Jousi

[Smirkelimies]

Heitteleekö joku muitakin keihäitä kuin vipukeihäitä? Penskana nakkelin keihästä ilman sanottavaa vauhdinottoa samoihin kohteisiin kuin ammuin jousella. Viikinkimuseossa sai heitellä taotulla kärjellä varustettua viikinkikeihästä viholliskuvatukseen, se oli oikein hauskaa. Keihään heittäminen suoraan parinkymmenenkin metrin päässä sijaitsevaan maaliin näyttää helpolta, mutta on yllättävän paljon tekniikkaa vaativa laji. Hieman innostuin hommasta ja ajattelin viimeistään ensi suvena rakentaa jonkun örkkikuvatuksen jota voisi nakella keihäälläkin. Onpahan laji jota aika harva hallitsee nykyaikana. Vipukeihästä en ole kokeillut, se kiinnostaisi kokeilla myöskin.

Onkohan esim intiaanit käyttäneet keihästä heittoaseena paljonkin, vai onko keihäs ollut enempi pistoväline? Luulisi ettei keihästä kannattaisi taistelussa ihan ensimmäisenä nakata viholliselle, se voi palata takasin terävä kärki edellä! Metsästyksessä otuksia on varmaan nakattu tavallisellakin kehäällä, vai miten lie?

[Simo Hankaniemi]

Varsin vähän intiaanit ovat historiallisella ajalla keihästä käyttäneet heittämiseen. Se on ollut lähes pelkästään pistoase. Tasankointiaaneilla keihästä käyttivät enimmäkseen kokeneimmat soturit, sillä lähituntumaan meneminen esim. taistelussa vaati hiukan itseluottamusta. Nuoremmat miehet olivat taaempana nuolia ampumassa. Monilla soturiseuroilla keihäs oli johtajan merkki, hieman samaan tapaan kuin upseereilla miekka nykyään valkonaamojen armeijassa. Comancheilla keihään käyttäjä ei monasti pitänyt minkäänlaista päähinettä, koska keihäs oli päähinettä ylempi "arvomerkki".

Taistelukuvausten perusteella keihäs oli ainakin ratsailta käytettäessä yllättävän tehokas ase, jos vain hyökkääjällä pokka piti. Keihäällähän osuu varmasti, jos vain menee tuntumaan. Oli monia tapauksia, missä tuliasemiehellä meni pokka ja hän yritti karkuun, mutta keihäsmies tuli perässä ja iski kaverin vartaaseen. Minneconjou (mnikowoju) White Bull oli yksi tällainen kovahermoinen keihästäjä, joka useammankin kerran ratsasti tukka putkella päin vihollista, joka tähtäsi tuliaseella.

Afrikassa ja antiikin ajan Välimeren maissa heittokeihästä käytettiin paljonkin.

[Smirkelimies]

Kiitos tiedoista. Katsoin joku aika sitten spartalaiselokuvan, jonka mukaan spartalaisten ykkösase oli keihäs. Sillä tuikittiin vihollisia hengiltä kilven suojasta varsin hyvällä menestyksellä. Pakoon pötkiviä vihulaisia vielä läksiäisiksi keihäällä nakattiinkin. Kunnon kärjellä varustettua sotakeihästä voi käyttää vaikka jäätuurana jos vihollistoiminta on asuinlähiössänne epäaktiivista. Emännätkin voi tehdä vaikka istutusmonttuja taimille, kun ei kivveen lyö.

[Smirkelimies]

http://www.jns.fi/museo/kansanusko_karjalassa_muinaiset.php?do=6.1.2

"Paras karhukeihään varsi saatiin muurahaispesässä kasvaneesta pihlajasta, koska karhu mielellään söi muurahaisen munia ja siinä kasvanut pihlaja oli siten uskomusten mukaan mesikämmenen pyhittämä."

Kumma ettei vivuton metsästyskeihäs ole enempikin harrastettu asia Suomessa, sehän liittyy vahvasti kansanperinteeseen. Pituutta tieteskin heitetään innokkaasti yleisurheilupuolella, mutta sitä en nyt tarkota.

[Nanook - pakkasen poika]

http://www.youtube.com/watch?v=N7Au8ru-RA4

Tuossa nykyaikaista keihäänkäyttöoppia.

