Jousi

[J Menna]

Nyt tiedossa todellista kädenväntöä ja kinaamista. Ihan mahdoton hakea totuutta tässä, mutta kuitenkin haetaan. Samaan tyyliin kuin olihan Kirka kaikista paras laulaja ikinä, koskaan, missään... Ja muut olivat huonompia.

Eli, mikä on mielestäsi paras jousipuu? (Suomessa kasvava)

Unohdetaan yhdsitelmäjouset eli jouset joissa on kahta tai useampaa puuta yhdessä. Menee liian monimuotoiseksi.
Tuontilankut myös jätetään kisasta pois.

Eli paras yksipuinen jousi jänteillä tai ilman. Suomen maastosta löytyvä.
Lyhyenä tai pitkänä. Millä profiililla tahansa ja rekurveilla tahi ilman.

Totta Mooses painaa puntarissa just se tietty yksilö, eli just se sinun käsiin sattunut kapula.
Eli on mahdollista että olet tehnyt 8 aika hyvää jousta vaikkapa saarnesta, mutta sitten on yksi megahyvä vaikka tuomipihljasta ja kaikki muut kokeillut tuomipihlajat ovat epäonnistuneita. Puntaroi siis tarkaan mikä on se "the paras jousipuu".

Perustelut mukaan myös. Työstettävyys, varmuus, helppous, kestävyys, toimivuus...
Mitä useampaa puulajia olet kokeillut sitä luotettavampaa tietoa tässä ynnäillään.

Esimerkiksi omat kokemukseni Kumpulaisen Tuukan suitsuttamista: syreenista ja tuomipihlajasta ovat toistaiseksi huonot. Tai ei huonot, mutta todelliset onnistumiset odottavat yhä. Puuna tuntuvat todella lupaavilta, mutta joka aihiossa on ollut joitain puutteita ja "the" jousi on jäänyt syntymättä. Ihan kelvollisia kumminkin.

Itse rankkaan varmuudessaan, työstöhelppoudessaan, vähäisessä kierteisyydessään ja jänneselällä tai ilman; Saarnen ykköseksi.
Itse kaadettu saarni on paras. Piste. Muut ovat väärässä.

1. SAARNI !!!

Tietysti tähänastisista kokeiluista paras. Ei se aina ole hyvä, eikä puutteeton, mutta siitä tulee aina tulosta. Varmin.

Olen tehnyt jousen seuraavista puista:
Saarni (monta), marjakuusi (2), tammi(1), pihlaja (2), tuomipihlaja (2), kataja (4-?), syreeni(3), kriikuna (1), luumupuu(1), omenapuu(1), vaahtera(2) ja joitain muita häröjä kokeiluja...

Jos joku foorumin moderaattori heppu osaisi tehdä sellaisen prosentuaalisen äänestys systeemin niin olisi kiva.

[M.Reinikainen]

Yksi oleelsimmista puutuu! Meinaan JALAVA!!!

[Santtu Risku]

Syreeni on paras tähän asti koettamistani.

[pyssymies]

Tuomipihlaja on älyttömän hyvä, mutta viheliäinen työstää, kun syyt venkoilee sinne ja tänne. Mulla on pystyvarastossa suorasistä syreeniä, se voi olla hyvää, en ole vielä kokeillut, mutta näistä peruspuista pihlaja on hyvä, kun on oikea yksilö: pihlajaa on helppo saada, suorasyistä pihlajaa on suht. helppo löytää, ongelmaton kuivattava ja helppoa työstää. Kynäjalava on myös oo koo, mutta jännitteitä on vähän joka suuntaan. Tuomea en ole vielä koettanut.

[J Menna]

Just näin.
Neljä kirjoittajaa ja jo neljä eri mielipidettä.

Tuolla äänestyksen puolella perusvaihtoehtolimitti valikoimassa oli kymmenen, eli laitoin vain mitä ekana kaaliin juolahti ja kymmenes oli se "joku muu".

Puitahan piisaa, Suomalaisiakin, aika monta kymmentä...

