Jousi

[Matti Matinpoika]

Fiskarssin pieni yleiskirves saa minultakin pinnat veistokirveenä. Jousiaihiot
on tullut sillä veisteltyä. Pienempien klapien tekoonkin hyvä työkalu.
Isompien kanssa hyvä on perinteisempi, esmes Billnäsin kirves. Hyvät
ohjeet semmoisen varttamiseen löytyy myös Olli Aulion Suuresta
retkeilykirjasta. Tuosta tuohen siivusta siinä ei tosin mainita mitään, vaikka
varmasti pätevä kikka sekin.
Ihan oikeastakin veistokirveestä olen kyllä haaveillut, Gränsforsista tai
vastaavasta.
Onkohan noista Fiskarssin muovivartisista muuten kukaan saanut vartta
poikki? Mitä sillä tekee jos niin käy?

[Juri]

[Iivana]

Puukoista puheenollen, niin voisin suositella Heikkisen Maurin Tommeja Suomussalmelta. Olen käyttänyt Heikkisen tommia töissä viitisen vuotta. Harmi kun se tippui viime talvena vyöltä. Terä kestää ja on terävä. Saa kovuuteensa nähden helposti teräväksi. Teräkulma vuoluun on juuri sopiva, vamoin lasku kärkeä kohti. Tommin mallissa näkyy satojen vuosien itäinen puukkoperinne. Perinne on elävää, koska kyse on käsintehdystä käyttötyökalusta. Tosin hyvästä sellaisesta. Omaani toivoin kovaa terää, koska vuolin tervaskannosta kiehisiä pääasiassa. Tällöin kova terä pysyi pitkään ottavana. Kovuudesta johtuen piti raajoessa olla nivelien kohdalla varovainen, koska terään tuli luusta helposti pikkuisia lohkeamia. Nämä lähtivät teroittamalla pois. Mutta minulla olikin erikoiskova terä, koska pyysin Mauria päästämään terän vähän kovemmaksi. Putoaminen harmittaa, mutta minulla on kaksi tommia kaapissa ja yksi pulveriterästommi tulossa.
Näissä on vähän samaa suomalaista sielua kuin po. kirveessäkin. Linjakas, yksinkertaisen tyylikäs, toimiva käytännöllinen muotoilu ja yksityiskohdat. Eli vaatimattoman, yksinkertaisen ulkokuoren sisällä on luotettavasti toimiva, käyttöä kestävä ja tarkoitukseen erinomaisen sopiva työkalu. Sanoisin, että nämä ovat vähän sellaista "zeniläistä" designia.
Ja jos osaa katsoa, niin löytyy hieman mystiikkaakin. Ponsi puukossa on viesti ajan takaa rautakaudelta ja puukon kahvan muotoilu mahdollistaa terän viiltosuunnan ja teräpuolen erittäin nopean vaihtamisen kädessä. Molemmat onnistuvat yhdellä liikkeellä katsomatta. No eihän näistä vuoluhommissa, mutta se kertoo omaa tarinaansa myös siitä puukon toisen käytön perinteestä...
Niin, ja puukkohan pitää saada tupesta yhdellä kädellä...

[Juri]

Meikäläisen metsäpuukko löytyy tuolta, sivun alalaidasta. Olen siitä aikalailla pollea!
./viewtopic.php?t=1335&start
Huh huh, ei saa yllyttää enempää! Näistä kyllä jaksaisi jauhaa vaikka maailman tappiin...

[Simo Hankaniemi]

Roselli ei taida oikein olla kauppamiehiä. Tarkastelin pari vuotta sitten Riihimäen erämessuilla hänen esillä olevia puukkojaan. Joukossa oli yksi minun makuuni. Isokokoinen väkipuukko. Kysyin sen hintaa. Roselli naureskeli alentuvasti ja sanoi, että "näitä on tehty venäläisiä ostajia varten". Ei vaivautunut mainitsemaan hintaa. Joten kaupat jäivät tekemättä ja "mestarista" jäi hiukan outo kuva. Termistä "Rosellin puukko" tulee minulle aina tämä tapaus mieleen. Tätä voisi kertoa kouluesimerkkinä merkanttiopiskelijoille tavasta, jolla ei kannata suhtautua mahdolliseen asiakkaaseen.

