Jousi

[Harri]

Pari kysymystä jousipuun metsästyksestä.

Jos joskus sattuisi kohdalle metsässä jousipuuksi kelpaava puu esim. lylymänty:

1. pitääkö puusta katkaisun jälkeen samantien kuori poistaa vai annetaanko kuivua jonkun aikaa ennen kuoren poistamista? (tämä ominaisuus varmaankin riippuu puulajista?)

2. Mites pitääkö puun sahauspinnat sinetöidä jollakin aineella esim. parafiinillä

Jos joku tietää katajan, omenapuun, pihlajan, koivun ym. puiden käsittelystä niin tiedot tervetulleita.

[Arwi]

Mulla ainakin kuusenoksa meni ja halkesi ihan pahki sen jälkeen, kun kuorin sen nopeuttaakseni kuivumista. Päät olin liimannut tavallisella puuliimalla jo sahauksen jälkeen ja säilytyspaikkana oli ulkovarasto, mutta ilmankierroltaan huono.
Sääli. Oksa oli melko mahtavan oloinen.

Pihlajaa en liimaillut mitenkään vaan kuorin ja halkaisin melko pian kaatamisen jälkeen. Aihio halkeilikin n.15cm päistään kuivaessa(keskuslämmitetty sisäilma), mutta olin jo katkaistessa jättänyt n.20cm päihin ylimääräistä.

Kesällä katkaistu tuomi, joka liimattu päistään taas ei ole näyttänyt vielä mitään halkeilun merkejä. Poistin myös tuoreeltaan parin sentin levyiset suikaleet kuorta vastakkaisilta puolilta koko matkalta, jotta se olisi tasannut kosteuden haihtumista. En tiedä oliko sillä sitten merkitystä.
Kuivaus paikkana autokatoksen katonrajassa. Hyvä ilmankierto ja kuivaa. Nyt tietysti sisällä, kun ilmankosteus on mitä on.

Toisen tuomen veistinkin kesällä melkein viikossa valmiiksi. Sattuivat ne kesän lämpöiset päivät juuri silloin. Kuivaminen oli aika nopeeta.

Enempiä kokemuksia ei vielä ole

[Tuukka Kumpulainen]

Jousipuiden käsittely kaadon jälkeen on hyvin puukohtainen asia. Puiden lohkeilun ja käyristelyn määrä kuivumisen myötä vaihtelee suuresti mm. lajista ja kaatoajankohdasta riippuen. Nyrkkisääntö on, että mitä paksumpaa puuta yritetään kuivata, sitä hitaampaa ja hankalampaa se on ja sitä enemmän puuhun syntyy jännitteitä ja halkeilua. Miniminä voi pitää rungon halkaisua ytimen kautta. Jousiaihiot kannattaa kuitenkin yleensä raakatyöstää heti tuoreena lähelle lopullista paksuutta. Omia kokemuksiani:

Koivu, pihlaja, vaahtera, saarni sekä useimmat pehmeät lehti- ja havupuut on helppo kuivata ilman sen ihmeempiä käsittelyitä. Ne kannattaa kuoria heti kaadon jälkeen, kun kuori irtoaa vielä helposti. Kuori hidastaa kuivumista yllättävän paljon.

Tuomi, selja, jalava ja lylypuut halkeilevat helposti nopeasti kuivattaessa. Aihiot kannattaa ehdottomasti raakatyöstää ja päät sinetöidä liimalla, lakalla, maalilla tai kuumalla parafiinilla (paras vaihtoehto). Vaihtoehtoisesti voi myös jättää aihion päihin ylimääräistä halkeamisvaraa. Lylyn käyttäytymistä kuivumisen aikana on erityisen vaikeaa ennakoida. Lylypuu saattaa muuttua suorasta käyräksi tai käyrästä suoraksi ja vääntyä vielä sivusuunnassa johonkin päin.

Kovat hedelmäpuut ja pensaslajit (orapihlaja, ruusu, tuomipihlaja, omenapuu, luumupuu, oratuomi) ovat kaikkein vaikeimpia kuivattavia: ne voivat kirjaimellisesti repeillä kuivuessaan, pilaten hyvänkin aihion. Kuori kannattaa jättää aihion selkäpintaan, kepin päät sinetöidä ja kuivata sitä sitten esim. kylmässä vajassa ennen sisätiloihin tuontia, jossa kuivausta tulee jatkaa vielä hyvän aikaa ennen kuin kuorenalainen puukin on jousikäyttöön riittävän kuivaa (puu näyttää ja tuntuu kuivalta kun siinä on vielä muutama prosentti liikaa kosteutta). Ilmankosteus vaihtelee suuresti keskivertoasunnossa. Tämä selviää kosteusmittarilla. Jousipuita kannattaa siirtää kosteasta kuivempaan ilmaan kuivumisen edetessä. Puita tulee tarkkailla: jos halkeamista tai käyristelyä ei esiinny, voi kuivumista nopeuttaa. Jos halkeamia ilmaantuu, täytyy sitä hidastaa.

Perinteen mukaan puut on kaadettu talvella. Jotain itua tässä saattaa olla, vaikka esim. koivu sisältää enemmän vettä talvella kuin kesällä. Eri puolilta maailmaa tunnetaan hyvinkin tarkkoja perinteitä siitä, milloin puu tulee kaataa esim. kuunkierron mukaan, jotta se kuivuu halkeilematta. Näitä sääntöjä pidetään nykyisin pitkälti taikauskona, mutta liekö näin. Joskus esim. tavallisesti erityisen hankala orapihlaja kuivuu ilman ensimmäistäkään halkeamaa. Jos kuun vetovoima saa meret nousemaan ja vetäytymään, voi se varmasti vaikuttaa kasvavan puun kosteuspitoisuuteenkin.

[Martti Auer]

