Jousi

[Väiski 480]

Jakke Lehtinen voitti maailman mestaruuden miesten lonkkarissa! Ja Anneli teki saman tempun naisten veteraaneissa! Kyllä taso on korkealla näin pienessä maassa jousiammunnan suhteen. Onnittelut Jakella ja Annelille.

Tulokset: http://www.dfbv.de/index.php?option=com_rubberdoc&view=category&id=121&Itemid=229

V.

[Ari Rantala]

Onnittelut mestareille myös täältä

Jore ja Mara olivat myös toptenissä ja Rane 13. historicissa. Hyvä Suomi!

[woodcutter]

Onnittelut täältäkin päin.
Hyvä suomi!!

[Ari Rantala]

Hmmm... Jakke muistaakseni puhui, että siirtyisi WFAC:n jälkeen historiciin. Jos Jakke ehtii mukaan kuralaan niin ei ole kirittäjästä puutetta

[Martti Auer]

Kuralaan vaan jos uskaltaa.

[Rakonczay]

Jakke on silloin savusaunan rakennushommissa mutta minä tulen esittelemään uutta bambuselkäistä tykkiäni...

[Martti Auer]

Horst Picco, joka oli 23 sijalla EM Historicissa, oli nyt sijalla 2 maailmanmestaruuskilpailuissa. Frank Schmitt Historicissa EM sijalla 4, MM, sijalla 5.

Steve Morley joka oli 24 EM, long bow, oli nyt sijalla 5 MM, Heidenreich sijalla 2 EM, oli nyt sijalla 8 MM, long bow.

Onhan se hienoa jos on historical luokka, tosin osallistuisin long bow luokkaan, lyhytjousellani, jänneselkä, refleksit, puunuolillani, puunokeillani, ilman mitään nuolihyllyä tai ikkunaleikkauksia.

Perusteena, riittävä teknologia.

[Martti Auer]

Eikun korjaus Steve Morley, sijalla 2 MM.

[Martti Auer]

Piste-ero voitajien välillä EM-kilpailuissa, Historicin ja Long Bow välillä 251 pistettä.

MM - 436 pistettä, Historical ei ole nyt niin verrannollistettavissa lonkkariin, olen ampunut nuolihyllyllisellä lasikuitulaminaattilonkkarilla alumiininuolilla 275 pistettä 18 metristä 30 nuolta, täytyy yrittää päästä samaan lyhytjousella, pitää varmaan lisätä harjoitusten määrää.

[Ari Rantala]

[Tuomo]

Onnittelut Lehtisen pariskunnalle! Tasa-arvoista touhua, kummallekin MM-titteli!

Olisiko nyt mahdollista saada Jakelta kattava kisaraportti, jopa kuvineen. Miten ammunta sujui, kämmit, tms. Välineet, kaikki mahdollinen!

[Rakonczay]

Vaikka minulta ei palautetta pyydettykään niin laitan tänne infoa enemmän tämän palstan jengiä kiinnostavasta sarjasta eli Historic Bow luokasta. Ensinnäkin miesten sarjassa oli 20 osanottajaa joista alla olevassa kuvassa on kaikiien paitsi parhaan 6 ampujan jouset:

Niistä alin oli mun käyttämä Jurin tekemä Saarni flättäri. Käytän sanaa flättäri koska rungon poikkileikkaus on ovaali eikä D.
Seuraavana on Unkarissa valmistettu laminoitu housi jonka ostin omistajalta pois kisan jälkeen.
neljäntenä on mongolijousi jonka ympärillä oli kalasiimaa.

seuraavassa detaljikuva 7 jousi alhaalta ylälavasta

[Tuomo]

Kiitos kuvista! Juuri ajattelin laittaa vielä uuden viestin ja kysellä Ranen kuulumisia mutta ukkonen tuli ja laittoi torpan pimeäksi...

Mutta, kerro nyt ihmeessä lisää, kilpailusta, omasta suorituksesta, välineistä, kaikki mahdollinen! Taisi bambuselkä kelvata tuomaristolle? Miten Jurin jousi toimi? Näkyikö yhtään nuolihyllyä?

