Jousi

[HeikkiR]

Ajattelin että ois kiva tietää kuinka kauan
muut tähtää jousella.
Ite tähtään noin 2-4sekunttia.

[Hannu]

Nuoli lähtee lähes heti, kun ankkuri saavutetaan. Tähtäys siis tapahtuu jo ennen kuin jousi on jännitetty ja viimeistään vetovaiheessa tarkentuu.

[Santtu Risku]

sama, todella harvoin pidän jousta vedossa edes sekuntia.

[jousipata]

tuskin pidän ollenkaan eli nuoli lähtee kun ankkuripiste tai haluttu veto on saavutettu ja ns. tähtääminen on tehty jo vetovaiheessa.. tähän on pyrkimys ainakin.

[Juri]

Minulla taas on pyrkimyksenä pitää vähintään sen verran että ehtisin nähdä minne nuoli osoittaa. Tämäkin jää joskus "kiireessä" tekemättä, tuloksen voi arvata...
Vielä parempi olisi rauhassa laittaa se osoittamaan oikeaan suuntaan ennen kuin laukaisee.

[Ari Rantala]

Sekunti tai pari. Riippuu hieman maalin "vaikeudesta". Tasamaa-ammuntaan totuttu korko kun ei aina ihan pidä jos ammutaan ylös tai alas ja pitää hetki arvioida onko se kohdallaan. Yleensä pyrin nopeaan laukaisuun koska pitkään sihdatessa jostakin syystä itse laukaisu menee usein ketuiksi.

[Kiul]

Tätähän voi lähestyä hieman toiselta kantiltakin. Silmän kyky pysyä tarkasti focusoituna lienee rajallinen. Kivääriampujat ja tähtäimellä jousta ampuvat linevät tietoisia, että tarkan tähtäämisen aika on jotain 2-4 sekuntia. Koko suoritus voi olla pidempi, mutta itse tarkan tähtäämisen aika on varsin lyhyt.
Monet vaistoveikot ampuvat 'snap shooting' - menetelmällä, niin itsekin vaistojousilla. Ongelma vain tuppaa olemaan, että se (olemattoman) lyhyt 'paussi' jää usein tekemättä ja koko homma romuttuu siihen. Se hetken stoppi (ja siihen liittyvä mahdollinen pieni korjaus) pitäisi saada tehtyä joka kerta. Se kuitenkin on tekniikan oleellinen osa. Nopea saa olla, muttei hätäinen.

[Esa Konga]

Hyvä kysymys. Joskus tähtään ehkä pari sekuntia, joskus kuten Hannu edellä totesi lähtee samantien kun täydessä vedossa. Mielenkiintoista on että pidempi täytäys ei välttämättä tunnu auttavan loulta. Kun tuntuu että on kohdalla ja asento kaikinpuolin vakaa, parempi kain antaa mennä.

Jos vetäisee liian hätäisesti ei sekään ole hyvä. Toistaiseksi varmaaminulle optimi on jotain alle sekunti. Periaatteessa ampuisin mieluiten siten että kun veto on täysi melkein heti lähtee, eikä liike varsinaisesti edes pysähdy. Ihan vaan ei vielä onnistu. Liikkuvaan maaliin ainakin luulisi että tämä olisi hyvä tavoite osata.

Jos tähtääminen tulee lihaksista turha tihrata silmän kanssa ei se siitä voi illman tähtäimiä mitenkään parantua. Tiedän jotkut tähtää nuolen kärjellä tai jollain mutta itse esim. en suostu siihen ainakaan tässä vaiheesa.

[pyssymies]

Ainakin minä onnistun parhaiten päästämällä heti, kun veto on suurin piirtein täysi. Ehkäpä +20 metrin matkoilla täytyy vähän tähdätä, en vain kauheasti ole ampunut niitä matkoja.

Vertaisin jousella ampumista haulikolla ampumiseen: ei tähdätä, vaan ammutaan tuntumalta.

[pyssymies]

[Kiul]

[Juha]

Itselläni näyttäs muodostuvan tuo tyyli altanoston kanssa heittämällä eli viivettä lienee tähtäysvaiheessa sellanen sekuntin puolentoista luokkaa. Hätäseksi kun alkaa niin tuntuu ettei oo sitäkään Mutta hyvä kait siinä pikkasen on "huokasta" ennen kuin päästää nuolen matkaan ettei roiski ihan minne sattuu. No, jokainen luonnollisesti tyylillään.

[Hannu]

Minä siis keskityn jo nuolta nokittaessa katse maalissa ja vetovaiheessa nuoli ottaa lopullisen suuntansa.
Tähtäys siis tapahtuu vetovaiheessa ja ankkuriin saapuessaan laukaisu lähtee.

Olen kokeillut myös pitää hetken, mutta ei se ainakaan paremmaksi muutu.
Hätäilemään ei silti pidä ryhtyä, vetovaihe on tasainen ja rauhallinen, ei mikään hätäinen nykäisy...

Ja eikö jokainen jousella ampuja "tähtää", jos ei tarkoituksella, niin tiedostamatta aivot tekevät tähtäystyötä.

