Jousi

[Vaeltaja Ate]

Olen juuri aloittanut varsijousen teon Knuutinpoikien artikkeleista
löytyvän ohjeen mukaan. Aloitin tänään ja sain tukin ja liipasimen
periaatteessa valmiiksi. Tukin tyvipäätä en vielä muotoillut koska
ajattelin vielä harkita lopullista muotoa.

Minua mietityttää miten sillä tähtääminen pitäisi tehdä? Joissain
kuvissa tukkia pidetään olkapään päällä, mutta koska tukki on
suora, niin ainakaan minä en pysty tähtäämään nuolenvartta pitkin.
Miten siis tähdätään ?

Miksikähän ohjeen mukaan ei ole laitettu tukin tärkeimpiä mittoja?
Se auttaisi suunnattomasti hommaa?

Kiitos
Auvo R

[Vaeltaja Ate]

No eikö nyt jukolauta kukaan osaa kertoa miten tällaisella varsijousella tähdätään.

Meinaan vaan sitä että kun tukinperä on vielä muotoilematta ja pitäisi tietää teenkö siihen jotain muutoksia vai miten se pitäisi muotoilla.

[evgevin]

En ole mikään varsijousiampuja. En kuitenkaan laittaisi tukinperän hartian päälle, niin kuin jotkut tekevät, vaan ampuisin enemmän "kivärimäisesti"...

[heiluri]

Suomalaiset ovat ampuneet perä kainalossa tai lähes lonkalla.

[Lehtis]

Olen myös nähnyt kuvia, jossa perä on kainalossa tai jopa "lonkalla". Silloin perä on enempi sauvamainen ja vähän ylipitkä muodoltaan, eikä olekaan tarkoitettu tuettavaksi kiväärinperämäisesti olkaan, joka taitaa olla uudempaa mallia. Olan päälle tuettuja esimerkkejä en ole tainnut koskaan nähdäkään.

[Mangrove]

[Vaeltaja Ate]

[Lehtis]

Mallikuvassasipa ei olekaan esisuomalainen varsijousimies, vaan jostain keskemmältä Eurooppaa...

[pyssymies]

Jos haet modernia varsijousen designia, niin loveat tukin jne. Jos taas haet tuntumaa muinaiseen varsijousella ampumisen tekniikkaan, niin ammut suoratukkisella varsijousella joko kainalosta tai lonkalta.

[pyssymies]

[Vaeltaja Ate]

Ainakaan tuo PST-nyrkkimies ei ole esisuomalainen jousimies, siitä voinemme olla yhtämieltä. Kuten sanoin ekassa lauseessa, olen tekemässä jousta
Knuutinpoikien etusivun ohjeen mukaan. Jos olisin tekemässä modernia mallia
olisin arvatenkin tehnyt modernin mallin.


Mun on vaan vaikeaa kuvitella miten oravan kokoiseen maaliin osutaan
lonkalta ampumalla tai niin että tähtäyslinja on jossain 10-15 cm päässä
nuolilinjasta. Tai linnun kokoiseen maaliin 15m korkeassa puussa?
Miten sellainen tarkkuus onnistuu teiltä jotka niin ammutte ?


Voisiko joku, joka on ampunut tuollaisella olkapään päällä/alta -mallilla
kertoa osumistarkkuudesta ja kokemuksistaan että saisi muitakin kuin mutu
ja vami tietoja.


Kuten olen jo sanonut, harkitsen että teksin mahdolliseti pientä muotoilua
tukkiin jos se on tarpeen. Ehkä esim pienen mutkan johon poskipää painuu
tms. Mutta haluan kuitenkin pysyä suht perinteisessä ulkonäössä.

[pyssymies]

[Vaeltaja Ate]

Olenkin aina ajatellut etä ei ne Hollywood länkkärit voi valehdella

[pyssymies]

[heikki]

[heiluri]

Nuorempana harrastimme paljonkin lonkalta ampumista niin revolverilla kuin kiväärilläkin,yllättävän helppoa joten ei se jousellakaan voi sen vaikeampaa olla,osuu nimittäin yllätävän pieneen maaliin jo vähäiselläkin harjoittelulla.

