Jousi

[Tuomo]

Joo, oli kyllä hyvä kisa! Hienoa, että puujousiäijiä oli mukana kuin Kuralassa! Hyviä tuloksia siellä ammuttiin, vaikka oma suoritus olikin hieman alavireinen. Mutta tästä on hyvä jatkaa. Seuraavaksi sitten Espoossa 11.3., Hood järjestää 120 nuolen SM-kilpailun - siellä saakin sitten ampua ihan kunnolla! Joten merkitkääpä taas kalenteriin.

Kyllä 20 jaardin ampuminen on ihan kivaa, siinä näkee äkkiä, missä kunnossa oma tekniikka on. Samalla saa hyvää ammuntatuntumaa on sitten kesälläkin mukavampi ammuskella jos ja kun saa perusteet kuntoon. Saas nähdä, ammutaanko tulevan kevään American Roundissa kaikkien aikojen tulokset!

[Lehtis]

Älkääkä unohtako Salon 60N SM-kisaa 26.02. Kisojen järjestyshän on ihanteellinen EIACia silmällä pitäen.

[Rakonczay]

Käykää tsekkaamassa myös Timpan ottamia kuvia. Esim yhdessä Tuomon laukaisun jälkeisessä kuvassa näkee hyvin kuinka kyynärpää on tullut pari senttiä taaksepäin. Jos sitä vertaa esim siihen tapaukseen, jota neuvottiin kisan jälkeen, kun laukaus lähti suoraan sivulle.

Myös sitä on kiva katsella kuinka suoraan vetokäsi jatkaa nuolen vetolinjaa, tai missä kohden jänne on pään edessä täydessä vedossa. Alkaa ymmärtää hyvin miksi mulla itsellä pyyhkii nykyään välillä jänne nenää.

linkki löytyy sieltä liiton naamakirjasivuilta

[heikki]

[Ari Rantala]

Hienoja tuloksia. Olisin minäkin helposti päässyt kymmenen parhaan sakkiin

Oma tuloskunto lienee jumahtanut pysyvästi tuonne 130-170 välimaille eikä kehitystä ole tapahtunut aikoihin...

[Tuomo]

Heikki, aina sitä ammuntaa voi kattella ja kommentoida kaikenlaista mutta kannattaako sitten kaikkea sanottua uskoa, onkin jo eri asia...

Silloin kun ammunta ei oikein suju tai välillä ihan muutenkin vain, mietin, mitä ja millaista jousiammunta oikein on. Tapanilassa oli paikalla Pasi Ahjokivi, muutaman vuoden takainen maastoammunnan maailmanmestari FITA (tai nykyisin siis WA) -puolelta. Tapanilassa hän ampui uuden SE:n 284 pistettä. Pasi ampuu "vaistojousella", eli normaali recurvi mutta ilman kilkkeitä. Puinen perinnejousi ja lasikuiturecurvi nuolineen ei lopulta paljon eroa toisistaan. Tai toki välineillä on pieni merkitys mutta kyllä puujousiampujilla olisi valtavasti kehitysmahdollisuuksia, jos vain tekniikka olisi kunnossa. Hyvin monilla ampujilla välineissä ei ole mitään vikaa. Lopulta ammunnassa on kyse siitä, että "tähtää" oikeaan pisteeseen ja laukaisee. Sama se on välineestä riippumatta, taljalla ja tähtäimillä se voi olla hieman helpompaa mutta periaatteessa sama tekniikka siellä taustalla vaikuttaa.

Itse tajusin Tapanilassa, että minulla ei oikeastaan ole tähtäykseen mitään referenssipistettä, ammuin käytännössä vaistolla, ainoana "apuna" tähtäyksessä oli tietynlainen tähtäinkuva, jonka perusteella oletin osuvani oikeaan paikkaan, keskelle taulua. Split vision olisi kai oikea termi - huomio osumapisteessä ja nuolen kärki heiluu näkökentässä. Se ei vain ollut kunnolla toistettavissa, toisin kuin omalla takapihalla, jossa toistojen kautta on tullut osumavarmuus, eli varmuus siitä, että tähtäinkuva on oikea. Jouni taisi enemmän keskittyä nuolen kärkeen mutta sekään ei oikein toimi, jos kärki osoittaa jonnekin lattialle, missä ei ole mitään kiinteää pistettä. Siinä kun Pasi sivukorvalla kuuntelin, niin muistaakseni hän tähtäsi nuolen kärjellä viitosen yläreunaan - eli täsmällinen ja toistettavissa oleva piste. Eli sama periaate kuin oikeaa tähtäintä käytettäessä. Puhtaalla vaistoammunnalla (tai tähtäinpisteen epämääräisellä valinnalla) ei vain yksinkertaisesti pääse aina ja toistuvasti hyvää tulokseen.