Tähtäimellä varustettu jousi on vain yksinkertaisempi tapa tähdätä, silloin tähtäimenä on periaatteessa vain se jyvä( tietenkin ankkurointi ja jousen asento pitää olla tietynlainen, joku tästä kuitenkin kuittaisi... ).

[Joel]

Vaistolla.

"Tähtään" ja keskityn kohteeseen jo ennen vetoa. Vetovaiheessa oikeastaan katson vain siihen mihin haluan osua. Korkeintaan vilkaisen nuolen kärkeä ennen lähtöä (jos tätäkään), mutten niin, että tähtäisin sillä.
Treenillä kaikki tallentuu lihasmuistiin. Aivot hoitavat automaattisesti koron oton ja keskilinjan hakemisen. Vetovaihe on kriittinen, samoin vapautus. Vedän rauhallisesti, en liian hiljaa, mutta tarpeeksi nopeasti, niin ettei veto ole mikään riuhtaisu.

[pyssymies]

[woodcutter]

Mitä nopeammin pääsee nuolesta eroon ,sitä paremmin osuu.
Jos jään sihtailemaan osumatarkkuus kärsii.

[Kiul]

[pyssymies]

[Ari Rantala]

[Kiul]

[jkekoni]

"normaal" = Käsivarsi suorassa suoraan sivulle ja jousi pystysuorassa.

(FITA tapa).

[Kiul]

[Ari Rantala]

[Tuomo]

Minulla on hieman ongelmana liian nopea laukaisu, pitäisi malttaa pitää täydessä vedossa hieman pitempään, niin että ehdin tiedostaa, mihin nuoli on lähdössä. Juri ilmaisikin asian hyvin!

Vaistoammunta on vähän harhaanjohtava termi, jos vaistoammunta perustuisi vain lihasmuistiin, olisi aivan sama, ampuisiko silmät auki vai kiinni (välillä asia tuntuu olevankin juuri näin…). Vaikka kuinka keskittyisi maalin pieneen pisteeseen, näkyy näkökentässä jousi, nuoli ja nuolen kärki, jotka ovat väistämättä mukana ”tähtäämisessä”. Siksi esimerkiksi nuolen kärkeä voi käyttää ihan hyvällä omalla tunnolla apuna tähtäämiseen, on hieman nurinkurista pyrkiä ehdottomaan puritaanisuuteen ja ampua ”vaistolla”, tahallaan huonosti.

Käytti sitten minkä nimistä menetelmää tahansa tähtäämiseen, ne ovat kaikki kuitenkin hyvin samankaltaisia – samat asiat näkyvät näkökentässä, nuoli osoittaa täsmälleen samaan paikkaan, käytti sitten mitä tahansa ”tähtäysmenetelmää”. Se mihin ampuja keskittyy, vain hieman vaihtelee. Esimerkiksi kärjellä tähtääminen on hyvin kätevää pitkillä matkoilla, eli niillä matkoilla, joilla nuolen kärki osuu tähdättäessä maalin keskelle. Tämä ns. point on –etäisyys on erittäin hyvä tietää ja kätevä harjoittelussa. Siinä on selkeä tähtäin sekä osumapiste, jolloin nuolen lentoa on hyvä tarkastella, erityisesti laukaisusta toiseen.

Esimerkiksi itselläni tämä etäisyys on hieman nuolista ja jousesta riippuen noin 50 metriä, etäisyys on niin pitkä, että se paljastaa armotta kaikki virheet nuolissa ja laukaisussa. Erityisesti, jos veto jää hiemankin vajaaksi, on nuoli nurmikossa. Tai jos jousikäsi liikahtaa laukaisussa, on nuoli reippaasti vasemmalta ohi maalin. Lyhyemmillä matkoilla nuolen kärki ei enää ole niin merkittävä, vaan tärkeämpää on ns. tähtäinkuva, näkemys siitä, miltä näkökentässä pitäisi näyttää jos ja kun nuoli on osumassa täsmälleen oikeaan kohtaan.

Pidosta vielä, periaatteessa täysi veto on helppo saavuttaa mutta käytäntö on usein jotain muuta. Olen huomannut omalla kohdalla, että jos ammun uudella jousella, pitovaihetta ei edes ole, vaan laukaisu lähtee samantien kun pääsen täyteen vetoon, usein jo aiemminkin. Kyseessä on jotain alitajuista, pieni pelko siitä, että jousi räjähtää käsiin. Puujousi pitää vain oppia tuntetaan ja luottamaan siihen. Esimerkiksi ammun useimmiten yhdellä vanhimmista jousistani, vaikka uudemmat ovat varmasti monellakin tapaa ”parempia”. Vanha vain tuntuu parhaimmalta! Ainoa asia, mikä uudemmista jousista puuttuu, on täysi luottamus niihin. Mutta sekin tulee ajallaan, tilleripuussa huolellinen tilleröinti ja pientä ylivetoa ja paljon laukauksia.

Toisin sanoen, jos jousella on helppo ampua, sopivan vähän paunoja, täysi luottamus, niin pitovaihe kestää sen verran, että ehdin pysähtymään, ankkuroimaan ja tiedostamaan, mihin nuoli on lähdössä!