Jousi

[evgevin]

Noniin. Toukokuussa haluan osallistua inkkarikisaan.

Vesanuoleista ei ole ollenkaan kokemusta. Tiedän, että tuomea käytetään paljon. Toisaalta, en osa erottaa tuomen vesoja...
Kävin poimimassa pihlaja vesoja (ne kyllä tunnistin) Otin luksi vain muutaman. Tarkoitus on poimia kyllä lisää, kunhan opin tekemään.

Otin kuoret noista kaksi päivä sitten. Yritin suoristaa niitä eilen ja tänään. Sain jotkut niistä suht suoriksi, mutten ole vieläkään tyytyväinen. Miten jatkan tästä. Onko neuvoja. Vesoissa näy pienet mutkat, enkä saa niitä käsiin pois... Haittavatko ne. Voiko ne hiota pois vaikka nauhiksella tai höylällä?

Tiedän, ettei kaikesta tule nuolia, mutta jos saisin edes 3-4, niin olisin tyytyväinen. Eli, ei muuta kun neuvomaan

[Santtu Risku]

ota kynttilä ja ruokaöljyä, pyöräytä öljyä mutkan ympärille ja kuumenna tasasesti liekin yläpuolella. Jos koskee liekkiin, niin nokeaa, eikä välttis lämpeä tarpeeksi. Sitten vain uudestaan oikomaan. Tässä voi mennä hetki ennen kuin sen oppii. Täällä on ketju jonka joskus aloitin nimeltään pihlajavesa buildalong tms. Joku sen sitten kaappasi minulta, mutta ei se haittaa, esimerkillisiä nuolia siellä esiteli kyllä. Kannattaa tsekata se ketju, on infoa vesanuolten väsäämisestä.

[evgevin]

Kiitos neuvoista. Kokeilen taivuttamisen tänään. Onko muuten aihion kuumentaminen silitysraudalla paksun kankaan läpi hyvä idea?

[heikki]

Kuvan perusteella vain toiseksi alin vesa näyttää minusta (lähes) toivottomalta.

En ole itse lämmöllä oikonut, vaan ihan vain kuivumisen myötä käsipelillä. Kun nuolta sihtailee pituussuunnassa, niin pienetkin mutkat erottuvat selvästi. Sitten vaan sormissa taivuttamaan. Hankalimpia ovat sellaiset kaksoismutkat, joita varsinkin pihlajissa tuppaa olemaan. Sellaisia voi varovasti painaa myös pöydänkulmaa tms vasten.

Jos vesat ovat paksuja, viimeisiä mutkakohtia ja möykkyjä saa vielä pois siiklihöylällä tai hiomapalikalla tasoitellen. Pienet mutkathan eivät välttämättä edes haittaa, jos nuolenvarsi on muuten tasapainoinen, eli peukalon ja keskisormen kynsien välisessä kulmassa suostuu pyörimään kuin hyrrä - tai ainakin niin, että ei hyppää siitä pois.

[evgevin]

Kiitos neuvoista.

Olen niitä pihlajavesoja parin päivän aikana taivutellut. Nyt tuntuu siiltä, ettei enää sormilla pystyy vaikuttamaan muotoon.

Jatkanko kylmästi nauhiksella tästä pisteestä vai pitäiskö vielä taivuttaa?

Aihion ovat 65cm pitkiä.

[pyssymies]

Paksun näköisiä, voivat olla aikasta jäykkiä. Kuinka paksuja ovat?

[evgevin]

kyllä, ne ovat tosi jäykkiä. Tarttis ohentaa

[heikki]

Kyllä noista nuolia tulee. Karkeaa hiekkapaperia pitkähkön palikan päälle ja sillä pituussuuntaan höyläten ohenee hyvin. Samalla vähenevät vesoissa vielä olevat kuprut. Porakoneella nyrkkiin puristetun hiekkapaperin kanssa hioessa ongelmana on mielestäni se, että nuo vähäiset mutkat eivät ainakaan vähene - porakonehiominen melkeinpä korostaa niitä. Viimeistelyhionnassa porakone on kyllä hyvä.