[Vaeltaja Ate]

Apua, mie itken kohta !!!!

Jos nyt huomasitte niin kyse ei ole pistoolilla eikä kiväärillä ampumisesta
vaan VARSIJOUSESTA ja sillä tähtäämisestä.

Eli saisko sellaiseen apua henkilöiltä jotka ovat käyttäneet tai tehneet noissa kyseisisä ohjeissa MAINITUN KALTAISEN VARSIJOUSEN.

Siis:
Ei vastauksia joissa sanotaan; en tiiä kun en ole ikinä varsijousella ampunut.
Ei vastauksia joissa puhutaan pistoolista, kivääreistä, singoista panssarivaunuista, lentokoneista tms asejärjestelmistä
Ei myöskään vastauksia talvallisella jousella ampumisesta
Eikä muitakaan "musta tuntuu että ehkä vois olla tai sitten ei kuiteskaan" -tyylisiä vastauksia

Ate

[heiluri]

Jep,tuosta unohtui että olen ampunut kossina "suomalaistyylisellä" omatekemä varsijousella jossa oli aika tymäkkä kuusenoksakaari,myöhemmin kataja,ei se oikeastaan millään lailla eronnut ilma-tai pienoiskiväärillä lonkalta ammuttaessa,mitä nyt tietysti matka oli vain noin 5-20 metriä.
Hyvin oppi osumaan ensin jalkapalloon ja sitten hiukan harjaannuttua tennispalloihinkin,ei se mitään salatiedettä ole,aivan sama kuin kiveä heittäisi,paitsi että on helpompaa...
Aikuisena on tullut ammuttua moderneilla jalkajousilla jotka eivät ihmeemmin säväyttäneet,sen sijaan Simon väsäämä kiinalainen "puoliautomaatti" jalkajousi oli suorastaan kiihottava kapine,silläkin ammuttiin kainalosta,oli yllättävän helppo osua.
Ei se lonkalta/kainalosta ampuminen ja sen omaksuminen mitenkään erityisen vaikeaa ole.

[patis]

Tässä on skannaus kirjasta: Suomalaisten suuret taistelut, Seppo Sauri 1993

[Vaeltaja Ate]

Oukei, pitäneen uskoa että riittävän tarkka ampuminen onnistuu noinkin.

Tein tukin tyveen pienen S-mutkan (kts kuva) joka mahdollista poskipäälle
vähän enemmän tilaa tukkia vasten painettaessa. Silmän saa ehkä n 5cm nuolilinjan yläpuolelle.

Laminoin kaksi kaaritekelettä noista kuvassa olevista säleistä. Onpahan toinen
jo valmiina jos eka ei onnistu. Selkä koivun pinnasta n 4mm ja n 12mm saarnea.
Viikonlopun tienoilla jatkan tilleröinnin merkeissä.

Pistän tietoa edistymisestä.

Kiitos vinkeistä, veljet!

Ate

[Lehtis]

Hyvännäköinen alku. Puu on sitten mukavaa materiaalia. Toivottavasti lavat ja tilleröinti onnistuvat ilman räks-ääniä.

[Jukka Koivusaari]

[Vaeltaja Ate]

Kiitos mielenkiintoisesta tiedosta, Jukka. En vieläkään vain saata ymmärtää
miten sillätavalla voi osua oravan kokoiseen maaliin... ?


Mutta projekti jatkuu. Laminoin kaareen koivuselän 4-5mm ja saarnea vatsaan.
Pituutta 69cm, keskeltä 4,5cm. Tuli vain liian jäykkä ja joudun ottamaan pois
saarnesta valtaosan; vain n 1 mm jäi vatsaan. Eli koivin osuus oli ihan liian suuri.