[Mangrove]

Suomalais-ugrilaisessa ketjussa mainittujen U. T. Sireliuksen muistiinpanoissa on seuraava maininta keihäänkäytöstä.

[Smirkelimies]

Meikä Lofooteilla 2008. Viikinkikeihään kärki painaa sen verta paljo että joutuu pitämään aika edestä kiinni kun heittää. Viikinkimuseossa voi touhata kaikkee tuommosta.

[Simo Hankaniemi]

Keihäistä tuli mieleen, että luin hiljattain englantilaisen kirjan antiikkiaseista. Siitä selvisi, että keihäs poistui virallisesti Englannin ratsuväen aseistuksesta 1927. Ja muutenkin keihäs oli vielä 1900-luvun alussa varsin yleinen ase Euroopan maiden ratsuväessä. Joten Puolan armeija ei ollut mikään suuri kummajainen, jos heillä oli keihäitä vielä 1939 Saksan hyökätessä. Kouluhistorioissahan tätä puolalaisten keihäsaseistusta käytetään usein esimerkkinä maan "jälkeenjääneisyydestä".

Sinänsähän keihäs ei ole vieläkään täysin syrjäytynyt Euroopan aseistuksesta, sillä sitä käyttää mm. Vatikaanin vartiosto ja eräät palatsivartiostot.

[Mangrove]

Kävin Kansallisarkistossa läpi Itä- ja Pohjois-Suomen tuomiokirjakortistoa ja huomasin, että 1600-luvulta löytyy monia tapauksia missä erilaisia keihäitä on käytetty ihmisiä vastaan. Esimerkiksi vuonna 1633 Siikajoella nihti löi erästä karkuria selkään hilparilla. Bardisaani mainitaan 1644 toisella paikkakunnalla.

Vehkalahdella eräs mies oli käyttänyt karhukeihästä vuonna 1659 kertoakseen mitä mieltä hän oli eräästä asiasta. Samoin Paltamossa jouduttiin 1696 sovittelemaan erästä tapausta missä toinen osapuoli oli käyttänyt karhukeihässä aseena tappelussa. Samanlainen tapaus tunnetaan häiden yhteydestä Äyräpäästä v. 1683. Verorästien kantajienkin tuli varoa keihästä, kuten nähtiin Ruokolahdella 1664.

[Simo Hankaniemi]

[Mangrove]

Virtaranta, Pertti. 1958. Vienan kansa muistelee. WSOY, Porvoo
Jyskyjärven Tširkkakemin kylässä vuonna 1881 syntynyt Yrjö Aittavaara (haast. 1954-57) muistelee keihäänkäyttöä sivulla 333:

[Mangrove]

Asiaan liittyen Lehtosalo-Hilanderin kirjassa Luistari. IV: A history of weapons and ornaments kerrotaan, että kaikki tutkitut keihäänvarret oli tehty tammesta (Quercus robur). Sen sijaan kaikki muu puuaines oli joko mäntyä tai koivua (poislukien yksi lehtikuusilöytö). Tutkittu alue sijoittuu osapuilleen merovingiajalle.

[Simo Hankaniemi]

Jostakin lähteestä muistan lukeneeni, että historiallisella ajalla suomalaiset tekivät keihäänvarsia myös nuoresta kuusesta.

[Iivana]

Minulla on perimätietoa myös alikasvoskuusesta keihäänvartena.

[pyssymies]

[Ilkka Seikku]

Näitä alikasvoskuusia karsin usein pystyyn ja niitä on tälläkin hetkellä useita tuolla metsässä törröttämässä. Karsin ja annan kuivua pystyyn. Tulee kevyitä ja sitkeitä keihäspuita ja pysyvät suorana. Ei vie säilytystilaakaan.
En tiedä, enkä ole missään aineistoa aiheesta nähnyt, mutta oletan että näin on tehty varmasti ennenkin, homma on nimittäin niin loogista.

[Mangrove]

Pälsi, S. 1937. Sukupolvien perintö. Gummerus, Jyväskylä. Sivut 166-172.

[Simo Hankaniemi]

Keihään varsi tuskin on ollut tasapaksu, vaan etenkin heittokeihäissä luultavasti "barreloitu", eli keskeltä paksuin ja hieman ohentuen päitä kohti. Varren paksuuteen lienee vaikuttanut myös materiaali, eli tiukemmasta puusta se on voitu tehdä hoikemmaksi.

