Jousi

[terla]

Helou!

Mikä on mielestänne hyvä veisto/ vuolukirves? Tartteis hankkia sellainen eli suosituksia tulemaan Älkää sanoko, että se pitää tehdä itse... ei vielä tässä vaiheessa

Puukko tuli eilen ostettua tylsien Hongkong- puukkojen tilalle: päädyin Iisakki Järvenpään Aitopuukkoon kun sopi niin hyvin käteen.

[Juri]

Fiskarsin pikkuinen retkikirves on tosi hyvä veistämiseen, eikä edes maksa paljon. Tälläisellä olen tähän mennessä jyystänyt lähes kaiken tarpeellisen. Leikkaa hyvin ja on tarkka. Massaa voisi tosin olla vähän enemmän, selviäisi vähemmällä voimankäytöllä.
Tämän mukaan kannattaa hankkia myös saman tehtaan rullamainen kirveenteroitin, tosi näppärä. Terä on niin kovaa kamaa ettei perinteiset hiomakivet tehoa.
http://www.fiskars.com/fi/fi/Työkalut/Kirveet/81175.html

Jos joskus vielä vaurastun, niin hankin oitis Wetterlingin carpenters axen.
Olen kerran kokeillut veistämällä yhden kuivan jousistaavin alkumittoihinsa.
http://www.wetterlings.com/

Gränsforsilla on myös pirun hyviä kirveitä. Kalliita mutta varmasti hintansa väärtejä. Large Swedish carving axe on myös tullut testattua, senkin ottaisin heti jos saisin.
http://www.gransfors.com/htm_eng/index.html

Ehkä tärkein laadun merkki terätyökaluissa on se, että ne myös pysyvät terässään. Silloin tällöin kun vähän sipaisee ylläpitomielessä, niin ne eivät koskaan tylsy.

[Nanook - pakkasen poika]

Minä puolestani valitsisin Fiskarsin valikoimasta pienen yleiskirveen. Siinä on vähän varttakin, jos joskus tarvitsee vipuvoimaa. Yleensä veistelen kuitenkin ote puolivarresta. Tuota kannan mukana myös retkillä, vaikka joskus tervaskantoja pilkkoessa käy mielessä, että kannattaisi kantaa isompaa kirvestä matkassa.

[url]http://www.fiskars.com/fi/fi/Työkalut/Kirveet/81176.html[/url]

[jkekoni]

raivauskirves/vesuri fiskarssilta on mielestäni parempi. Vielä parempi, jos rälläköi koukun pois. Noissa on veistämiseen sopiva teräkulma, market vesureissa ei yleensä ole.

[heikki]

Minulla on nuo molemmat mainitut Fiskarsit, mallit 1000 ja 400. Enemmän tulee käytettyä sitä pienempää. Isompi on oiva kalu klapien tekoon.

[terla]

Minkä näistä ottaisitte jos saisitte?

http://www.rutlands.co.uk/hand-tools/axing/axes/31EX10020C/carpenters-axe

http://www.rutlands.co.uk/hand-tools/axing/axes/TUR05513H/wildlife-axe-with-free-log-cutters-braces-worth-%C2%A314.95

http://www.stenaverktyg.se/se/art/lilla-yxan.php

http://www.stenaverktyg.se/se/art/465-gransfors-snickaryxa.php

http://www.stenaverktyg.se/se/art/475-gransfors-stor-slojdbila.php (?)

http://www.fiskars.com/fi/fi/Ty%C3%B6kalut/Kirveet/81175.html

http://www.fiskars.com/fi/fi/Ty%C3%B6kalut/Kirveet/81176.html

[terla]

Sitten löytyy vielä tällainen:

https://www.karkkainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?catalogId=10101&storeId=10551&productId=29064&langId=-11&parent_category_rn=19292&top_category=19291&selectedTopCategory=18937&selectedSecondLevel=19290&selectedThirdLevel=19291&categoryId=19292&searchMethod=

Mutta olen ymmärtänyt että veistokirveen terä kannattaisi olla melko tasainen... loogista, kun ajattelee miten voi käydä jos lipsahtaa.

