Jousi

[Simo Hankaniemi]

Preeriajousiammunta

1. Martti Auer 3 p.
2. Simo Hankaniemi 2
3. Mara Anttila 1
- Ilja Koivisto 1
- Mika Toivanen 1
- Evgeny Vinokurov 1
4. Janne Kalliola -
- Ari Laakso-
- Tuomo Reiniaho -
- Mikke Reinikainen -
- Hannu Rönkä -

Kilpailussa ammuttiin saapasta 40 m etäisyydeltä lyhytjousilla ja vesanuolilla. Neljän nuolen sarjoja ammuttiin 10.

Olen netitse pyrkinyt selvittämään, onko missään muualla maailmassa tähän verrattavaa preeriajousiammuntakilpailua, jonka olisi järjestänyt rekisteröity primitiivijousiammuntaseura. Tällaista tietoa ei toistaiseksi ole löytynyt, joten tätä meidän kilpailuamme voi siis pitää preeriajousiammunnan maailmanmestaruuskisana. Onnittelut vielä maailmanmestari Auerille!

[Simo Hankaniemi]

American Round

1. Rauno Huikari 436
2. Tuomo Reiniaho 366
3. Juha Menna 307
4. Ilja Koivisto 287
5. Ilkka Rantala 280
- Ari Rantala 280
6. Mathias Smeds 257
7. Jouni Isotalo 249
- Toni Patovirta 249
8. Peter Hindsberg 225
9. Mara Anttila 208
10. Tapani Packalén 206
11. Martti Auer 174
12. Simo Hankaniemi 169
13. Heikki Mäkinen 168
14. Katja Vatjunen 151
15. Mika Toivanen 130
- Peter Niemi 130
16. Ari Laakso 127
17. Hannu Väliahdet 41
18. Emilia Packalén 22

Kilpailussa ammuttiin normaaliin 122 cm FITA-tauluun 60, 50 ja 40 jaardin matkoilta yhteensä 90 laukausta. Maksimipistemäärä olisi siten 810. Tässä kilpailussa on sen kulta-aikana vuosisata sitten pidetty "hyvän tuloksen" rajana 500 pistettä.

[Simo Hankaniemi]

Pituusammunta

1. Emil Lindfors 271 m
2. Mikke Reinikainen 269
3. Tuomo Reiniaho 264
4. Simo Hankaniemi 239
5. Ari Laakso 231
6. Juha Menna 218
7. Hannu Väliahdet 214
8. Tapani Packalén 206
9. Toni Patovirta 202
10. Heikki Mäkinen 201
11. Jouni Isotalo 160
12. Emilia Packalén 116

Kaikilta ei saatu tulosta, mm. Rantaloiden tiedot näköjään puuttuvat. Kilpailussa olisi kannattanut ottaa vain kaksi tai kolme kierrosta, minkä jälkeen tulosten mittaus. Lainanuolilla ampuvat kokeilijat olisivat tämän jälkeen voineet jatkaa ampumista. Nyt mittaus venyi ja useimmat poistuivat ennen sitä, itsekään en jaksanut raskaan päivän jälkeen edes olla mittauksessa mukana. Tästä täytyy ottaa opiksi ensi kerralla.

[Tuomo]

On kyllä hyviä tuloksia! Keli oli erinomainen, eikä tuulikaan haitannut niin paljon kisaa kuin pelkäsin. American Roundissa Rane teki uuden kisaennätyksen, vanha oli Jarkon nimissä, 430. Muutenkin näyttäisi siltä, että AR:n tulosten keskiarvo on korkein, mitä viiden vuoden aikana on ollut. Juha ampui hienon tuloksen, heti ekalla kerralla 300-kerhoon - itse pääsin yli 300 pisteen vasta nyt viidennellä yrittämällä... Kumpi Rantaloista muuten ampui enemmän keltaisia tai osumia, sillä se "parempi" luulisi löytyvän?!

