Jousi

[Juha]

Moi.

Miten kotipihlaja eroaa laadultaan esim alla esitettyihin pihlajalajeihin? Olenko käsittänyt oikein että juurikin kotipihlajasta pääosin foorumilaisetkin veitelee jousiaan, vai hankitteko esim amerikanpihlajaa?

Mulla on olettamus että kotipihlajasta saa kyllä hyvän jousen jos muuten ylipäänsä osaa jousia tehdä, olenko oikeassa?

Nimittäin oon hankkinut parikymmentä runkoa kotipihlajaa joista ois nyt tarkoitus opetella juurta jaksaen pihlajajousen tekoa.

Pihlajalejeja:

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena neljä pihlajalajia. Ylivoimaisesti yleisin on koko maassa menestyvä kotipihlaja (Sorbus aucuparia), jota useimmiten kutsutaan yksinkertaisesti pihlajaksi. Sen luontainen levinneisyysalue käsittää lähes koko Euroopan. Ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia, aikaisemmalta nimeltään Sorbus suecica) on levinnyt Turun saaristoon, Ahvenanmaalle, Etelä-Ruotsiin ja läntiseen Baltiaan. Suomenpihlaja (Sorbus hybrida, aikaisemmin Sorbus fennica) kasvaa luonnonvaraisena Lounais-Suomessa,[1] Kaakkois-Ruotsissa sekä Etelä- ja Keski-Norjassa.

[pyssymies]

[heikki]

[jkekoni]

Käsitääkseni Suomenpihlaja ja Ruotsinpihlaja ovat lähempänä orapihlajaa kuin kotipihlajaa eli siis tiukkaa ja painavaa puuta. Kokemusta ei noista ole.

[Juha]

[quote="pyssymies"]

[Juha]

Jotku oli maininnut että puun kaarnasta voisi jo päätellä onko puu kierteellä vai ei. En nyt heti bongannut mistäs sen näkeepi, tuijottelin epäluuloisesti tota mun itteni hampstraamaa kepukkakasaa...ettei vaan kaikki olisi kieroonkasvaneita tapauksia

No mutta, noista kepeistä nyt on päät liimattu ja ajattelin kuoria noita nyt valmiiksi, kokeilin isoisän vanhaa ja erittäin tylsää käsikirvestä kuorintahommiin ja se paljastui aivan loistopeliksi tohon hommaan, kuva liitteenä. Työkalu on sopivan raskas eli ei tarvi kun pikaksen painauttaa ja liu-utella rungolla niin tuore kuori lähtee ku mummolta sukat. Yhtään naarmua tai muutakaan missiä ei tossa sattunut, täysin silee pinta.

[heikki]

Hyvän näköinen pihlajapino! Tuossa pilalle menneessä ongelma kulminoitui isoon oksaan, joka lisäsi halkaisun kiertymää. Jotenkin pitäisi osata katsoa, missä asennossa halkaisun aloittaa, jotta se sitten menisi oksan ohi juuri sopivalla kierteellä.

Silläkin uhalla että Juri lakkaa mua tervehtimästä väitän, että noin ohkaiselle tavaralle vannesaha olisi hyvä ellei jopa paras halkaisukonsti. Itse käyttelen sellaisen puuttuessa aika surutta käsisirkkeliä, jolla vetäisen parin sentin syvyisen roilon ohjaamaan halkeamista. Viimeksi tosin vetelin moottorisahalla ihan surutta läpi asti...

Voi olla, että näkemykseni jalostuu, kunhan ensin poikkaisen pari hyvää, syyt rikkoen halkaistua pihlajaa tilleripuussa.

Enkä muuten minäkään näe hyväkasvuisen ja terveen pihlajan kuoresta että onko siinä kierrettä ja jos on niin mihin suuntaan ja kuinka paljon.

[pyssymies]

Luulen, että noissa on joku suorasyinenkin. Halkaisemalla (kiiloilla ja kirveellä) se selviää.

Älä missään tapauksessa jätä pyöreänä ja kuorittuna kuivamaan mitään tarvepuuta! Älä ainakaan jousipuuta.

Joo, kuoren uurteista näkee kierteisyyden aika hyvin, mutta esim. piirtopiikillä saat sen selville vielä varmemmin.

[Juha]

Kiitti äijät. Mäkin tossa illalla foorumia kahlaillessani hokasin Jurin kirjoituksen jossa sanottiin noista oksakohdista halkaisussa. Jep, lisäksi katoin ton feilanneen kepin kohdalla vaan että mistä tulee jousen selkä, mut en huomiooinut isohkon oksan vaikutusta itse halkaisuun.