[terla]

Ja vielä lisää vaikeuttamaan valintaa...

http://www.slojd-detaljer.com/product.aspx?productid=1829&deptid=848

Joku kai se pitäisi vain ostaa

[terla]

http://www.slojd-detaljer.com/product.aspx?productid=1843

[Juri]

Gränsforssin snickaryxa olisi ehkä noista minun valintani. Seuraavana kai jo mainittu wetterling joka on pikkuisen painavampi.
Tykkään kuitenkin hieman kuperasta teränmuodosta, joten tuo slöikkärin isompi kirves viimeisessä linkissä olisi myös todella kiinnostava. Pienempikin näyttää hyvältä. Kukahan nuo on valmistanut?

Nuo yleiskirveet ovat hieman epäilyttäviä. Teräkulma tuppaa olemaan turhan jyrkkä veistämiseen, toisaalta taas vähän turhan loiva halkomiseen. Ihan kelvollinen kompromissi retkeilytarkoituksiin silti.

Pikku Fiskars minulla onkin jo, eikä vieläkään löydy paljoa valittamista vaikka olen tässä työstänut marjakuusta jo useamman päivän putkeen. Terkulma on juuri tarkkaan veistoon sopiva, puree keveydestään huolimatta aivan erinomaisesti tuoreeseen puuhun!
Kiedoin muuten kahvan ympärille auton sisäkuminauhaa otteen parantamiseksi, pysyy käsissä vähemmällä puristamisella.

Kylläpäs on kiehtova aihe tälläiselle vanhalle likaiselle työkalu-fetisistille!

[Iivana]

[Iivana]

[heikki]

Saakohan muuten nykyään enää mistään niitä perinteisiä suomalaisia kirveitä? Tiedättehän, sellainen väkevästi muotoiltu, jossa selvästi erottuva hamara... miten tuota nyt kuvailisi. No kuviahan netistä löytyy: http://www.puuvene.net/phuhta/puutyot/kirves16.jpg
http://www.kultasuutari.fi/maskotit/420px/kirves.jpg

[Iivana]

Noita saattaa löytyä huutokaupoista. Tai sitten armeijan poistomyynnistä.
Minulla on 2 samanlaista fiskarsia, toinen isompi ja toinen pienempi. Ne olen löytänyt romumetallilaatikoista.

[Iivana]

Tuolta kannattaa kysellä:

http://www.sa-kauppa.fi/portal/

Kenttäahjot ja suutarintyökalut voisi olla myös kiinnostavia, jos kaikkia ei ole jo hylätty aikoja sitten.

[jkekoni]

Noissa vanhoissa kirveissä vaan tuppaa olemaan halkaiseva teräkulma.

[Nanook - pakkasen poika]

[heikki]

Minä haluaisin tällaisen vanhan Fiskarssin siksi, että se on THE kirves. En tarvitse sitä jousien veistelyyn, joten teräkulmasta viis, enkä välttämättä polttopuiden tekoonkaan, enemmänkin yleiskirveeksi ja ehkä retkille mukaan. Eniten oikeastaan ko. kirvesmalliin assosioituvan metsätyöperinteen kunnioittamiseksi ja muistamiseksi. Mikseipä vähän katu-uskottavuuttakin lisäämään...

"Kätevyyden käsikirja" vuodelta -62 kuvaa ko. kirvesmallin ja nimeää siitä 21 eri osaa.

[pyssymies]

Vanha, perinteinen kirves, joka vanhassa kirjallisuudessa mainitaan "suomalaismalliseksi", on ehkä paras yleiskirves, veistoonkin erinomainen, kun vain terän paino ei ole liian suuri. Fiskars ja Billnäs ja Högfors Kellokoskella ovat kaikki tehneet kyseisiä kirveenteriä. Parhaita paikkoja löytää ovat roskalaatikot ja kirpputorit.

Fiskarsin Handy-sarjan retkikirveskin on hyvä veistoon, terän paino vain sallisi vielä reilua kymmentä senttiä pisemmän varren.

