Jousi

[Simo Hankaniemi]

Jousiammuntajumalat ohjasivat TV-kaukosäädinkättäni tänään, sillä satuin aivan vahingossa avaamaan töllöttimen oikeaan aikaan oikealta kanavalta. Tarkoitan ruotsinkielisen kanavan ohjelmasarjaa "Miehuuskoe", missä ryhmä usalaisia ja englantilaisia nuoria miehiä matkustaa eri puolille maailmaa osallistumaan natiivien urheilulajeihin. Tämä oli jo viides jakso, kaikkiaan niitä tulee 10. Tällä kertaa oltiin Bhutanissa ja lajina paikallinen jousiammunta.

Bhutanilaisten jouset ovat kahdesta bambun palasta yhdistettyjä jousia, siis ei laminaatteja, vaan kaksi samalla tavalla kapenevaa halkaistua bambua, jotka on liitetty kädensijan kohdalta yhteen. Jousissa oli yksinkertaiset "tappinokit" ja jänne jotakin paikallista kasvikuitua, ehkä hamppua. Vaikutti siltä, etteivät jouset olleet mahdottoman jäykkiä, ehkä noin 40-paunaisia tai vähän päälle.

Nuolet näyttivät erittäin hyvin tehdyiltä ja linjakkailta, varret bambua, kärki kartiomainen pellistä kierretty "taulukärki". Sulitukset olivat pitkähköjä ja kapeita. Rannesuojusta käytettiin ja nuolikädessä oli vierailijoilla kolmelle sormelle mustasta nahasta tehdyt tupet tai suojukset. En huomannut katsoa, käyttivätkö myös natiivit näitä samoja sormisuojuksia?

Ampumatyyli oli natiiveilla samanlainen, kuin yleensä muuallakin primitiiviampujien parissa. Jotkut vaikuttivat käyttävän koko käden nipistysotetta, missä kolme sormea on nuolen alla ja peukalo pitelee nuolta. Toisilla taisi olla kolme sormea nuolen alla ja ilman peukaloa mukana. Vierailijat ampuivat klassisella otteella ja taisi muutama heistä käyttää bhutanilaistenkin tyyliä. Natiivien ammuntaa olisi voinut näyttää edes muutaman kerran hidastettuna, niin olisi erottanut paremmin esim. juuri nuoliotteen.

Natiivien veto oli nopea ja nuoli lähti samantien, kun haluttu vetopituus oli. Yksikään ei niin sanotusti ankkuroinut. En kiinnittänyt huomiota, vedettiinkö nuoli kärkeen asti vai oliko varressa ylimääräistä pituutta. Ampumatkan sanottiin yhdessä kohdassa olevan 120 m ja myöhemmin ohjelmassa sanottiin matkan olevan 140 m. Luultavasti sitä ei mitattu, kyseessä on silmämääräinen arvio. 120 m on luultavasti lähempänä totuutta. Maalitauluna oli ehkä parin kämmenen levyinen lauta, joka oli noin vyötärön korkuinen ja siihen oli maalattu sinisellä, oranssilla ja punaisella pyöreät rinkulat hieman FITA-maalin tapaan. Maalin tausta oli valkoinen ja "sonninsilmän" keskusta oli myös valkoinen.

Kisassa ammuttiin 20 kierrosta, kukin ampui 2 nuolta kierroksella. Osumia tuli erittäin vähän. Jäin siihen käsitykseen, että yksi usalainen nuorukainen oli ainoa, joka osui maaliin, mutta hänkään ei osunut pyörylään, vaan lautaan. Pisteen sai myös jos nuoli osui maahan noin nuolen mitan etäisyydelle maalista. Kilpailu oli kahden kylän välinen. En muista, paljonko ampujia oli, mutta yhteensä joitakin kymmeniä. Vierailijat ampuivat suhteellisen hyvin ottaen huomioon, että he saivat harjoitella vain 5 päivää ennen kisoja. Yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat ampuneet joskus jousella, mutta harjoittelusta päätellen kaikki olivat lähes täysiä ummikkoja. Erittäin kiinnostava tosi-tv-ohjelma.

[Martti Auer]

Joskus se päivä risukasaankin paistaa.

[Ari Rantala]

[Mangrove]