Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Viime American Roundissa eräs kollega heitti huulen ampumatekniikastani sanoen sen näyttävän härskiltä. Mikäs siinä. Käyttämäni koukkukätinen tyyli on kuitenkin se, jonka olen lapsesta saakka sisäistänyt oikeaksi tavaksi ampua, inspiraation lähteenä kirjoista ihailemani natiivimetsästäjät eri puolilla maailmaa.

Modernien lonkkariampujien tapa vääntää jousikätensä luonnottoman suoraksi näyttää minusta ihan hirveältä. Kyynärpäähän sattuu ajatuskin ampua 60-paunaisella jousella kyynärpää lukittuna ääriasentoonsa. Valkkikset haukkuivat intiaanien tyyliä "broken wrist" - nimellä. Modernia tapaa voisi kutsua samalta pohjalta "dislocated elbow"ksi. Joka tapauksessa "murtunein rantein" ruokittiin perheet 10 000 vuoden ajan. Ei se voi kovin huono tekniikka olla.

Minulle suoristamaton jousikäsi merkitsee rentoutta ja hallintaa. Olen tilanteen tasalla, "jousen päällä", enkä kiinnitä huomiota muuhun kuin kohteeseen. Käden ojentaminen lukitukseen merkitsisi jännittymistä, yrittämistä ja ohiampumista. Jos teen jousikädellä mitään muuta kuin nostan jousen rennosti vaateriin, ammun ohi.

Alhaalla esimerkkejä modernista tyylistä ja sen jälkeen vanhempaa sorttia Sri Lankalta, Australasiasta, Kaliforniasta ja Angolasta (yllättävän vaikea kaivaa natiivien tekniikkakuvia netistä. Kirjoissa esimerkkejä koukkuvedosta on sadoittain, joka mantereelta (-Australia).)

[Ekkorre]

Mä olen aina ihmetellyt sitä, että kukaan voi pitää jousta niin kuin noissa modernia otetta kuvaavissa otoksissa. Koko kämmenpohja on jousen kahvaa vasten ja kahva kun on suora, ranteen täytyy olla hirveällä mutkalla. Ranteeseen kohdistuu hirveä vääntö ja jousen potku kohdistuu pelkille nivelille. Katsellessa miettii, että kovin jäykkä jousi taittaisi käden ranteesta irtipoikki.

Toisaalta voi olla vaikea pitää jousiote aina samanlaisena, jos pitää kättä yhtä paljon koukussa kuin osassa noista alemmista kuvista.

Itse pyrin olemaan yliojentamatta jousikättä ampuessani. Käsi on ihan hitusen koukussa. Jousen potku kohdistuu lihaksille, eikä nivelille ja hitusen koukussa oleva käsivarsi absorboi iskun ilman aivotärähdystä tai nivelten pullahtelua. Käsivarren asento on luonteva ja saavutan sen helposti, kun olen tottunut ampumaan näin. Mun tekniikka näyttää joltakin noiden kahden tekniikan välimuodolta.

Mun tekniikasta ei tosin kannata ottaa oppia, en nimittäin osuisi edes ladon seinään vaikka seisoisin sen sisällä. Mä ammun hyvin mutta osun huonosti.

Rohkenenkohan laittaa kuvankin? Kuva on vuoden takaa, jolloin olin vielä ruipelompi kuin nyt ja välineet nykyistäkin huonommat. Nuolinakin (yöks) hiilikuitua kumisulilla. Tekniikka on kuitenkin pysynyt aika saman näköisenä. Ehkäistäkseni muiden kärsimyksiä rajasin suuren osan jousesta pois ja peitin pelottavan tuijotukseni.

[Simo Hankaniemi]

Ihminen ampuu luonnostaan jousella natiivi-tyyliin, jousikäsi vähän koukussa, pää saman verran kallellaan kuin jousikin, hieman kumarassa jne., rasitus lihaksilla, pitovaihe minimaalisen lyhyt. Muistan kuinka 15-vuotiaana yritin opetella FITA-tyyliä tilattuani Suomen Jousiampujain Liitosta ammuntaoppaan. Jousikäsi suorana ja pää pystyssä, jousi pystysuorassa ampuminen tuntui luonnottomalta. Kokeilu jäi kokeiluksi.

Lukioiässä menin paikallisen jousiammuntaseuran harjoituksiin, mutta käynnit jäivät muutamaan kertaan. Koin modernin jousiammunnan kaikki piirteet kosmisen vieraiksi. Puskasta ei ollut enää paluuta sivilisaation pariin.