Itselläni on ohentelua ja kuprujen poistoa varten omatekoinen siiklihöylä ja lankunpätkä, jossa on ura nuolelle. Toimii aivan erinomaisesti. Pitäis ehkä laittaa kuva joskus...

[evgevin]

kiitos neuvosta. Kaitat sen kuvan mahdollisimman nopeasti Haluan nähdä sen.

[pyssymies]

Äläkä sitten tee noista tasapaksuja, kun ne ovat jo puoliksi barreloituja

Pihlajan vesa on kyllä kasimillisenäkin hämmentävän jäykkä, mutta minua se ei kyllä haittaa. Lisää sitten vaikka painavamman kärjen.

[evgevin]

joo, kyllä ajattelin barreloida niitä.

[evgevin]

uus kysymys. miten niitä nuolia kannattaa barreloida?
Voiko joku antaa ohjeita?

aihion pituus on 65 cm.

kannattaako seo olla ohuempi nokin vai kärjen kohdalla. Missä vaiheessa nuoli lähtee taas kapenemaan? Onko nuolen paksuin kohta juuri keskeellä, eli 32,5cm:n?

[pyssymies]

En tiedä absoluuttista totuutta, mutta itse olen jättänyt paksuimmaksi kohdan, joka on keskipisteestä hieman kärkeen päin. Noinhan se näyttää menevän noissa ugrinuolissakin.

[Tuomo]

Hyviltähän nuo näyttävät! Ei vesanuolen tarvitse olla absoluuttisen suora, kunhan se on edes keskimäärin suora...

Mielestäni ei kannata barreloida. Barrelointi tarkoittaa siis sitä, että nuoli on keskeltä paksumpi kuin kärjistä, tynnyrimäinen. Vesanuoli on luonnostaan toisesta päästä paksumpi ja painavampi, se pää kärjeksi. Varsinkin, jos nuolivarsi on liian jäykkä, niin ei kärkeä kannata keventää barreloimalla nuolta. Turhaa työtä vain. Pituusammuntanuolet ovat sitten eri asia.

[heikki]

Kerkesinpäs ennen reissuun lähtöä ottaa parit kuvat höyläyssysteemistäni.

Lankussa oleva v-ura ja stopparipalikka pitävät nuolta paikallaan, höylätessä pyöritän sitä pikkuhiljaa tuossa urassa. Barrelointi onnistuu samalla tavalla - myös pyörökepeille tietenkin.

Höylässä on 45 asteen kulmaan teroitettu siiklinkappale teränä. Se puree hyvin myös oksankohtiin. Lastun paksuutta voi säädellä painetta muuttamalla. Tällä höylätään siis "ajovalot" edellä. rungon ergonomia on vähän heikko, kun se on tuollainen paksu pulikka. Iivanalla on tuolla työkaluosastolla esillä vähän fiinimmin tehty höylä: ./viewtopic.php?t=598 Aion tehdä itselle vieläsamanlaisen.

Valmiissa vesassa näkyy vuorotellen kohtia, jotka ovat suoraan kuoren alta ja toisia, joista höylä on haukannut.

Ei tämäkään kieroista suoria tee, mutta pikkukuprut ja liika paksuus lähtevät nätisti. Viimeistely hiekkapaperilla porakoneen kanssa tai pitkittäin hiomapalikan kera.

[Simo Hankaniemi]

Kyllä vesanuoli on yleensä barreloitu ja kärki tehdään vesan latvapäähän eli ohuempaan. Nokki tehdään paksuun päähän ja se on nuppimainen eli kauttaaltaan paksuhko tai sitten V-mallinen, jolloin se on vain yhdessä suunnassa levenevä. Nokkipää tehdään ensin ja sitten vuollaan varsi ohuemmaksi nokin alapuolelta kohti keskustaa. Ei näissä mitään ehdottomia sääntöjä ole, missä kohtaan se varren paksuin kohta on. Se on jossain keskustan tuntumassa. Puukolla vuolemisen ohella voi käyttää sitten muita työkaluja, kuten sikliä, raspia, lasinpalaa, jonkinlaista höylää tms. Mutta pelkällä puukolla ja hiekkapaperilla selviää oikein hyvin.