[Juri]

[pyssymies]

Se täytyy osata varttaa, ohuen tuohenpalan ja tervaksisen "koiranmulkkukiilan" kanssa. Nimenomaan yleiskirveenä tuo on paras. Teriä on tehty eripainoisina, painavimmat riittävän pitkän varren kanssa ovat erinomaisia halkomakirveitä, vähintään Handy-sarjan halkaisukirveiden veroisia, turvallisempia tosin, sillä puuvarressa pitää märkä ja luminenkin rukkanen 110 kertaa paremmin. Kestävän varren tekeminen onkin sitten jousen tekoon verrattava taiteenlaji, juttelepa vanhojen Itä/Pohjois-Suomen metsureiden kanssa. Kirveellä on nimittäin isotkin puut karsittu 70-luvun alkuun saakka, ja se pistää varren lujille. Sen toisinsanoen täytyy antaa sopivasti periksi. Jos taas terä on "illo", so. väärään kulmaan vartettu, sillä lyö jalkaansa etc.

Samaisella kirvesmallilla on sukupolvien saatossa myös veistetty. Jos kirves ei siinä tunnu toimivan, tahkoa HIEMAN loivempaan teroituskulmaan.

[Juri]

Haa, tämäpä kiinnostavaa!
Kuinkas tämä varttaminen sitten suoritetaan?

[Tuomo]

http://www.kotiverstas.com/keskustelu/index.php?topic=91.0

[pyssymies]

http://wiki.partio.net/Kirves

Oheinen linkki on mielestäni pätevämpi, ja siinä on mainitsemani kiilatyyppikin onnistuttu auttavasti piirtämään. Se taas ei pidä paikkaansa, että varran tulee olla suorassa kulmassa terään nähden, sillä juuri näin tehden kirves on "illo".

Edellisen viestin linkin tiedoista sen verran, että rautahäkkyrät ovat turhia. Saman asian ajaa varren silmään tulevan pään ympärille kääritty ohut tuohi, kunhan terä on ensin alustavasti huolella sovitettu.

Eikä terän varteen lyömiseen tarvita mitään ihmeellisiä kommervenkkejä, terän oma paino riittää pitkälle, kun vartta kopauttaa vaikkapa kiveen kirvestä pystyssä pitäen.

EIKÄ KIRVESVARSIKOIVUN TARVITSE OLLA 30 SENTTINEN. 10 senttiä paksu riittää mainiosti, kun syykulku on sopiva ja mieluiten sellainen, että terän saa tyvipäähän puuta, sillä silloin se pysyy paremmin kiinni. Koivun tulee myös olla KUIVAA, vaikka aina ei riittävän kuivan puun käyttö olekaan ollut mahdollista historian saatossa.

"Isien työt"-DVD-sarjassa vanha mies, jonka nimeä en muista, teki näppärästi kirveenvarren, jossa kuitenkin oli turhan paksu mötti heti terän juuressa. Sellainen varsi ei kestä kovempaa käyttöä. Työvaiheet kuitenkin selviävät siitä aikasta hyvin.

[Juri]

[pyssymies]

Juu. Sen päälle pitkittäissuuntaan suikale tuohta niin, että menee sen kiilan loven yli. Tuohen tulee olla ohuen ohutta! Kiila vuollaan vaikkapa 10-15 senttiä pitkän ja reilun sentin paksuisen tervassäleen päähän. Sitten, kun kiila on lyöty paikalleen, pätkäistään ylimääräinen pois.

Kun kirves lepää terä edellä vaikkapa pöytää vasten siten, että varren toinen pää, ponsi, nojaa myös pöytään, ja terän kaaren keskiosa tai hieman keskiosan yläpuolinen osa osuu pöytään, terä on varteen nähden oikeassa kulmassa ja veistäminenkin sujuu.