[Rakonczay]

Kuvat on tietysti väärässä järjestyksessä mutta toivottavasti saatte niistä selvää. Kisan voitti Unkarilainen kundi puhtaalla jänne-sarvi jousella josta ei erottanut missä materiaali vaihtuu. Kyseessä oli sellainen ihan perinteinen kaarimalli jota myydään lasikuituisena ja nahalla päällystettynä suomessakin. Etsin sen kuvan unkarilaisilta sivuilta myöhemmin...

Mongolijousesta oli ihme, että kalasiimapäällyste meni läpi bowcheckissä. Sen funktio on kuitenkin ainoastaan suojata tuohikerrosta kolhuilta, mutta vähän sama asia kuin jos vetäisi itse saarnilankun päälle sähköteipin sadesuojaksi.
Mongolijousi oli 80 paunainen ja tosi huono heittoinen, sekä teknisesti pirun vaikea ammuttava. Mongoli käytti sen kanssa peukalorengasta, mutta ampui silti kahvan vasemmalta puolelta. Joka laukauksella kuului kun nuoli kilkkasi jousen kahvaan.

[Rakonczay]

Itse kisan alku meni mulla pahasti pieleen. Syitä on yritetty miettiä miksi tuloksesta jäi uupumaan 60 pistettä. Ensimmäinen kommentti kisan jälkeen oli fiilis että jousi suli käteen. Tuntui että nuolta ei vaan saanut lentämään. Kosteus ja lämpö olivat kuitenkin pienemmät kuin Suomessa ja jousi ehti tottua oloihin 2pv. Suurin syy ehkä kuitenkin oli siinä että Sakut alkoivat taas itkeä muistiinpanojen lukemisesta. Päätin uskoa heitä ja kaivaa heille faktat pöytään tiistaiaamuksi kuten kävikin, eli muistiinpanoja saa lukea. Tästä johtuu se että en mahdollisesti muistanut ammuntakorkoani joka paikassa.

Tiistaina jousi kuitenkin tuntui ihan vahvalle kepille ja merkki alkoi toimia.

Mäkiä riitti ja itselle oli helpompaa ampua jyrkkiä ylämäkiä kuin alamäkiä mikä johtuu ballistiikasta. Hieman isolla kaarella heittävä jousi lennättää nuolen ylämäessä enemmän kohtisuorassa pakkaan kuin alamäessä. Alla on kuva pakasta jota ei ole alamäessä kallistettu riittävästi selälleen. Jouduin alamäessäkin lisäämään korkoa tasamaahan verrattuna jotta sain nuolen kantamaan kaarella pakkaan saakka. Missään tapauksessa merkkiä ei voinut laskea tasamaan mitasta.
Kuvassa mun nuoli on taulun keskustassa matkaa 48 jaardia ja kaikkien nuolet on aika samassa kulmassa, mutta pakan kallistuksen puute näkyy siitä hyvin. Näytti itsestä siltä että jouduin ampumaan muihin verrattuna korkeampia kaaria.

Ekan päivän katastrofin ja omien isojen odotusten jälkeen tulostaso tasaantui ja ammuin varmaan omalla tasollani ja muihin ryhmäkavereihin verrattuna koko ajan hieman paremmin. (Jengi laitettiin tuloksen mukaiseen järjestykseen radalle)
Ammuntavarmuus tuntui hyvälle. Osuin pitkiltäkin matkoilta hyvin pakkaan ja tauluihin paremminkuin ennen. Vastaavasti lyhyiltä matkoilta onnistuin ammuskelemaan nuolia ohi, mikä ketutti erityisen paljon. Helppoja virheitä ei saisi tulla.

Hyvä kokemus! Ammunta tuntuu varmemmalta kuin koskaan. Nyt pitäisi vaan päättää millä tasolla ja panostuksella ammuntaa jatkaa. Liian tiukkapipoinen toiminta ei juuri nyt kiinnosta lainkaan. Mutta selfnokki nuolten viritys uuteen jouseeni alkaa tänä iltana peltosaaressa klo 18.

[Jakke]

Terve kaikille!