[Mangrove]

Yli sata karhua elämänsä aikana surmanneen Berndt Höökin mukaan karhumetsästyksessä on hyvä olla mukana rihlaamattoman kaksipiippuisen haulikon lisäksi tammivartinen keihäs. Tämä tieto löytyy hänen metsästyskuvauksestaan joka on muun muassa julkaistu kirjassa Suurmetsästäjiä ja suurriistaa. Luistarin löytöjen sekä Höökin kuvauksen perusteella voisi siis päätellä, että pistokeihäissä on siis parasta käyttää mahdollisimman vahvaa puuta.

[Timpa]

Roomalaisethan tekivät keihäänkärjet niin ohuiksi, että osumasta ne aina katkesivat eikä niitä voitu heittää takaisin (Asterixeissa tämän näkee terän ja varren välisenä "oljenkortena").
Kaveri veisteli joskus virallisen kisakeihään painoisen (800g) seipään. Oli kyllä niin raskas parru, ettei se mihinkään lentänyt - saati sitten ysikymppisiä kaaria

[Mangrove]

Arvid Mennanderin väitöskirjaan "Kort beskrifning om aspens egenskaper och nytta" vuodelta 1759 on tallennettu seuraava sananlasku jostain päin Satakuntaa: "Cusinen witta, Catawainen Sejwäs ja Hapanen Ajdas, ne pitäwät Mjehen Ijän". Kataja oli siis hyvä puu seipäiden tekoon, mutta voimme kai olettaa, että samalla myös keihäiden varsiksi?

[Jukka Koivusaari]

[Mangrove]

[jousipata]

"cusinen witta",, lienee kuusinen witta. mikäs se witta sitten olis nykysuomen kielellä? viitta? vitsas? vittikko on pusikko, pöheikkö, pensasto kotimurtheeni mukhaan.

[Mangrove]

[Andes]

Mustakarhun keihästys

http://www.youtube.com/watch?v=C4_PoTehPTQ&feature=fvwp&NR=1

[Kuhmon Ahma]

[Smirkelimies]

[patis]

Kauhian dramaattinen musiikki oli laitettu iloiseen metsästysretkeen.

Taitaa nykyään ak47 olla korvannut keihäät afrikan mailla.

[Kuhmon Ahma]

Brutaalia toimintaa ainakin "sivistyneestä" näkökulmasta. Tuota videota katsellessa ei kannata unohtaa, että meilläkin oli viime vuosisadalla käytössä ansoja, joissa saaliseläin saattoi kitua pitkään.

[Mangrove]

Cajanuksen Paltamon pitäjän kuvauksesta vuodelta 1663 (käännös Jorma Keräsen Kainuun historian mukaisesti):

[Andes]

Viimeinen "eräpäivä" käyttää keihästä laillisesti metästykseen on 31.5, joten vielä ehtii majavapassiin keihään kanssa jos jotakuta kiinnostaa. Uusi entistä vähäjärkisempi metsästyslaki astuu voimaan 1.6 alkaen.

[Andes]

Sain tuossa ensikäden (-korvan) tietoa karhukeihään kenties myöhäisimmästä käytöstä tässä maassa. Oli etu eräänä iltana kuulla paikallisen vanhan karhunpyytäjän Aimo Lampelan muisteluita. Oli pyytänyt ahkerasti mesikopria aina kevätpyynnin kieltoon asti -93. Vaatimaton ukko ei paljon aikaansaannoksistaan melua pidä, vaikka aihettakin voisi olla; 49 aikuista karhua, pennuista ei ole lukua pitänyt. Kirja on vaimon kanssa tekeillä, hitaasti mutta varmasti, jollei aika lopu kesken..

Olivat sitten kiertäneet ensilumilla karhun pesään toisen väärtin kanssa, jolta karhunpyynnin opit oli saanut(elää vielä). Paksun lumen aikaan sitten kahestaan lähtivät ukkoa herättelemään. Oli kaivanut puun alle pitkän pesän. Väärti oli pesän suulla kiväärin kanssa valmiina, kun Aimo alkoi kolmiteräisellä keihäällä tuikkimaan varovasti maan läpi tunnustellen. Lopulta oli keihäs vastannut johonkin pehmeään ja samassa oli karhu syöksynyt niin vauhdilla pesästä, että väärti ehti ampua vasta loittonevaan karhuun, hyvin tuloksin. Vaikka keihään tuikkaus oli varovainen ja nopea tunnustelu, oli karhu samassa ampaissut liikkeelle ja keihään terä oli raapaissut karhun selän auki pitkältä matkalta.