No...pistän paremmaksi ton halkaisutyökalun kohdalla, mulla on teollisuussirkkeli tod näk tuun käyttään sitä jos aika loppuu muuten kesken noiden halkasujn yms kanssa.Tääkin on barbaarinen metodia, mutta määhän oon barbaari.

Pyssymies: etkö laittasi halkomatonta runkoa kuivumaan kuorettomana ollenkaan? Itse oon tehnyt niin että oon liimannu päät ja jättänyt noin 20cm kuorta molempiin päihin. Tuolla tavalla kärsi kuivattaa huoneenlämmössä eikä halkeillut yhtään. en sit tiiä kuivuuko puu liian nopeasti ja siittä aiheutuu sitten jotain mitä en näe.

[pyssymies]

Joo, siis jos jättää kuorta päihin ja ehkäpä vyöksi muuallekin, asia on oo koo. Mutta miksi jättää jousipuu halkaisematta? Kuivana se on kumminkin vaikeampaa. Ja halkaistu kuivaa tasan puolet nopeammin.

Jos meinaat käyttää sirkkeliä halkaisuun, suosittelen kuitenkin ensin tarkastamaan syykulun piirtopiikillä tai muulla terävällä piikillä.

[Juha]

[heikki]

[pyssymies]

Milloin puut on kaadettu?

[Juha]

Pahan pistit. En oo varma, uskoisin että noin reipas kuukausi sitten. sain keräysluvan kaupungin puistohakkuista vastaavalta henkilöltä. ovat kaataneet metsää tässä kevään kuluessa taajama alueelta.

[Juri]

Tuota niin. Jos pöllin kuorii mutta jättää halkaisematta, niin puu kuivuu ja kutistuu pelkästään pinnalta. Tällöin käy juuri niin kuin Heikki sanoi, pintalustot kiristyvät sisempien ympärille ja napsahtavat halki. Pintalustot kutistuvat suhteessa enemmän, koska ne ovat pinta-alaltaan sisempiä huomattavasti suuremmat.
Halkaistussa pöllissä halkeamisvaara on huomattavasti pienempi, koska pintalustot pääsevät kutistumaan rauhassa. Ne ovat sivuilta auki.
Tasaiseksi leikattu halkaisupinta muuttuu aina kuivuessaan kuperaksi, lautatavarakin vääntää aina itseään kuivuessaan kaarelle.
Halkaistu pölli pääsee myös kuivumaan tasaisemmin joka puolelta, tämäkin vähentää halkeilua.
Koska puu kuivuu nopeammin pinnalta kuin sisältä, kuivattamista ei pidä tehdä liian nopeasti.

Sahalla halkaisu saattaa olla nopeampaa kuin kiiloilla (välineistä riippuen), mutta työn määrä on usein loppujen lopuksi paljon suurempi. Ei nimittäin ole kovin helppoa alkaa etsimään ja kaivelemaan että mites ne syyt siellä ihan oikeasti menevätkään? Olen useammin kuin kerran joutunut katselemaan pettyneitä ilmeitä kun siitä niiin suoran näköisestä hienosta pitkästä staavista ei irtoakaan kuin kierteinen lastenjousi. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää!

[pyssymies]

[Juha]

Tossa oiskin nyt kiila pari ja kunnon paukutin...vielä kun saan lauantaina säädyllisen höyläpenkin jonka huusin huuto.netistä niin alkas olla jotkut puitteet taas tehdä kesämökillä näitä jousihommiakin. Kunhan nyt ensin rakennan sadekatoksen jossa voi tehdä jotain, vettä näyttää riittävän taivaan täydeltä. Tilojen puute tässä on aina se paskamaisin juttu, mut tänäkesänä ei tarvi enää kuitenkan ihan tuvan pöydänreunaa vasten jousta vääntää.

Opetellaan se halkasu, pari keppiä oon jo kiskonut halki, aina niistä jotain uutta oppii.