Niin no, kun jousipuun kaataa metsästä, niin siihen kannattaa jättää ehdottomasti kuori aina päälle, puun kuin puun kohdalla, sitä ei pidä kuoria millään tavalla, jotakin vahaa siihen kannattaa tietysti laittaa päihin; ja katsoo että se myös kuivuu vaaka-asennossa. Mikäli se kuivuu pystyasennossa, niin keppi käyristyy ja tähän tulee helposti kaikenlaisia jännitteitä. Puuta kannattaa kuivata myös ja aina pelkästään ulkovarastossa; vähintään yhden vuoden, se on minimi; ennen kuin ajattelee tätä edes ottavansa käyttöön. Kannattaa tehdä niin, että kuivaa 2 vuotta ulkovarastossa, säässä kuin säässä, ja sitten tuo kolmanneksi vuodeksi kuivamaan puun sisätiloihin; jolloin veistää kolmannen vuoden jälkeen siitä itselleen vasta jousen. Se ei haittaa yhtään mitään jos jousi kuivuu hitaasti, mitä hitaammin jouseksi tarkoitettava puu kuivuu sitä parempi, ja on elintärkeää jouselle, että tähän jättää kuoren päälle. Nopeasti kuivunut jousi, on erittäin huono, nopeasti kuivattaminen huonontaa puun laatua ratkaisevasti. Esimerkiksi nämä kaupasta ostettavat puut, niin nämä on ilmeisesti pyritty kuivattamaan nopeasti ja ovat ns. kuollutta puuta. Jousipuun on annettava vielä elää. Kaupasta ostettava puumateriaali on omien kokemuksieni mukaan 50 % huonompaa puumateriaalia, puulajin kuin puulajin kohdalla, verrattuna siihen; mikäli itse kaataa puun metsästä, ja jos osaa sen kuivata vielä oikeaoppisella tavalla. Siksi olenkin tehnyt jousia pelkästään luonnonpuista; jotka olen itse kaatanut, niin viimeiset 20 vuotta. Sitä on hyvä pyrkiä siihen, että hankkii mahdollisimman paljon jousipuuvarastoa, luonnonpuista, ja sitten aina täyttää sitä varastoa, sitä mukaa kun ottaa sieltä jousipuita käyttöön; niin varastossa on aina jousipuita; eikä sen puun pidempiaikainen kuivaus silloin niin edes tunnu missään. Silloin välttyy myös, kun osaa näin kuivata puun, että ei tarvitse koko ajan olla ihmettelemässä niitä jousipuita, ja aikaa säästyy myös muille tehtäville. Luumupuu on siitä vaikeasti kuivattava puu, että vaikka tätä olisi kuivattanut jo useammankin vuoden, niin siitä huolimatta tämä saattaa halkeilla; vaikka olisi kuoret päällä ja käyristyy hyvin helposti. Että luumupuuta kannattaa pitää jatkuvasti ulkovarastossa; eikä tuo tätä koskaan sisälle, vaan ottaa sen sitten ulkovarastosta käyttöön n. 5 vuoden kuivumisen jälkeen. Luumupuu ottaa vähän enemmän aikaa kuivua. Kyllähän nämä japanilaiset jousimestaritkin kuivaavat puitaan aina vähintään 50 vuotta, bambujaan; ennen kuin jousipuita otetaan käyttöön. Eli jousentekijä kerää varaston, joka on tarkoitettu tämän pojanpojalle, pojanpoika tekee näistä jousia ja kerää jousipuita sitten taas pojanpojalleen, näin jousiperinne säilyy suvussa, sukupolvelta toiseen, jousentekijöiden kohdalla. Puu kannattaa myös kaataa aina helmikuussa, mikäli ottaa sen käyttöön. Eli kannattaa liikuskella jollakin jousipuualueella, ja laittaa muistiin missä on jousipuita; mutta kaataa ne sitten vasta helmikuussa. Turkkilaisia yhdistelmäjousiakin, kun näitä alettiin veistämään, niin hyvän turkkilaisen yhdistelmäjousen tekoon saattoi mennä 10 vuotta; siis jo laskettuna siitä ajasta kun puu oli kuivunut ja tämä otettiin käyttöön. Siksi jousimestari yleensä tekikin aina ja jatkuvasti useampia jousia kerralla; niin että oli sitten olemassa jatkuvasti myös niitä valmiita jousia. Kosteus nyt ei ole jousipuulle mitenkään pahasta; kuten ulkovarastossa. Mikäli jousipuun kuivattaa liian kuivassa, ja nopeasti; niin silloin tähän tai näihin tuleekin aina näitä jännitteitä. Kuivattava jousipuu tarvitsee ehdottomasti kosteutta, ja kun jousi on sitten veistetty valmiiksi, niin tärkeää on myös silloin, että valmis jousi ei saa olla liian kuiva, missään; tätä ei saisi säilyttää esimerkiksi auringon valossa. Valmiissa jousessa kosteusprosentin olisi oltava aina vähintään 14 %. Valmiita jousia saatettiin jopa liottaa puroissa, mikäli katsottiin että nämä olivat liian kuivia. Mutta jousta tai jousipuuta ei saisi missään nimessä liottaa vedessä kovin pitkää aikaa, ehkä 3 tuntia maksimi, koska jos jousi likoaa liikaa vedessä, niin jousipuusta tulee silloin myös huono, koska jousesta lähtee sitten puun öljyisyys pois puulajin kuin puulajin kohdalla. Jousipuusta lähtee pois tämän jännitykset, joita tähän on tullut puuta kuivattaessa; mikäli jousipuuta tai jousta liotetaan vedessä, mutta en suosittelisi kuitenkaan tätä metodia. Mikäli jousia on rasvattu, suojattu rasvalla; niin sen rasvan tarkoitus on melkein ollut että jousipuu pitäisi sen kosteuden sisällään. Jousipuun pidempiaikaisen kuivumisen tarkoituksena onkin, mm. vaikka ulkovarastossa, ulkosalla; että tämä puun öljyisyys muhisi vielä sen puun sisällä, kun kuoret on päällä ja että jousipuuhun ei sitten muodostuisi liikaa jänitteitä, kun kosteutta on riittävästi, jatkuvasti, puun kuivaessa. Puun öljyisyys on erittäin tärkeää myös jousipuulle; näissä kaupasta ostettavissa puissa, niin puun öljyisyys on myös jotenkin poistettu, jollakin arvoituksellisella tavalla. Ehkä; mikäli on käytetty liikaa kuumuutta, niin öljyisyys on saattanut haihtua, höyrtyä ilmaan. Puutkin sisältävät tällaisia herkästi syttyviä kemikaalipitoisuuksia. Marjakuusi on mm. hyvin myrkyllistä; jopa tämän puuaines, vaikka sitä ei ulospäin näkyisikään, mikäli syö marjakuusen puuta, niin siitä seuraa myrkytystila ja jopa kuolema. Mm. öljy ja siitä jalostettava bensa on muinaisilta sademetsiltä peräisin. Mikäli puun laittaa puristuksiin, puu puristetaan jossakin tieteellisessä ja mekaanisessa kammiossa 50 % tilavuudestaan, niin silloin puusta tulee aivan kumimaista. Olen mm. kuivattanut erään katajan aika nopeasti, sillä tavalla; että kuorin tästä kuoren pois kokonaan, välittömästi kaadon jälkeen, koska halusin tehdä tästä nopeasti jousen. Kuivatin puuta myös sisätiloissa. Kun aloin sitten veistämään tätä katajaa, niin ihmettelin; että miksi siinä ei ole ollenkaan katajan vahvaa aromin tuoksua; se puu ei tuoksunut lainkaan katajalta. Eikä tämä kataja ollut edes halkeillut lainkaan kuivuessaan, vaikka olin poistanut tästä kuoret, kaadoin sen muistaakseni syksyllä; tietysti täysin lailliselta paikalta, eikä tätä puuta olisi helposti tunnistanut enää katajaksi, tämän käsittelyn jälkeen ja tämä puu oli ns. kuollutta puuta. Muistaakseni se kataja napsahtikin aika nopeasti sitten poikki; eikä tästä ollut mihinkään, vaikka olin pyrkinyt nopeasti saamaan tästä jotakin. Toisen katajan kohdalla tein sitten paljon viisaammin: niin, että pidin tässä kuoret päällä, tämä sai kuivua ensin 3 vuotta hyvinkin kosteassa jousivarastossa, tai ulkovarastossa; jossa yleensä saattoi aina homehtua joitakin tavaroita, mutta tällä oli ilmaa ympärillä, ja sen jälkeen kuivatin tätä katajaa vuoden verran sisätiloissa; jonka jälkeen aloin tätä vasta veistämään. Tässä nimenomaisessa katajassa olikin sitten erittäin vahva aromi, vahvempi mitä yhdessäkään katajassa, mitä olin haistanut aikaisemmin, koko huone itseasiassa tuoksui vahvasti sille katajalle, ei pelkästään jousipuu, mikäli tätä läheltä nuuhkaisisi. Vaikuttaa siis siltä, että mikäli puun kuivattaa oikeaoppisesti ja kuoret päällä; niin tässä säilyvät elintärkeät seikat. Todennäköisesti jos jousipuun heti kuorii; niin jousipuusta silloin höyrystyvät kaikki tämän kemikaalit ja öljyisyys ilmaan. Myös tämä puun öljyisyys ja vastaava, kun nämä on osattu suojata, kun jousipuuta on osattu käsitellä aivan oikein jo alusta lähtien. Jouselle on luotu edellytykset ja aivan oiva perusta. Niin tämä puun luonnollinen öljyisyys ja kemikaalit myös suojaavat, eivät pelkästään sen lisättävän rasvakerroksen lisäksi valmiin jousen päälle myöhemmin kun tämä on valmis, nämä puun oma öljyisyys ja kemikaalit; kun nämä on osattu suojata oikeaoppisesti; suojaavat jousta myös myöhemmin, ja tämän puuta kosteusolosuhteita vastaan, erinomaisella tavalla. Mikäli valmiin jousen vie vaikka ulos yöksi, niin tästä häipyy yleensä sellainen 10-20 paunaa, kunnes tämän tuo jälleen sisälle. Niin ihmettelin sitten tätä katajaa, jonka olin erittäin oikeaoppisesti kuivannut tämän jousipuun, kun tämä oli minulla metsässä mukana 9 päivää, ja oli kaikki yöt ulkona, enkä tätä mitenkään erityisemmin suojannut yökosteudelta, kun tämä oli valmis puujousi; niin siitä huolimatta, yökosteudesta; tämä kataja ei menettänyt paunoistaan yhtään, vaan oli jatkuvasti yhtä voimakas ampua, vaikka oli välillä hyvin kosteitakin kelejä. Kun lähdin pois metsästä, niin silloin satoi, ja jousta ei oltu suojattu sateelta, vaan tämä oli jatkuvasti märässä kantopussissa, suoralle märälle kosteudelle alttiina; niin silloin vasta tämä jousi menetti osan paunoistaan.

[Tuukka Kumpulainen]

On monta hyvää syytä suorittaa jousipuiden alkukuivaus nopeasti. Niin kauan kuin puuaineksen kosteusprosentti on yli 20, voivat lukuisat eri lahottajaeliöt pesiytyä puuhun. Lahottajien päästyä toimeen puuaineksen lujuus putoaa nopeasti, vielä ennenkuin puu näyttää tai haisee lahonneelta, jolloin Auerin kuvailema pitkällisen kuivatuksen mahdollinen hyöty menetetään korkojen kera. Kataja on Suomen puista poikkeuksellisen lahonkestävä sisältämiensä hartsiaineiden ansiosta. Useimmat kotimaiset puut, kuten koivu, pihlaja, vaahtera ja omenapuu lahoavat hyvin herkästi.

Suomessa on myös hyönteislajeja, jotka munivat puuta tuhoavat jälkeläisensä puun nilaan. Kuorimaton, kosteassa ulkovarastossa seisova puu on niille otollinen kohde. Olen löytänyt toukkia mm. kuori päällä hitaasti kuivattelemastani vaahtera-aihiosta. Tämän jälkeen olen kuorinut kaikki ongelmitta kuivavat jousipuut heti kaadon jälkeen.

Kun puu kuoritaan tuoreeltaan ja alkukuivataan nopeahkosti, ei edelläkuvatuilla tuholaisilla ole mahdollisuuksia. Vaikka puu olisi kuorittu ja raakatyöstetty, ei se voi kuivua ulkoilmassa (vaakatasossa, tuulelta ja auringolta suojattuna) niin nopeasti, että sen lujuus kärsisi. Ongelmia on aiheuttanut puuteollisuuden käyttämä koneellinen kuivaus, joka on väärin tehtynä haitallista puulle.

Kuorimaton jousiaihio saattaa vääntyä kuivuessaan myötäkäyräksi, jos kuoren alla oleva, märkä selkäpuu ei pysty vastustamaan nopeammin kuivuvan vatsan kutistumista. Pyrin aina siihen, että jousen selkä kuivuu vähintään yhtä nopeasti kuin vatsa, jolloin aihioon tulee hyvällä onnella hitunen vastakäyryyttä. Erittäin hitaasti, kontrolloiduissa oloissa kuori päällä kuivattu jousiaihio pitää varmastikin muotonsa.

Tämän foruminkin jäsenet ovat tehneet läjittäin hyväheittoisia, kestäviä jousia puista, jotka on kuivattu nopeasti ja kätevästi parissa kuukaudessa. Pitkällisestä loppukuivauksesta saattaa kyllä olla jotain hyötyä, kuivatellaanhan kielisoittimiin käytettyjä puitakin vuosikausia, jotta puu olisi "asettunut" ennen sen työstöä. En kuitenkaan hae mallia japanilaisista Kyudonikkareista, vaan primitiivisistä metsästäjä-keräilijöistä, jotka eivät tietääkseni odottaneet seitsemää tai viittäkymmentä vuotta jousipuun kuivamista, vaan tekivät jousen nopeasti, kun uuden sattuivat tarvitsemaan.

On mielenkiintoista, että Auer pitää 14 % pienimpänä jouselle sopivana kosteuspitoisuutena. Puun lujuusominaisuudet kasvavat lähes suoraviivaisesti sen kosteuden laskiessa. Absoluuttisen kuiva puu on kaikkein lujinta ja kimmoisinta, lukuun ottamatta vetolujuutta, joka on suurimmillaan puulajista riippuen välillä 6 - 12%. Kevyehköt, vetolujuudeltaan heikot puut kuten kataja ovat lujimmillaan kahdessatoista prosentissa. Tiheät, vetolujat puut kuten hikkori ja luumupuu ovat lujimmillaan reilusti alle kymmenessä prosentissa. Kaikki jousipuut kannattaa mielestäni kuivata siihen kosteuteen, jossa niiden elastisuus ja kestävyys on suurimmillaan. Useimmilla puilla tämä kosteusprosentti on noin kymmenen.