[evgevin]

Noniin. Pieni päivitys nuolentekoon:

Kävin metsässä poimimassa vielä 15 vesaa. Täällä kertaa tuomea. Niiden suoristaminen oli huomattavasti helpompi. Odotin kunnes ne ovat kuivia ja tarkistin niiden jäykkyyden. 25 aihiosta vain 6 olivat tarpeeksi jäykkiä.

Huomasin myös, että tuomi on huomattavasti kevyempi kuin pihlaja, vaikka molemmat aihiot ovat yhtä pitkiä ja jäykkiä. Onko kevyempi parempi kuin jäykempi? Tuomi-aihio paina 19g ja pihlaja 31g...

Jätin kyllä ohuemman pään nokiksi ja paksumman päähän laitan kärjet.
Nokin tein halkeamalla aihion ja liimaamalla jäätelätikun sisään. Tarkoitus on sidota nokin narulla.

[evgevin]

Minullekin riitti puukko ja hiekkapaperi. OLi todella kiva puuha toi aihioiden työskentely. Tykkäsin kovasti.

En itseasiassa ole varma, oliko tuo puu tuomea. Korjatkaa jos olen väärässä.

Tässä vielä kuva nokista.

[evgevin]

Kirjoitin edellisen kysymyksen vahingossa väärin

Onko kevyempi aihio parempi kuin painavampi, jos molemmat ovat yhtä jäykkiä? Tuomi on 12g kevyempi kuin pihlaja.

[Juri]

Kevyt nuoli lähtee jousesta lujempaa kuin painava, sen lentorata on myös laakeampi.

[evgevin]

ok. hyvä. käytän sitten nämä kevyemmät nuolet.

[pyssymies]

[evgevin]

täytyy vain tehdä ne loppuun ja kokeila sitten.

[Santtu Risku]

Se on pitkälti siitäkin kiinni, että mihin tarkoitukseen nuolet tulevat. 31g pelkästään aihio ilman kärkea kuulostaa kyllä raskaalta, mutta niin ne on nuolet ennenkin olleet raskaita. Painavammalla nuolella on enemmän liike-energiaa ja läpäisyä kohteeseen, kevyemmällä enemmän vauhtia ja laakeampi rata. Ja loogisesti kuten pyssymies sanoi, on painavampi pehmeämpi ampua.

Ratanuoliksi tekisin tuomiaihiot, metsälle pihlajaiset. En ole koskaan saanut pihlajanvesanuolta poikki ammunnassa, tuomia niinkin aina välillä.

[Ari Rantala]

Ihan lupaavilta näyttävät. Tuosta tavasta tehdä nokki halkaisemalla aihio en pidä. Saattaa kestää ihan hyvinkin kun vahvistat punoksella mutta itse en noin tekisi. Vesanuolet ovat siitä käteviä, että nokkiuran voi tehdä mihin suuntaan tahansa halkaisijaan nähden. Yleensä en ole laittanut mitään vahvikeliuskoja, tiukka punos estää hyvin halkeamisen.

[jousipata]

riittääköhän kolme jonkinlaista vesanuolta kuralan inkkarikisaan? tarkoitus ei ole voittaa, vaan osallistua ja pitää hupia.

[evgevin]

kyllä kolme riittää varmasti. Aion itse tehdä ainakin 7

[Ari Rantala]

Muistaakseni inkkarikisassa ammuttiin viisi nuolta per kierros. Eli vähemmälläkin pärjää mutta viittä enempää ei tarvitse.

[evgevin]

Ok. Tätä en muistanut. Yksi tai kaksi varanuolta on aina hyvä olla silti
Oliko niin, että american roundissa ammutaan kuusi nuolta kierroksen aikana?

[evgevin]

Ari:

Toi puukappale ei ole vahvikeliuska, vaan sen avulla sain nokin leveäksi. Nyt tajusin, että olisin ehkä voinut tehdä nokin pelkäällä hiekkapaperilla
Katsotaan, miten nämä nokit kestävät.

[evgevin]

Tein eilen yhden nuolen valmiiksi asti. Kävin kokeilemassa pellolla ja olin todella tyytyväinen lopputulokseen! Kevyt nuoli lensi todella hyvin.