Toinen ja tärkeämpi asia on tietenkin ammuntatekniikka. Moni puujousiampuja hyötyisi varmasti vaikka tunninkin henkilökohtaisesta ja pätevästä ohjauksesta, saisi karsittua pahimpia itse opittuja virheitä, tai ainakin tiedostaisi ne. Hyvä tekniikka ei tarkoita puhdasta FITA-tekniikkaa, vaan sitä, että perusasiat ovat kunnossa. Hyvällä tekniikkalla on kuitenkin paljon mukavampi ampua kuin huonolla, ja hyvä tekniikka on opittavissa lopulta yhtä suurella (tai pienellä) vaivalla kuin huonokin!

Olen itse pyrkinyt siihen, että saan nuolet sivusuunnassa mahdollisimman linjaan, eli että sivuttaishajontaa ei olisi. Jos nuolet leviävät sivusuunnassa, tarkoittaa se tekniikkavirhettä (olettaen toki, että välineet ovat kunnossa), ja pystyhajonta tarkoittaa lähinnä arviointivirhettä. Siksi olisikin välillä hyvä keskittyä vain nuolten sivuttaishajontaan. Onko hajonnan syynä ongelma nuolen linjauksessa, ankkuroinnissa, laukaisussa (esimerkiksi laukaisu sivulle eikä taaksepäin), myötääkö laukaus, tai mitä tahansa. Joku syy hajonnalle on aina! Jotenkin minusta tuntuu, että varsinkin perinneampujat keskittyvät liikaa "tähtäämiseen", vaikka osumatarkkuus tulee oikeastaan hyvän tekniikan myötä, ikäänkuin itsestään.

Mainostetaan vielä lopuksi DVD:tä Masters of the Barebow, Vol. 3. Vaikka siellä näkyy lähinnä lasikuitukamaa ja karvaisia miehiä, niin se on katsomisen ja opiskelun arvoinen.

http://www.3riversarchery.com/Product.asp?show=rate&c=42&s=33&p=173&i=7035

[Tuomo]

Joo, pientä ristiriitaa havaittavissa noissa tähtäämisjorinoissa. Tarkoitin lähinnä sitä, että vaikka kuinka yrittäisi tähdätä tai laittaisi puukeppiin tähtäimen, niin tulokset eivät välttämättä parane yhtään, jos tekniikka ei ole kunnossa. Ja toisaalta, vaikka tekniikka olisi täydellinen, niin puhtaasti vaistolla ampuva ei silti kykene huipputulokseen. Aivan varmasti Pasikin ampuisi selvästi huonommin, jos nuolen kärki heiluisi tähdättäessä jossakin lattialla, missä ei ole mitään kiintopistettä. Ok?

[heikki]

Hyvä analyysi Tuomo.

Omat virheeni olivat/ovat ensinnäkin siinä, että väliin pokakäsi antoi periksi juuri ennen laukaisua, toisinaan puristin kahvaa rystyset vaaleina, ja monesti vetokäsi heilahti laukaisussa tyylikkäästi sivulle... Enkä minäkään osaa tähdätä. Olen yrittänyt opetella, mutta ei vaan saa kiintopistettä kehitettyä - ehkä ongelma juontuu siitä, että vasen silmäni on hallitsevampi mutta ammun oikeasilmäisesti. Tuota oikeanlaisen tähtäinkuvan tai split visionin hakemista olen kotikentällä harjoitellut ja välillä se on tuntunut onnistuvankin, esim. viime syksynä se tuntui jo aika varmalta - Taka-Hikiällä meni hyvin. Nyt vaan hallissa kun edessä onkin neljä taulua, joista yhteen pitää osua, niin kuvahan hajoaa totaalisesti!

Lisäksi jousivalinta oli väärä. Säästelin lyhyttä pihlajaani rutikuivien kelien vuoksi ja otin vähän pitemmän jalavan, jossa kuitenkin jännelinja ei ole ihan niin kuin pitäisi. Kyllä se lisää sivuttaislömpsähdyksiä selvästi, vaikka toisinaan olen sillä saanut aikaan kasaakin.

Aloin verstaassa harjoitella pelkkää asennon hakua ja puhdasta laukaisua tällä blank bale -periaatteella ja kevyellä jousella. Siinä on jujua: vaikkei edes tähtää vaan keskittyy puhtaaseen suoritukseen ja sen toistamiseen, niin silti on parhaimmillaan viisi nuolta kahvikupin pohjan kokoisessa kasassa!

Tuo Tuomon mainostama dvd on hyvä.

(Ja nyt jos ja toivottavasti kun keskustelu tästä jatkuu, niin oliskohan ketjun splittaamisen paikka?)