[pyssymies]

Jep. Puukon idea on vaan olla vyöllä kannettava yleistyökalu, minun ymmärtääkseni. Verstaalla sitten pitääkin olla jos jonkinlaista kiilaa Eikä erään mainitsemani yrittäjän tuotteissa eikä itse yrittäjässä minua muu kismitä kuin se, että hän itse esiintyy jotenkin "perinteisten" puukkojen tekijänä. Ja se, että on rakentanut työkaluja, mitkä eivät toimi

Usein ei ymmärretä ostosignaaleja. Mies ilmeisesti ei itse arvostanut väkipuukkoaan ja oletti kaikkien muidenkin ajattelevan tuotteesta samoin. Sekin sangen tyypillinen virhe.

Olen kyllä törmännyt puupäisiin Mora-puukkoihin aina silloin tällöin. Hintaa peritään yleensä muutama euro. Laatu/hinta -suhteeltaan ehkä paras puukko.

Tuo Tommi on Puukko. Se vika siinä on, että se puuttuu itseltäni

Okei Juri, selvä. Mutta olipa kiva inttää

Kiitos

[jkekoni]

Mora Viking on aivan upea. Etenkin hinta-laatusuhteeltaan.

[Nanook - pakkasen poika]

[quote="pyssymies"]Olen kyllä törmännyt puupäisiin Mora-puukkoihin aina silloin tällöin. Hintaa peritään yleensä muutama euro. Laatu/hinta -suhteeltaan ehkä paras puukko.[quote]

Erehdyin kerran heittämään tämän mielipiteen Kuralan kisojen iltanuotiolla puukkomestari Pälikön kuullen. Seurasi mielenkiintoinen keskustelu, jossa en paljon sanan sijaa saanut.

[pyssymies]

No aivan varmasti. Mutta jos terä on hyvä, niin terä on hyvä.

[Arwi]

[terla]

[Iivana]

Palataanpa vielä hetkeksi Mora-puukkoon. Tuollainen kolmikerrosrakenne on itseasiassa oikeastaan perinteistäkin perinteisempi. Lisäksi Moran muotoilu on perinteisen työkalumainen. Tuollaisia ne työkalut on ollut satoja ellei tuhatta vuotta. Kaivetaanpa vähän laminoituja teriä arkistoista.
Novgorodin kaivauksissa on löytynyt runsaasti erilaisia teriä. Kerroslaminoituja teriä on kerroksista 28-17, eli 900-1250 luvuilta. Tämän jälkeen terät on laminoitu siten, että teräosa on terästä ja hamara rautaa.
Näistä "kunnon puukoista" vielä sen verran, että jos aikoo tehdä puukolla muutakin kuin pitää kirjahyllyssä, niin kyllä yksi oleellisimpia asioita on kunnon terä. Se on puukon sielu. Jos terä ei ole kunnossa, niin on mielestäni ihan sama vaikka tuppi ja kahva olisivat tehty kalliista materiaaleista miten hienosti tahansa. Näitäkin muka perinteisiä puukkoja näkee. Tökeiröimmissä on levystä hiottu terä, jossa on "pajamusta" hamara. Siitä jo näkee, että levyähän se on. Nämä kokonaan kiillotetut terät onkin sitten vaikeampi, ellei tunne tekijää. Minä en ole mikään puukkoentusiasti, mutta olen sitä kuskaillut viimeiset 12 vuotta työkaluna matkassa. Niin kyllä siinä ajassa oppii makulan erottamaan. Kun minulla on ollut myös kirves mukana, niin harvemmin olisi isoa veistä tarvinnut. Ainakaan noita kevytteräisiä ns. Leukuja. Tuollainen Saksi voisi olla hyvä. Aina sitä kelkalla ajaessa tarvii ranteenvahvuisia puita hankalassa paikassa katkoa. Ja kun satulassa ollaan, niin kuljetuspaikka selkäpuolella olisi ihan hyvä.
Ehkä niissä roselleissa on hyvä terä, mutta eräpuukolla ei aínakaan vuolu eikä nylky onnistu edes välttävästi. Yleensä laadukkaalla tavispuukolla onnistuu ainakin vuolu erinomaisesti.
Rosellin UHC-teriä en ole kokeillut. Näissä pienemmissä terissä saattaisi vuoluominaisuudet olla periaatteessa ihan hyvät.
Ylimielisyydessä on kuitenkin omat vaaransa, myös ammattitaidon kehittymisen suhteen...