[Tapio Miettinen]

Tekniikoitten tarkoiteksullinen ero on varmaan tarkoituksessa .

Voittaa kilpailu tunnetuilla matkoilla / osua kohteeseen suht nopeasti suht lyhyltä matkolta .

Jousikäden ranteen ja koko käden taivutus toimii minulla ainakin tosi hyvin varsinaisessa vaistoammunnassa , vaikken sillä varmasti kisoja voittaisikaan . Kisoissa pärjää vakiosuorituksella , ei maksimisuorituksella .

Sama pätee ankkurointiin . Fita-ampujien suosima ankkurointi leuan alle toimii pitkillä matkoilla ja tähtäimien kanssa varmaan hyvin . Leuan alle veto vaan tuntuu niin vammaselta . Se lienee perinnettä tarkoituksesta osua useasti pitkillä matkoilla vr. english longbow ampujiin .

Ankkurointi lähemmäksi silmää ja lähemmäksi jousta helpottaa osumista huomattavasti . Tulee ikäänkuni nuolen päältä tähtääminen vaikken sitä niin tietoisesti tee .

Minulle tärkeämpää jousiammunnassa sen tuoma vaitelevuus kun rutiini .

[Rakonczay]

Ketjussa toisena olevaa kuvaa mun jousikäden asennosta ei kannata pitää esimerkkinä ns FITA tyylistä. Huomasin itsekin vasta kuvasta, että mun ranne on ihan mutkalla, ja olen treeneissä nyt yrittänyt muistaa oikaista sen. Sinänsä helppo asia korjata kun sen huomaa.

FITA puolellakin yritetään opettaa, että kyynärpään on oltava vähän koukussa, jolloin laukaisuhetkellä jousikäsi suoristuu aavistuksen, ja se pokakäden liike tapahtuisikin eteenpäin.

Ongelma tulee siinä, että koukistusta pitäisi olla aina saman verran, ettei vetopituus muutu. Tähän on vaikea keksiä mitään keinoa.

Jokaisen kilpa-ampujanhan kannattaa ampua jousella joka on kohtuullisen lähellä hänen maksimijäykkyyttään, jotta nuolet lentäisivät mahdollisimman pienellä kaarella pitkillä matkoilla. Tästä seuraa ongelma että väsyessä mutkalla oleva jousikäsi saattaa joko pettää alta laukaisuvaiheessa ja kun sitä alkaa korjaamaan, niin kättä vetää ulospäin.

Niinpä olen itse katsonut kilpa-ammuntaan parhaaksi pitää kyynärpään lukossa. Metsästäeesä tuollaisen asennon ottamiseen ei ole aikaa.

[Lehtis]

Samoilla linjoilla R:n ja Tuukan kanssa, eli lyhyillä 10-20 (-25)m "metsästysmatkoilla" tuo primityyli toimii, kuten historia on osoittanut. Nuoli kun lentää käytännössä suoraan vetopituudesta riippumatta ja osuu kyllä, jos ampuja vain sihtaa ja laukaisee hallitusti. Tämähän riittää ja on riittänyt jos ei muita matkoja haluakaan ampua tai ammutaan lyhyillä jousilla ja nuolilla pakon sanelemalla lyhyellä vedolla.

Tehkääpä sama temppu toistettavasti pitemmillä matkoilla käsi koukussa ja mahdollisesti jäykemmällä jousella. Hajonta on melkoista vetopituuden ja "tutinan" vaihdellessa, ellei lihaskoordinaatio ole telinevoimistelijan luokkaa. Luut jonossa painopisteen takana helpottaa tätä hommaa mutta jousi ja nuppi kallellaan FITA-tyylistä poiketen mahdollistaa mielestäni paremman suorituksen.

Täytyy kumminkin muistaa, että yksilöinä me olemme erilaisia ja yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole fyysisistä eroista ja välineistä johtuen. Loppupeleissähän ne nuolet siellä "keskellä" kertovat kuka ja mikä tekniikka toimii.

[Simo Hankaniemi]

[Kiul]

Minusta yksi oleellinen ero, joka liittyy FITA-tyyliin on käytettävän kahvan malli. FITA-tyyliin kuuluu oleellisesti ns. 'pistoolikahva', jolla ranteen asentoa hallitaan ja 'koko linja' pidetään ojennuksessa. Näin ainakin tähtäinjousella, jossa nykyisin taitaisi olla muodissa ns. 'high wrist' kahva.

