauan, että sisus irtoaa. Tämä vaatii useamman tunnin, kolmen kohdalla voi ruveta kokeilemaan irtoaisiko sisus.
Laiskana miehenä muistin tietenkin, kun poikamiehenä laitoin ruokaa kotoa opitulla tavalla puurosta paistiin uunissa.
Minun mielestäni helpoin konsti koparoiden kanssa on panna ne uuniin riittävän isossa kannellisesa astiassa, vettä niin että peittyvät ja lämpöä satakunta astetta. Annoin olla yön yli. Aamulla sisus irtosi helposti ja koirat saivat herkkuaterian. Varmaan vähempikin aika uunissa olisi riittänyt. Koparoihin ei tullut ainakaan mitään näkyvää vaurioita noinkaan pitkästä ajasta. Nythän joku voisi sanoa, että kopara liukenee veteen, onpa joku kuulemma tehnyt liimaakin. En tiedä liukeniko tai heikkenikö koparoiden laatu noin pitkään uunissa. Sen sijaan vahvistui käsitykseni siitä, että koparoiden sisus on se mistä se liima tehdään. Mutta en ole kokeillut tehdä koparoista liimaa, joten sitä varmaan pitäisi kokeilla. Koirani ovat kuitenkin olleet aina eri mieltä koparoiden sisusten käytöstä liimaksi
Seikku alan ammattilaisena ja paljon tehneenä tietäisi varmaan kaikkein helpoimmat tavat.

[Soulis]

jotenkin tuli tuosta kynsiaineesta mieleen sellanen juttu mitä näin aikanaan erään sepän tekevän eli jos on vähä hiilistä metallia niin kuumentamalla, otetaan vaikka puukonterä, hehkuvaks ja lykkäämällä astiaan jossa oli kynsiainesta ja jotain raakanahkan tyylistä sekasin ja tämän oli tarkotus pienissä määrin lisätä hiilen määrää. Varauksella tämä asia sitten kun en ole todellakaan varma mitä siinä tapahtui mut jotain tämän tyylistä...

Jukka

[Iivana]

Minäkin olen kuullut tuosta. Se ei kyllä hiilen määrää pitäisi lisätä, vaan käsittääkseni se pintakovettaa teräksen. Tässä on kynsiaineksen typellä tekemistä. En nyt muista nitrautuiko teräs vai mikä reaktio se oli. Tätä on käytetty esimerkiksi piilukkojen sankkipannun tuliraudan karkaisuun. Nykyisin ovat käyttäneet verisuolaa. Tuliraudan pitää olla pinnasta todella kova, mutta se ei saa murtua iskusta. Lyöppäri iskee rautaan melko lujaa.
Sitten muistan lukeneeni jostain, että rihvikon piipun sisään pantiin luuhiiltä tarkoituksena karkaista rihlat hieman kovemmiksi pinnaltaan.
Nykyinen savuton ruuti kovettaa rihloja juuri palokaasujen typen ansiosta. Se saa aikaan piipun eroosion juuri kovenemisen ja pikkuhiljaisen murenemisen kautta. Eroosio alkaa patruunapesän edestä, ylimenon kohdalta. Kasapyssyssä alkaa pari tuhatta laakia olemaan piipulle maksimi. Tämmöinen piippu käy vielä hyvin vaikkapa metsästykseen. Mutta kasa-ammunnassa puhutaan sadasosamilleistä, kun tarkassa metsästyskiväärissä ollaan reilun kymmesosamillin toleranssilla. Tarkalla kiväärillä ladatun patruunan hylsyn kaulan ja patruunapesän ero pitäisi olla noin 2-5 sadasosamilliä. Vakiohylsyn joutuu kaulasorvaamaan jos aikoo käyttää tiukassa pesässä. Tuo pari tuhatta laakia riittää viemään piipusta parhaan tarkkuuden.
Että kyllä sillä orgaanisen materiaalin typellä on jotain merkitystä.
Mutta onneksi sivustolla vaikuttaa teknisen alan ihmisiä, saamme varmaan tähän tarkennusta.

[Soulis]

äkkiä tulis mieleen että tätä ko. tekniikkaa voisi käyttää metsästyskärkien kovettamiseen sikäli siitä olisi mitään hyötyä mut kuitenkin. Kuten sanoin niin ei ollut varmaa tietoa mitä prosessissa tapahtui joten kiitokset Iivanalle valistuksesta

Jukka

[T. Manner]