Tilleröinti osoittautui paljon vaikeammaksi kuin tavallisessa jousessa koska
kaari on lyhyt ja suurempi jäykkyys tekee lopussa yllättävän helposti saranaa.
Pitäisi jaksaa olla paljon huolellisempi. Tilleröinti on nyt siis lähinnä päin p...tä,
mutta saa välttää ekaan kaareen.

Uusi kaari on jo laminoitu, siinä on n 2-3 mm koivua selässä ja vatsa saarnea.
Pitää olla sen tilleröinnissä tarkempi.

Tämä eka siis on nyt väliaikaisella jänteellä; jännekorkeus 2" ja 12,5 tuuman
vedolla siinä 55-60", mutta riittää ekalle kaarelle.


Kokeilin laukaisun toimintaa ylipitkällä jänteellä ja tuntui toimivan. Kunhan
sulitan vasaman valmiikksi niin alkaa todelliset testit.

Mitä arvelette; onkohan 5mm sisalnaru tarpeeksi vahvaa tähän ekaan kaareen?
Siitä olisi helppo tehdä jänne kun punoo narun pään säikeet toisten säikeiden
alle/väliin. Ja pituuden hienosäätökin olisi helpompaa kuin jos tekee
päättymättömän jänteen.

Auvo

[Jukka Koivusaari]

[Vaeltaja Ate]

Tässä muutamia kuvia joissa ekassa jousi jotakuinkin valmiiina. Huomaa varmistin liipaisinmen yläpinnalla.
Varmstamiseksi liipasimeen saranoitu vipu käännetään ylös jolloin se mapsahtaa sitä varten tukissa
olevaan koloon ja näin estetään liipasimen ylöspainaminen vahingossa.
Ammuttaessa vpu tietenkin käännetään alas jolloin se painuu liipasimen sisällä olevaan uraan vain pään jääden
pilkottamaan esille.

Jänne on 6mm sisalnarua jonka käsittelin pellavaöljyllä ja mehiläisvahalla.
Nokin kohdalle on pyöritetty kulumista estämään pellavalankaa joka on myös vahatty hyvin, samoin kuin
nuoliuran reunat (kitkan pienentämiseksi ja kulumisen ehkäisemiseksi)

Nuolet ovat n 11mm mntyrimaa, kahdella sulalla (ja käsin) sulitetut jotta kiertyminen olisi juuri oikein.
Tarkoitus jatkossa kokeilla himpun pidemmillä nuolilla joihin kärkeen laitan vähän lisäpainoa.

Huomaisin että tilleröinti onkin aika tarkaa puuhaa koska lyhyt kaari jossa on syyri jäykkyys, on paljon
anteeksiantamattomampi kuin tavallinen jousi.

Kaksi ekaa oli mitoitettu vähän väärin ja ne meni harakoille.

Kolmannesta lähti lustojen välistä kesäpuuta vähän liikaa ja oikeassa lavassa on melko paha sarana.
Kaari kuitenkin antaa siinä 56 paunaa. Kalavaaka ei riitä mutta piirtämäni D/f .käyrän perusteella sitä
luokkaa se on.

Tämän jousessa kiini olevan kaaren pituus on 29" (74 cm).

Tilleripuussa on uusin kaari ja se näyttää nyt aika hyvälle. Pituutta sillä on 27" (68 cm). D/F käyrän perusteella
näyttää siitä irtoavan tässä vaiheessa -kun tilleröinti on valmis- n 80 paunaa (8" > 33#, 8" > 41#, 10" > 50#).
Enempään vaaka ei riitä mutta paperille piirrettyä käyrää jatkamalla päädytään jonnekin lähelle tuota 80:ä.

Piirsin kuvaan nuo linjat jotta on helpompi hahmottaa tillerin mittaushteita.

[M.Reinikainen]

Jännelinja saisi olla paljon suorempi nuolen laikaisu mekanismia kohden. Nyt jänne laahaa koko matkalta tukin vartta pikin laikaisussa. Saahansen noinkin toimimaan, mutta jänne vaan hiertää ittensä aika nopeesti poikki

[Vaeltaja Ate]

...korjataan edes tämä. Paunat menee siis näin seuraavilla vetopituuksilla:

8" -> 33#, 9" -> 41#, 10" -> 50#

Keskimmäiseen olin aiemmin krjoittanut 8" vaikka piti olla 9".