[jousipata]

no pannaan kataja. ei se pieni riukukitukasvuinen joita lapsena jousentapaisiksi tehtiin, vaan iso ja jyhkeä nuori ja jämäkän sitkeä pylväsmallinen isohko kataja. syy: ensimmäinen koskaan tekemäni luonnonmateriaalijousi. enkä ymmärtänyt tehdä vastakäyrää, vaan tuoreeltaan surutta myötäkäyränä pyykkinaru jänteenä ampuilemaan ja kuorikin osittain päällä, saattoi olla marjojakin jossain mukana.

[Joel]

Vastaan vaahtera, mutta ensimmäisessä "oikeassa" ja onnistuneessa katajajousessa (ensimmäinen postaamani jousi tänne foorumeille, kokopuinen katajajousi) oli onnistumisen ja näennäisen osaamisen riemu niin sanoinkuvaamaton, että missään sen jälkeen työstämässäni jousessa ei ole sitä samalla tavalla ollut.

Vaahtera, koska kokemuksieni perusteella parempaa kuin toinen suht yleinen puulaji, pihjala (sellanen kutina vaan jäänyt). Löytyy vähän harvaksemmin kuin pihlaja, mutta toisaalta helpompi työstää (mielestäni). Pihlajaa löytyy helpommin suorana, mutta vaahteraa vähäoksaisempana.

[Tuomo]

Jos "paras" ajatellaan siten, että olisi lähes rajattomasti ko. materiaalia käytössä, sanoisin ehkä, että vuorijalava. Valitettavasti itselläni ei ole siitä kokemuksia mutta kuulemieni ja näkemieni kokemusten perusteella lienee erinomainen jousipuu. Lisänä on, että runkoa saa pienenä ja suurena, taitaa useimmiten olla suoraa ja oksatonta, voi tehdä kapeaa ja leveää ja niin edelleen. Sitä kun jostain vain saisi.

Mutta jos omasta hyllystä pitäisi valita, niin tuomipihlaja. Useimmiten melko suoraa, oksatonta, kestää mitä vain. Kierteisyys vaikeuttaa vain työstöä, mielestäni siitä ei muuta haittaa ole.

Syreeniä on paljon odottamassa parempia aikoja, se on vain niin "luonteikasta" puuta, en ole vielä raaskinut sijoittaa kallisarvoisia työtunteja syreeniin. Useampia puolivalmiita ja lyhyehköjä syreenijousia odottaa viimeistelyä mutta tällä hetkellä pitemmät jouset vievät vielä voiton. Syreenissä on mutkaa ja oksaa ja kierteisyyttä ja ties mitä. Tolkuttoman kovaa.

Sellaisena yleispuuna, jos pitäisi ihan tyhjästä aloittaa, niin sanoisin, että pihlaja. Syinä jo täällä mainitut, kuten saatavuus, suoruus, työstettävyys ja niin edelleen.

Mutta jos yksi pitäisi valita, niin tuomipihlaja!

[Martti Auer]

Jos käyttäisin kriteereinä saatavuutta, työstettävyyttä, varmuutta, kestävyyttä ja toimivuutta.

Niin, marjakuusi on Suomen oloissa pahvia, tosin yksi oli joka oli elastinen kuin mikä.

Luonnontammi pelittää, ihan kohtuullinen.

Kataja on aika arvaamaton, tämä voi katkeilla selittämättömistä syistä.

Tuukka sanoi syreenistä että 999 syreenistä vain yksi voi pelittää hyvänä jousipuuna ja sen täytyy olla erityisesti tietynlainen.

Saarni ottaa ehkä hiukan liian helposti settiä, eivätkä nämä kaikki pelitä.

Luumupuu on hyvä, ehkä vaikeasti työstettävä.

Kirsikka voi ehkä palvella hyvin käyttäjäänsä jos tästä pitää.

Jos nyt ihan sellaisen puoleen, jolla on hyvä keskiarvo kaikessa suhteessa.