Hyvä esimerkki puun kuivuuden merkityksestä jousen heittoon löytyy primitiivisistä pituusammuntakisoista, joissa nuolen kantama kasvaa kymmeniä metrejä, kun jousi kuivataan niin kuivaksi kuin sen vetolujuus antaa myöten. Myös turkkilaiset jousimestarit kuivasivat jousensa erityisissä lämpölaatikoissa ennen kisoja, jotta ne olisivat heittäneet mahdollisimman hyvin. Liian kuiva jousi on kyllä suhteelliselta vetolujuudeltaan heikko ja saattaa murtua selästään. Useimmilla puulajeilla ongelmaa ei tule, jos jousi säilytetään yli 40 % ilmankosteudessa.

[Vieras]

Itse olen kokeillut melkein kaikkia vaihtoehtoja. Joskus kuorin puun tuoreeltaan, joskus en. Joskus en tee sille mitään, joskus halkaisen kahteen osaan (kuoren kanssa tai ilman). Kuivumista hidastavia aineita en ole käyttänyt koskaan.

Yleensä annan puun kuivua sellaisenaan tai muottiin pakotettuna aluksi ulkona mutta sateelta suojattuna. Jossain vaiheessa kuivaus jatkuu sisällä ensin kellarissa ja lopulta pannuhuoneessa. Halkeilu ei ole ollut ongelma. Pitkittäishalkeamat ovat yleensä pelkkä esteettinen haitta.

[Martti Auer]

Niin, pitkittäishalkeamat eivät välttämättä jousessa haittaa. Kyllähän minä puhun tässä vähän vastaan aikaisempaa teoriaani, siitä että olen näillä sivustoilla maininnut, että jos ottaa luonnossa kuivuneen puun, niin siinä lahoattajasienet ovat päässeet jo vaikuttamaan. Jousen ei kannata olla liian kuiva, koska silloin jousi saattaa mennä herkästi poikki, että siinä kannattaa aina olla varaa, noin arkikäyttöön, ei sitä kannata liian hienoksi sliipata. Siinä kannattaa olla vähän varaa; että jos hiekkaa menee aseen lukkoon, niin siitä huolimatta tätä voi käyttää, kuten venäläisissä kivääreissä. Siksi niitä vaihdettiinkin talvisodan aikana, suomalainen heitettiin pois, ja venäläinen "robust" otettiin tilalle. Että jos jousen tekee liian "hienoksi" niin tämä ei välttämättä toimi olosuhteissa. Aseessa täytyy aina olla särmää; ei sillä saa muuten riistaakaan. Toisaalta, jos haluaa kilpailla, niin sehän on aivan eri asia; kyllähän minä olen pitänyt jousta vaikka saunassa. Kuitenkin poikkeus vahvistaa säännön, eli menen joskus vastoin sääntöjäni ja suosittelen edelleenkin pidempää kuivausaikaa kuorien kera. Ehkä magiikan voi tehdä sekin, että ei laita parafiinia päihin; tiedä tuosta. Siinä on monta asiaa, vielä selvittämätöntä. Siksi pitää olla erilaisia kokeiluja. Eivätkä nämä japanilaiset kiydo mestaritkaan tiedä, miksi nämä kuivattavat niin pitkään jousipuitaan. Mikäli lahottajasienet pääsevät puuhun, kun tämän kuivaa kuoret päällä; niin on todennäköisesti jostakin muusta kysymys; minulla ei ole koskaan niin käynyt. Että tehkää noin.

[Martti Auer]

Miksi japanilaiset kuivaavat jousipuitaan niin pitkään johtuu siitä, että se puu tulisi kovemmaksi. Mikäli puuta kuivaa pidempään niin se tulee kovemmaksi, jolloin ei se ole vastoin mitään lahoamista. Vaan päinvastoin. Puun kuivattaminen hitaasti ei tarkoita sitä, että puu pyrittäisiin välttämättä pitämään erityisen kosteana, jotta tämä kuivuisi pidempään. Kysymys on lähinnä siitä, että mitä pidempään puuta kuivaa, sitä kovempaa tästä myös tulee. Nopeasti kuivattaminen, ei kovenna puuta mitenkään ratkaisevasti tai yhtään. Puu kuivaa edelleen, jos on kuivuakseen, myös siitä pisteestä, kun katsoisi tämän olevan jo kuiva. Jännejousenkin olisi hyvä antaa kuivua 4 vuotta, kyllähän sen voi ottaa käyttöön 2 viikon päästä, mutta 60 paunaisesta jousesta 2 viikon kuivumisen jälkeen; mikäli tämän antaa kuivua tarpeeksi pitkään, niin tässä on 4 vuoden päästä yli 80 paunaa. Jousesta tulee silloin huomattavasti kovempi. Sitä ei arvaisi, mutta niin se vain on; jänne kutistuu aika huomattavasti vielä; melkein yli puolella ja mikäli jousen antaa kuivua rauhassa; niin sitä parempi. Mikäli jousipuuta kuivattaa pidempään, niin tästä myös kosteusprosentti häviää sitä mukaa. Eikä korkeampi kosteusprosenttikaan jousessa enää haitaksi ole, koska puun syyt ovat jo niin tiivistyneet pidemmän ja oikeaoppisen kuivausprosessin aikana, että, kosteusprosentti ei tee enää niin hallaa. Mikäli primitiivillä on mahdollisuus kuivata jousipuita pidempään, sen hän myös tekee. Mitä kauemmin puun antaa kuivua, sitä kovemmaksi puu tulee. Kyseessä on myös vuosirenkaat, jousi kannattaa veistää aina pohjoispuolelta, ym. Että tällainen nopeasti kuivattaminen on vain jokin poppaskonsti, sitä kannattaa kokeilla aina erilaisia tapoja, ja pysyy siinä sitten mihin on tyytyväinen; jokaisella on varmasti eri tyylejä kuivattaa puuta. Eikä T. Kumpulainen nyt voi vetäistä omasta pipostaan joitakin omia mielipiteitään, omia "sääntöjään" koskemaan kaikkia, tai koskemaan jotakin universaalia linjaa, mikähän se sääntö nyt pitäisi olla. Tuskin kannattaa pitää niin tiukkaa pipoa, jokaisella on varmasti omat keinonsa kuivattaa jousipuut. Mutta kuten on sanottua, niin ei niitä puita kannata kuoria, tai ei siinä kannata olla niin huolestunut niistä kuorista, ym. Tai että jousi olisi oltava häthätää tehtynä. Kannattaa noudattaa tiettyjä linjoja, kaataa jousipuut helmikuussa, pitää kuoret päällä, suojaa parafiinilla jos huvittaa. Antaa puiden kuivua pidempään, ym. Että kyllä siinä on tämä ns. kemia mikä siellä puun sisällä vielä jyllää. Olenhan kuivanut jousipuita huomattavasti pidempään, mitä T. Kumpulainen, monilla eri tavoilla. Huomasin tehdaspuun huonouden jo vuonna 1985, ainoastaan omista kokemuksistani. Olen pioneereja tällä alalla primitiivijousien teossa modernina aikana. Tein ensimmäisen primitiivisen jännejouseni vuonna 1983, sitä ennen omistin jo yhden. Tähän alaan alkoi olemaan kiinnostusta maailmanlaajuisesti vasta tuossa 1980-luvun alussa, aloin tekemään näitä asioita ilman ulkopuolisia vaikutteita. Olen tehnyt, valmistanut ja myynyt primitiivijousia, primitiivijouseni ovat erityisen haluttuja, koska niitä ei osaa kukaan muu valmistaa.

[Martti Auer]

Niin, pitkittäishalkeamat ovat yleensä pelkkä esteettinen haitta, jousipuu kestää yllättävän paljon. Jokaisella on varmaan oma kontrolli jousipuihin, laittakaa laastari haavan päälle. Joissakin tapauksissa voinkin kannattaa jousipuun osittaista kuorimista ja veistämistä jo tuoreeltaan, kun esimerkiksi tekee jouseen vastakaaria, tai tekee B-mallisen jousen tai vastaavaa. Niin on todennäköisesti huono, jos myöhemmässä vaiheessa yrittää laittaa enää vastakaaria; vaikka sekin kyllä onnistuu, varsinkin osage orangen, eli värimulperin kohdalla. Värimulperin lapoja ei tarvitse kuin lämmittää hellan päällä, niin lavat taipuvat muotoonsa kuin kumi, mutta silloinkin kannattaa puu olla vielä aihio muodossaan, että lapoja ei ole veistetty liian ohuiksi. Värimulperi on kuin tehty jousipuuksi. Muiden puiden kohdalla se puu kannattaa varmaan taivuttaa jo muotoonsa heti aika tuoreeltaan; niin siinä sitten pysyy se muoto pidempään. Että jos käytännön tarkoituksen takia, haluaa joitakin vastakaaria, niin sitten voi veistää tuoreeltakin ja laittaa muotoonsa. Hankaniemellähän taitaa näistä vastakaarien teosta olla enemmänkin kokemusta, ja tämä on todennut, että puu vain tuoreeltaan muottiinsa. Vastakaarisuus voi olla hyvä lehtipuissa, mutta ei välttämättä niin kuusipuissa. Enkä nyt ymmärrä, jos jousta ei tarvitse laittaa muottiinsa, tästä tulee ennemminkin pelkkä puujousi, joissa ei käytetä mitään vastakaaria, niin mitä hyödyttää silloin alkaa veistämään jousta liian aikaisessa vaiheessa, tai kuivattamaan nopeasti. Vaan pyrkii hakemaan silloin siitä puusta niitä ominaisuuksia, jotka korvaavat niitä ominaisuuksia, jotka esimerkiksi yhdistelmäjousessa voi korvata vastakaarilla ja muilla vahvistuksilla. Että se on juuri, mikäli kuivattaa jousipuuta pidempään, niin salaisuus; että silloin myös pyrkii siinä jousessa tuomaan esille tiettyjä tarvittavia ominaisuuksia, mitä esimerkiksi tekisi vastakaarilla, ym. Kuivasin myös marjakuusta samoissa olosuhteissa, noin yhtä pitkän ajan, kuori päällä, kuten myös lehtikuustakin, mitä sitä kuuluisaa katajaa, siellä ulkovarastossa. Lehtikuusi oli jo osittain kuivunut itse luonnossa, mutta se lehtikuusi hävisi muuton yhteydessä. Marjakuusi on kuitenkin tallella; eikä siinä marjakuusessa ole esiintynyt lainkaan mitään homevaurioita, tai värimuutoksia, vaan on tavallista kovempi veistää; mitä marjakuusta yleensä, en käyttänyt noiden kuivauksien yhteydessä mitään erityistä suojalakkaa tai muuta paraffiinia niiden puiden päissä, eikä mitään suurempia halkeamia esiintynyt, hyvin pieniä, päissä; mikä nyt on normaalia. Ei näitä kenenkään aloittelijan kuivausmetodeja kannata ottaa niin tosissaan, jotka täällä laukovat mielipiteitään.

