Jousi

[J Menna]

Tossahan toi äänestyskaavake onkin... ei vain voi laittaa näemmä montaa vaihtoehtoa...

Niinpä, onkohan nuo puutarhaojen ja puitojen puut "Suomalaisia" puita.....?

Kinataan siitäkin.

[J Menna]

Vaihtoehtoja jää nyt todella iso nippu osastoon "jokin muu".

Jos äänestät listasta puuttuvaa jousipuuta, niin voisi mainita että mikä se "joku muu" puu on.

Ja perkules meni nyt näköjään oman otsikon alle nuo "sääntöni", eli: ei tuontipuita, eikä kahden tai useamman puun yhdistelmäjousia äänestykseen. Tehdään niistä oma kinaus joskus. Variaatioiden määrä on siinä kategoriassa aika loputon...

Oujaeah!

[M.Reinikainen]

Vastaus on CANADA!!! Eiku anteeks korjaan JALAVA!!!!!!
Liikaa aata.

Jalavan ja saarnen kansa sitä on itse ehkä eniten nipertelty enkä ees osaa arvioida kumpaa enenmmän, mut aina se on mielestäni ollut mukavempi valinta.
Oma saldo jalavalla on yli nelisenkymmenta keppiä ja rapiat päälle.

[jousipata]

joku muu eli sanoisin lonkalta: lylymänty ja vetopuuna kenties vetokoivu. jos pitää olla suora puu, niin pihlaja ja myös jalopuista puistopuu jalava tai saarni. miksei marjakuusi jos löytyy semmoinen korkealla kasvanut ja oksaton suomesta, niinku esim. norjassa kuulemma on.

[J Menna]

Jousipata hitto, spekulaatiot vähemmälle. Mikä on jousipuiden Kirka sulle? Siis Beatles tai Motörhead, se paras.

Se kokemus parhaasta ja perusrtelut. Se puu josta onnistuu miltei aina vaikka tylsällä puukolla ja kierokin nuoli lentää sitten suoraan. Yksipuinen. Suomalainen. Se THE.

[heikki]

Pihlajalle meni minun ääneni. Perusteluina helpon saatavuuden ja työstettävyyden lisäksi se, että onnistuneimmat jouseni olen tehnyt siitä (eli kolme jokseenkin "täysosumaa").

Jalavan kanssa en ole oikein päässyt sinuiksi: settiä joka kepissä kohtuuttoman paljon

Pajassa juuri tekemäni marjakuusi onnistui kanssa aika hyvin ja tykästyin kyllä siihen, mutta kun ei sitä juuri missään kasva.

Jahka kokemusta karttuu lisää, niin mielipide saattaa muuttua. Tuomi on vahva ehdokas kärkeen.

[jousipata]

no pannaan se kataja sitten tännekin. se ensimmäinen. se lapsena tehty. se pelkällä tylsällä puukolla vuoltu. se pyykkinarujänteinen. se myötäkäyrä. nyt tekisin isommasta katajasta, puumaisesta, ottaisin vastakaaren käyryydestä hyödyn käyttöön.

[M.Reinikainen]

Ennen kuin heikki olet saanut ne jalavat tillerin MILTEIN kohillee tai JO valkmiiksi niin PAAHDA VATSA!!! Hymmästys on tattu.
Saarni ja jalava ovat miltein idettisen näköisiä välillä kun katsoo nuoria puita (steveinä) ilman kuorta, mutta käytökseltään täysin erillaisia.
Se tukki jonka minullekkin myit on jo poikinut kolme hyvää jousta ja vielä samasta aihiosta on kaksi aihiota jäljellä.
Valitettevasti kumpikin on hivenen sivukäyrälle päässyt pikku kosteus vaurion takija, mutta kyllä niistäkin vielä tomiva peli saadaan

Oma kokemus..
Vuorijalava: Kynäjalavaan lujempaaja. Halkaistaessa ylimääräiselle halkeilulle alttiimpi. Erittäin elastinen nuorena sekä vanhana puuna. Nuorempi yksilö nopeampi heittoinen?(noin 16-20 vuotinen) Lämpökäsittely ei ole välttömätön.