[Juri]

Noita kolmikerroslaminoituja Mora-puukkoja tehdään vieläkin, niitä saa halvalla Clas Olhsonista. Valmistajana Erik Frost, Mora, Sweden.
Laatu on hintaan nähden mielestäni oikein hyvä, mutta oikeisiin kunnon teriin näitä ei voi edes vertailla. Eikä ehkä pitäisikään. Tylsyvät nopeasti, mutta toisaalta taas ovat myös nopeita terottaa.

En minäkään yritä esittää minkäänlaista puukko- tai kirvesasiantuntijaa, sellainen en tosiaankaan ole. Puhun pelkästään omista vajavaisista kokemuksistani, joten saatan olla väärässä monessakin asiassa. Inttäminen on kuitenkin kivaa!

Minulla muuten pyörii nurkissa yksi vanha alkuperäinen punapäinen mora. Vaatisi vähän kunnostusta, läikistä päätellen sitä on viimeksi käytetty maalipurkkien avaamiseen. Jos jotain keräilijähenkistä kiinnostaa, niin tarjouksia otetaan vastaan. Itselläni ei ole sille käyttöä.
Alkuperäinen vaakunakuvioinen nahkalenkkinen muovituppikin olisi, mutta se on tälle puukolle liian pieni.

[Kiul]

Jos nyt saa puukkopuolelle lipsua, niin laminaatithan on kovinta 'hottia' nykyisin. Hieman sivuun vielä, niin itsellä on joukko Fällknivenin veitsiä mehtuukäytössä ja niissa on laminoitu terä, joka toimii minusta hienosti. Tuo kommentti Rosellin Eräpuukosta saa minulta kannatusta, kannoin sellaista jonkun vuoden repussa hirvihommissa vaan repussa pysyi ensikokemusten jälkeen. Nikkarinpuukolla olen paljon hirvia suolistanut ja nylkenyt, mutta sekin on muissa hommissa kun siirryin metsästyshommissa lähes täysin veitsien käyttöön. Ja 'synteettisiin' materiaaleihin.

Kirveisiin palatakseni, niin onko kokemuksen lisäksi jotain niksejä niiden tahkoamiseen olemassa? Ei tullut oikein kiinnitettyä riittävästi huomiota hommaan kun poikana joutui tahkoa pyörittämään. Pelolla odotettiin päivää kun teroittaja tuli kansakoululle käymään ...

[Iivana]

[heikki]

Morasta(kin) puheen ollen, on sillä muitakin ystäviä: http://analogperiphery.blogspot.com/2010/03/review-mora-knife.html

Kaipaisikohan tämä ketju jo vähän moderointia?
- nimim. "alkuperäisen aiheen vierestä"

[Juri]

[Simo Hankaniemi]

Ei se niin vaarallista ole, jos keskustelu hieman rönsyilee. Joillakin foorumeilla siitä ollaan niin tuhannen tarkkana, mutta en näe täällä mitään ongelmaa, jos kuitenkin pysytään jossain määrin säikeen aiheessa. Liian tiukka moderointi vain haittaa keskustelua.