[Martti Auer]

Bambu pelittää.

Yhdistelmäjousiin käytettävän puun minimi kuivumis aika on suositellusti 4 vuotta.

Ei niitä puita kannata kuoria millään tavalla, eikä niihin mitkään lahottajasienet iske, vaikka niitä kuivaisi puoleksi lahossa ulkovarastossa. Siinä puussa itsessään on kaikenlaisia suoja-aineita, nimenomaan kaikenlaisia lahottajasieniä, vastaan; eikä se puu ala mätänemään, ellei näitä sitten säilytä alttiina sateelle, ynnä muulle märälle; niin että puun kosteusprosentti on epänormaalia siinä suhteessa, mitä yrittäisi näistä tehdä jousipuita. Ei puuta voi yksinkertaisesti kuivata nopeasti, tai puu ei kuivu nopeasti, vaikka tämän kuorisi. Se puu kuivuu edelleenkin ja hyvin pitkään, vaikka tämän olisi kuorinut ja tästä olisi välittömästi veistänyt jousen. Taitaa olla T. Kumpulaisen jousissa kosteusprosentti 20 % luokkaa. Nopeasti kuivuttaminen voi myös estää puun todellista koventumista sopivaksi jousipuuksi, mutta taisinkin unohtaa että kumpulainen veistää niitä keppejään joulupuista.

[Martti Auer]

Joo, ei niitä jousipuita kannata kuivata nopeasti, ellei siihen ole erityistä syytä, sama on jänteiden kanssa, jos yrittää kuivata niitä liian nopeasti, jossakin kuivaushuoneessa, tai tavallista lämpimämmässä, niin jänteistä tulee pulveria. Parasta on kuivata jänteitä 12 asteen lämmössä korkeintaan, hieman viileässä ja kosteassa, niin jänteistä tulee paljon parempia ja sitkeämpiä. Sama koskee jousipuuta, kuivaa viileässä ja mieluummin kosteassa, niin jousipuusta tulee sitkeää.

[Martti Auer]

Toisaalta näiden yhdistelmäjousien tekijät veistivät niitä puitaan myös tuoreeltaan, jotta olisivat saaneet näihin helpommin vastakäyrää. Kun puu on jo kuivunut, niin silloin siihen voi olla vaikeampi saada mitään vastakäyriä. Kuitenkin nämä kuivastivat puuta vuoden sen jälkeen laittoivat siihen lisukkeita, ja kuivastivat taas vuoden, eli nämäkin kuivastivat sitä puuta vähintään 2 vuotta. Mikäli puuhun ei ole tarkoitus tehdä vastakäyriä, niiin silloin sitä on turha kuivata "nopeasti". Ei ole tarkoitus, että puuta kuivatettaisiin nopeasti.

[Simo Hankaniemi]

Puu ei tiedä, miten kauan sitä on kuivattu. Olennaisinta on kosteusprosentti. Sen toteamiseksi ei tarvita välttämättä mittareita, vaan asian huomaa, kun taivuttelee puuta varovasti. Jos puu on kuiva, niin se on kimmoisa. Liian kostea puu on fletku, siitä ei voi erehtyä.

Useimmat primitiivit muokkaavat jousensa alustavaan kuntoon jo puun ollessa tuoretta ja kosteaa. Tällöin sen työstäminenkin on helpointa. Paras paikka kuivata puu lopulliseen kuntoon on ulkona lämpimällä ilmalla. Tuuli auttaa ja nopeutta prosessia. Minulla on yksi omenapuujousi, joka on tehty tällä periaatteella 2001 ja se on edelleen tuuman verran vastakäyrä, kun vatsan laittaa tasaista pintaa vasten. Jousella on ammuttu muutamia tuhansia laukauksia.

[Tuukka Kumpulainen]

On olemassa hyvin yksinkertainen keino tietää, onko jousipuu kuivaa vai ei. Se selviää keppi punnitsemalla. Kun aihion paino ei enää laske, on se kuivunut tarkalleen siihen kosteusprosenttiin, joka on tasapainossa ympäröivän ilmankosteuden kanssa. Omassa ulkovarastossani ilmankosteus on pahimmillaan yli 80%. Siellä puu ei kuivu paljoa kahtakymppiä alemmas edes sadassa vuodessa.

Olen kuivannut toistasataa erilaista itse kaatamaani jousi- ym. aihiota, ja tutkaillut niiden kuivumiseen kuluvaa aikaa vaa'an, kosteus- ja lämpömittarin avulla. Raakatyöstetyn, tuoreen vaahterajousiaihion paino laski 55 % huoneilmakosteudessa, 23 asteen lämpötilassa, 24 päivän ajan; tämän jälkeen sen paino ei laskenut seuraavan kahden vuoden aikana. Eli se ei kuivanut yhtään enempää.

Puun kuivuminen perustuu yleisesti hyväksyttyihin fysiikan lakeihin, joita saa toki yrittää kumota, jos uskoo tietävänsä paremmin.

Mistä kuivumisesta Auer loppujen lopuksi puhuu? Onko sittenkin kyseessä jokin laajempi ilmiö, josta englannin kielessä käytetään termiä seasoning? Kuten jo totesin, puussa saattaa vuosien kuluessa tapahtua joitain muutoksia, jotka ehkäisevät esim. puun myöhempää käyristelyä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin kuivuminen.

Ammatikseen osagejousia tekevä Dean Torges kuivaa aihionsa nopeasti lämpökaapin avulla. Joitakin satoja osagejousia tehtyään Torges on tullut siihen tulokseen, että nopeasti kuivattu värimulperi on joka suhteessa parempi jousimateriaali kuin perinteisin menetelmin kypsytelty.

Yhdessäkään jousessani ei ole lähellekään 20% kosteutta. Vain mututuntumalla pelaava diletantti voisi moiseen syyllistyä.

[Simo Hankaniemi]

Puun pitkä kuivausaika on näitä englantilaisia myyttejä, joilla valkoisia miehiä on huijattu vuosisatoja. Toinen pitkään vallalla ollut satu oli se, ettei jousta voi tehdä kuin marjakuusesta, värimulperista ja degamesta. Jokainen pätevä intiaani on aina tiennyt sen, että jousen voi tehdä muutamassa päivässä aloittaen tuoreesta puusta ja puulajiksi kelpaa mikä tahansa, esim. paju. Kun Biblen kirjoittajat toistakymmentä vuotta sitten vihdoin "paljastivat" nämä englantilaiset myytit, niin se ei ollut mikään uutinen kellekään intiaanijousiharrastajalle.

[Martti Auer]

Voihan se näinkin, olla, että nopeasti kuivattu puu, tästä tulee kovempaa, mitä jos puuta kypsyttelisi pidemmän aikaa. Vaikea sanoa Torges on ollut näissä kuvioissa vasta parikymmentä vuotta ja nämä Traditional Bowyers Bible dilletantit samaten, parikymmentä vuotta. Entisaikaan ei ollut mitään lämpökaappeja, "The core of the bow consists of a flat, thin, long and well-dried birch slat). The ends of the bow are also made of well dried birch wood, but it has to have a natural curve." http://www.wiswen.republika.pl/bow.htm

Puhun ehkä ennemminkin puun kutistumisesta, puu kutistuu vielä kuivuttuaan, puu tiivistyy. Sama tapahtuu jännejousen kohdalla, jänteet kutistuvat, tai kuivavat vielä pitkän aikaa. Jännejousta ei nyt ainakaan kannata alkaa kuivaamaan lämpökaapissa. Kuivasin joskus jänteitä lämpökaapissa, niistä tuli aivan läpikuultavia. Mutta sitten kun aloin hakkaamaan niitä niin jokaisesta jänteestä tuli pulveria, niistä olisi varmaan saanut keitettyä hyvää jänneliimaa, mutta mihinkään muuhun nämä eivät kelvanneet. Kun jänteitä sitten kuivaa hitaammin, mieluummin kosteassa, niin jänteistä tulee huomattavasti sitkeämpiä, eivätkä nämä ole lainkaan läpikuultavia jänteitä. Näistä lämpökaapissa kuivatuista jänteistä tuli todellakin kovempia mutta niistä tuli pulveria.

Mikäli jännejousta alkaisi kuivamaan lämpökaapissa, niin saattaa olla että niistä jänteistä tulisi pulveria.

Puhun myös puun sitkeydestä ja puun kestävyydestä. Mikäli puun kuivaa hitaammin, kosteissa olosuhteissa, ym. Niin puusta tulee sitkempää, kestävämpää. Puhun silloin myös jousipuun kestävyydestä. Puu voi tulla "kovemmaksi", mikäli puun kuivaa nopeasti lämpökaapissa ja puu voi silloin valmiina jousena myös heittää pidemmälle, kuka tietää. Eikä puu välttämättä enää edes kutistu siitä, mitä tätä kuivaisi nopeasti lämpökaapissa. Puu on nopeasti kuivattu muottiinsa. Mikäli ajatellaan primitiivisiä oloja, ulkosalla, joissakin primitiiviasutuksissa; niin puulle ei ole välttämättä mitään vakio 23 asteen lämpöä ja tasaista kuivaa kosteusprosenttia ilmastoltaan. Mutta kyllähän jousipuun voi ripustaa nuotion yläpuolelle, sinne jonnekin katoksen alapuolelle, niin meillä on olemassa primitiivinen lämpökaappi, siellä on itseasiassa aika lämmintä siellä nuotion yläpuolella. Voi olla, että primitiivit nimenomaan käyttivätkin tällaista lämpökaappia kuivatessaan jousipuitaan. Olenhan minäkin kuivannut monenlaisia eri vehkeitä sellaisessa "lämpökaapissa".