Olemme kotiutuneet ja samantien mökille, missä tietoyhteydet ovat huonot. Tämä viesti kirjastosta.

Saattaa tuntua kummalta, mutta minulla ei oikeastaan ole paljon mitään mielikuvia kisoista. Olin koko viikon niin keskittynyt, että ainoastaan joitakin yksityiskohtia välähtää mielessä.

Kisa oli jännityksen takia erittäin raskas. Ei ollut varaa yhteenkään virheeseen. Käsi ei saanut vapista ja varmat pisteet oli pakko saada.
Kaikista vaikeimmat hetket olivat aamun ensimmäiset rastit. Karmea jännitys ja minä jouduin ampumaan ensin.

Kun katsoo tuloksiani, näkee, että ammuin hyvin tasaisesti joka päivä. Voitin viidestä päivästä neljä ja eläinkuvissa olin neljäs. Kundit yrittivät hiillostaa minua eri tavoilla ja saada minut pois tolaltani, mutta olin etukäteen varautunut siihen. Otin pahimman ilmeeni heti aamusta ja pidin sen kisan loppuun asti. Ehkä pahin tempuista oli kun yksi ampuja nimitteli minua alatyylillä.

Oikeastaan ainoa paha moka oli keskiviikkona eläinkuvissa heti toisella kierroksella kun ammuin fasaanirastin nollille muistaakseni 17 jaardin matkalta. Jätkät tekivät samantien noin 15 pisteen kaulan. Onneksi sain pelin tasoitettua viitisen rastia myöhemmin hyvin vaikeassa kotkataulussa (noin 30-35 jaardia). Kundit osuivat hikisesti kolmansilla paikkonuolilla ja minä osuin ensimmäisellä aivan keskelle. Helpotus.

Yleisesti minulla ei ollut nousuja ja laskuja. Osuin periaatteessa aina kun piti, ja vaikeimmat rastit hieman paremmin kuin muut. Vastaavasti muut tekivät ajoittain pieniä virheitä helpioillakin rasteilla. Taisi heitä jännittää paljon enemmän kuin minua.

Viimeisen päivän alussa johdin noin 60 pistettä. Vaikka ero oli selkeä, ei ollut varaa virheisiin. Ensimmäinen rasti olikin hyvä herättäjä: 70 jaardia noin 45 asteen kulmassa kohti taivasta. Koko rasti nollille! Päivän puolivälissä aloin tajuta, että voitto on enää minusta kiinni. Keskinkertaisellakin ammunnalla he eivät saisi eroa kurotuksi. Tämä laukaisi hermoni lopullisesti ja ammuin kuin hurmoksessa voittaen loppujen lopuksi koko päivän.

Jos nyt joku diivailurasti pitää tuoda esille, ammuin torstaina kaikista vaikeimman, 80 - 70 - 60 - 50 jaardin kävelymatkan osuen jokaisella nuolella. Tällä rastilla ratkaisin kilpajuoksun Morleyn kanssa ko päivänä, koska hän muistaakseni missasi koko rastin.

Anneli puolestaan teki kolme veteraaninaisten maailmanennätystä ja voitti oman miniluokkansa historiallisella yhteistuloksella. Jos hän olisi ollut yleisessö luokassa, hän olisi ollut kolmas. Nyt maailmanmestari.

Lopuksi vielä, että kisojen kolmas, "Kristofer" ampui erittäin komealla metsästystyylillä. Tavattoman nopea tähtäys ja laukaisu. Kertakaikkiaan erinomainen ampuja. Tämä siis tarkoittaa, että ampumatyyli ei ratkaise, vaan se minne nuoli laukaisuhetkellä osoittaa.

Kiitos kaikille jotka jännititte puolestamme, jotenkin tuntuu että se helpotti.

Nyt kaloja narraamaan,

Jakke Lehtinen

[heikki]

[Martti Auer]

[Martti Auer]

Mitäs se Rantala täällä oikein käy jatkuvasti vauhkona.