Kynäjalava: Erittäin elastinen ja pehmeä työstää. Pehmeä vetoinen, mutta myötäkäyristyy nopeasti. Lämpökäsittely vatsalle on miltein"Ehdoton toimenpide" Nopeus paranee ja jousen ryhti säilyy.

Valkojalava: Vain kaksi jousta tehtynä ja toinen poikki. Itse jousen yksilö suoritus oli enemmän kuin tyydyttävä. Useampia kokeiluja odotellessa...

[Simo Hankaniemi]

Voi olla, että jalava on paras, mutta olen tehnyt siitä vain muutaman jousen, joten ei pysty varmasti sanomaan omasta kokemuksesta. Ainakin jalava oli Euroopan kivikaudella se suosituin puu ennen marjakuusen yleistymistä.

Äänestin luumupuuta, koska olen kokenut sen jotenkin miellyttävimmäksi ja siitä on pelkästään hyviä kokemuksia. Ilman mitään lämpökäsittelyitä.

Mutta ehkä omenapuu on kuitenkin suosikkini suomalaisista puista. En heti muistanut omenapuuta.

[J Menna]

Aika tasaista äänestyksessä.
Tämä puoltaa sitä tosiasiaa (kuten ounastelinkin) että jos mieltyy johonkin puulajiin, tulee siitä tehtyä useita jousia ja näin onnistumisiakin siitä puuljista tulee mahdollisesti useampia.
Moni on tehnyt jousia kolmesta- viidestä eri puulajista ja tämä on lievä rajoite, kun olis hyvä testata ainakin yli kymmentä eri puulajia. Vielä niin että vaikka ne ekat menisi päin helevettiä niin jatkaisi paremman aihion etsimistä ja siitä taas sitten sinne päin.

Eli veikkaanpa että kun joku (minäkin) on löytänyt sen hyvän yksilön jostain puusta niin tapahtuu lievä jämähtäminen siihen puulajiin.
Sama koskee vielä jousityyppiä: (lyhyt/pitkä, profiilit, vastakäyryydet, etc...)
Jousen tekeminen ja jonkinlaisen kunnollisen havaintopohjan omaksuminen ottaa ainakin vuoden. Mielummin kaksi. Siinä tullee jo esille jousen pidempiaikainen kestävyys ja käyttäytyminen vaikkapa eri vuodenaikoina.
Näinpä omakin käsitykseni saattaa muuttua parhaan jousipuun tittelistä. Ja monissa puissa on omia ominaispiirteitä jotka peittoaa osin parhaana pitämäni jousipuun.
Keskiarvoa hakien "THE jousipuuta" on siis miltei mahdoton sanoa. Vaikka on se paras kyllä itsekaadettu paksulustoinen saarni tähän astisista. Niitä huippuyksilöitä muista jousipuista odotellessa, kuivaillessa. Ja jos yksi huippu tuomipihlaja/syreeni/jalava... löytyy niin ei se vielä pottia vie. Pitää löytää ainakin viisi. Saarnen keskiarvoit pyyhkii niin korkealla.

[M.Reinikainen]

Itse laskin juuri noin 24 erillaista lajiketta joista olen sen "Bent stick" tehnyt ja kaikki suomen kamaralta löydettyjä (miinus hikkori ja bambu).
Useimmat ovat juurikin näitä 2-3 kertaa samasta lajista hettyjä kokeiluja joidenka jälkeen siirrytään seuraavaan milloin mistäkin syystä.

Usein selitys on, että enempää ei ole samaa lajia tullut vastaan vaikka kuin on etsinyt, tai sitten että yksikään ei ole kestänyt. Oiski vaan aikaa niin enemmän tekisin ja lisää aiheesta kirjoittelisin, mut kun ei..