Kaarta on kallistettu niin että jännitettynä jänne on n 90 asteen kulmassa lapaan nähden. Pitäiskö olla enemmän ?

Auvo

[jousipata]

90 astetta kyllä riittää, saa olla vähän vähemmänkin. Mikke tarkoitti varmaan, että jänne hankaa aika lujaa tukkia vasten kulkiessaan. Hidastaa heittoa ja syö jännettä. Kun kaaren nokkipäät olisivat lähellä tukin tasoa, vain millin alle tai jopa tasalla, niin olisi nopeaheittoisempi. Rasvaa tukin päälle jänteen kulkualueelle myös laitellaan monesti liukasteeksi. Steariinia, mehiläisvahaa tai öljymönjiä.

Puukaari on ok, itse käyttäisin mieluummin teräskaarta koska se ei ota myötäkäyryyttä juuri nimeksikään ollessaan vireessä, kuten usein varsijousia pidetään pitkiäkin aikoja.

[Vaeltaja Ate]

ööö... mutta samanlainenhan mun tukki ja kaari ovat kuin tuolla varsijousikurssin kuvissa ja etusivun ohjeen kuvissa.

Tuollaista "milli alle tukin tason" ei kai pysty saavuttamaan ellei kaaresta tehdä loivan V-mallista ???
Vai onko multa nyt jäänyt tajuamatta jotain ihmeellistä ?

Olisko selventävää kuvaa asiasta ?


Kerroinkin jo edellä että olen voidellut tukin päällyspinnan ja jänteen pellavaisen suojapunoksen huolellisesti
pellavaöljyllä ja mehiläisvahalla.

Auvo

[Jukka Koivusaari]

[Vaeltaja Ate]

Tuo oli hyvä neuvo joka antoi ajattelemisen aihetta. Otan sen jatkossa
huomioon. Ehkä mielessä oli liikaa tavalliset jouset ja niiden pitkän
vetopituuden tuoma etu.

En viitsi alkaa teräksestä tässä vaiheessa, koska puusta laminoimalla saa riittävän tehokkaita minulle.

Ihmeen vähän on täällä varsijousipuolella keskustelua näistä periaatteista.

Auvo

[pyssymies]

[heikki]

Aina löytyy pientä korjattavaa, mutta älkäämme sivuuttako sitä faktaa, että tuosta tuli todella hieno ase!

[Vaeltaja Ate]

Kiitos, Heikki.

Pientä virittelyn taidan tehdä niin että nostan kaaren sijaintikohtaa muutaman millin ylöspäin koska siihen
on varaa ja tarkistan josko vielä kallistaisin kaaren kulmaa hitusen eteenpäin.

Olen käyttänyt sisalnarua jänteenä koska sen päihin on nopeaa punoa lenkki ja kyseessä on luonnonmateriaali.
Huomasin että kuivana sisal kuidut tuppaavat hankautumaan poikki nopeammini mutta pellaväöljyssä
liotettu näyttäisi kestävän paremmin. Jos sisal ei jatkossa näytä kestävän niin sitten siirryn pellavaan.

Pintakäsittelynä on puuöljy ja Liberon mehiläisvaha.


Miten muuten varsijousien nuolien pituudesta ja painopisteen sijainnista sanovat herrat gurut ?
Entä oletteko laittaneet sulitukseen kierrettä ?



****************************


Pitäisi varmaan tilata joku opus varsijousista. Kannattaa tosiaan muistaa (minun siis) jatkossa että ne periaatteet
jotka tavallisessa jousessa hallitsevat suunnittelua eivät pädekään varsijousessa.

- V-j:tä ei pidetä jännityksessä käsin joten vedon tasaisuus, vetoon vaadittavan voima, stakkaamisen tai
handshokin merkitys on pienempi. Ilmeisesti tästä syystä v-j:ssä ei nähdä niin usein vastakaaria tai muita
hienostuneita lapojen muotoiluja.