Primitiivien jousia ja nuolia säilytettiin muutenkin vähän väliä sellaisissa lämpökaapeissa. Entisaikaan oli siis lämpökaappeja. Kuitenkin mitä tässä ehkä perään on puun kestävyys ja sitkeys, mikä nyt voi olla pikkuseikka. Puu kutistuu vielä kuivatessaan, kun tätä kuivatetaan pidemmän aikaa, puusta tulee sitkeämpää ja kestävämpää ja voi kestää hieman enemmän rasitusta, kun taas nopeasti kuivatut puut, niin näistä tulee "kovempia" ja ehkä tehokkaampiakin, mutta saattavat olla arvaamattomia kestävyydensä suhteen. Pidempään kuivatut puut, kyllä näistäkin tulee sitten kovempia lopulta, kuivuttuaan. Osage on kuitenkin niin anteeksi antava puu; että tuskin tämä on moksiskaan edes jos tätä kuivaisi lämpökaapissa. Miten on muiden puulajien kohdalla, kuten esim. luumupuu? Luumupuuhan halkeilee vielä pitkään kuivuttuaan, vai voisiko tätä luumupuun halkeilua estää, kuivattamalla luumupuuta nopeasti. Tein mm. yhden sellaisen luumupuujousen, Mitro Kiviselle, jota olin kuivattanut sisätiloissa ainoastaan 3 kuukautta, tämä tuntui edelleen hiukan kostealta, kun tämän veistin, ja annoin tämän sitten valmiina Mitro Kiviselle. Siinä ei ollut halkeilun merkkejä, veistin sen aika tuoreeltaan ja sanoin Kiviselle että antaa sen jousen kuivaa valmiiksi veistettynä vielä sellaisen hieman yli puoli vuotta, ennen kuin alkaa ampumaan sillä. Tämän jousen nykyistä tilaa olisi hyvä varmaan tiedustella Kiviseltä.

Kyllähän näitä asiantuntijoiden tietoja kannattaa aina kyseenalaistaa.

Voidaanhan tehdä sellainen koe, olen nyt tekemässä sarvijousta, voin hakea siihen ydin puun villipäärynäpuusta, joka kasvaa tässä lähistöllä, veistän sen tuoreeltaan, laitan siihen vähän recurvea, laitan sen muottiinsa ja annan sen kuivua sisällä, tai jossakin lämpökaapissa, niin katsotaan että mitä siitä tulee.

[Martti Auer]

Kyse on myös puun elastisuudesta, se on varmaan se tärkein seikka myös jousipuussa. Puun elastisuus voi olla aivan yksilökohtaista jousipuissa riippumatta välttämättä että mitä lajia puu on; minulla oli joskus sellainen marjakuusiaihio; joka taipui huomattavasti enemmän, tai tätä saattoi taivuttaa huomattavasti enemmän, mitä muita marjakuusiaihoita, sitä saattoi taivuttaa kuin jännejousta, eikä puu ollut moksiskaan, vaan oli hyvin elastinen ja taipuisa, kimmoisa. Sitä siis saattoi pelkkänä puuna, aihio asteella jopa jännittää 50 % pituudestaan, mikä on aika harvinaista. Hankaniemi kuitenkin ryösti minulta sen puun omaan käyttöönsä, kysymättä minulta mitään, tästä on olemassa todisteita, ja Hankaniemi on tunnustanut. Teki siitä Uolevi Laaksolle jännejousen, josta otti kovan hinnan, joku torvelo kuitenkin katkaisi sen jousen sitten, kun Uolevi antoi sen kokemattoman käsiin, joka tietysti ylijännitti sitä kuin jotakin taljajousta, se jousi ei enää kestänyt sellaista 75 % vetoa omasta pituudestaan, vaikka tämä oli jo jännejousi, ehkä huonosti tehty jännejousi, kuka tietää. Kuitenkin sen puun elastisuus voi olla myös täysin yksilökohtaista puulle, ei se ole pelkästään lajista kiinni. En usko että nämä lämpökaapeissa kuivatut palikat voi olla mitenkään elastisia, vaan päinvastoin, näistä elastisuus katoaa, silloin voi veistää jousensa samantien vaikka hikkoritönköstä ja tehdä itselleen erittäin tönkön jousen. Mikäli puun osaa kuivata oikein, siihen saa myös elastisuutta. Tuskin näitä lämpökaapeissa kuivuneita keppejä voi taivuttaa niin paljon mitä oikeaoppisesti kuivattuja jousipuita. Etsin puun ominaisuuksista muutakin, mitä tönkköisyyttä. Kiinalaiset mm. tehdessään sarvijousia, niin nämä suosivat ennemminkin valkoisia vesipuhvelinsarvia, todennäköisesti sen takia että valkoinen vesipuhvelin sarvi on paljon elastisempaa, mitä musta. Mustat vesipuhvelin sarvet ovat yleisempiä. Elastisuus tarkoittaa sitä, että puuta voi taivuttaa, mutta tämä säilyttää jatkuvasti kimmoisuutensa ja elastisuutensa, niin että tämä heittää jatkuvasti samalla tavalla. En usko että näillä Bible dilletanteilla on mitään hajuakaan puun elastisuudesta.

[Martti Auer]

Bambuhan on hyvin elastista, sitä voisi kuvitella että bambu on heikko puu, mutta ilmeisesti elastisuutensa takia tämä sopii jousipuuksi vallan mainiosti.

Minulla oli aikoinaan myös sellainen marjakuusijousi, tai on edelleenkin, tosin rikkinäinen. Siinä oli 54 cm vetopituus, sillä oli ammuttu jo useita satoja laukauksia, siinä ei ollut tilleröinnissä mitään vikaa. Säilytin sitä kuitenkin kaksi viikkoa auringonvalossa ja lämpimässä huoneessa, myöhäiskesän helteillä, kun menin sitten ampumaan sillä, niin en jännittänyt sitä kuin 40 cm, niin se laukesi kuin pienoiskivääri, siihen tuli pitkä halkeama selkäosaan ja katkesi osittain toisen lavan kohdalta. Siinä oli huomattavasti enemmän paunoja mitä aikaisemmin, se tuntui aika tönköltä, mikä vain todistaa että ei niitä jousia kannata liiaksi kuivata.

Miksi Torgesin kuivaamat osagepuut lämpökaapissa ovat hänen mielestään huomattavasti parempia, mitä perinteisin menetelmin kuivatut jousipuut; johtuu todennäköisesti vain siitä että niissä puissa on alhaisempi kosteusprosentti, mitä perinteisin menetelmin kuivatuissa puissa; jotka eivät ole koskaan edes olleet lämpökaapissa. Kyllähän perinteisin menetelmin kuivattuun jousipuuhun saa vaikka kuinka paljon paunoja lisää; jos tämän vie vaikka saunaan ja antaa olla siellä vähän aikaa.

Sitä jousipuun kosteutta ei todellakaan kannata pelätä, ja tuskin nopeasti kuivattu puu välttämättä paranee siitä vaikka tämä olisi kuivattu nopeasti, tästä tulee vain tönkkö ja voi omata ehkä vähän vähemmän kosteusprosentteja; mutta jos tämän vie ulos yöksi, kuten jousia joskus joutuu säilyttämään ulkona yön yli varsinkin jos on metsästämässä; niin sellainen nopeasti kuivattu jousi ei säilytä kuivaa kosteusprosenttiaan millään, vaan tästä putoaa paunat aivan samalla tavalla, ellei enemmänkin, mitä perinteisin menetelmin kuivatuista puista. Torges ei ole todennäköisesti ollut lainkaan tekemisissä niiden jousikeppiensä kanssa olosuhteiden kanssa.

Millä alueella se Torges asuu? Jossakin Texasissa? Muutenkin kuivissa olosuhteissa.

Voihan sitä primitiivi kuvitella kaikenlaista, kun asuu keskuslämmitteisessä talossa; jossa on jatkuvasti sama kosteusprosentti, talvella ehkä kuivempaa mitä kesällä; jolloin talvella ehkä kuivatteleekin aina niitä puitaan ja aina samassa keskiarvoltaan 23 asteen huonelämpötilassa.

Mutta kun olosuhteet lyövät vastaan, niin se on eri asia.

Jousessa kannattaa aina olla vähintään 14 % kosteusprosentti, jousia kannattaa myös aina säilyttää n. 12 asteen lämmössä, kosteaakin saa olla. Jousipuita kannattaa aina kuivata 12 asteen lämmössä, hieman kosteassa, pitempään; ellei ole sitten erityistä syytä, että jouseen pitäisi tehdä vastakaaria.

Jousta ja kuivattavaa jousipuuta kannattaa säilyttää jatkuvasti sellaisessa lämpötilassa ja ilmaston kosteusprosentissa, jossa jousta tultaisiin muutenkin käyttämään jossain vaiheessa.

Tosiaankin, sitä jousipuun kosteutta ei pidä pelätä.

[Martti Auer]

Jännejousen ja yhdistelmäjousen kanssa saa olla kuitenkin aika varovainen, missä sitä säilyttää, jos tulee liikaa kosteuden vaihteluita, niin ne jänteet todennäköisesti irtoavat jousen selästä osittain, kun nämä kostuvat ja kuivuvat, kostuvat ja kuivuvat, tai yhdistelmäjousi voi mennä pipariksi. Että sellainen kohtalaisen tasainen lämpötila, ym., että ei niitä jänne- ja yhdistelmäjousia kannata aivan puuvajassa säilyttää, jossa lämpötila vaihtelee ulkolämpötilan mukaan tai valmiita jousia yleensäkään säilyttää ihan niin arvaamattomissa olosuhteissa; mutta noin ihanteena 12 astetta; jos lähistöllä on jokin moderni hevostalli, niin siellä on lämpötila yleensä 12 astetta, niin siellä voi sitten niitä jousiaan aina säilyttää, joka varsinaisesti koskee myös erityisesti jänne- ja yhdistelmäjousia. Niinhän se on myös sanonta, että siinä missä voi sulaa niin nahka palaa. Nahka hapertuu, tulee täysin käyttökelvottomaksi. Siksi esimerkiksi hevosvarusteita säilytetään aina viileässä. Miksi hevostallissa on viileää ei johdu ainoastaan, jotta hevosvarusteet säilyisivät, vaan johtuu myös siitä, että 12 asteen lämpötila on myös ihanteellinen hevosille. Eli jousia ei kannata säilyttää tai jousipuita kuivata sellaisissa lämpötiloissa, joissa voi sulaa.