[heikki]

No eipä sitten mitään jakamista. Kyllähän nämä suomalaisen diplomatian peruselementit sopivat samaankin ketjuun.

Mulla on ainaisen rahapulan lisäksi ainainen puukkopula. Joudun tyytymään moriin ja Järvenpääläiseen AUK:in kurssipuukkoon ynnä Marttiinin hirvenpääpuukkoon, joka on kyllä hieno lahjaesine, mutta muuten aika surkea. Olen kuitenkin lykännyt kunnollisen vuolupuukon ostoa siihen saakka, kunnes hinta on säästetty eikä tartte enää rahaa miettiä. Kuvittelin ostavani Rosellin tai sitten kenties Vilppolan tekemän, ja nyt alkaa Vilppola olla voitolla. Haukkukaapas nyt, ketkä tunnette hänen puukkojaan, onko ne hintansa väärttejä? Vai eikö kukaan uskalla muuta kuin ihastella...


Jännittävää seurattavaa sekin, miten Jurin kirvesvarsiprojekti etenee.

[heiluri]

Kaksi Rosellia kokeilleena...osta suosiolla Vilippolalta.

[Juri]

Nyt ovat varsiaihiot kuivuneet pannuhuoneen katonrajassa hyvän aikaa, eikä paino enää näytä putoavan. Putsasin odotellessani terän ruosteesta ja liasta. Laitoin vielä uuden pinnoitteen shellakalla ja noella, tuli tosi "aidon" näköinen. Alkuperäisestä sinisestä maalista ei enää ollutkaan kuin rippeet jäljellä.
Punainen väri varsikalikassa on ripsauslangan kalkkia, siitä oli paljon apua sovituksessa. Varren lopullinen muotoilu on kai järkevintä tehdä sitten kun varsi on lopullisesti kiinnitetty.
Jatkuu huomenna tai ylihuomenna...

[Kiul]

[Iivana]

Kyllä nyt pitää koittaa se kiilavärkki vissiin löytää pikapuolin.

[jkekoni]

Onko kellään kokoemusta nepalilaisesta kukrista jousenrakennusvälineenä?

Meinaan että ulkonäkö viittaa mielestäni enemmän työkaluun kuin aseeseen...

[Juri]

[heikki]

[Juri]

... Kirveenvarsisarja jatkuu.

Sain jalomielisen lahjoituksen, tervaksia! Ja oikein vielä palokannosta! Kiitoksia paljon!!!
Vaimoni ilme alkoi jo alla aika huolestuneen näköinen penkoessani postin tuomia aarteitani pihalla aivan onnessani. Puoliksi palaneita halonpätkiä!!?
Tuoksusta tuli kyllä pisteitä, se onkin aivan huumaava.

Leikkasin muutaman ohuen siivun ja löin pannun päälle pikakuivatukseen. Annoin olla yöyn yli ja kuumensin vielä kuumailmapuhaltimella, kunnes pihkat alkoivat kuplimaan pinnalla.

Sitten eikun kiilaa tekemään. Mukavan pihkaisen tahmeaa tavaraa, pehmeää mutta pinkeää. Tämä on varmasti universumin parasta kirveenkiilamateriaalia! Kuvassa näkyy oma versioni "koiranmulkkukiilasta". Toivottavasti ymmärsin asian oikein.

Jatkuu taas huomenna...

[pyssymies]

Aikalailla. Terän olet varmasti sovittanut jo etukäteen mahdollisimman hyvin...?

[pyssymies]

Sen sahauksen ei tarvitse olla läheskään noin pitkä, vaan eipä tuo haitanne. Jäi aiemmin kertomatta, että jos kiila on tuon mallinen, tarvitset toisen kiilan ristiin. Senkin mallinen kiila on nimittäin olemassa, mikä vuollaan yhdestä puusta valmiiksi ristiin päältä katsottuna. Tuo on kyllä nopeampi.

[Juri]

Juu, terän sovitin ihan vimpan päälle. Just eikä melkein.

