Jousi

[joustojouni]

oon ampunu nyt tasan 28tuumasii nuolil niin et vedän 26 ja ku pojotan 28metrist ni kärki on taulun pääl mutku lähempään ampuu niin joutuu sairaasti alas ottaa kärkee ja sit kokeilin 30tuumasil ni tähtäys paljon helpompaa lyhyil matkoil mutku meen pitkäl ni joutuu nuolen kärjen pistää puolmetrii ylemmäs ja senyt on typerää,eli onks jotai ideoit tai miten muut tähtää ellei vaistolvaan luuytimist heitä,ja toinen miten rillit o vaikuttanu ampumiseen onks tiel ja näin.

[joustojouni]

tarkotin et pidemmäl nuolel kärkee joutuu näyttään taulun yläpuolelle pitkil matkoil

[joustojouni]

ainii yks kysymys viel ku tiän et jotku tääl tähänki osaa vastata,mitä tarkottaa poskel kiipeeminen käytännös?onks eri nokinpaikkoi eri matkoil vai ihan oikeesti poskel eri niiku ankkrointipaikkoi meinaa oishase vitun oho sori hienoo jos aina vois pojottaa kärkee taulun keskel.

[allu ysikuus]

Poskeelle kiipeäminen tarkoittaa nokin siirtelemistä siirtelemistä jänteellä etäisyyden mukaan.Ja jos haluaa hoommaa helpottaa ni vois vaikka rustata jänteelle jotain merkintöjä

[allu ysikuus]

Ja tiedoksi vielä että tämä tyyli on kielletty joissain kipailuissa

[joustojouni]

joo siks kysyinki ku ffaa sivuil siit oli jotai polemiikkii ja rupes kiinnostaa et voiks olla niin tehokas tapa sit ku porukka siiit taistelee,mut eipä hätää ku en osaakkaan korkeintaan nokki kiipeilee tahtomattaan mul paitti onmul tussil piste merkattun mikä seki onkai jossai mieles väärin jonku mielest kait

[Ari Rantala]

[Juri]

Nokin paikan siirtely jänteellä on "jänteellä kiipeämistä".
Ankkuripaikan siirtely poskella on "Poskella kiipeämistä".

Yksi tähtäystapa on opetella katsomaan nuolenvartta pitkin minne nuoli osoittaa. Etuna on se, että lyhyillä (metsästys-) matkoilla joilla nuolen lentorata on käytännössä suora, tähtäys on aina sama. Pitkillä matkoilla homma on taas paljon vaativampaa, varsinkin jos täytyy väsyneenä tai jännittyneenä ampua useampia nuolia samaan täplään.
Hommaa voi harjoitella sihtailemalla vaikka ikkunasta ulos pelkällä nuolella. Voi vaikka kuvitella nuolen jatkuvan pitkänä suorana tikkuna kohteeseen asti. Pitkillä matkoilla "tikku" alkaa taipumaan kaarelle.

Tähtäysmenetelmän vaihtelemista kesken kisojen etäisyyksien mukaan en voi suositella kenellekään. Hyppiminen aivopuoliskolta toiselle, loogiselta puolelta alitajuiseen oli ainakin minun pienelle pääparalleni aivan liikaa. Kannattaisi mieluummin valita vain yksi menetelmä joka sopii parhaiten siihen mitä haluaa mieluiten tehdä.

[Rakonczay]

Poskella kiipeämisessä Maaailmanmestari on Lehtisen Jarkko, mutta kaikki ovat sitä mieltä että se tekniikka on vaikeampi opetella kuin vakioankkurilla ampuminen. Ensin kannattaa opetella edes yksi ankkuripiste kunnolla, ennen kuin alkaa haaveilemaan että opettelisi 1-3 muutakin paikkaa.

Itse en koe ongelmaksi tähtäämistä maalitaulun päälle nuolen kärjellä tai jollain muulla kohteella. Mielestäni vaikeampaa on tähdätä maalin alle, mutta tämä on yksi niitä kulttuuri ja oppimisasioita. Esim Säilän Tapsa opettaa alle tähtäystä.

Ihan toinen asia on sitten se että suurin osa perinneampujista ampuu kokonaan ilman ankkuria... ja asentokin on fysiikan lakien mukaan kaikkea muuta kuin ideaalinen..

[Jakke]

Moi!

Käsite Poskella kiipeäminen tai Facewalking on minusta aika huono ilmaus. Kyse on siitä, että pitkillä matkoilla ankkuroi vetokäden eri paikkaan kuin lyhkäsillä. Ampumatyyli oli pitkään kielletty (lonkkari), mutta neljä vuotta sitten se hyväksyttiin. Engelsmannit halusivat kieltää sen uudestaan, mutta äänestyksen jälkeen sääntö pysyi hyväksyvänä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi se olisi pitänyt kieltää, minusta jokainen ampukoon niinkuin on oppinut.
Itse opin sen pikkupoikana ja sovelsin sitä kun ammuskelin pitkiä matkoja aukeassa maastossa eikä taustalla ollut muuta kuin taivas, jolloin en löytänyt minkäänlaista kiintopistettä. Maastokisat pidetään yleensä metsässä, missä on aina joitakin kiintopisteitä käytettävissä.

On aivan eri asia onko tekniikasta hyötyä. Itse osaan ampua molemmilla tyyleillä enkä ole huomannut eroa tuloksissa, ampumisessa on vaikeampia asioita opittavana kuin tämä. Rane on oikeassa tekniikan opettelusta. Menetelmän seurauksena pitää huomioida ainakin vetopituuden muuttuminen, pystylinjan ja nuolen lentoradan hallinta. Lisäksi ankkuripaikkojen tarkka sijoittelu on hankalaa.

Syitä miksi olen tyylin "kannattaja" on oikeastaan kaksi: Ensinnäkin haluan ampua niinkuin itse haluan ja minua ahdasmielinen "oikea tyyli" ärsyttää. Ei Robin Hoodiakaan määrätty ampumaan yhdellä ankkuripisteellä. Toisaalta asiasta tuli arvovaltakysymys. Engelsmannit tekivät kaikkensa kieltääkseen sen (joka rajaisi harrastusta?). Kun sen kuulin, päätin, että Dahnissa ammun sillä tyylillä, kävi miten kävi. Itsepäinen kun olen.
Jälkeenpäin kuulin joitakin kommentteja, että voitin koska käytin Facewalkingia. Roskaa. Voitin koska takanani oli 1,5 vuoden ajalta noin 100000 harjoituslaukausta ja kisat päälle. Koska olen jo veteraani-iässä, tiesin, että Dahn oli minun elämäni ainoa mahdollisuus yleisessä luokassa. Laitoimme kaiken peliin ja onnistuimme.
Minusta menetelmää kannattaa ainakin kokeilla, mutta kuten Rane sanoo, vasta kun tekniikka on kunnossa. En kuitenkaan suosittele sitä ampujille, jotka ampuvat suht lyhyitä matkoja (alle 50 yrds) enkä missään tapauksessa niille, jotka harrastavat metsästystä jousella. Se saattaa pilata vaistomaisen kyvyn arvioida ja ampua välittömästi.

Terveisin,
Jakke Lehtinen