Pitkäjousissa harvoin pistoolikahvaa näkee, mutta (moderneissa)vastakurveissa se on hyvinkin tavallinen. Ilman pistoolikahvaa ranteen asennosta tulee helposti 'omituinen', jos muuten yritetään pitää käsi suorana.

Kyllähän tarkassa ammunnassa on hyötyä 'vakioidusta' suorituksesta, jossa vetopituus (=nuolen nopeus), ankkurointi ja jousen asento pidetään suorituksesta toiseen samana. Tähän perustuu tyylin keitys tuolla FITA-puolella. Uskoisinpa, että Mr. Hill olisi aikamosessa puristuksessa nykyisten korealais- ym. huippuampujien kanssa.

Minusta tyylit kehittyvät tarpeen ja ampujan mukaan, jokaisella on omansa.

[Santtu Risku]

nykyisillä korealaisampujilla on ävään kiekkoon kuin lyhyemmiltäniissä "sankarilaakeissa". Mm. Bryon fergusonin tyyli on natiivi ja hän osuu niin pitkilä matkoilta lentävään kiekkoon, kuin 20m päästä kynttilän liekkiin.

[Santtu Risku]

ja siinä on sekin että H. Hill ampui jousilla jotka olivat keskimäärin 80#. uskallan veikata että korealaisten huippu tähtäinampujien jouset ovat noin puolet tästä ja vähän alle.

[Juri]

Itse asiassa minullakin on ekassa kuvassa kyynärpää piirun verran koukussa. Erona "natiivikuviin" on vain se että kyynärpääni osoittaa sivulle eikä alaspäin.
Enpä erityisesti pääse nykyisellä osumatarkkuudellani kehumaan mutta tässä asennossa voi pitää käteni aivan rentona. En käännä kyynärpäästä sivulle, vaan olkanivelestä.
Enhän minä muutenkaan kaunis ole mutta eivät nuo natiivitkaan miltään muotikuvapojilta näytä.

[Kiul]

[Simo Hankaniemi]

H. Hillin tuloksia on hankala verrata nykyisiin FITA-tuloksiin, koska välineet ovat täysin erilaisia. Jos tämän päivän korealaisille annettaisiin käteen Hillin aikaiset välineet, niin mikähän olisi tulos. Tuskin ainakaan Hilliä parempi, koska nykyiset FITA-huiput ovat tottuneet ampumaan muunlaisilla välineillä. Toisaalta myös valmennus on saattanut kehittyä Hillin ajoista.

[Tapio Miettinen]

Hill pärjäsi varmasti aikoinaan koska oli lahjakas ja ammattimies eli harjoitteli varmaankin miltei päivittäin ja kilpakumppanit olivat harrastelijoita .
Pitkä fita kilpailu vaatii vakio suorituksen johon ei voimakkaasti taivutetuilla nivelillä päästä . Jousten on oltava suht keveitä väsymisen välttämiseksi . Jousi ammunta vaatii enemmän kestävyyttä kun voimaa .
Jäykemmällä jousella ampuja tosin saisi edun ainakin tuuliennakon suhteen .
Primityyli toimii jos nuolia ammutaan suht vähän mutta varmasti kaikkien jotka menestyvät pitkissä kisoissa tyyli muuttuu . Esim Ferkussonin tyyli on varmaan eri lentoon ammunnassa kun pitkissä jousikisoissa . Ja niinhän se on eri tarkoitus eri tyyli . Primityyli vaan on tyylikkäänmpää .

[Tapio Miettinen]

Jousen paino on myös ja painopiste onmyös yksi tärkeä asia näissä eri tyyleissä . Primijousessa painosta on vain haittaa kun taas "fitajousessa" siitä on etua . Vertaa kasa-ammuntakivääri ja skeethaulikko .

Aasialainen huipputehokas jousi ei varmaankkan paina yli puolta kiloa . On nopea ja tehokas ase osaavissa käsissä . On helppo kuvitella miten olisi käynyt jos hunnisoturilla olisi ollut modernifita tai taljajousi , ainakin vihulaiset olivat voineet kuolla nauruun nuolia odotellessaan . Luulen aasialaisenjousen muodon olevan erinomainen suuntaamista ajatellen .

Pitkällä vedolla jousen oikealta puolelta ja peukalolaukaisulla on varmaan muitakin etuja kun nuolen nopeus . Lyhyen vedon ja meditarianlaukaisun etuja taas ovat ammunnannopeus ja riippumattomuus kehon asennolle ammunnassa . Lyhyellä vedolla tarkoitan tässä 20 - 25 tuumaa .

