Jousi

[PekuVee]

Ryhdyin tekemään uusimpaan nuolisatsiini mahdollisimman perinteisiä nokkeja ja ostin sitä varten palasen puhvelinsarvea 8mm paksua (www.brisa.fi). Mustaa ja hienon näköistä. Mutta pettymykseni oli suuri kun itse materiaali osoittautuikin ihmeen hauraaksi. Lohkesivat poranterän alla kuin huono puu, enkä saanut lopulta tehtyä kuin yhden "oikeanlaisen". Loput tein hätävara-tyyppisiksi. Varmuuden vuoksi oli pakko valella niitä epoksiliimaalla, jotta edes muutaman laukauksen kestäisivät. Kallis kokeilu, onkohan mahdollista että puhvelinsarvi vanhenee ja haurastuu seistessään kaupan varastossa? Tämän kokemuksen pohjalta en kyllä suosittele kenellekään kyseistä materiaalia.

[Matti]

Mulla on samaa Brisan sarvikamaa ja totta on että ei se mitään kovaa ainetta olekaan. Lohkeilee ruoja kuin puutavara. Sitä pitää jättää aika paksusti että se kestää. Mulla sitä on jousen lapojen päissä. Ulkomaan elävät ovat käyttäneet puhvelinsarvea myös mutta ilman ongelmia. Ehkä Brisan satsi on vaan huonoa.

Teit siis nuoliin lovet ja niihin sarvea liuska sisään? Kuvan kaltaisesti?
Kokeile hirven tai lehmän sarvea ensi kerralla.

[PekuVee]

Tavoitteena oli tehdä koko nokkiosa puhvelinsarvesta ja istuttaa se V-upotuksella varren päähän + tukea vielä lankaa kiertämällä. Itse asiassa ostin samalla kertaa myös lehmän sarvea ja tein yhden nuolen upottamalla 6 mm paksun liuskan n. 4cm syvyyteen. Viilasin nokkiosaa sen verran ohuemmaksi ylhäältä, että loppuosa on pelkkää sarvea jossa lovi. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, joten taidan tehdä lisää samalla tekniikalla. Kunhan nyt ensi pääsen kokeilemaan niitä käytännössä.

[jkekoni]

Miten olette tehneet noi paikat johon insertit laitatte.

Itse lykkäsin vannesahalla (mitä urbaani primitiivi tekisikään ilman) loven ja tein hikkoripalikasta eripaksuisia inserttejä ja sovettelun ja viilailun jälkeen laitoin titebond II:lla kiinni. Syyt laitoin menemään nuolen suuntaisesti, mutta myös suoraan kulmaan nuolten syiden kanssa mietitytti. jämäpalikasta ei onnistunut, joten unohdin idean.

Tuloksista en osaa sanoa kun olen ampunut noilla niin vähän.

[Matti]

Juu vannesahalla minäkin kun japanisahalla oli vaikeaa.
Varmasti kestää tuollaiset hikkori-insertit vaikka oli syyt mitenpäin tahansa. Ellet sitten ammu 150 paunaisella..

[Simo Hankaniemi]

Mitähän puhvelinsarvea nuo po. ovat olleet? Vesipuhvelia, biisonia vai mitä? Minulla on muutamia biisoninsarvia ja ne vaikuttavat aika hauraalta tavaralta. Olen käsitellyt yhtä niistä tehdäkseni siitä juomasarven. Kokemukseni vesipuhvelinsarvista taas ovat positiivisia. Parhaimmillaan se materiaali on aivan kuin muovia. Mutta sitähän ei tiedä, millaisista oloista sarvet ovat peräisin. Jos ne ovat lojuneet jossain vuosikausia säiden armoilla ennen talteen ottoa, niin sarven laatu on saattanut heikentyä.

[Martti Auer]

Joo, vesipuhvelinsarvet saattavat olla aika haurastakin tekoa, tai saattavat lohkeilla herkästi, se varmaan riippuu, ehkä iästä, siitä ravinnosta mitä vesipuhveli on syönyt, kuitenkin sen materiaalin kanssa saa työskennellä aika varovaisesti.

[Mika]

[santtu]

Matti, kun sinulla noissa nuolissasi joita kuvassa näkyy, niin sulitus kierretty kiinni nuolenvarteen keskiosaltaan myös, niin ymmärrän varsin hyvin että kun
käyttää nuolia pitemmän aikaa, niin kai sillä on jo vaikutustakin. ja jos vielä käyttää hitaasti jähmettyvää liimaa joka kumminkin jo heti pitää ja sitten sitoo sulan tuolla lailla kiinni, niin pitäisi tulla aika ovelasti kiertyvä sulitus, joka varmaankin autaa nuolen pyörimistä?
mutta kuitenkin niin satutko tietämään miksi engelsmannit käyttivät tuota metodia sotanuolissaan jotka ammuttiin yleensä vain kerran? sarvinokit todellakin ymmärtää kun jänteen isku on varmasti tosi kova tollaisessa 100+ paunaisessa jousessa, mutta miksi tuo sidottu sulka?