[Tuukka Kumpulainen]

[Martti Auer]

Niin no onhan se tietysti näinkin, pieni väittely nyt ei ole kuitenkaan pahasta, muuten ei synny mielipiteiden vaihtoa. Jokainen haluaisi tietysti olla mielipiteineen oikeassa ja dominoivassa asemassa, ilman pientä väittelyä ei synny kuitenkaan muutoksia mielipiteisiin, ihmisillä on yleensä hyvinkin juurtuneita käsityksiä, pieni mielipiteiden väittely tuo tähän joustoa ja ihmiset alkavat ymmärtämään toisiaan paremmin. Muuten siinä voi käydä helposti niin kuin Kuningas Arthur leffassa, tämä sivusto on tehty vain 14-vuotiaille amerikkalaisille.

[Martti Auer]

Eihän se pelkästään riitä, jos Torges niin sanoo, tai kohta ollaan Aristotelesin ajoilla. Asiassa olisi suoritettava tieteellisiä kokeita. Torges on voinut tehdä satoja jousia, mutta ei Torges tee välttämättä hyviä jousia, enkä noista pelkistä puujousinikkareista niin perusta; kyllä henkilön on täytynyt tehdä myös yhdistelmäjousia. Vaikka on kaikenlaisia Traditional Bowyer's Bibeleitä, niin eivät nämä osaa jousia tehdä. Mikäli Torges käyttää niiden jousikeppiensä työstöön joitakin koneita, vähänkään; niin ei tämä osaa mitään jousia tehdä, lainkaan. Jim Hammit sun muut, niin ne on vain uustulokkaita.

[Martti Auer]

Kyllähän sellaiset nopeasti kuivatut puut voivat käydä ja kun kuivatetaan sitä puu, sarvi, jännemeteriaalia lämpölaatikossa 4 päivää ennen ampumista, käydäkin yksipuolisesti sellaiseen pituusammuntaan, sun muuhun vastaavaan, jolloin voidaan ohittaa tällaisilla lämpölaatikoilla; joita kanniskellaan aina mukana ja nopeasti kuivaamalla; muuten se että miten se jousipuu muuten pelittäisi, kun jousta voidaan lämmitellä jossakin laatikossa, ym, pituusammuntaan; silloin ei ole väliä vaikka jousi olisi tönkkö, ym. Tai ole väliä niinkään että miten se jousi on muuten tehty.

Kun taasen kun tällaisia lämpölaatikoita ei ole aina mukana, tai jousi ei ole yksipuolisesti tarkoitettu tönkköön pituusammuntakilpailuun, niin silloin jousipuusta haetaan aivan muita ominaisuuksia, jotta tässä säilyisi kimmoisuus ja elastisuus ilman lämpölaatikon apua, ym. Ominaisuuksia; jotka toimivat jousipuussa myös olosuhteissa, pitkäaikaisissa olosuhteissa, jotka jousipuussa säilyvät ilman lämpölaatikkojen apua. Silloin ei ole kysymys mistään pituusammuntajousista. Vaan on kysymys metsästys- ja sotajousista, jossa ei ole varaa virheisiin, asiaa ei tehdä omalla takapihalla, ja jos jousi menee poikki jostakin arvaamattomasta syystä; niin sitten voidaan hakea kaapista uusi tai tehdä sata lisää.

Silloin jousesta haetaan aivan muita ominaisuuksia, kuten jousipuuta kuivattamalla; että tässä säilyy kimmoisuus, sitkeys, kestävyys ja voimakkuus, pitempiaikaisissa olosuhteissa; joissa ei voida aina mennä sinne äidin hameenhelmoihin hakemaan turvaa ja lohdutusta niin silloin sen jousen on toimittava itsellään, tässä on oltava aivan muita tekijöitä; joilla se elastisuuden säilyttäminen saadaan aikaan; josta mm. Jim Hammillä ei ole hajuakaan.

[Martti Auer]

Kyllähän se Jim Hammkin oli alunperin sitä mieltä, että näistä uunikuivatuista puista ei ole mihinkään.

Kuitenkaan ei voida väittää, että uunikuivatuista puista, tai jotenkin muutenkin nopeasti kuivatuista puista, tulisi parempia mitä jos pyrkii kuivattamaan puunsa oikeaoppisesti ja hitaammin.

Tämä Dean Torgesin prosessihan on periaatteltaan sama, mitä näitä puita nyt yleensäkin kuivatetaan kaupalliseen tarkoitukseen.

Kuitenkaan en havainnut näiden uunikuivattujen puiden huonommuutta sen takia, että nämä olisivat menneet käytössä poikki, nämä olivat vain 50 % huonompia puita, mitä jos olisi ottanut puunsa metsästä. Syynrakenteessa ei ollut mitään vikaa, ym.

Kyllähän sitä periaatteltaan voi hommata vaikka kaikki jousipuunsa tällöin kaupasta, ilman että näitä lähtee kaatamaan metsästä, jos on nyt uskomista tähän uunikuivausprosessiin.

Itse ymmärrän sen silloin, mikäli tarvitaan jousipuu nopeasti käyttöön, ym. Niin voi vaikka itse kuivata puut silloin.

Vaikka nyt olisikin uunikuivattuja puita, niin siitä huolimatta suosin ennemminkin näitä puita, jotka ovat kuivanneet pidempään ja hitaammin.

Ei niistä kannata mitään kuoria kuoria, jotta se nopeuttaisi näiden puiden kuivumisprosessia. Ei siihen ole mitään syytä, tai henkilö ei tiedä että mikä tarkoitus sillä on, kun juuri siitä kohdasta puun kylkeä poistetaan kuorta; henkilö seuraa silloin vain trendejä ja muotioikkuja, eikä ole hajullakaan näistä asioista.

[Martti Auer]

Sen verran mitä mulla on nyt kokemusta näistä luumupuista, niin luumupuu on hyvin kovaa puumateriaalia. Luumpupuussa on myös omat trikkinsä, se voi halkeilla, jne kun sen kuivaa, jne.

Kuitenkin mitä mulla on nyt kokemusta, niin paksummat luumupuut, niin nämä jos kuivaa, niin se on lähinnä se puun massa joka halkaisee niitä puita, näiden kuivuessa. Puun massa, eli sen puun paksuus. Paksumpi puu halkeilee helposti. Koska puussa on niin paljon massaa olemassa, että se saa sen puun halkeilemaan, kun puun materiaali vetää itseään eri suuntiin. Kapeampi puu ei halkeile. Mutta nimenomaan paksummat puut halkeilevat ja voivat vetää itsensä myös mutkille, mitä erilaisimpiin suuntiin.

Sitten kun vielä veistin tällaisen luumupuun hyvin ohueksi aihioksi, tuoreeltaan, en edes käyttänyt siinä lainkaan mitään rasvaa suojaamaan sitä puuta, tai hidastamaan kosteuden häipymistä. Ei mitään rasvaa päihin, jne. Niin siinä puussa ei ole millinkään halkeamaa, johtuen siitä että ohueksi veistetyssä puussa, jossa on pituutta jonkin verran, se nyt ei ole vain pelkkä lastu, niin siinä on vähemmän massaa ja voimaa, niin että puu ei lähde repimään itseään eri suuntiin. Kuivasin myös sen jousiaihion ihan sisätiloissa, eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa. Eli tuoreeltaan heti vain veistin ohueksi aihioksi, eikä puussa ole ollut lainkaan mitään ongelmaa, halkeiluja tai muuta.

Eli sen jousipuun voi veistää ihan tuoreeltaan muottiinsa, siitä vain. Oli ihan mistä tahansa puusta kyse, silloin se on helpompi veistää, kun puu on pehmeämpää, jne. Silloin sen voi myös laittaa hyvin helposti johonkin muottiin, jos haluaa muotoilla sitä jousipuuta, laittaa siihen vastakäyriä tai jotakin muuta. Sitten kun se jousi kuivuu niin muotissaan, niin se pitää myös muotonsa paljon paremmin, kun sen laittaa tuoreeltaan muottiinsa, mitä sitten alkaa väsäämään riihikuivaan puuhun joitakin vastakäyriä, ym.

Siinä on vain sellainen niksi, että sen puun pinta kannattaa tehdä mahdollisimman tasaiseksi. Sillä jos niin ei tee, jos siinä on pienikin poikkeama, jokin pieni ura jossakin päin sitä puun pintaa, niin siinä kohtaa puusta on heti seuraavana päivänä halkeama, hyvässä lykyssä. Siinä kannattaa olla harvinaisen huolellinen.

Eli tämä ei tietenkään ole mikään idioottivarma systeemi, sitä ei opi ennen kuin itse sen opiskelee, en voi antaa mitään takuita.

Eli puu vain välittömästi metsästä, vie sen sisätiloihin ja alkaa sitä vain heti ja välittömästi veistämään samana päivänä barbaarimaisesti - täysin häikäilemättömästi muottiinsa. Niin että siinä on turha vikistä.

Ei sitä puuta tarvitse edes pitää ulkona, pihalla tai jossakin ulkovarastossa kahta viikkoa, jos ikään kuin haluaa varmistaa asian. Vaan jatkuvasti sisätiloissa.

Silloin puu myös kuivaa paljon nopeammin, kuukaudessa parissa.

Ei siihen mitään rasvaa tarvitse tunkea, tai paraffiinia. Ei mitään.