Mulkkukiilalle kävi surkeasti, terska katkesi välittömasti kun pääsi terän sisälle ja jäi tietysti sinne nalkkiin. Eikä systeemiä tietenkään pystynyt purkamaan enää millään. No kaivelin ja ronkin mitä irti sain, sitten ei hädässä enää muu auttanut kun silpaista nauhahiomakonella loppukiila vähän solakammaksi ja mättää perään. Upposi kyllä onneksi ihan pohjaan asti kun tarpeeksi nuiji.
Eiköhän se siellä pysy, on sen verran tahmean pihkaista. Hiomanauhakin tukkeentui oitis. Jos ei pysy, niin harmittaa perkeleesti.
Tuohta en laittanut väliin kuin yhden ainoan paperinohuen kerroksen. Ei vaikuttanut terän sijoitukseen laisinkaan, toisin kuin luulin.
Ristikiilat kuulostavat meikäläiselle vielä liian monimutkaiselta teknologialta, taitaa mennä vielä jonkun aikaa ennenkuin pääsen seuraavalle tasolle.

Huomenna varsi viimeistellään loppuun asti ja tervataan. Saa nyt ensin imeä kosteutta takaisin kylmäkellarissa yön yli. Terän suojus onkin jo valmis.
Tässä taas kuvia:

[pyssymies]

Terän teroituskulma näyttää hyvältä veistokirveelle. Terän asento saattaa olla hieman "illo", mutta ei veistokirveessä haitanne. Tuskin sekään, ettei ole toista kiilaa poikittain. Perinteisen kirveen idea on kuitenkin käynyt näköjään todella hyvin selväksi, mikä on hyvä asia. On nimittäin nopeasti katoavaa kansanperinnettä.

[Juri]

Terän silmän sisäprofiili aukeaa yläpäästään hieman sivuille, päädyt taas vaikuttavat suhteellisen suorilta. Toinen poikittainen kiila saattaisi kuitenkin olla ihan paikallaan.
Sen voisi kenties vielä yrittää lisätä. Niin että lyö ensin puukolla päähän poikittaisen halkeaman ja pakottaa siitä sisään ohuen lisäkiilan. Yritän kuitenkin toistaiseksi tulla toimeen ilman, siinä voi käydä kuten mulkkukiilalle.

Tervaus alkoi myös hieman arveluttamaan. Mitähän hyötyä siitä pitäisi olla, lahonsuojaa vai?
Pelkään hieman että varsi jää tahmeaksi, tai sitten haju on niin tymäkkä ettei matkalaukkuani huolita lentokoneeseen.

[Juri]

No, asiat selviää parhaiten kokeilemalla.
Kirveenvarsi pitää tervata, koska siitä tulee niin ihkun värinen!
Hillittömän hieno kellertävä sävy! Toisaalta terva vaikuttaisi myös tekevän varren nahkeammäksi, jolloin otteen pito paranee.

Tein pikatervauksen Iivanalta saamiani neuvoja vapaasti soveltaen. Kastelin rätin ensin pineenitärpätillä ja sitten loiskautin siihen lorauksen venetervaa. Hieroin varren ohennetulla tervalla, annoin olla hetken, ja pyyhin ylimääräiset pois. Kuumensin kuumailmapuhaltimella kunnes terva muuttui märän näköiseksi ja pyyhin taas pois mitä irtosi, kunnes rätti jäi valkoiseksi Jäähdyttyään pinta tuntuikin jo käteen aivan kuivalta.

Hieraisin päälle vielä serotiinilla (kuivikeaineella) höystettyä pellavaoljyvernissaa ja taas kuivasin ylimääräiset pois. Nyt annan taas kuivua rauhassa yön yli.

Tekee mieli vielä mainita että vietettyään yön kylmäkellarissa varsi oli kerännyt lisää painoa jopa viisi grammaa. Puun paisumisen huomasi myös siitä että kiilan päästä oli tursunnut pihkaa ulos. Mielestäni aika hulppeaa että kiilapuu sisältää myös oman liimansa!