[Juri]

Tuukan tyyli.

[Juri]

Puheena ollut Ferguson ampuu pokakäsi suorana.
http://www.youtube.com/watch?v=GXkGNypNm5M&feature=related

Fergusonin mukaan Howard Hill ampui kyynärpää koukussa koska hänen piti lyhentää vetopituuttaan. Hill oli iso mies joka tykkäsi järeistä paunamääristä, Yli kolmenkymmenen tuuman vetopituudelle oli liian vaikeaa saada riittävän jäykkiä mutta kohtuullisen painoisia puunuolia.
Tiedä sitten, Ferguson väittää myös että Hill joutui tähtäämään kohteesta vasemmalle koska hänen jousissaan ei ollut ikkunaleikkausta.

Minusta ns. oikeaoppisuus ei tässä ole kovin tärkeää, vaan käyttötarkoitus. Nekin yleensä liittyvät toisiinsa. Natiiville ei American-Roundin pistesijoituksella ole kauheasti käyttöä, ehkä ei edes Kuralan kisoillakaan.

FITA-tyylillä ei oikeastaan ole perinneampujien pokakäden asennon kanssa mitään tekemistä. FITAssa ei ole perinteisen mallisilla jousilla saanut kilpailla vuosikymmeniin. Nyt se tosin taas olisi mahdollista.
IFAA- tyyli voisi olla oikeampi ilmaus.

FITA-tyyli ja kilpailusäännöt ovat muuten kehittyneet viktoriaanisen ajan Englannista. Jousiammunnan poistuessa sotilaskäytöstä siitä tehtiin suosittu urheilulaji.

[Väiski 480]

Pistää miettimään, warbow-fanaatikko kun olen... mitenköhän suorassa pitkäjousiampujat pitivät käsiään ampuessan yli 120# jousilla? Käsi koukussa vois olla hankalaa... Jos pokakäden lyö lukkoon, niin se myös pysyy siinä.

V.

[Simo Hankaniemi]

[Matti]

Minäpä väitän että keskiajalla oli kova juttu ampua mahdolisimman pitkälle "standardi" raskas nuoli joten jousta vedettiin niin pitkälle kuin äijästä sai irti. Siispä pokakäsi suoraksi.

[toni]

mä luulen vahvasti,että ampuma tekniikka on kiinni kunkin omaksumasta ja kehittyneestä fysiikastaan.
joku tekee hommat jollain tavalla ja taas toinen jollain toisella tavalla.

mutta menneillä porukoilla on ollut pienet tukilihakset,yms.taatusti paremmassa kunnossa kuin meillä.en tarkoita nyt isoja lihaksia,vaan noita nivelien laidoilla olevia.johtuen paljon monipuolisesmmasta ja ahkerammasta elin tavoistaan.

nuo vaikuttaa kovasti siihen,montako vuotta ja millä tekniikalla ja miten raskaita jousia voi oikeasti ampua?

silti uskon primin olevan fysiologisesti terveemmän:)

[Santtu Risku]

näin tyylikkästi sukeltaen pois aiheesta: aika härski tilleri tossa angolalaisen jousessa.

[Vrigor]

joo ylälapa näyttäs jotenki jäykähköltä vai lienekkö se taas sitä kuvan tuomaa harhaa

[Caper]

Musta se on ainakin osittain harhaa, vaikkei nyt tilleri niin täydellinen varmaan kuitenkaan ole..

[Tuukka Kumpulainen]

Kuvakulma hämää. Sihdatkaapa hyvätillerisen jousen kaarta "viistokulmasta": näyttää täysin toispuoleiselta vaikkei olekaan.

Alkuperäiseen aiheeseen. Opiskelin tuossa tulimaalaista ampumatekniikkaa ja mieleen muistui ainoa kerta kun olen vierestä katsellut, miten primitiiviseen jousikulttuuriin (Itä-Afrikassa) syntynyt ihminen ampuu jousella.

Jousi jännitetään koukkukäsin jonnekin rintamuksen tienoille, ja juuri ennen laukaisua jousikäsi sysätään suoremmaksi täyden vedon ja tehon saavuttamiseksi. Työntöä ja vetoa. Ei puhettakaan "täydellisen vakaasta jousikädestä". Nuoli lähtee salamannopeasti ja voimalla. Tarkkuus on riittävä.