Pituusammunnassa taisi tulla reilusti uusia 200 metriä ylittäneitä. Itse tein oman ennätyksen mutta silti hieman petyin, parempaa odotin. Vanhat pituusmmuntajouset ampuivat täsmälleen samalla tavalla kuin aiemminkin, 220-240 metriä ja uudella jousella sitten tuon parhaimman tuloksen. Siitä taisi tulla sittenkin vähän liian raskastekoinen ja pitkä. Mutta viritetään sitä ja uudet nuolet, niin kiva nähdä mihin sillä yltää Kuralassa elokuussa (kai sielläkin ammutaan pituutta!?). Settiä tuo uusi jousi tosin on ottanut jo sen verran, että eipä se siitä taida enää luultavasti paremmaksi tulla. Ja mitäpä olisi pituusamuntakisa ilman välinerikkoja - yksi jousi ja jokunen nuoli taisi hajota - ei siis itseltäni.

Laittakaahan vielä pituusammuntajousten ja nuolten tietoja! Itse ammuin bambu-bulletwood-jousella, paunoja noin 60, noin 21 tuuman vedolla. Pisimmälle lentänyt nuoli oli 380 graanin (25 grammaa) painoinen bulletwood-pituusammuntanuoli, itse asiassa painavin pituusammuntanuoleni. Kevyimmät nuolet, n. 220 graania (n. 15 grammaa) lensivät 10-30 metriä vähemmän. On se vaan jännä juttu! Nuo kevyemmät eivät lentäneet mitenkään nätisti, joten ehkä siinä syy - pitää spinettää ne vielä.

[Ari Rantala]

[heikki]

[Simo Hankaniemi]

[Martti Auer]

Joo, kiitos vain onnitteluista vielä kertaalleen, olihan se aikakin Kuralan saada itselleen maailmanmestaruuskilpailut, onkohan Kurala pitänyt jo 20 vuotta jousiammuntakilpailuja, sitähän voisi mainostaa muuallakin että Kuralassa pidetään vuosittain maailmanmestaruuskilpailut, kuten mm. Turun Sanomiin, niin saadaan lehtireportterit paikalle sekä hyvässä lykyssä kutsun linnanjuhliin, kuuleman mukaan vuosittaiset maailmanmestarit saavat aina kutsun linnanjuhliin.

Preeriajousikilpailut olivat kuitenkin jännät, eikä se ollut helppoa, tusinan verran osallistujia ampui 40 laukausta jokainen, eikä osumia tullut paljon. Jännitystä jatkui loppuun asti ja kilpailu ratkesi vasta viimeisellä kierroksella.

Siitä sai kyllä hyvän mielen kun osui saappaaseen.

Kuitenkin paukkuja ei ilmeisesti riittänyt enää osaltani Amerikan Roundiin, olin jo voittanut puolet päivästä, niin Amerikan Roundin kohdalla oli osaltani vähän sellainen hällä väliä fiilis, pitäisi varmaan keskittyä jatkossa yhteen kisaan kerralla tai preeriajousiammuntakilpailun voisi siirtää Amerikan Roundin jälkeen tai ehkä jopa seuraavaksi päiväksi - se on aika kovaa ottaa Amerikan Round preeriajousiammuntakilpailun jälkeen, niinkin kovan suorituksen saavuttaneena.

Nuoletkaan eivät olleet kohdallaan Amerikan roundiin, eri painoisia ja eri spinetyksellä, kun uudet nuolen varret eivät olleet vielä ehtineet tulemaan, siitä soitettiin vasta tänään, vaikka tilaus oli kuukausi sitten, niin sai kilpailla vähän viraabelivehkeillä, mutta näin tällä kertaa.

Täytyy laittaa ensivuonna tuo 500 pisteen raja rikki Amerikan Roundissa, voitin sen viimevuonna, 333 pisteellä pienessä sivutuulessa. Lupailin tuossa Reinikaisellekin jo että elokuussa menee osaltani 300 m raja rikki pituusampumakilpailussa, pakkohan se on Reinikainen uhkasi muuten halia, vai oliko se päinvastoin?

[jousipata]

sukunimeni viimeinen kirjain on -t eli väliahdet.

[Juri]

Onko torilla juhlat Auerin kunniaksi, vai menikö se maailmanmestaruus kuitenkin Ruotsiin?
Onneksi olkoon joka tapauksessa!!!