Toivottavasti saavat kirjan koottua. Monenlaista seikkailua ja tilannetta on elämässään kokenut, tulisia koiria omistanut ja pari karhua pienoiskiväärilläkin ampunut.

[Kuhmon Ahma]

On varmasti lukemisen arvoinen kirja.

Jos satutte käymään Kuhmossa luontokeskus Petolassa, siellä saa kuunnella tallenteena erään vanhan metästäjän muisteluita.
Ja ihan huippujuttu on se karhun kallosta kertova lyhytelokuva joka siellä pyörii jatkuvasti

[Andes]

Väinö Heikkisenkö? Pitääpä katella jos etelän reissulla sitä kautta kurvailis..

[Kuhmon Ahma]

En jaksa muistaa nimeä, mutta suurella todennäköisyydellä oli Heikkinen (vanha kuhmolainen sanonta; Kuhmossa on niin paljon Heikkisiä että *elvettikin on jo niitä puolillaan). Jutusteli mm sudenmetsästyksestä yms.

[Andes]

Tim Wells hiipii 4 jaardin päähän ja keihästää cape buffalon Mosambikissa.

http://www.youtube.com/watch?v=lw_SoHd-K6c

[pyssymies]

[Andes]

http://www.youtube.com/watch?v=7Rnebufjo30

[Andes]

No nyt se survas villisian hengiltä

http://www.youtube.com/watch?v=jeAR4vNce00

[pyssymies]

Tuo on kyllä, perhana, bluffia. Sama kuin jos "metsästäisin" jonkun meidän lampaista keihäällä. Mistä noita idiootteja oikein tulee

[Andes]

Näin savolaisittain, "Jos luulit ymmärtännees kaiken, oot varmasti ymmärtänä viärin", Pyssymies. Ei tuota kesyn lampaan tappoon voi verrata millään perusteella. Jos sika olis sattunu päätään nostamaan ja tarkkailemaan taakseen, ni olis varmasti lähteny ku hauki rannasta. Nyt sattu vaan olemaan niin keskittyny maan tonkimiseen ja työnti ittensä sopivasti heinikkoon joka peitti näkyvyyden lopullisesti, tuuli eliminoi hiipijän äänet ja hajut jollon pääs yllättämään potsin. Taitavasti ja nopean määrätietosesti hyödynsi avautuneen tilanteen.

[pyssymies]

Kokeilepa joskus hiipiä kauriin tai peuran tykö. ei kuule onnistu noin helposti, jos kahteenkymmeneen metriin pääset, niin se on jo hyvin. Epäilen, kunnes joku toisin todistaa.

[Andes]

Ne otukset onkin sitten jo ihan asia erikseen..

[pyssymies]

http://www.youtube.com/watch?v=GHJB488Ti3o

Tossa kanssa yksi sankari...

[J Menna]

Hiivin syksylla neljän kauriin tykö noin kahteenkymmeneen metriin. Saattoi olla allekkin. Metsäistä rinnettä hiljaa, tuulen alta. Kauriit olivat pellon reunassa. Oli kova tuuli ja iltapäivä.
Ampupaikka ei kuitenkaan avautunut tiheähkön metsän reunuspusikon takia. Käytin 200m etenemiseen lie kolme varttia.
Hetkeksi hukkasin ne sitten jonkun puskan taakse ja tein jonkun hätäisemmän eleen kun kurottelin sieltä pusikosta ja fiuuu...
Mutta, tärinä oli tosi.

Päivällä ne ovat mielestäni hiukan enempi huolettomia. Tarkkoja toki silloinkin. Fasaanijahti viikonloppukin alkoi sillä että meitä kolme jannua ihan äänekkästi tallusti tietä ja siinä kolme kaurista laidunsi verkalleen ehkä 70-80m päässä. Saatiin kattella jonkun aikaa ennen kuin huomasivat. Meillä ei ollut minkäänlaista näkösuojaa.

[T. Manner]