Kuinkahan monta riistatilannetta olen menettänyt siksi, että en osaa tuupata nuolta matkaan kahdessa sekunnissa niin kuin primitiivit (ja toista samanlaista yhtä nopeasti)? Useita kymmeniä vähintään. Perskules, nyt alkaa primitiivisen jousiammunnan opettelu! Kyllä se on ihan eri asia kuin moderni tapa ampua. Nuppinokit tartten kans.

[Santtu Risku]

mielenkiintoista. pitänee testata. en ole koskaan kuullut/nähnyt kyseistä tyyliä käytettävän.

[tuomas]

[Santtu Risku]

sellaset, että ne ei oo yhtä paksut ku nuolen varsi, vaan vähän paksumpi "nuppi" siinä nokin kohdalla. tämä helpottaa muunmoassa nipistysotteen käyttöä ja nopeaa ammuntaa.

[Smirkelimies]

Lapsena ampuilin itsetehdyillä jousilla milloin milläkin tavalla lumiukkoja, seiniin ja vaikka mihin. Kasat oli isoja. Sain sukulaiselta 45 paunaisen vastakaarimetsästysjousen, jota en jaksanut kunnolla vetää vireeseen, mutta hutkin silläkin milloin mitäkin. Nyt vanhemmalla iällä olen silloin tällöin yrittänyt ko vastakaarella opetella, mutta tuntuu ettei lyhyelle jäykähkölle vaistojouselle löydy tekniikkaa millään itseoppien. Kyllästyin useammaksi vuodeksi.

Nyt kipinä taas palasi ja menin vasta-alkajien iltaan. Aloin harjoitella ampumaan ihan alusta lähtien 25 paunasella tähtäinjousella 10 m päästä opastajan neuvomalla tekniikalla. Eilen sain nuolet monta kertaa tulitikkulaatikkoa pienempiin kasoihin, ikinä en ole niin hyvin ampunut ja mieli oli tosi hyvä. Ajattelin pikku hiljaa siirtyä opastajan avustuksella takaisin vaistoammuntaan, kunhan tekniikka on hallussa. Odotan innolla, mimmosia tuloksia alkaa syntyä tämmöstä nöyrää polkua pitkin, pakko on myöntää että olen ollut tekniikan puolesta aivan hukassa. Sama pätee varmaan jousen valmistuksessa, sekin pitää alkaa opetella ihan alusta alkaen uudelleen.

[Ari Rantala]

Veikkaampa, että sinua odottaa yllätys. Tähtäinjousen ja vaistojousen ampumatekniikat kun ovat melko erilaiset.

Itse "taistelin" lähes vuoden ennen kuin pääsin tähtäinjousilla opetellusta tekniikasta ja tähtäystavasta eroon...tai ei se prosessi ole vieläkään ihan loppuunkäyty. Ampuma-asennossa on vielä hiomista.

Sitten tulee eteen vielä sekin, että erityyppisillä vaistojousilla tekniikka on erilainen. Tähtäinjousilla tähdätään aina samoin oli jousityyppi mikä hyvänsä.

[Smirkelimies]

Perhana, tuota en tullut ajatelleeksi. Ehkä yritän rakentaa itsetehtyyn jouskaan primitiivisen tähtäimen. Uskoisin että jo pelkkä sulkaruoto oikeassa kohdassa jousta avittaa kummasti tähtäinjouseen tottunutta. Onkohan missään primitiiviijousessa ollut jotain sulkakoristetta tms. uloketta jota oltaisiin saatettu käyttää tähtäimenä? Myös ranteessa oleva esine saattaisi olla avuksi tähtäilyssä? Ehkä ammuskelen vaistojousella tähtäinjousiammunnan opettelun lomassa ettei tässä vallan uraudu hallissasuorittajaksi

[Santtu Risku]

tähtäinjousilla tekniikka on tosiaan aivan erilainen. kattelehan nämä videot läpi (vaativat engalnnin taitoa). Mahtavia pätkiä vaistoammuntan vasta-alkajille ja vähän kokeneimmillekin.
http://www.youtube.com/watch?v=Sc2dxuYd31I osa 1
http://www.youtube.com/watch?v=NNmRLkazSF0&feature=related osa 2
http://www.youtube.com/watch?v=vv2XA3GEXZs&feature=related osa 3
http://www.youtube.com/watch?v=j5mGUuIbvRQ&feature=related osa 4 (tekniikka ammunnassa)

[marabushmaster]