Toivottavasti sait selvää selityksestä

[Juri]

Kiitos!
Tarkoitatko että tuohi kietaistaan pitkittäissuuntansa (rungon kasvusuuntaan), eikä poikittain?
Kiilan lovesta vielä. Terän suuntaisesti, eikö vain? Nyt kun tarkkaan tutkin, niin silmä tuntuisi jopa hieman aukeavan sivuille noin puolenvälin jälkeen. Loven ilmeisesti olisi hyvä ulottua koko silmän matkalle?

Lykkäsin tänään pari puolikuivaa halottua ja kuorittua koivunpätkää pannuhuoneeseen pikakakuivatukseen.
Tervasta ei satu löytymään kiilaksi, mutta kävisikö lylymänty? Marjakuusikin voisi toimia. Sekin on pehmeää mutta puristuslujaa sekä myös kosteuden- ja lahonkestävää puuta.

[pyssymies]

Jep, pitkittäissuuntaan tulee pala. Ei lovea nut aivan koko matkalle tarvitse, ehkä noin puolet riittää(kuutisen senttiä). Tervaksen juju on siinä, että se on sitkeää, sopivan pehmeää ja pihkaista. Tiuhasyinen, pihkainen mänty on parempi kuin lyly.

[pyssymies]

Siis se tuohi kietaistaan sekä että, jälkimmäinen pala vain pitää alemman tuohenpalan paremmin paikoillaan vartettaessa.

Tuohen on oltava ohutta!

[Juri]

Siis kaksi erillistä tuohipalaa vai?
Kyllähän niistä varovaisesti nyrhimällä saa irti aivan paperinohuita kerroksia.

[pyssymies]

Juurikin niin. Niin, ja varren lopullinen muotoilu vasta sitten kun terä on sovitettu ja kiinni(siis se kaventelu, ohentelu ja siloittelu). Vaikka koivun kasvunopeudella ei teoriassa ole vaikutusta puun kovuuteen, on suht. maltillisesti kasvanut koivu varsipuuna paljon lujempaa.

[Juri]

Perun täten heti kaikka pahat puheeni suomalaisista kirveistä!
Otin ja teroitin terän "joutessani", siis kahvapuun kuivumista odotellessani.
Ja sillähän veistää jo ilman varttakin! Lastuaa koivua kuin voita!
Silpaisinkin sitten pikaisen harjoitusvarren krkeaksi malliksi. Luulen että Lopullisesta varresta tulee melko lähelle samaa kokoluokkaa. Teräkin on pieni (682 grammaa) ja tuntuu sopivan mainiosti yhdellä kädellä käytettäväksi. Kirveen lopulliseksi painoksi arvioisin noin 800 grammaa.

Tämä oli halkomakiiloiksi tuomitsemistani teristä se jota en viitsinyt sopivan varren puutteessa edes kokeilla. Loivempi myös ja sulavalinjaisempi, suorastaan puhdaslinjainen veistoterä. Olipa hyvä että tuli kirves asiat puheeksi!
Toisesta kurjemmasta (jonka valmistajasta ei saa selvää) olenkin jo ehtinyt nuijia varren alaholkin lituskaksi, kun ei meinaa upota suosiolla edes valmiiseen halkeamaan. Se saakin jatkaa nykyisessä tehtävässään kunnes löydän paremman tilalle.

[Juri]

Kuinkas tämä sivu taas taas venähti tälläiseksi kun laitoin pari kuvaa?

[pyssymies]

Juri perhana, varren asennosta näkee, että olet tajunnut idean erinomaisen hyvin!

[pyssymies]

Niskaan heti terän taakse hieman enemmän puuta ja ehkä hieman(siis vain hieman, kymmenisen senttiä) niin kirveeseen saa jo yleistyökalun makua. Mutta se on ehkä makuasia.

[Juri]

Juu kiitos! En vaan meinaa tästä yleistyökalua, vaan yhdenkäden veistokirveen tarkkoihin hommiin. Tapanani on pyöritellä veistettävää kappaletta pystyssä toisella kädellä pölkkyä tai maata vasten, sitten ei jää enää kuin yksi räpylä kolhimiseen.
Mukavin ote on tuolla ponnen päässä, mutkan jälkeen. Mutta jos se on kovin kaukana terästä niin tarkkuus kärsii pahasti. Varren keskeltä pitäminen taas on hankalaa ja rasittavaa. Toinen hyvä otteen paikka on aivan terän juuressa, siitä voi vaikka vuolla sekä nysvätä jotain hankalia mutkia tai oksankohtia.
Kahden käden hommiin valitsisin kyllä pidemmän varren.