[Tuukka Kumpulainen]

Kyllä niissä brisan sarvissa on jotain vikaa. Minulla on jemmassa nippu Nepalista tuotuja, pieniä, pitkään Himalajan tuulessa ja auringossa lojuneita vesipuhvelinsarvia, joiden pinta on tämän käsittelyn seurauksena täynnä pieniä halkeamia ja epämääräisen harmaa. Mutta kun näiden sekundasarvienkin sisukseen pääsin käsiksi, oli edessäni kiiltävänmustaa, erittäin tiivistä, muovimaista massaa josta hauraus on kaukana.

Ei luulisi vesipuhvelinsarven haurastuvan ihan pienestä varastoinnista, kun toistasataa vuotta vanhoilla, ties missä seikkailleilla pituusammuntakomposiiteillakin on ammuttu Euroopan ennätyksiä.

[woodcutter]

Vanhan topicin jatkoks.
Kyllä toi vesipuhvelin sarvi on kovaa kamaa,jos ei ole päässyt kuumenemaan liikaa.

Taas yhtä nuolisettiä tehdessä tuli mieleen että onko hifistelyä laittaa noi sarvivahvikkeet nuoliin.
Mutta kun tarpeeks monta kertaa katkee nokista toinen sakara ampuessa tai kun toinen nuoli osuu nokkiin,niin toi vahvike on ihan asiaa.
Ottaa oman aikansa laittaa noi mutta on kuitenkin nopeampi kuin tehdä uusi nuoli.
Tälläkertaa työn alla on monikäyttö nuolet.
Tein kierreholkit noihin niin voi vaihdella taulukärkiä/metsästys kärkiä.
Samalla voi myös testata eri painoisten taulukärkien vaikutusta osumatarkkuuteen ym.
Onneks oli varastossa 9mm messinkiputkea riittävä pätkä.
Siitä tulikin kätevästi holkit joihin sai pistettyä alumiininuolten kierre adapterit.
Tietty toi Arin mainitsema alumiininuolen pätkä käy hyvin,messinki on vaan pikkusen kestävempää ja nätimpi tossa nuolen päässä

[Juri]

[Ari Rantala]

Olen korjaillut osumista hajonneita nokkeja "teroittamalla" nuolenpään kartioteroittimella ja liimaamalla siihen pätkän jatkeeksi. Pätkän teko onnistuu halkaisijaltaan hieman paksumpaan kartioterällä halkaisematta reunoja ja liimauksen kuivuttua ajelen sorvissa halkaisijan tasalle nuolivarren kanssa. sitten vain uusi nokkiura. Kestää hyvin peräpäässä ja nuoli pysyy entisellään mittansa ja painon suhteen. Pari kärkivaurioistakin olen jatkanut samalla systeemillä ja nekin ovat kestäneet. Keskemmältä vartta "jatkettu" menee herkästi jäykäksi eikä enää lennä nätisti. Laitan illasta pari kuvaa selventämään miten homma tehdään.

[Ari Rantala]

Noin. Kuva värkeistä ja pari puolivalmista nokkiakin. Kärjestään jatkettu ja valmis "irtonokki" valmiina. Sorvilla tuollainen kokosarvinen tai luinen nokki onnistuu pienellä kikkailulla suht helposti. Vaarana on oikeastaan vain materiaalin halkeaminen kartioporauksessa.

[woodcutter]

Olispa se sorvi niin elämä olis paljon helpompaa
Mutta kun ei ole,enkä ole saanut edes työnantajaa innostumaan sorvin ostosta

[heikki]

Mainio idea! Ei kai, woodcutter, tuohon välttämättä sorvia tarvita: sopivaan palikkaan vaan kartioreikä ja liimalla paikalleen. Puukolla ja nauhahiomakoneella sitten liiat pois...

[woodcutter]

No ei...mutta.
Olis vaan paljon muutakin jota vois sorvilla tehdä.
Varsinkin metallisorvilla.

[woodcutter]

No ei...mutta.
Neliö palikkaan on huolettomampi tehdä tuo kartioreikä.
Lohkeamisen vaara on pienempi.
Olis vaan paljon muutakin jota vois sorvilla tehdä.
Varsinkin metallisorvilla.

[woodcutter]

Milloinkahan sai oikeudet editoida/poistaa noita omia viestejä?
Sais noi vahingossa lähetetyt pois ja Korjattua kirotusvirhet.