Jousi

[Iivana]

Aattelin kysäistä, että löytyisköhän tätä kautta menekkiä pääasiassa ketunnahoille. Pyydän turkisriistaa, ja ketunnahkoja tulee enemmän kuin emäntä tarvitsee käsitöihinsä. Ei oikein viitsis kettuja heittää roskiinkaan. Nylkemisessä ja taanauksessa vaan on melkoinen työ, eikä viitsisi nuita nahkoja nurkkiin kerätä enempäänsä pyörimään. Luomunahkaa ei vain tahdo saada kaupaksi, ja siksipä niitä on tullut käsiteltyä pelkästään omaa käyttöä varten.
Nyt on niin, että nahkojen muokkaus maksaa 15-30 euroa nahka riippuen nahkojen määrästä. Tulee vain paha mieli myydä 20 eurolla/muokattu nahka. Varsinkin kun olen ne huolellisesti nylkenyt ja taanoittanut. Ampumareikiä on päässä yleensä vain yksi, koska pyydän jalkanaruilla, ei siis haulinreikiä/luodinreikiä koko roppi täynnä.
Täällä on porukkaa joka ehkä varmaan olisi kiinnostunut myöskin muokkaamaan nahkamateriaalin itse. Käsinparkitsemalla nahasta saa hieman lujempaa.
Koska myyminen ei kannata, niin vaihtokaupalla voisi hyvinkin tulla myös itselle hyvä mieli. Omat nahkani ovat tuuheatukkisia Pohjoisen kettuja ja pyydetty nahan ollessa parhaimmillaan. Koska kyseessä on sataprosenttinen luomu, niin jokaisessa nahassa on vähän yksilölliset värit. Tämä värikirjo lienee suurin ero tarhakettuun luomuleiman lisäksi.
Nahoissa on pääsääntöisesti tallessa kaikki kynnet nyljettynä nahkaan, samoin pää ja korvat kokonaisuudessaan samoin häntä. Osasta ketuistaa on etutassu jäänyt nahasta pois, samoin kuin joissakin on "leimat" , korvan käjestä pala pois (pyyntikulujen korvauksen maksuun liittyen).
Nyt tiedustelisin, että missä muodossa näitä mieluiten saisi menemään. Valmiiksi muokattuna, taanalla kuivattuna vai suolattuna (joko merisuola tai suola/aluna seoksella).
Helpoin itselle olisi taanalla kuivattuna, se mahdollistaisi myös kaikki jatkokäsittelyt. Alunasuolaus sulkisi pois teollisen muokkauksen, mutta parantaisi tulosta kotiparkituksessa. Kaikki eivät välttämättä halua alunaa ja se on itselle hankala metodi tilanpuutteen takia.
Teollinen muokkaus lisää nahoissa kiinniolevaa pääomaa, ja on yksi syy miksi haluaisin vaihtaa nahat mieluiten taanalla kuivattuna.
Vaihtaisin ylimääräisiä nahkoja mieluiten jousipuihin.
Kettuja tulee juuri nyt ja käsittely on ajankohtaista.
Kuvassa vähän mallia toissatalven muokatusta saaliista. Keskelle on eksynyt jokunen muokattu näätäkin.

[Ari Rantala]

Hmmm...Ketunnahalle olisi kyllä käyttöä. Mutta parkittuna. En prkl ala ihan äkkiä uudestaan tuohon hirven kinttunahkasouviin. On jo pitkään ollut haaveissa ketunnahkainen nuoliviini, näyttävät mielestäni pirun hienoilta päineen ja häntineen.

Taisin vain tänään pajaa siivotessani sahailla polttopuiksi kaikki varastostaavini. No ei sentään. Poltin vain kaikki toivottomilta näyttävät ja jostakin syystä niitä oli kertynyt aika paljon...

Bauhausbambutkin alkaa olla finaalissa. Muutama seläksi kelpaava on enää tähteellä ja ne käytän kyllä itse. Samoin sen Reinikaiselta saamani pähkinästaavin joka on vieläkin aloittamatta Tzekkaan huomenna onko kasassa mitään mitä kehtaisi vaihtokauppaan tarjota. Seetriä olisi nuolipuuksi. Sahailen huomenna muutaman laudan rimoiksi.

[Smirkelimies]

http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Suomen+Mets%C3%A4stysmuseo/SMM+1655:1?pathId=3.44.45.513.512.5284.&itemIndex=18

Jos Iivanalla on asiaa Riihimäelle, sieltä löytyy museo joka on luultavasti teikeläisen makuun: Suomen metsästysmuseo. Näytillä muun muassa ketunnahkoja, jousiase ja karhun itsemurha-ase!