[Simo Hankaniemi]

[Simo Hankaniemi]

Ruotsiin meni maailmanmestaruus. Taisi olla kosto jääkiekkomestaruuden menetyksestä. Mutta ensi vuonna uusi yritys. Olin itsekin vähän soitellen sodassa, sillä en ollut koeampunut uusia nuolia ja valikoinut kilpailusettiä. En myöskään ollut ampunut juuri lainkaan tuolla preeriajousella tämän vuoden puolella. Ja tietenkään saappaan ampumista neljästä kympistä ei tullut edes kokeilluksi etukäteen.

Mutta kilpailu oli minustakin sopivan jännittävä ja se ratkesi vasta kun ammuin viimeisellä kierroksella kaksi viimeistä nuoltani. Sikäli tämä kisa eroaa kaikista muista, kun yleensä tietää jo alussa, että onko edellytyksiä parhaille sijoille vai ei. Osuminen saappaaseen tuntui tosiaan yllättävän makealta, melkein kuin onnistuneelta riistalaukaukselta. Eli maalin vaikeudessa ja harvoissa osumissa on näköjään omat hyvät puolensa.

[Martti Auer]

Ei kyllä se Suomeen tuli se maailmanmestaruus.

[Martti Auer]

Joka toista väittää on sama jos laittaisi päänsä pölkylle.

[Martti Auer]

Simon ruotsalaisuudesta en ole kyllä niin varma, sillä on aika pitkälle ruotsalainen tyyli, kaikessa mitä tämä tekee, leväperäinen ja ei saa mitään aikaan.

[Juri]

Hyvä Suomi!!!

[jousipata]

hyvin meni kisat kun löysin kuuluisan paikan. se oli tavoitteeni kisoille. kaikki muu oli vain extraa. pituusnuolia sain muutaman lainaksi Mikeltä ja se yksi oma lensi myös kohtalaisesti. olivat vain liian pehmeitä eli löysiä mun 60 paunaiselle saarnilonkkarille. lisäksi lonkkarissa oli ja on isot terskat päissä ja paksut lavat. se onkin enemmän voimajousi, ei niinkään pikajousi. sotanuolta nakkaisi suhteessa paremmin kuin nuita keveitä pituusammuntanuolia.

jos seuraaviin pituuskisoihin koittaisi tehdä lyhyen pikajousen ohuilla lavoilla ja paremmat nuoletkin kuin mitä nyt oli, saattaisi yrittää omaa ennätystä jopa parantaa. sentään kahdensadan kerhoon jo pääsin ja moni muukin uutena näemmä. onnea kaikille osallistujille! pituustuloksista puuttuu aika monia, mm. preeria-ammunnan tuore maailmanmestari ym. muita kovia jousimiehiä. jäätiin sinne ammuskelemaan vielä aika pitkään kun muut olivat jo lähteneet.

seuraavana päivänä eli su, ammuskelin myös museon pihassa muutaman kymmentä laukausta tauluihin ja kokeilin sitä museon upeaa atlatlia heitellä n. kolmisenkymmentä kertaa tauluun. silläkin alkoi jo osumaan sinnepäin ja sai tehoa taakse heittoon julmasti. se atlatlin nuoli oli aika pitkä, varmaan likemmäs 190 cm, vipuvarsi oli ehkä n. 40 cm ja tarkoitettu enemmän tarkkuuteen ja metsästykseen kuin pituusammuntaan. nyt on selkeämpi kuva millaisia atlatleja haluan itselleni tehdä jossain välissä. upea juttu koko tuollainen museopiha ja rakennukset ja erityisesti museon ummehtunutta toimintaa elähdyttävä knuutinpoikein jousi- ja perinneasekilpailut yleensäkin. luulisi, ettei olisi kenelläkään varaa moitiskella muutamasta kaljatölkistä. joillakin on vain pipo kireällä ja vittumainen luonne lisäksi, eikä muuta osata kuin valittaa.

[patis]

Tässä vielä video voittajan mallisuorituksesta.

http://patis.1g.fi/kuvat/archery/American+Round++Kurala.wmv

[Rakonczay]

Kiitos videosta. Selkäpuolelta näyttää ihan hyvältä. Täytyy myöntää että oli kyllä lähes täydellinen suoritus meikäläiselle. Oma enkka parani noin 100 pistettä.