Hiukan ihmetyttää puheet jousen takapotkusta ja käden kipeytymisestä ja ampumatyylin vaikutuksesta siihen. Kun aloitin tämän jalon lajin v.95 niin ammuin mielestäni aikalailla metsästystyyliin, olin hiukan eteen kallistunut ja jousi oli lievästi kallellaan, kyllä silläkin tyylillä osuin vaan kun siirryin harrastamaan myös maastojousiammuntaa alkoi tyylini nousta pystympään. Tällä hetkellä ammun ilmeisesti täysin mainitsemallanne "fita" tyylillä, vaikka en fita-ammuntaa harrastakaan. Nykytyylilläni osun paljon paremmin, ammun silti edelleen yhtä nopeasti, ehkä liiankin nopeasti. Myös saalista on tullut. Koko harrastukseni ajan olen ampunut 60 paunaisella lonkkarilla eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia paikkojen kipeytymisen tai takapotkujen suhteen. 5-päiväinen kisakin sujuu ongelmitta vaikka päivittäin harjoitusnuolet mukaanlukien tulee n 150 nuolta, muuten niitä hyviä Mukkanuolen tekemiä puukeppejä, ammuttua. Useimmat teistä minut tuntevat tietävät etten mikään lihaskimppu ole mieluummin kukkakeppi, joten kyllä se on kyse tekniikasta millä ammutaan jotta paikat kestää !!!
Terveisin mara bushmaster

[Juri]

Olen Maran kanssa samaa mieltä. Jos nivelet kipeytyvät niin kyseessä on tekniikkavirhe joka olisi syytä paikantaa ja korjata.
Itse olen onnistunut saamaan paikat pirun kipeiksi mm. sillä mokalla että pokakäden olkapää on luiskahdellut ylös nivelkuopastaan pelkästään lihasten varaan.
Mikä ihmeen takapotku? Jos avaan sormeni niin jousi lentää kädestä nuolen kanssa samaan suuntaan, tosin ei yhtä pitkälle.

[Juri]

Ensimmäisessä kuvassa vetotekniikkani on muuten melko lailla perseellään. Niin kutsuttu kanansiipityyli.
Tässä vähän parempi kuva.

[Ari Rantala]

Nostetaanpa tämä aihe taas vaihteeksi ylös

Keskustelin tuossa enemmän perinteisellä tyylillä ampuvan kolleegan kanssa tyylien eroista ja eduista/haitoista ja ajattelin, että voisi olla paikallaan kirjoittaa myös tänne jotakin.

[Kiul]

[heiluri]

Tuo on totta,kisoissakin tekee nopeasti sen havainnon että tähtäinampuja (yleensä talja) osuu varmemmin myös liikkuviin.
Osumaprosentti on korkeampi kuin vaistoampujalla,jotenka meidän vaistolla ampujien täytyy vain harjoitella enemmän.
Itse kuitenkin ammun mieluimmin juuri vaistolla (tai mitä se sitten onkin) sillä yksinkertaisemmat välineet ovat varmempia ja mukavampia kantaa ja käyttää,toisaalta taas krenaava fysiikka houkuttelee kulkemaan helpompaakin tietä,mutta niin kauan kuin paikat kestävät niin koetetaan näin.
Toki huippuampujat osuvat vaistovehkeillä paremmin nopeissa tilanteissa ja liikkuviin maaleihin kuin tähtäiampujat,mutta näitä huippuja ei ole edes USA:ssa kovin montaa (per 100 jousiampujaa),sati sitten meillä.

[jousipata]

http://www.youtube.com/watch?v=buyE2sYXU5Y&feature=related

tuossa Howard Hill ampuu elefantin, vissiin 115# jousi ja "melko" turvallisen matkan päästä. nopea tähtäys ja laukaisu. muissa nähdyissä videoissa ampuu mm. leijonan, käärmeen ym.

[Simo Hankaniemi]

Primitiivit ampuvat sekä lyhyiltä että pitkiltä matkoilta. Aito primitiivi metsästää myös ihmisiä ja niitä on mukavampi ampua kaukaa. Tällöin pienenee mahdollisuus joutua itse ammutuksi ja saa tehdä väijytyksen vielä myöhemminkin. USA:n armeijan raporteissa 1800-luvulta toistuu jatkuvasti se, että nuolia (ja luoteja) ammuttiin varsin pitkiltä etäisyyksiltä, 150-300 jaardia.

Esim. bhutanilaisten jousikisoissa vielä nykyisinkin näkyy tämä vanha militaria-ammunnan perinne, kun maali on 120-140 m etäisyydellä. Korealaiset sama juttu. Ei kukaan mene mielellään 15-20 m etäisyydelle vihollisista, jotka saattavat ampua takaisin.