Olin niin innoissan, että kävin poimimassa 22 uutta vesaa!!! kuorin ne pois samaan tien. Tämä on sitä samaa kevyttä puuta. Katsotaan kuinka monesta tulee nuolet. Huomenna aloitan suoristamisen.

Ja tässä kuva jassa koirat leikivät taustalla

[evgevin]

Yksi vesanuoli valmis ja neljä aihiota odottamassa + 22 vesaa kuivamis/suoristusvaiheessa. noin viikon päästä nähdään mitä niistä tule.

[evgevin]

Niin, unohdin laitta nuolen tietoja
Pituus 65cm, 100gr kärki. Sulkien pituus on 15cm. Nuolen kokonaispaino on 29g

[Joel]

Onko kärki Bodkin? Laittaisitko lähempiä kuvia kärjistä. Mistä olet bodkineja hankkinut?

[evgevin]

Kärki on bodkin-tyylinen taulukärki. ostin 12 kpl tästä verkkokaupasta.

http://www.thelongbowshop.com/shop/shop.php/arrow-points/medieval-style-points/steel-modkin-points/p_126.html

Hinta ei ole paha.

[heikki]

[evgevin]

minä ajattelin saada noin 30 hyvää nuoliaihiota. siinä olisi nuolia ainakin vuodeksi

[jousipata]

poimin kolme vesaa, joista yksi jo katkesi oikoessani. pitää jostain löytää hyvä pusikko. tässä lähialueilla ovat raivanneet kaikki hyvät maan tasalle parin vuoden aikana, johki kauemmas mentävä etsimään.

[Santtu Risku]

Vesoja löytää yllättävän helposti. Hakkuuaukiot, voimalinjojen aluset ym ovat hyvia paikkoja hakea. Kannattaa ottaa mukaan kerralla vähintään 20 kpl, niin niistä saa sitten ehkä 10 nuolen ampumakuntoisen setin jolla osuu jonnekin. Vesoista aina karsiutuu suuri osa työstettäessä, loput koeammunnassa.

[evgevin]

Kyllä, niitä paikkoja löytyy oikein paljon, jos osaa katsoa. Alussa en osanut nähdä, mutta metsäkäynnin jälkeen oppisin löytämään paikkoja. Olen myös muutaman hyvän paikan bongannut ihan vahingossa. Huomasin myös sen, että kahden vuoden aikana olen oppinut katsomaan/näkemään metsän aivan eri tavalla.

[Simo Hankaniemi]

Preeriakisassa ammutaan neljän nuolen sarjoja, neljä on Pohjois-Amerikassa yleisin "pyhä luku", kuten Euroopassa on kolme. Muutama varanuoli on myös hyvä olla, sillä nuolen katoaminen tai rikkoutuminen on aina mahdollista. Taustana on ampumaverkko, mutta jos nuolen lento jää lyhyeksi, niin sitä haetaan sitten ruohikosta. Viime vuonna ei muistaakseni juurikaan nuolia kadonnut, mutta pelkkään tuuriin ei pidä luottaa.

Ja kannattaa muistaa, että leikkureilla ei ammuta. Ohi mennyt leikkuri lävistää taustan ja saattaa kadota. Pellossa on pienehköjä kiviä, joten leikkuri saattaa myös osua niihin ja hajota. Muutenkaan ei ollut tapana käyttää leikkureita muuta kuin tositarkoituksessa riistaan tai vihollisiin.

Kärki voi olla tavallinen ostettu taulukärki, hylsybluntti, puinen bluntti tai vaikka täysin kärjetön.

[jousipata]

[evgevin]

Viisi nuolta on valmis ja kaikki lentävät hyvin (tarkistettu kuralassa kaksi päivä sitten) Kuusi aihiota odottavat sulitusta. Tuo paju on kyllä hieno materiaali. Tatkoitus olisi tehdä vielä pituusnuolet ja olen valmiis american roundiin. ainiin, pitäis vielä tehdä uusi preeriajousi

Haluaisin lisätä värejä nuoliin. Mietin mikä olisi sopiva väritys. Onko ehdotuksia?