[Iivana]

No hyvä Juri.
Kyllä suomessa on kirvestä aina osattu käyttää. Tuotekehityskin on mennyt aina hieman eteenpäin sen vuoksi. Tämä "perinteinen" kirvesmalli muistuttaa hieman itäisempiä rautakautisia ja varhaiskeskiaikaisia partakirveitä.
Minunkin pienempi versio on aika kevyt. Mutta olen sillä tehnyt paksustakin hongasta monet rakotulet ilman sahaa.
Ko. kirvesmalli on tarkka varren oikeasta kulmasta, jotta terä osuu puuhun juuri oikein. Kun varsi ja terä on synkronissa ja ruista ranteessa katkeaa honka nopeammin kuin huonolla sahalla.
Tälläpä uskaltaa kantoa pieniessä hieman vääntääkin. Mutta väännäppä muovivartisella.

[Kiul]

Meillä on pojilla partiokäytössä noita Fiskarsin retkirveitä, oliko se joku 600nen malliltaan sillä pitemmällä varrella. Sen olen huomannut, että joten haurasta on terämateriaali ainakin noissa kahdessa, murtuu herkästi. Epäilen hieman liian loivaa alkuperäisteroitusta, kun pieniä murtumia teriin on tullut ihan kovemmissa oksankohdissakin. Partiokäytöön ilmeisesti 'normaaleissa' tilanteissa l. kivikosketuksissa terä myös tuntuu murtuvan suht helposti, ainakin jos vertaan omiin lapsuuden kokemuksiin vanhojen fiskarssilaisten kanssa.

Eppäilen, että ajan kanssa vaihtuvat nuokin puuvartisiin, joko vanhempiin kotimaisiin tai sitten ruotsalaisiin, jos jätkät niitä hommia jatkavat vielä jonkun vuoden. Itellä pyörii repussa ruotsalainen metsästyskirves nylkyhommiin pyöristetyllä hamaralla tai sitteen Rosellin vanhempi tai uudempi retkikirves. Se vanhempi on sellainen 'suippoteräinen', liekö samaa mallia mitä 'partakirveellä' tarkoitetaan.

[heikki]

[pyssymies]

Se Rosellin kirves on kyllä melko surkuhupaisa luomus minun makuuni, vaikka sillä puut tehokkaasti painoisekseen halkookin. Varsi on pölkky ja täydellisen illo, ja karsimiseen(edes rangan) ei käy alunperinkään. Piilukirvestähän tuo lähinnä muistuttaa, vaikka mies itse mainitsee esikuvaksi Kuhmoisten Linnavuoren viikinkiaikaiset kirveslöydöt. Olen hypistellyt löydösten tarkkoja replikoita hyppysissäni, ja ovat kyllä aivan erilaisia vehkeitä.

[Juri]

Tuhkaa olen jo ripotellut paidankauluksesta sisään parikin virsullista.
Selviäisinkö lopuista katumaharjoituksista sillä että laitan kirvesparan
huolella kuntoon ja alan käyttämään sitä? Varmuuden vuoksi käyn vielä
ruoskimassa itseäni tuoreilla nokkosilla.

Juu, ja varren niskaan tosiaan enemmän kyrmyä!
Museovirastolta löytyikin paljon hienoja kuvia vanhoista kirveistä.
Näistä näkee selvästi kuinka terä vielä nyökkää varren päässä.
http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Lusto+-+Suomen+Metsämuseo/E93122%3a377?freetextSearch=kirves&itemIndex=76

[Kiul]

[Juri]

Tuossapa muuten heiluu juuri se Gränsfors, jota kehuin kokeilleeni.
Kuva on otettu Bulgarian Euromeetissa pari vuotta sitten.
Tosi hyvä veistopeli, ei voi muuta sanoa! Korvaa hyvin vannesahan kenttäolosuhteissa. Yksikätiselle mies paralle vartta on ehkä pikkaisen
liikaakin, mutta jossain hirsihommissa pituus olisi varmasti justiinsa passeli.