Humenna tulee taas lisää kuvia, halusitte tai ette.

[Juri]

Tässä sitten valmis kirves.
Tai no, yksi tai kaksi ohutta vernissakerrosta vielä varren suojaksi, mutta ei se ulkonäkö tästä enää muutu.

Suuret kiitokset Pyssymiehelle ja Iivanalle avusta!
Sori vaan Terla, taisi sitten kuitenkin mennä sinne tee-se-itse osastolle.

[Iivana]

Niinhän tuo näyttää hienolle. Varsi on suuniteltu ilmeisesti veistoa varten, kun on noin lyhyt. Näissä terissä on yleiskirveiksi loistavat veisto-ominaisuudet.
Ja vaikka tästä vehkeestä ei nimikilpailua olekkaan, niin ehdottaisin Iltamakirvestä, englanniksi Partyaxe, Ballhatchet taikka oma suosikkini Ivan's negotiator.
Niin on näppäränkokoinen, että kulkee kätevästi povitaskussa.
Kyseisellä työkalulla voi "veistellä" iltamissa kiperiä lastuja "verbaalisesti haastavien" ja "agressiivisorientoituneiden" yrittäessä hakea pakkomielteenomaisesti sosiaalista kontaktia "estyneen persoonan angstilla"...

[Juri]

Kyllä näin on, varsi on erityisesti ja nimenomaan suunniteltu yhdellä kädellä tapahtuvaa veistämistä varten. Tälläistä juuri tarvitsinkin. Terän myös teroitin hyvään veistokulmaan, loivat muodot siinä oli tosin jo valmiiksikin.
Testasinkin kirveen jo ennen pintakäsittelyä. On aivan perkeleen hyvä peli, ihan huippu!!! Nyt kyllä Svedupetterikirveet kalpenevat, Suomipoika tuloo ja huitoo!!! Ärh, örh!

Kahvassa on kädelle kolme mukavaa kohtaa: Yksi ponnen päässä voimakkaaseen hakkaamiseen, niskan kyrmyssä pikkutarkkaan nysväämisen sekä sitten vielä löytyy kakkosvaihde varren mutkasta puolijoutuisaan työstöön.
Kokonaisuuden painoksi tuli 844 grammaa, noin tuplasti pikkuFiskarsiin nähden. Eipä juuri pahemmin tökkinytkään, edes kuivaan saarneen.

Seuraavaksi onkin vuorossa isöisän vanha hakkuukirves, jonka isäni löysi vintiltään. Itsekin olen ollut tuota varten pikkujätkänä tahkoa pyörittämässä monet kerrat. Varsi on nyt rikki ja teräkin aika huonossa hapessa. Tämä tulee säilymään juuri sellaisena kuin on, pitkävärtisena yleiskirveenä, mutta kuntoon sekin nyt laitetaan!

[heikki]

Ihan käsittämättömän hieno! Kolmikko Juri, pyssymies ja Iivana ansaitsee Pro Finlandia -mitalin kulttuuriperinnön elvyttämisestä ja tietojen ylöskirjaamisesta.

[Juri]

Jäi tuo ristiin kiilaaminen vielä kaivelemaan. Siellä nimittäin on varren päädyissä vielä pikkuisen väljää.
Minun on vaikea kuvitella muuta tekniikkaa kuin että ensimmäisen kiilan jälkeen lyödään puukolla halkeama poikittain ja sinne sitten lisää kiilaa. Mutta kuinka se tehdään oikein?

[Iivana]

Sinullekin Heikki on tulossa kohtapuolin tavaraa. Löysin vielä parempikuntoisen terän. Kunhan pääsen matkahuollossa käymään.

[pyssymies]

Juuri siten se tehdään oikein, toki voit sahallakin sahata pienen lähdön. Ja lyömisen tulee onnistua kerralla.

[pyssymies]

Saha on hieman helpompi/varmempi.