[jousipata]

mulla on kuivumassa huoneenlämmössä nyt muutamia pihlajastaaveja, jotka Heikki on jo halkaissut ja itse kuorin ihan tuoreeltaan tylsällä lapinleukulla ts. puukolla. sitten on yks rutikuiva jalavastaavi, jonka kuorimiseksi sen kuori pitäisi kastella, ei muuten irtoa se kuiva kuori.

annan kuivuessaan niiden pihlajien olla kirjahyllyssä ja kattoo kuinka kieroja tullee eli tulleeko jousipuita. muottia sellaisille ei ole ja hankala saada kerrostalokämppään järjestymään muottia. pikkuisen olen vain tukenut steiviä kun olen hokannut, että staavi on lähdössä vääntymään johonkin suuntaan, niin vastaan sen vääntymäsuuntaa

[Juri]

Juu, nopeita sahapelejä alkaa kaivata silloin kun sattuu olemaan iso kasa puuta mutta vähän aikaa. Varsinaisen työn siirtää silloin myöhemmäksi kun puu on jo kuivaa ja työläämpää työstää. Puun kierteisyys ei poistu sahaamalla.
Kiiloilla halkaistessa ne varsinaiset jousiaihiot erotellaan saunapuista saman tien. Kierteet ja sivuvänkyrätkin tulevat välittömästi esille, tälläiset kapulat pystyy sitten ajoissa laittamaan muottiin kuivumaan ja oikenemaan. Itse halkaisu on minusta kevyttä ja suht. nopeaa hommaa, eniten aikaa menee halkaisukohtien suunnitteluun. Palkinnoksi urakasta saa työstövalmiita staaveja joista jousen teko on mukava aloittaa, kaikki puun jousiominaisuudet ovat jo selvästi näkyvillä.
Pihlajaa on sentään helppo kuivata, ja kuorenkin voi ottaa pois saman tien.

[Juha]

Mites Juri muuten kun halkaiset puuta, kiinnitätkö puun ensin tukevasti paikoilleen jotenkin ettei pääsä halkaistaessa pyörimään yms?

Itsehän kokeilin tyyliin maata vasten ja eihän se tiety kovin tukeva pinta ole kun pamauttaa pätkäyttää puunhalontakiilaa....

Eli tollaisia onnistumisen edellytyksiä varmaan parantaa jos sen puun saa napakasti kiinni johonkin niin etei pyöri halkaisun aikana. Sitten tietenkin se etukäteismiettiminen että mistä suunnasta ja kuinka oksat yms vaikuttavat lopputuokseen....

[Juri]

Annan pöllin lojua maassa ja asetan toisen pään jotain kiveä, puuta tai seinää vasten jos sellainen löytyy, useimmiten vaan seison päällä. Aloitan kapeateräisellä halpiskirveellä tai vesurilla, jonka lyön moskalla sisään. Kun halkeama on saanut alkunsa, niin lisään sivuille kiiloja vuorotellen kummallekin puolelle. Joskus täytyy vähän ohjailla jonkun taltan tai vastaavan avulla.
Tärkeää on että antaa puun välillä natista ja avautua rauhassa, näin halkeama ohjautuu suoraan syiden mukaan. Muuten voi käydä kuten kiskoessa teippiä irti liian nopeasti, liialla voimalla ja vauhdilla halkeama pyrkii ulos lyhintä tietä.

[pyssymies]

[Juha]

No niin. Olisi munkin youtubesta kannattanut kattoo toi aloitus....sitä taas kuvitteli et se pitää tehdä jotenkin erikoisesti...ennenkin saunapuita kirveellä halkonut. Koitin nimittäin aloittaa sen halkomisen puun pitkältä sivulta, en siis puun pyöreästä läpileikatusta päästä. Näyttää olevan että pitää kikkailla joka asian kanssa Koistinen tyyliin ennen kuin homma alkaa toimia

[Juri]

Joskus tuokin tekniikka on hyvä, paljon hankalampaa kuitenkin.
Eli jos onnistumisprosentti näyttää hankalista oksienpaikoista tai muista syistä huonolta ja puu on ohkainen, niin halkomisen voi myös aloittaa pitkältä sivulta pöllin keskeltä. Ensin yksi kapea ja terävä kiila sisään, sitten toinen vastakkaiselle puolelle.
Tästä on sellainen hyöty että kahvan alue pysyy varmasti paksumpana. Jos halkeama lähtee juoksemaan ulospäin, niin siitä ei ole välttämättä haittaa jousen kärjissä.

Jos halkaistuista puolikkaita täytyy lohkoa vielä neljänneksiin, niin kannattaa laittaa halottu puoli maata vasten makuulle ja halkoa pituussuuntaan kuoren puolelta kohti sydäntä. Tämä ei yleensä mene niin helposti kuin puolittaminen, halkeamaa voi joutua ohjailemaan. Jos suoraan reitillä on iso oksanreikä, niin on parasta aloittaa siitä lyömällä se keskeltä halki kapealla ja terävällä terällä.

[Juha]

Roger! Ei muuta ku kokeelemaan taas.

[heikki]

[Juha]

Mullakin kyllä ois hivelevästi toi moottorisaha ja teollisuussirkkelikin....
No juu...