Niin, ehdottomasti vaahtera ja vieläpä ehkä varjossa kasvanut vaahtera.

Varjovaahtera.

Mahdollisimman kestävä, saa aika hyväluokkaisena puuna, nämä kaikki toimivat, varma peli, voi olla ehkä hiukan kovaa työstää.

Vaahterassa ei ole myöskään niin vuosirenkaiden paksuudella väliä, niinkuin saarnessa, vaahterassa kevätkasvu ei ole hötöä, vaan jos on kapeammatkin vuosirenkaat niin voi tehdä siitä sitkaamman, kestää hyvin myös kosteita olosuhteita, joka soveltuu kaikista parhaiten ja aivan mainiosti Suomen olosuhteisiin.

Oksakohtia kannattaa kuitenkin välttää, jos on joitakin merkittävämpiä oksankohtia, niin voi niistä pettää.

Ei puristusmurtumia, ei settiä, oikealla tavalla kuivattuna, jne.

Ikäheimo valitti, että vaahterasta on puhuttu aivan liian vähän, jos nimeksikään Bowyers Biblessä.

Näiden teoria, Bowyers Biblessä, myös lankkujousista ja niiden mahdollisesta kestävyydestä perustuu pelkästään johonkin lankkuvaahterasta tehtyyn jouseen, joka pelittää edelleenkin luotettavasti, tosin siitä on vain yksi kuva ja joku kuvateksti.

Tietysti se pelittää koska se on vaahteraa, ei sen takia että lankusta jos ehkä sittenkin...

Koska höyrystys heikentää aina puun kestävyyttä. Niin tuolla uunikuivausmetetelmällä jolla puita kuivataan aina nopeasti, niin ainakin oman teoriani mukaan. Se puun sisällä oleva neste höyrystyy uunikuivauksessa, niin se on todennäköisesti se pahin tekijä mikä tekee lankusta sekundaa.

Mutta vaahtera vaikuttaisi kestävän senkin.

1. Vaahtera

[M.Reinikainen]

Itse puollan myös vaahterän ominaisuuksia erinomaisena jousena. Oma kokemus kuudesta(neljä ehjää) jousta.

[Ilkka Seikku]

Aika paha kysymys..
Yksilöitä kun on hyviä vähän joka puissa. En kovin montaa suomalaista puulajia liene ohittanut tekemättä siitä jousta. Jousia on plakkarissa aika monta sataa jo, joten jonkilainen näkemys varmaan pitäisi olla..
Pihlaja on mielestäni mukavin työstää ja hyviä jousiakin siitä tuppaa tulemaan. Se on sellanen köyhän miehen marjakuusi kun siitä löytyy kahta tyystiin erilaista materiaalia; pintaa ja sydäntä. Nyt tässä viimisen puolen vuoden aikana on pihlajaa tullut käytettyä eniten jos ei lankkusaarneja lasketa. Suomalaista saarnia pystypuuna olen saanut haltuuni kaksi kertaa ja onhan se sellainen varma jousipuu, mutta olen niin tuhannen kyllästynyt koko saarniin, että ei oikein säväytä. Jos vuodessa muutaman kymmenen saarnijousta tekee ja samaa on jatkunut jo yli kymmenen vuotta, niin jotenkin sitä leipääntyy..tai jotain.
Ehkä sellanen lemppari on kuitenkin tuomipihlaja. Siitä kun saa aika ärhäköitä ja nopeita jousia vaikka paunoja ei paljoa oliskaan.
Lyhykäinen ja kapea tuomipihlaja jousi jänneselyksellä on huikean muikea vekotin.
Vaahterakaan ei huono ole.
Kataja on sellanen yksilöpuu. Jotkut on todella hyviä ja sopivia jousipuuksi, mutta joskus läskiosa on jopa hauras. Jänteillä selystettynä kataja on varsin pätevä kun vatsapuoli on kunnon sydänpuuta
Kirsikat, luumut, omenapuut, päärynäpuut sun muut on ihan ok, mutta en minä niitä silti parhaina pidä.