[joustojouni]

ensin pyssyst otan tietyn matkan esim20y korko ja olettaa et nuolet on sopivat.sen jälkee taulu tulee niin tutks et ampuu tuhat nuolta ja ei huomaa ollenkaan mihin sitä kärkee pojottaakaan ku se menee selkäytimeen eli kärjel tähtäämist mut loppujenlopuks se menee automaattisesti sihen oikeeseen kohtaan.mt siin voi käydä kaikkee vipoi mitkä tekee hajonnan esim mul tapanilas huomasin puoles välis vast tai uskoin et ei hel..tti kakskytsenttii ylemmäs korkoo piti ottaa mitä olin muutama tunti sit omas mestas ampunu.toiki mil ampusin tapanilas oli alle30paunaa ja mul oli 45spinee nuolet pyökkii 35grammasii hirveen hitait heittää sil mut ne toimii ku niihin tutustuu eli analysoi joka ikisen nuolen ja plääplää.mitä ite lyhyen harastuksen aikana oon huomannu onse et jousi ku jousi mut nuolet on jousen klitoris.kaikil risuil voi ampuu sairaan tarkasti jos nolet natsaaa.niinku jakke sanos 99prösenttii on ylävintist kiinni kilpailuis.mä tein kaiken kisois niinku treeneiski mut en kuitenkaan saanu tulost.nuolet nuolet nuolet tai sit näppejäs nuolet.ps.täst lähin en tee muitku pitkäjousii.pumpulii ampuu verrattuna noihi mun paskoihi vastaköyriin.
niin ja sit viel se et oon huomannu et oikeesti ei tarpeeks kiinnitetä huomioo nuoliin vaan ihmetellään et kui hajoo.mulo nyt noin neljäkymment nulta tehtynnä kaikki samaa spinee kramman heitol ja tasapainopiste puolensentin sisäl kaikis ja ne ei kuitenkaan oo samanlaisii mulon 7nuolta niist mitkä hyväksyn ampumiseen.mut kai heitetään ulos saitilt mut oon harkinnu et vittu ostan koht lasikuitujousen ja liityn fitaan.hah

[joustojouni]

ja anteeks taas epäselväst kialiopist mut sunnuntain oli vaalivalvojaiset ja sen vaikutus hiipuu viel viikon(krapula)

[Ile]

[Nanook - pakkasen poika]

[Tuomo]

Nanook kirjoittaa kyllä ihan asiaa mutta nyt oli kyse 20 jaardista. Se on lyhyt matka, jolla melkein kaikki joutuvat tähtäilemaan reilusti taulun alle. Ratkaisuna on joko käyttää jänteellä kiipeilyä (sallittu vastakaariluokissa) tai ankkuroida ylemmäs. Omalla kalustollani (ylipitkillä nuolilla) ja ankkuripisteella minun ns. päin-etäisyys on noin 50 jaardia, määrämittaisilla nuolilla se olisi varmaan jossakin 60 jaardin paikkeilla. Eli juuri sopiva maastoammuntakisoja ajatellen, mutta ei 20 jaardin hallikisoihin. Päätinkin Tapanilan jälkeen tehdä radikaalin muutoksen ja opetella 20 jaardia varten ankkuroinnin reilusti ylemmäs – nyt saan pitkän nuolen kärjen aavistuksen taulun alapuolelle. Veto lyheni vähän ja oudompi ankkurointi aiheuttaa epävarmuuden tunnetta mutta silti olo on jotenkin varmempi kuin aiemmin. Tai pihalla ammun vanhalla ja alemmalla ankkurilla paremmin mutta tilanne voi olla (toivottavasti) toinen hallilla paineen alla. Katsotaan nyt.

[Rakonczay]

Jos luette ennen vuotta 1900 kirjoitettuja englantilaisia jousiammuntaoppaita niin siellä ei käytännössä puhuta lainkaan kärjellä tahtäämisestä. Itse käytän sitä kunnolla vain pidemmillä matkoilla, joissa sen avulla löytyy tähtäyspiste etukäteen päätettyyn korkoon pakan yläpuoleta jostain puun kyljestä tai oksasta.

Lyhyellä sisämatkalla kaikki perustuu siihen että asento ja vetopituus on saatu vakioitua ja tähtäyshetkellä katse keskitetään vain ja yksin taulun keskelle. Kärkeä tms ei yritetäkään nähdä. Ja ihmeellistä on se, että sinne keskelle ne nuolet menee jos vain jaksaa muistaa tuijottaa sitä keskustaa.
Vetoon pitää saada hyvin lyhyt seis vaihe, jolloin laukaus lähtee. Muuten laukaus lähtee liikkeestä ja nuoli menee liikkeen mukana. Seis vaihe voi olla niin lyhyt että se tapahtuu vain ampujan päässä, eli alle sekunnin.