Luumupuu on muutenkin kuivauksensa suhteen jousipuista sieltä kaikista vaikeammasta päästä, että jos tällaisia tuloksia tulee luumupuun kanssa, niin pitäisi tulla myös muidenkin puiden kohdalla. En anna kuitenkaan mitään takuita, havupuut, kuten marjakuusi voi reagoida eri tavoin.

Olen kuitenkin veistänyt myös katajan ihan tuoreeltaan, joskus aikoinaan, pidin sitä radikaalisti vain sisätiloissa, ei mitään suojauksia tai rasvaa ja ihmettelin, että miksi siihen ei tullut lainkaan mitään halkeamia.

Tällä tavoin luonnosta itse hankkima puu voittaa mm. nämä puut, jotka ostaa kaupanhyllyltä, koska puu on helpompi veistää ja siihen saa välittömästi sellaisen muodon mitä itse haluaa.

Näin barbariaa ja häikäilemättömyyttä hyväksikäyttäen.

Eli kaikki kuoret pois joka suunnasta jos haluaa, puu on helpompi kuoriakin heti tuoreeltaan, jne.

Silloin puuhun ei tule välttämättä edes näitä kaikenlaisia jännitteitä.

Kunhan vain muistaa, että pitää puuta siinäkin vaiheessa vaakatasossa, kun sen kuivaa muottiinsa. Yksi toinen niksi on että sitoo vain puun toisesta päästään narulla roikkumaan johonkin, ei siis keskeltä, vaan toisesta päästään, laittaa sen ns. hirteen. Kunhan puu nyt ei vain lepää jossakin pystyasennossa oman painonsa varassa.

Silloin niiden jousipuiden kuivaamisessa ei tarvitse pelehtiä niin paljon, jos siinä olisi ikäänkuin kaikenlaisia muita "välivaiheita", kun jousipuuta pitäisi tarkkailla, ym. kuivuessaan, jne. Siinä ei tarvita mitään sellaista monimutkaista prosessia, jotakin monitorointia, silloin - ym. vastaavaa.

Hyvin yksinkertaista ja tehokasta.

[Matti]

Kuulostaa ihan järkeenkäyvältä metodilta.

Olen tehnyt pari pikaista mökkijousta tällä systeemillä mutta en älynnyt laittaa niitä muottiin ampumisen jälkeen. Kuivuessaan ne sitten menivät venkuroiksi ja nyt pitää niitä höyrytellä suoriksi jos niistä kunnon pelejä haluaa... Eihän noilla oikeasti saisi ammuskella kun puu on just kaadettu pari tuntia aiemmin, mutta siinä on oma huvinsa tehdä pikajousia.

Halkeamia ei tosiaan tule tällä systeemillä.

[Juri]

Tunnen muutaman soitinrakentajan, viuluja ja kitaroita. Hedän käyttämänsä puutavaran on aina oltava monivuotista koska puun sisältämien hartsien ja öljyjen asettuminen vie pitkän aikaa vielä kuivumisen jälkeen. Alle vuotisen puun värähtely ja sointi muuttuu ajan mittaan radikaalisti. Tiedä sitten kuinka paljon tämä vaikuttaa jousiin mutta tämä voi ehkä selittää sen miksi Martin jousien tilleri ei ampuessa muutu.
Kaveri rimputti vastavalmistuneella flamencokitaralla korkeita ääniä työhuoneen vessassa muita häiritsemättä puolitoista tuntia saadakseen soinnin auki. Viuluihin käytetetään vain eläinliimoja, kitaroissa myös epoksia. Muoviliimat dumppaavat värähtelyt.

[MikaNuotio]

Instrumenteillahan on vi*** tarkkaa jopa millä lakalla ne lakataan ja vieläpä lakankin päälle vedetään vahaa tai ainakin sellaista olen kuullut. Tiedä sitten pitääkö paikkansa.

[Juri]

Näin on, varsinkin viuluissa. Niitäkään ei taivutella kuten jousia.

[Risto Rautiainen]

Martti olet ihan oikeilla jäljillä, mutta mielestäni halkeamat paksuissa puissa ei johdu suuresta massasta, vaan kosteuden määrästä haihtumispinta-alaa kohti. Eli paksussa puussa on huomattavasti vähemmän haihtumispinta-alaa verrattuna kosteuden määrään, jolloin hitaasti kuivuessaan paksuun puuhun tulee myös suurempia kosteus eroja. Kosteus erot taas aiheuttavat jonkin asteisia puun tilavuus eroja, joista tulee jännitteitä ja näin halkeamia. Tämä nyt taas oli vaan täämmöstä mutu tietoa. Mutta näin mie oon asian ymmärtäny.

[MikaNuotio]

[Martti Auer]

Mitä olen paksummista luumupuista huomannut jo aikaisemmin, niin luumupuu, paksu, halkaisijaltaan n. 15 cm kauttaaltaan, kuoret päällä, ym. Ei mitään rasvaa päissä estämässä halkeilua. Niin tämän erityisen luumupuun kohdalla, josta minulle on kokemusta jo joidenkin vuosien takaa. On minulla muitakin luumupuita nyt, aika runsaasti muita. Mutta tämän eritysen 15 cm paksun kohdalla: niin tämä puu oli kuivunut jo n. vuoden verran, suurinpiirtein sisätiloissa, jolloin siinä ei ollut enää niin kosteutta jäljellä. Siinä oli jo joitakin pieniä halkeamia. Annoin sen kuivua silti edelleen puoli vuotta ja vaikka kuvittelin että se on jo aika kuiva, se oli ollut jo sisätiloissa pitkään, melkeinpä alusta asti: niin kuvittelin, että ei se siitä voi kuivua enää juuri sen enempää, että siihen syntyisi enää mitään halkeamia. Niin puuhun alkoi muodostumaan silti vaikka mitä halkeamia edelleenkin - aivan kuin puu olisi alkanut jonkin toisen kuivausprosessinsa. Puu muuttui radikaalisti, vaikka puu oli paksu, niin se veti itsensä aivan vänkyräksi, mutkille ihan mihin tahansa suuntaan ja siihen syntyi edelleen vaikka mitä halkeamia, aika suuria: vaikka kosteusprosentti tuskin oli kummoinen. Olisi voinut kuvitella aivan päinvastoin: että paksummat puut eivät voi vääntää itseään niin mutkille, koska ovat niin tukevia, mutta tämä puu oli kaikkia fysiikan lakeja vastaan, ja käyttäytyi kuin kumipuu tai jotain.

En tiedä sitten tuosta kosteusprosentista, josta Rautiainen taisi mainita. Koska voisi kuvitella että puussa kuin puussa on aina sama kosteusprosentti pinta-alaa kohden, jos on kysymys saman lajin puusta, ohuempi puu ei ole sen kuivempaa mitä paksumpi?

Onhan kosteuskin massaa tietysti ja vedessä on paljon energiaa olemassa myös. Paksummassa puussa vaikutti syntyvän niitä halkeamia edelleen vaikka se oli jo aika kuiva. Kuitenkin teoriani on, että paksummassa puussa on enemmän energiaa tai jotakin massaa, joka suuri massa jaksaa repiä itseään eri suuntiin. Paksummassa puussa on enemmän energiaa, jolloin sen massansa takia jaksaa repiä sitä muuten niin kovaa luumupuuta eri suuntiin.

E=mc2

Luumupuussa on enemmän sitä massaa mitä monissa muissa puissa ja jaksaa repiä itseään aika kuivanakin edelleenkin. Kuivausprosessi ei pääty vuoden jälkeen, puu elää edelleen, jne.

Halkeamat eivät synny pelkästään siinä vaiheessa kun puu on edelleen aika kosteaa, vaan radikaalit muutokset voivat syntyä, etenkin paksummissa luumupuissa vielä yhden, kahden tai kolmen vuoden jälkeenkin, jolloin jos katsoisi että on kaatanut nyt hyvän paksun luumupuun, niin se voi mennä helposti pilalle, jos sitä kuivaa liian nopeasti - sisätiloissa, suosittelen paksuille luumupuille jatkuvaa ulkotiloissa kuivaamista. Ohuemmat luumupuut kestävät sisätilakuivauksen. Tai ohuiksi veistetyt.

Siinä on paljon kysymys massasta. Katsokaapas, jos nyt veistäisi tuoreeltaan hyvin paksunkin luumupuun muottiinsa. Niin puussa on todennäköisesti about sama kosteusprosentti edelleen pinta-alaansa nähden, jos olisi kysymys alunperin ohuemmasta luumupuusta.

Kaikista radikaalimmat muutokset alkoivat tapahtua paksummassa luumupuussa vasta vuoden sisätiloissa kuivaamisen jälkeen.

Jolloin voisi kuvitella ennemminkin päinvastoin, että kosteusprosentin vähyys aiheuttaa paksumassa puussa niitä halkeamia puun pinta-alaa kohden, siinä vaiheessa kun puussa alkaa todellakin olemaan enemmän sitä energiaa, kovuutta jolla jaksaa repiä itseään eri suuntiin.

Kun puu on kuivunut niin puu kutistuu vielä pitkään, vaikka kuinka monia vuosia, tämä ei ole enää pinta-alaltaan sama mitä aikaisemmin, jolloin tämän puun kutistuminen pinta-alaansa kohden todennäköisesti aiheuttaa niitä halkeamia. Ohuemmat puut, niin näissä on olemassa vähemmän pinta-alaa kutistumisensa suhteen mitä paksuimmissa puissa, jolloin ohuemmat tai kapeammat puut eivät niin halkeile.

Eli tässä ilmeisesti on selityksenä, että puun kutistuminen pinta-alaansa kohden aiheuttaa puussa halkeamia.

Kuitenkin pysyn edelleenkin tässä massassa, että massa jaksaa repiä puuta erilleen.

Mitä enemmän puussa on massaa, sitä enemmän siinä todennäköisesti syntyy halkeamia. Tietenkin jos eräät haluavat tehdä asiasta fysiikan oppikirjan niin siitä vain.

En luota tässä asiassa edes fysiikan professoriin.

[jmpaaso]

[Martti Auer]

Mites tämä Risto Rautiaisen kosteusprosentti ja puun pinta-ala liittyvät sitten siihen jousipuun massaan?