Kyllä se taitaa tuomipihlaja olla se paras. Suht tuoreena kun esityöstää vielä niin on helppo veisteltäväkin.
Juu on se tuomipihlaja.

[jkekoni]

Pihlajalla vain tuppaa se sydänpuu olemaan 1/3 halkaisijaltaan, joten tupaa yleensä jäämään sinne kahvanahan alle. Toisenlaistakin pihlajaa on, mutta harvassa.

Tietenkin pintapuun voi kaivella ohuemmaksi. Sekaputkiloisella puulla tätä vaan ei taida voida tehdä järkevällä vaivalla mitenkään. Myöskään 6cm paksusa staavissa ei puuta oikein riitä tähän hommaan.

Ja sitten pihlaja tupaa olemaan kierteisempää kuin muut suomalaiset puut.

[Ilkka Seikku]

[J Menna]

Erinomaista. Mielenkiintoisia analyysejä.

Tuolla on just niitä havaintoja joita itselänikin. Vaahtera joka on hyllyssä, ei ole kerännyt settiä oikeastaan ollenkaan. Tuomipihlaja - tuo ripeä jousipuu, kyllä, kyllä. Se hyvä yksilö ei ole vielä osunut kohdalleni. (yhdessä jänteetkin, mutta sitä puristusmurtumien määrää... susi yksilö.) Kataja, arvaamaton - toimi minullakin jännejousena hyvin.
Jalavaa ne en ole koettanut.
Saarnea kasvaa aika monessa paikassa, ainakin täälläpäin, ja sen näki muutama viikko sitten kauas kun siinä kellertää lehdet niin erilailla kuin muissa puissa.
saarni on kyllä sellainen "kurssipuu", että sen hiontapölyn hajuun voi kyllästyä...

Muistakaa käydä äänestysosiossa.

[Santtu Risku]

Pakko kai se on heittää eriävää argumenttia joukkoon. Pihlajasta saa kyllä jousen aikaan, mutta pitää sanoa että se on tähän mennessä huonoin puu mitä olen kokeillut, koivun jälkeen.
Haluttaisi joskus päästä veistelemään niitä etelän pihlajia joissa on vuosilustot vähän eri luokkaa kun täällä. Paksuin lusto mihin olen täällä törmännyt on varmaan jossain välillä 1,5mm-2mm. Melkein aina lähtee joku palkeenkieli jostain kohtaa lapaa. Decrownatessa on kyllä toiminut hyvin, mutta se on välillä vähän v-mäistä hommaa decrownata pihlajaa, kun ne lustot niinkin hyvin erottuu toisistaan.

[J Menna]

Pohjosen miehellä on tosiaan eri matskut...

[pyssymies]

[Simo Hankaniemi]

Paras Suomessa kasvava melko yleinen jousipuu on omenapuu. Ainoa ongelma on siinä, että riittävän suoraa tai oikealla tavalla käyrää on vaikea löytää, kun puita leikellään ja ne eivät saa kasvaa luonnollisesti.

Kakkoseksi laittaisin luumupuun. Kolmoseksi ehkä jalava. Tuomipihlajaa en ole kunnolla kokeillut vielä, olen tehnyt siitä vain muutaman lasten jousen. Syreeni on hieman kysymysmerkki. Tällä hetkellä minulla on hyvän tuntuinen syreenijousi, mutta kaksi ekaa katkesivat melko pian. Orapihlaja on todennäköisesti ihan huippu jousipuu, jos vain löytää riittävän ison ja oksattoman yksilön.

Saarni ja tammi ovat ihan hyviä. Ison vaahteran oksa on hyvä, kun siitä tekee luontaisesti vastakäyrän jousen. Tähän kiinnostukseni suomalaisiin puihin suunnilleen rajoittuukin. Mikä ei tarkoita, etteikö muistakin lajeista löytyisi hyviä jousipuita. Kaipaan kuitenkin jousipuulta hieman eksotiikkaa, joten esim. pihlaja tai tuomi jäävät sen vuoksi käyttämättä.