- Tavallisen vastakaarijousen eduthan ovat loppua kohden kasvava jänteen nopeus ja tasaisempi
jännittämiseen vaadittava voima, ja varsinkin sen vähäisempi kasvaminen vedon loppuvaiheessa.
V-j:ssä ekaa etua syö jänteen hankaus tukkiin (ellei kyseessä läheltä kaaren keskilinjaa ampuva v-j).
Toinen syy ei ole myöskään niin tärkeä v-j:n kohdalla. Tunnetuista syistä.


- Vedon voimakkuutta voidaan lisätä koska jännittäminen tapahtuu eri tavalla kuin tavallisessa jousessa.

- Paradoksointia ei tarvitse huomioida eli tästä syystä jänteen korkeudesta (matka kaaresta jänteeseen)
ei tarvitse olla huolissaan.

-Tehokkuutta voidaan lisätä yksinkertaisesti lisäämällä "raakaa voimaa" esim rauta (ja laminaatit?) koska v-j
kuuluu luontevammin niiden aikakauten.

-Lapojen keveydestä ei tarvitse ehkä niin paljoa välittää koska ne ovat lyhyemmät ja liikkeelle lähdön "hitaus"
voidaan taas korvata "raalla voimalla". Lienenkö ymmärtänyt oikein???

- Jousessa pidempi vetopituus (=nuolen pituus) parantaa osumista. V-J:ssä tämä ei ole niin oleellista koska
sillä voidaan tähdätä paremmin.

-Setin ottamisen syyt ovat myös erilaiset; pidempi vireessä ja jännityksessä olemisen aika, suhteessa
suurempi taipuma, ???...


Mitenhän suuri merkitys jänteen painolla on v-j:ssä. Suhteessa tavalliseen jouseen siis ?


Olenko pohdinnoissani oikeilla jäljillä? Mitä muita periaatteellisia eroja tulee mieleenne?

Entä mitä ihan uusia näkökohtia varsijousikonsepti tuo "tavallisen jousen" suunnittelun filosofiaan.
Lähinnä kaaren suunnitteluun siis.


Auvo

[Vaeltaja Ate]

Tässä kuva josta selviää tukin ja kaaren kulma. Katkoviivalla jänteen teoreettinen suunta alkaen nokkien kohdalta.

Toisessa kuvassa on juuri tekmäni 1 MLU (mid life update). Nostin kaaren paikkaa 5 mm ja laitoin reikään tapin helpottamaan
ja nopeuttamaan kaaren kiinnitystä. Pintakäsittely on nyt kuivumassa.

Kokeilin siis utta kaarta. Ei tuntunut nuolen iskuvoima paljoa suuremmalle mutta ehkä sitä ei käytännössä huomaa kun
eroa on ehkä n 20 paunaa. Tietääköhän kukaan paljonko lähtönopeus / nuolen energia kasvaa suhteessa paunojen kasvuun ?

A

[Jukka Koivusaari]

[Vaeltaja Ate]

Alimmat ruskeaksi petsatut nuolet ovat ensin tehtyjä, pituudeltaan 35cm. Kaksi keskimmäistä ovat pidempiä,
40 cm, ja niiden kärjen sisällä on lisäpainona pienoiskivärin luoti. Nämä ovatkin selvästi vakaampia. Em nuolet
ovat mäntyä ja paksuudeltaan siinä 11,5 mm.

Ylinnä kaksi vasamaa ovat koivua ja ne on tehty enemmänkin rekvisiitaksi. Lakkasin nuo uudemmat nuolet sekä
vasamat jotta ne löytyvät helpommin.

Sulkien ruotojen ympärille en pyörittänyt lankaa vaan sinetöin ruodon alku- ja loppupään epoksiliimalla. Sulat on
liimattu käsin ja koetin asetella ne mahd huolellisesti jotta kierre olisi symmetrinen.

Auvo R