Jos nyt eukalyptus-puu on "kovempaa": tiiviimpää, tässä on enemmän massaa pinta-alaansa nähden, niin voisi ennemminkin kuvitella että asiassa vaikuttaa puun massa suhteessa puun pinta-alaan. Ns. puun kovuus, eikä silloin niin kosteusprosentti. Mitä kosteusprosentilla on tekemistä sen kanssa kuinka tiivistä puu voi olla?

Huomasin itsekin että luumupuu näin kovana puulajina halkeilee ihan kaikessa rauhassa vielä pitkään, jos on ollut kysymys paksummasta puusta. Voi olla että paksummissa puissa sen puun asettuminen jatkuu pitempään.

Eukalyptus-puut oli siis vielä sahattu kohtalaisen pieniksi puiksi ja edelleen syntyi halkeilua ja aika rajusti.

Onko siinä sitten tekemistä sillä puun epätasaisella kuivumisella, jos on ollut vähän paksumpi puu alunperin, joka on synnyttänyt mahdollisia jännitteitä.

Se on melkoinen arvoitus. Siinä varmaan pitäisi laittaa tieteen ja tekniikan asiantuntijat selvittämään asiaa.

Käsittääkseni se eukalyptus-puu oli kuivattu väärällä tavalla, miksi tämä alkoi sitten halkeilla. Näillä ei ole nykyään asiantuntemusta olemassa puiden kuivaamisesta.

Todennäköisesti sitä eukalyptus-puuta olisi pitänyt kuivata jo alunperinkin jossakin ulkovarastossa ainakin 4 vuotta, joissakin kosteammissa olosuhteissa, ym. Sitten asia olisi varmaan onnistunut jotenkin.

Miksi tämä mainittu eukalyptus epäonnistui, johtui siitä, että se oli kuivattu todennäköisesti liian nopeasti, siksi halkeiluja esiintyi vielä aika pitkään, rauhassa.

Puu kutistuu, puu kutistuu kuivuessaan. Puu ei ole vielä kutistunut niin paljon valttämättä vaikka tämä olisi kuivattu nopeasti, puun kutistuminen ei ehdi kuivausprosessiin mukaan.

Tietysti sillä eukalyptuksella voisi kokeilla myös tätä puun välitöntä, radikaalia pienentämistä heti tuoreeltaan, joka voi vähentää jännitysten syntyä.

Mielenkiintoista.

Eli siinä voi olla kaksi vaihtoehtoa, joko hyvin hitaasti tai sitten erittäin nopeasti, mutta ei siltä väliltä.

Yleensä nämä vaikeammat jousipuut yleensä paljastavatkin sen, mikä toimii ja mikä ei.

[Risto Rautiainen]

Joo, toi sana kosteuden määrä oli vähän väärin valittu. En tarkoittanut kosteusprosenttia vaan puussa olevaa veden eli kosteuden määrää. Hra Paaso selitti asian huomattavasti paremmin. Eli paksussa puussa veden määrä on suurempi haihtumispinta-alaa kohden kuin ohuemmassa. Noh, kuitenkin kuten esimerkki eukalyptuksesta kertoo asia ei ole siltikään aina noin yksi oikoinen. Joskus samaa puulajia oleva muotoon kuivamaan veistetty palikka räjähtää käsiin, kun toinen samaa lajia oleva paksu pölli pysyy joskus halkeilematta vaikka kuinka nopeasti kuivaisi. Kuka näistä tietää

[Arwi]

Tälläsestä linkistä löytyi kanssa jotain kuivumiskäyttäytymisestä.
http://www.aihki.fi/kosteus.htm

[Martti Auer]

No niin, siinähän oli jo paljon arvokasta tietoa. Eli oli kyse vetolujuudesta, ym. Puun jännitys ylittää vetolujuuden, syntyy halkeamia, jne. Eli kyse on varmaan siitä että miten syntyy noita kaikenlaisia jännitteitä. Omalla kohdallani jousipuunjännitteet ovat olleet jokin asia jota ei ole ollut olemassa, eli olen ihmetellyt että mitkä jännitteet, mistä jännitteistä nämä puhuvat, kun jännitteitä ei ole ollut edes olemassa, johtuen tavastani kuivata jousipuita.

Siinä on varmaan juuri tämä sama, josta Rautiainen mainitsi, että sen puun epätasainen kuivuminen sitten aiheuttaa näitä jännitteitä. Sydän puu kuivuu hitaammin, jolloin saa aikaan kaikenlaisia jännitteitä, varsinkin jos puuta kuivattaa sisätiloissa, miksi puu sitten alkaa heti halkeilla. Miksi paksummat puut mm. "saattavat" halkeilla.

Käsittääkseni tässä kaikessa on kysymys kuitenkin siitä, että kuinka tasaisesti sen puun saa kuivattua.

Voi olla, että tietyssä lämpötilassa jonkin paksummankin puun voi ehkä saada kuivattua "tasaisesti", niin että ei ehdi syntymään jännitteitä, puu ei ehdi niin kutistua, kun tästä on jo kaikki kosteus häipynyt.

Suhtaudun kuitenkin edelleen tuohon lämpökuivaukseen epäilevästi, koska käsittääkseni puussa on hyvä säilyttää tämän omat eteeriset öljyt ja hartsit, ym. Muuten on sama jos yrittäisi ajaa autolla jossa moottorissa ei ole öljyä, jossakin vaiheessa tämä leikkaa kiinni.

Siinä lämpökuivauksessa haihtuu paljon muutakin mitä se pelkkä vesihöyry.

Se on muutenkin sellaista kikkailua, muuten nämä lämpökuivausmetodit. Se ei sovi jokaiselle puulle, vaan aiheuttaa niille haurautta.

Yleensä kuvitellaan muutenkin liian yksioikoisesti, kuten T. Kumpulaisen kohdalla, että miten se jousipuu pitää kuivata, että jos Dean Torges kuivaa osage orangensa lämpökaapissa, niin se on oikea metodi, koska kysymyksessä on Amerikan guru. Niin sitten kaikki muutkin puut samalla metodilla, jne.

Eräs toinen jenkki sanoo toista, tämän mukaan n. 7-10 vuotta kuivunut osage orange on parasta, kun osage orange on saanut kuivua rauhassa. 25 vuotta kuivunut osae orange ei ole hänen mielestään enää yhtä hyvää, kysymys on hemmosta, joka teki näitä asioita jo paljon ennenkuin Dean Torges tiesi asioista mitään. Dean Torgesilla ei varmaan ole kokemusta mm. 10 vuotta vanhoista osage orange puista?

Sitten kun sen puun veistää tuoreeltaan muotiinsa, niin ohuempi puu luonnollisesti kuivuu tasaisemmin, jolloin puussa ei synny sitten niitä jännitteitä, miksi ei tule halkeamia.

Mutta sitten muottiinsakin kuivattu tuore puu voi räjähtää käsiin. Silloin voi olla tekijän omista virheistä kyse.

Kuitenkin nämä jousenkuivausmetodit on tehty koskemaan ainoastaan todellista primitiivijousimetsästäjää, vain todellinen primitiivijousimetsästäjä voi onnistua. Mikäli nyt jokin aloittelija lähtee tekemään Stratovarius-viulua, joitakin tiettyjä metodeja noudattaen, niin hyvää limppua ei saa leivottua vielä pelkkien kaavojen ja reseptien varassa.

[MikaNuotio]

Mitä paksumpi puu sitä kovemmin sisäistä väännöt ja halkeilut koska sitä vähemmän puu voi antaa periksi ja taipua ?

[jmpaaso]

[MikaNuotio]

Jotain tuollaista tarkoitinkin. Iso pölli ei vain kykene vääntyilemään koska on niin paksu joten vääntömomenttia varautuu puun sisälle.

[Simo Hankaniemi]

Minulla on ollut minimaalisen vähän ongelmia puun halkeilun suhteen. Omenapuun pitäisi olla aika helposti halkeilevaa, mutta edes niissä ei ole mitään näkyvissä. Silloin harvoin kun johonkin aihioon on tullut kuivumishalkeamia, en ole asialle paljon ajatuksia uhrannut.

Otan puusta tuoreeltaan vähintään puolet pois, laitan muottiin (selkäpuolelle jää kuori) ja laitan ulkovarastoon kuivumaan. Sieltä sitten normaaliin huoneenlämpöön ja kosteuteen kuukauden tai parin kuluttua. Joskus olen kuivannut puun ulkoilmassa auringonpaisteessa parissa viikossa.

Minusta tähän puun kuivaukseen on liitetty turhaa magiaa ja mystiikkaa. Ei kai se puun kuivaaminen ole sen kummempaa kuin villasukkien kuivaaminen.

[Smiz]

Palautetaanpa tämä threadi puunkuivauksesta lähemmäs alkuperäistä aihettaan

Eli: Kaadoin hiljattain metsästä hyvänoloisen suoran ja paksun raidan josta varmasti irtoaisi muutama kelvollinen steivi. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia jousia raidasta syntyy, jos syntyy alkuunkaan. Käsittääkseni pajut eivät ole niitä arvostetuimpia jousipuita. Mutta miten on?

[Smiz]

Tai no, liittyyhän kuivatus oleellisesti puun kaatoon ja toisaalta omassa kysymyksessäni pohdin puun ominaisuuksia. Vastata kuitenkin saa

Tarkennanpa vielä sen verran että yltääkö tuo raita suorituskyvyltään lähellekään paljon käytettyjä suomalaisia jousipuita (pihlaja, tuomi jne)?

[Risto Rautiainen]

Joku muu saattaa tietää paremmin, mutta raidasta ei käsittääkseni tule oikein kunnollista jousta. Ottaa kait aika hyvin myötäkäyryyttä.

[Simo Hankaniemi]

En tunne ketään, joka olisi tehnyt raidasta jousen. Muutaman nuolen olen kauan sitten tehnyt raidan vesoista. Tuskinpa se pajua kummempaa on. Mutta pajustakin on jousia tehty, joten voisihan raidastakin tehdä ihan kokeilumielessä. Puu on heikkoa, joten tee jousi ainakin 5 cm leveäksi ja ehkä kolme kertaa vetopituuttasi pidemmäksi. Selkä kannattaa jättää mahdollisimman koskemattomaksi, otat vain kuoren varovasti pois. Jos teet raitajousen, niin kerro sitten, miten se onnistui.