[Iivana]

Minä olen kanssa tehnyt pajusta reilu 20 vuotta sitten pari settiä nuolia. Kärkinä niissä oli kvartsisia poikkiteriä sekä lasista iskettyjä leikkureita.
Kevyt paju ainakin on, nykyisiin jousiini ehkäpä liian notkea.
Ruskeaa saävyä luonnonmukaisesti saat käytetystä kahvin "porohkasta", sillä kostealla mäskillä kun vetelee, niin tulee ruskeaa. Tietenkin pelkällä väkevällä kahvillakin saa. Toimii, kuten vesipetsi, eli pitää suojata sitten vielä jollain. Kahvilla on värjätty ennen rihvikon (kotipajassa tehty suustaladattava) tukkeja.

[Joel]

Voisit vahata ne, ja saisit samalla vedenkestävyyttä ja ulkonäköä.

[evgevin]

Notkeudesta olen samaa mieltä. Tarkistin spinet ja 20 aihiosta 9 ovat 40-paunaset ja 8 35-paunaset, loput vielä löysempiä. Tämä riittä minulle tässä vaiheessa, koska ammun 40-paunasella jousella.

[Juri]

Hyvän näköisiä nuolia!
Voisit vaikka vielä hinkata punajuurella, pakastemustikoilla (tähän vuodenaikaan) tai vaikka petsillä kärkiin väriä. Sitten öljyä tai vahaa päälle.
Minun suosikkini on puutarhahuonekaluihin tarkoitettu teak-öljy.

[jousipata]

nuohan ovat jo ostonuolten näköisiä ja parempia varmaan. ite taian jättää vesanuoliin kuorenkin pintaan osittain. kahvivärjäys kuulostaa hyvältä.

[Simo Hankaniemi]

Abon ajatukset menivät yleensä hiukan eri tavalla kuin nyky-primitiivin, koska näkökulma on toinen. Nuolivärien oli tarkoitus olla mahdollisimman räikeitä, voimakkaita. Väreillä ei naamioitu nuolia, vaan haluttiin tehdä niistä helposti erottuvia, että esim. biisoninajossa perässä tulevat nylkijät tunnistivat helposti, kuka oli ampunut minkäkin eläimen. Luonnosta saatavat värit eivät yleensä olleet kovinkaan voimakkaita ja niinpä käytettiin ostovärejä aina kun se oli mahdollista. Alkuperäisistä väreistä yleisin yhdistelmä oli punamulta ja musta (jauhettu puuhiili tai noki). Nämä sekoitettiin eläinliimaan tai rasvaan, joskus vain sylkeen.

Valkoisilta saatuja vesivärejä käytettiin yleisesti. Samoin pyykinvalkaisuainetta jolla saatiin sinistä väriä sekä nuolen etuosaan että taakse esim. jännesiteiden päälle. Värikkäitä pääsiäishöyhenen näköisiä höyheniä liitettiin sulituksen etu- ja/tai takaosan siteiden alle antamaan väriä. Myös sulitussulkia värjättiin esim. punaisiksi ja keltaisiksi.

Nykyoloissa nuolen värikkyys palvelee sen löytymistä. Moni nuoleni olisi jäänyt löytymättä, ellei sentti pari punaista vartta olisi pilkistänyt jostain sammalen raosta. Kerran olisin menettänyt yhden fasaanin, ellei pystyssä oleva punainen nuolenvarsi olisi paljastanut uhria heinikosta. Tietysti nuolet voi värjätä kahvinporoillakin, mutta silloin kannattaa olla isompi nippu varalla.

[Smirkelimies]

Emannuus innostui kerrankin jouskahommista kun kokeiltiin tässä joku aika sitten nuolten värjäystä mausteilla. Laitettiin mm. paprikajauhetta ja kurkumaa kuumaan öljyyn. Kurkumaväri oli ainut joka jotenkuten pysyi varsissa. Jos mausteväriä ei päällystä jollain, se suttaa. Kurkumalla sai aikaan heleän keltaisen värin, joka saattaisi auttaa nuolen löytämistä.