[Tuomo]

Kyllähän tuota kärjellä tähtäämistä on käytetty jo muinoin kilpailuissa. Apuna käytettiin vaikka merkkikiveä, joka laitettiin sopivaan paikkaan maahan taulun eteen, sitä merkkiä sitten avustaja kävi tarpeen mukaan siirtämässä oikeaan kohtaan. Ja kanssakilpailijat potkivat toisten merkkejä väärään kohtaan.

Joku tunnettu jousiampuja on joskus sanonut, että hän on nähnyt paljon hyviä vaistoampujia mutta ei koskaan oikeasti todella hyvää!

Esimerkiksi jänteellä kiipeily perustuu juuri siihen, että nuolen kärki on aina halutussa paikassa. Ja fakta on, että parhaat tulokset tähtäinampujien jälkeen ampuvat jänteellä kiipeilijät.

Lopulta, nuoli osoittaa aina samaan paikkaan, riippumatta "tähtäystavasta", kyse on vain siitä, mihin ampuja keskittyy. Jotkut keskittyvät osumapisteeseen, jotkut nuolen kärkeen, ja jotkut molempiin. Vaikka kuinka keskittyisi osumapisteeseen, niin kyllä se nuolen kärkikin näkökentässä keikkuu ja vaikuttaa tähtäämiseen, sitä voi kokeilla vaikka ampumalla sarjan erimittaisia nuolia. Tokihan osumapisteeseen keskittymäinen - vaistoammunta - toimii ihan hyvinkin mutta se vaatii vain valtavasti toistoja, jotta se toimisi hyvin erilaisissa ympäristöissä. Kiinteä tähtäyspiste (nuolen kärki) taas toimii periaateessa missä vain ja on toistovarmempi.

Ja tämän vuodatuksen jälkeen Rane mitä todennäköisimmin päihittää minut kymmenillä pistellä ensi keskiviikkona, kun räiskin nuolet ympäri taulua, etsien sitä nuolen kärkeä jostakin, ja sitten palaan kiltisti "normaaliin" ammuntaan...

[heikki]

[Rakonczay]

Ei se pelkällä katseella tähtääminen tietenkään helppoa ole. Kuten Tuomo sanoi, on se kärki jotenkin sumeana siinä näkökentässä. Jotkut on kokeillut katseen painopisteen vaihtamista tähtäyshetkellä kärjen ja taulun väliä. Yleensä heikolla menestyksellä. Molempiahan ei saa skarpiksi yhtäaikaa.

Itsekin olen aina silloin tällöin haaveillut tähtäinjousesta. Homma olisi varmaan paljon helpompaa, kun olisi konkreettisempi piste joka kohdistaa tähtäyspisteeseen. IFAA:n HB sarjassa ei muuten ole tähtäinmerkit jousen vatsassa kiellettyjä. En vaan itse ole keksinyt miten niistä olisi apua. Pitkillä matkoilla viivojen pitäisi mennä mulla käden alle, joten tähtään niillä edelleen kärjellä. Ja jos alkaa tähtäämään jollain kahvalla olevan sormen korolla, niin pystylinja heittää sivulle, koska taulua ei näe käden takaa.

[Tuomo]

Vielä pitää tarkentaa sen verran, että kyllä minäkin keskityn osumapisteeseen. Ankkuroimalla ylemmäs (ja käyttämällä pitkiä nuolia) nuolen kärki tulee paljon lähemmäs osumapistettä, jolloin kärjen sijainnin hahmottaminen on helpompaa. Kärki on edelleen sumeana näkökentässä. Jos yrittää tarkentaa katsettaa edestakaisin molempiin, kerjää vain ongelmia.

[Jakke]

Tervehdys,

puutun sen verran keskusteluun, että tähtään myös itse katsomalla maalin keskipisteeseen ja nuolen kärki näkyy sumeana. Vaiston mukaan laukaisen kun tuntuu oikealta. Varsinkin silmäleikkaukseni jälkeen en edes erota kärkeä kunnolla, koska jouduin valitsemaan joko kauko- tai lähinäön.
Nyt niille, jotka osallistuvat EM- kisoihin annan neuvon, että nyt kannattaa jättää kaikki kokeilut pois. Ampukaa sillä tyylillä, minkä parhaiten osaatte ja treenatkaa ja kehittäkää vain sitä. Kisoihin on hieman yli kuukausi aikaa ja vanhan säännön mukaan jokaisen uuden asian oppimiseen menee noin 20 treeni-iltaa.

Jakke

[Rakonczay]

Niistä viime syksynä eteen tulleista kolmesta tekniikan muutoksesta, mulle jäi yksi käyttöön. Nyt ei tulisi enää mieleenkään lähteä kokeilemaan mitään uutta. Pitää vaan saada valitulla tiellä lisää varmuutta toistojen kautta