[Rakonczay]

Suomen kisoissa jyrkät ylä- ja alamäet on aika harvinaisia kun ei niitä oikein löydy Suomen maastoista. Lyhyitä etäisyyksiä löytyy jyrkkinä joka kylästä, mutta niissä ei ole mitään erikoista. Vähäisellä Suomen ampumaratojen tuntemuksellani ainoa tuntemani maasto jossa pystyy ampumaan 80 jaardia jyrkkään mäkeen on Riutta Riihimäellä.
Mäen jyrkkyyden lisäksi Suomessa yleensä ongelmia alkaa aiheuttaa maapohjan kovuus, joka tarkoittaa nuolituhoja jopa hiilikuitunuolia käyttävissä sarjoissa.

Jaken mainitsema punaisen radan 1 rasti oli ulkonäköään helpompi. Mäen jyrkkyys oli niin suuri, että sen pystyi ampumaan aika pienellä lisäkorolla. Ongelmia aiheutti minulle enemmän lantiokulman kääntyminen sivulle ekassa yrityksessä, joka olisi lentänyt koko kallion yli ellei nuoli olisi osunut puuhun. loput nuolet jäi pakan alaosaan/alle.

[Ari Rantala]

Olikohan tuo paikka sama josta joku puhui, että jos nuoli ei jää kiinni taustaan niin on syytä ottaa muutama askel taaksepäin ettei saa putoavaa nuolta päähänsä...Varmasti jännä ammuttavaksi jos/kun on tottunut enempi tasamaahan.

[Martti Auer]

[Rakonczay]

Punaisen radan ykkösestä liikkuu tosiaan Arin mainitsema legenda.

Martin kommentin mukaisesti koron laskentaa riitti, kun itse piti ensin lisätä mitattuun korkoon jousen setin tuoma muutos ja sen päälle mäen kulman muutos. Välillä meinasi 1+1+1 mennä vähän pieleen kun jäi joku suure lisäämättä.

Jännempää oli mun mielestä ampua punaisella radalla 15 metriä korkealta kalliolta alas 48 jaardin kudit tai vastaavasti linnan tornista pihalle muistaakseni 55 jaardin päähän. Linnassa varsinkin meinasi vähän huimata kun oltiin niin korkealla mäen huipulla ja vielä linnan tornissa. Osuin kuitenkin kahdella nuolella neljästä.

[Rakonczay]

Kuva linnan tornista ampumisesta

[Ari Rantala]

[Väiski 480]

Ettei Rantala nyt sekoita tauluja. IFAA:ssa ammutaan pistein 1-5/nuoli ei 1-10.

V.

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

Unkarilaisen voittajan jänne-sarvijousi oli ilmeisesti sääntöjen vastainen, jos se oli tehty eläinliimalla, kuten on todennäköistä ja kuten sarvi-jännejouset kuuluu tehdä.

[Martti Auer]

[quote="Martti Auer"]

[Rakonczay]

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

[Martti Auer]

Ihme sääntö, mitenköhän tuollaista sääntöä pääsisi kiertämään. Jänteitä kun ei voi liimailla oikein kuin perinteisillä liimoilla pelkästään, pitäis olla ihan historiallista kyllä muuten.

[Ari Rantala]

[Rakonczay]

Joo, on aika heikkoa jos aseen hyväksyminen on yhden tarkastajan vastuulla juuri kilpailua edeltävänä päivänä. Kaverin omat mielipiteet ja mahdollinen sivistyksen puute voi aiheuttaa omituisia päätöksiä.

Tällä kertaa tarkastamassa oli kaveri jonka kanssa ammuin ekana päivänä samassa ryhmässä, ja joka myös itse tekee jousia myyntiin. Silti nuo pari sarvi-jänne jousta pääsivät läpi. En tiedä keskusteltiinko niistä paljon tarkastuksessa.

Itse mainitsin torstaina parille kilpakumppanille mongolin kalansiimasta, mutta kaverit eivät siitä intoutuneet keskustelua jatkamaan.

Mielestäni jänteen määrääminen käytännössä dacroniksi on ihan hyvä päätös ja turvallisuutta lisäävä. Vanhat konkarit kertoo että ennen dacronia, jänteet ei kestänyt kovinkaan montaa sataa laukausta.