[Juri]

Kiitos!
Juu, ohutteräisellä Japaninsahalla alku. Koivu voi tosiaan haljeta aika hallitsemattomasti.
Tämmöinen tuli, jospa nyt pysyisi:

[pyssymies]

Kyllä on nätti

[heikki]

Olisit vaan sävyttänyt puun päät siniristilipuksi

[Ekkorre]

Nostellaanpas hyvää ketjua parilla kuvalla. Ei ole hetkeen tullut aseita tehtyä, mutta työkaluja kyllä

Tässä siis kuvia vastavalmistuneesta (?) projektistani. Muutama vuosi sitten tuli liiterin alusmujuista löydettyä kaksi ilmeisesti Billnäsin kirveenterää. Tämä on niistä myöhemmin löytynyt ja sirompi yksilö. Kunto oli löydettäessä surkea, vuosikymmenet märässä mullassa eivät tee raudalle hyvää. Terä näki rälläkkää siinä määrin, ettei ainakaan enää ole asiaa museoon.

Noin kyynäräinen varsi on koivua ja veistelty tuoreena vähän liiankin lähelle lopullista muotoa ja jätetty kuivumaan jääkaapin päälle. Sovitukset eivät ole jurimaisen jetsulleen, tuoreena istui silmään, kuivuttuaan upposi pari senttiä syvemmälle ja varttaessa keittelin pehmeäksi, jolloin terä ei ihan yhtä syvälle mennytkään. Kiilat ovat reilu kymmenen vuotta köllötellyttä omenapuuta.

Kyseessä on ihan täysiverinen käyttötyökalu. Pinta on terässä rälläkän ja varressa puukon jäljiltä. Voisin kuvitella ehkä öljyäväni tai tervaavani varren. Tällainen normimittainen varsi käy veistelyssä omaan käteen erinomaisesti, ote on suunnilleen puolestavälistä vartta. Terään vedin alustavan teroituksen tahkolla, ja jo nyt tuntuu lastu lähtevän ihan ajatuksesta.

Perinteisessä mallissa on yksi valtava etu muoviseen: Heti, kun ottaa kirveen käteen, tulee jotenkin hirveän karski olo. Myöhemmin valokuvia katsoessa yllättyy, millainen olmi sitä oikeasti onkaan.

[Juri]

Kyllä vaan näyttää komialta! Tervaa ja vernissaa vaan pintaan niin tulee tosi äijän näköinen!
Rälläkkään olisi voinut kyllä ensin kokeilla sellaista pyörivää teräsharjaa.

[pyssymies]

[Smirkelimies]

[Tuomo]

Miksi ruoste pitäisi saada täydellisesti pois? Jos kyseessä on kuitenkin "antiikkinen" käyttöesine, niin pieni ruostepatina ei haittaa yhtään. Päinvastoin, esine, jonka pitää olla patinoitunut, näyttää lähes rumalta, jos se on modernisoitu, esimerkiksi kiillottamalla liikaa. Irtoruoste lähtee teräsharjalla, loput mitä pitää lähteä, lähtee parhaiten liottamalla esinettä lamppuöljyssä ja hiomalla kevyesti teräsvillalla. Ja patina säilyy!

[Juri]

Itse harjasin käsin teräsharjalla ja putsasin paloöljyllä, mutta ruostetta oli aika vähän. Liiskaksi hakatut hamaran reunat siistin metalliviilalla. Uuden "maali"pinnan tein sekoittamalla kiukaasta rapsutettua nokea shellakkaan, sen saa halutessaan liuotettua helposti poiskin.
Ymmärrän kyllä että vuosikausia märässä mullassa maannut terä kaipaa jo järeämpiä toimenpiteitä. Ruostekerros voi olla paksu ja metalli sen alla syöpynyt kauttaaltaan kuoppaiseksi.
Hienoa kuitenkin että vanha kelpo kirves on taas pelastettu oikeaan käyttöönsä!

Fosforihappo kuulostaa hyvältä konstilta, kiitos tiedosta!