Niin ja en lyönyt jalkaani, vaan nitistin siihen suuren paarman.

[pyssymies]

Varmasti hyvä peli tuokin. Olen vaan itse suht. vaikuttunut suomalaisen kirveen erinomaisen toimivan yleistyökalun luonteesta. Niinkuin perinteisen puukonkin, jossa ei ole liian pitkää terää ja terän kärki kaartuu sopivasti, eikä muistuta naskalin sivuprofiilia.

[Juri]

[pyssymies]

Ajattelen vain perinteen kannalta, ja juuri suomalaista kirvestä ja puukkoa pidän erinomaisen hyvin onnistuneina kompromissiratkaisuina. Toisin kuin esim. kaupunkimaasturi Rosellin tuotteiden suosiota en ole koskaan voinut täysin käsittää. Ylihiiliteräs on kyllä kova juttu ja siitä tehdyt keittiöveitset, mutta puukkojen muotoilu on aikalailla sutta. Lyhytteräinen, kapeakärkinen puukko on hyvä näpräilyyn, mutta Roselli ei ole vielä onnistunut tekemään hyvää näpräyspuukkoa, sillä kärjessäkin pitää olla kaarta eikä terän tarvitse olla kolmea milliä paksu

[pyssymies]

Amerikkalaiset ihailevat niitä ilmeisesti koon antaman statuksen takia. Ja siksi, kun heidän ei ole tarvinnut tehdä niillä mitään järkevää

Mutta eihän ainakaan Bowie-veitsessä ole mikään kovin ohut terä?

[Juri]

[Simo Hankaniemi]

Todella vähän on tullut kirvestä käytetyksi jousten tekoon. Vannesaha ja raskas hiomakone hoitavat isoimman osuuden ja sitten sikliä ja raspia peliin. Primitiivisemmissä oloissa olen aina selvinnyt nykysuomalaisten parjaamalla isolla puukolla, sillä kaataa käsivarren paksuisen puunkin ja se toimii myös veistokirveen tapaan. Samalla kalulla on onnistunut myös nuolten veistäminen ja mitään sitä hienovaraisempaa en tapaakaan tehdä.

[pyssymies]

On toki monenlaisia kirveitä, ja pitää ollakin. On toki ja on ollut monenlaisia puukkojakin. Kuten sanoin, olen vain ihastunut näihin yleislinjan työkaluihin, mitkä äijillä aikoinaan löytyivät vyöltä ja repusta.

Pentuajoista muistan isäukon ja erään tuttavan, joka joskus majaili meillä, tehneen puukolla ja kirveellä kauhoja, kuppeja ja leikkiaseita minulle ja veljilleni. Joskus käyttivät kourutalttaa ja kovellinta, mutta enimmäkseen hommelit sujuivat puukolla, kapustan tekokin. Kun myöhemmin koulussa oli puutöitä, ihmettelin puukkojen huonoa terää(siis ei oltu teroitettu) ja puukon olematonta käyttöä. EIHÄN KOULUSSA EDES OPETETTU OIKEITA OTTEITA TURVALLISEEN JA TARKKAAN PUUKONKÄYTTÖÖN! Jos puukolla vain vuollaan itsestä poispäin, ei sillä pysty kuin heinäseipäitä teroittamaan. Ja Rosellin puukoista ei juuri muuhun ole
Ei mulla mitään miestä vastaan ole, ärsyttää vaan, kun sen puukoista puhutaan joskus jotenkin perinteisinä. Sitä ne eivät ole. Puukko saa toki olla paksuteräinen, kunhan teroituskulma on sen mukainen. Minun mielestäni kulunut Fiskarsin Orijärveläinen on tuosta hyvä esimerkki. Oletko, Juri, kokeillut?