[heikki]

Aina sitä yhdelle tai kahdelle ketunnahalle käyttöä olisi. Mieluummin kuitenkin parkittuna... Vaihtokauppana voisin tarjota jalavaa.

[Iivana]

Kyllähän se ei tietenkään iso vaiva ole niitä muokata enempäänsä, jos se auttaa loppukäyttäjäkuntaa. Pitää vain pistää muokkaamoon menemään enemmän kerralla. Niistä saa paljousalennustakin. Neljästäkymmennestä se alkaa olla jo tuntuva. Kaikista ketuista ei tule nahkaa (kapi tms) ja sitten eilen sain yhden Samson-ketun. Kun ei ole jalostettu, niin peitinkarva puuttui vain osittain. Ei siitä nahkaa tule.
Sitten vielä yksi asia. Se teollinen muokkaus tekee nahasta kyllä pehmeän, mutta ei niin lujaa kuin käsin parkitus.
Ja toinen asia. Eläimillä on vatsanahka aina ohuempaa. Turkiseläimillä se nahka on muutenkin aika ohutta (eipä sitä enen turhaan sanottu jotta "raha rapisee" kuivasta nahasta), niin että se pitää huomioida nuoliviinisuunnitelmissa.
Olen tyytyväinen, kun luonnonkettu herättää kiinostusta. Osa kavereistani heittää ne roskiin. Itsellä tuntuu pahalta. Mutta niin se maailma muuttuu, 200 vuotta sitten olisi turkis ollut arvokasta. Ennen olisin ollut naapureidenkin kadehtima "bohattu" , nykyisin vähän naureskelevat "myöhäisteiniksi" . No mukavampi se on metsästellä ja rakennella esim. jousia, kuin yrittää elintasokilpailla vaikkapa autoilla ja harrastaa sosiaalista kiipeilyä...

[Iivana]

Niin, ja vaihtoja voi ehdotella YV:llä tai ostetaan myydäään. Tarkoituksena tässä oli vähän keskustella, miten perinnejousiporukat hyödyntää nahkoja ja antaa vinkkejä nahan käsittelystä puolin ja toisin.
Samoin muuten joku minulle sinänsä arvoton riistan osa saattaa olla jollekin kiven alla olevaa arvotavaraa. Ei sitä aina tiedä, että esimerkiksi linnun rinnasta löytyvästä Y-luusta saa vaikkapa primitiivisen täkykoukun...

[skinkim]

Olen ajatellut poimia muutaman maantieyksilön ja katsoa saisiko niistä aikaiseksi mitään (nuoliviini lähinnä on mielessä). Tosin jos enemmän tai vähemmän valmiita eläimenkuoria voi saada postissa niin mikä sen parempi. Valitettavasti en vielä tiedä mitään nahkojen käsittelystä, mutta toivottavasti www ja kirjasto osaavat auttaa....

Kirjoitan tänne vain jotta tiedät että muutamalle nahalle kyllä olisi käyttöä...

[Ilkka Seikku]

Todella moni hyväturkkinen kettu ja supi jonka metsästelen, on jo useampana vuonna muuttunut nuoliviineksi. Vuodessa tulee tehtyä vähintään kymmenen kettu/supiviineä, joskus enemmänkin.

Nylky tuppeen ja kunnon puhdistus sekä kuivaus. Sitten rasvaparkki ja thats it.
Kuivausvaiheessa reilusti suolaa. Kuivauksen aikana ja ennen parkitusta käytän myös booraksia.

Parkituksen jälkeen ompelen viinestä persreiän umpeen kun talja on vielä kostea ja joko pätkäisen jalkanahat ja ompelen kiinni tai sitten ompelen etujalat yhteen ja takajalat yhteen ja niihin kiinnitän kantoviillekkeen.

Pehmittämistä koetan vältellä. Tulee jämäkämmin muotonsa pitävä.

Nykyisin tulee vetäistyä päät poikki ja suuaukkona on siis kaula. Kettu suu täynnä nuolen tyviä on äärimmäisen typerän näköinen ja on se saaliin kunnioituksestakin aika kaukana. Ketunhäntiä käytän viinien suuaukon sisäpuolella. Tuuhea häntä pitää nuolet paikoillaan vaikka olisi vain yksi nuoli viinessä.