Jousi

[Jakke]

Moi!

Ammuimme Annelin kanssa pari viikkoa sitten Espanjan Navarrassa kahden loistavan espanjalaisen 3D- ampujan kanssa. Encarna Garrido on moninkertainen naisten maailmanmestari (viimeisin Itävalta 2011), ja Jose Luis Larume on miesten huippuja. Hän voitti minut Portugalissa viime vuonna sekä nyt paikallisessa yhden nuolen 3D- kisassa Navarran mestaruuskisassa.
Nämä ampujat ovat vannoutuneita vaistoampujia ja omalla ampumisellaan todistavat, että se myös tuo tulosta.
Tutustuimme myös molempiin tarkemmin enkä sitten tietenkään pystynyt pitämään suutani kiinni, vaan kysyin ovatko he halukkaita tulemaan pitämään ”Metsästyskurssin” suomalaisille ampujille.

Olen valmis organisoimaan treeniviikonlopun sillä edellytyksellä, että saamme riittävän porukan kasaan.

Ajankohta olisi viikonloppuna 27.4.-29.4. Ajankohta sopii heille eikä meilläkään taida olla kisoja ainakaan häiritsevästi.

Kustannukset viikonlopulle olisivat osallistujien määrästä riippuen noin 60-80 euroa / osallistuja. Minimimäärä on 15 osallistujaa, maksimi noin 20.
Kurssin järjestävä organisaatio olisi edustamani seura Robin Hood, koska FFAA ei halua organisoida yhden aselajin (HB, LB, BB) kursseja. Paikka todennäköisimmin Oittaa Espoossa.
Harjoittelu toimisi samalla periaatteella kuin viime syksyinen Rogerin vetämä, mikä keskittyi enemmän tauluammuntaan.

Kurssi olisi myös hyvä ruiske tänä vuonna EBHC:hen osallistuville ampujillemme.

Nyt tässä vaiheessa kysyn halukkaita, tietenkin mahdollisimman sitovia, jotta ystävämme voivat aloittaa matkanjärjestelyt. Kuitenkin lopullinen päätöksenteko vasta sitten kun ja jos halukkaita on tarpeeksi.

Pyydän mahdollisimman pikaista kyllä / ei- vastausta, sähköpostiin osoitteeseen jarkko.lehtinen at vtt.fi tai muilla konsteilla.

Jouskariterveisin,

Jakke Lehtinen

[Tuomo]

Hieno homma! No juu, arvaa vain kiinnostaako! Taitaa kuitenkin valitettavasti olla niin, että kevätkauden menokiintiö alkaa olla aika tarkkaan kulutettu... Mutta laitetaan harkintaan.

[J Menna]

Voisin olla mukana. Tuohan taitaa olla viikko ennen Turun American Roundia?
Naisvalmentaja on aina ok. Juoksussakin minua valmensi Anneli Nummela viimeisinä kisavuosinani 2008-2010. Ja mitä seurasi: MM hopeaa 1500m ja pronssia 800m tuli (M40 sarjassa) ja tukku muita pikkumitaleita pikkukisoista.

[Dzebe]

Ohhoh! Kyllä on tullut mennalle mitali jos kolomassii. Onnitteluni juoksijapojalle. Ja anteeksi offtopikki, mutta laitetaan nyt kevennyksenä: http://www.youtube.com/watch?v=Hj3GjWwjtDE ( :

[Lehtis]

Jakkelle jo sp-vastailin, että Riihimäellä on 28.04. SJAL:n kevään ensimmäinen maastokisa, 12 rastia arvioitavin ja 12 ilmoitetuin matkoin. Eli minä en ainakaan pääse leireilemään kisajärjestelyiden estäessä seuran sihteeriä. Talkootunteja tarvitaan, kun rataa rakennetaan uusiksi talven jäljiltä. Varmaan myös osallistunkin sitten itse kisaan. Seuran muut LB- ja perinneasein ampuvat ovat omantuntonsa kanssa saman valinnan edessä: RiJo-talkoot vai tämä leiri.

[heikki]

Minäkin tulisin, mutta juuri tuolloin en pääse

[Jakke]

Moi!

Tällä hetkellä alustavasti ilmottautuneita on 12 ja jonkin verran on harkitsevia kun ajankohta on sen verran kaukana. Teemme kyllä / ei- päätöksen Viron EM- kisojen aikaan (Encarna osallistuu myös naisten LB- luokassa), joten ne jotka vielä harkitsevat, pyydän vahvistusta pikaisesti.

Jakke Lehtinen

[Rakonczay]

Edellisen kurssin videot taitaa olla suurimmalle osalle edelleenkin toimittamatta....

[Tuomo]

Jakke, voisikohan tästä kurssista kertoa vielä lisää tällä foorumilla? Ilmeisesti oli oikein onnistunut ja mukava kurssi! Lisätietoa löytyi Hoodin sivuilta:

http://www.hood-espoo.net/2012/05/espanjan-auringon-alla/

Ainakin itseäni kiinnostaisi tietää, mitä kerrottavaa Pedrolla oli nuolista ja virittämisestä!? Jonkin verran kun sitä on tullut pohdittua...

[suomialex]

Mä voin kertoa vähän omista kokemuksista Encarnan kurssilta. Mukavaa oli ja mukavia ihmisiä tuli tavattua ja opittua tuli semmoista mitä ei lukemalla välttämättä edes tiedosta.

Kyselin Pedrolta perusluennon lisäksi aika paljon nolista varsinkin kun pääsin hänen kanssaan samaan ryhmään kiertelemään rasteja kurssin lopuksi.

Tulin seuraavanlaiseen mullistavaan johtopäätökseen tapahtuman jälkeen: On erittäin tärkeää että nuolet ovat mahdollisimman toistensa kaltaisia.



Pedro tekee Encarnalle nuolet seuraavanlaisesti:

Pedro käy nuolikaupassa spinemittarin kanssa ja valitsee seetrivarsia joissa on täsmälleen sama spinelukema jonka hän haluaa. Jos pedro ei pääse kauppaan hän käskee kaupan setää mittaamaan spinen jokaisesta varresta jonka hän Pedrolle lähettää. Vähänkin käyrät tai spineltään poikkeavat varret eivät kelpaa Pedrolle. Seuraavaksi Pedro leikkaa varret vetopituuden mukaan määrämittaisiksi (Espaniassa jousen kaaren reilusti ylittävää nuolta pidetään amatöörimäisenä huonon maun osoituksena). Sitten P barreloi nuolet nauhahiomakoneella alumiiniputkesta tehdyn jigin avulla identtisesti 0,7mm (P:llä oli joku kaava painopistejakaumineen mutta mä en muista sitä, siis kaavaa, muistan nuolen muodon ja kun tein vastaavan omaan nuoleen niin hyvin toimi. Idis on siinä että nuoli muistuttaa venytettyä vesipisaraa vrt. ideaali aerodynaaminen muoto (tosin nyt kun olen barreloinut vain edestä niin on toiminut mulla paremmin --->huomioitava yksilölliset erot ampujissa ja erot ampumatekniikoissa ja sulitusmieltymyksissä)). Sitten tulee nuolen värjäys vesiohenteisella pigmantillä ja petsaus (seetri ilmeisesti kestää vettä paremmin kuin mänty joka voi turvota tällaisesta käsittelystä). Seuraavaksi P punnitsee nuolet, painoeroja samanspineisissä nuolissa voi olla 0,25-1g tästä ei P tykkää, hän on määritellyt Encarnalle tietyn nuolen painon ja lisää liian kevyisiin varsiin petsikerroksia kunnes kaikki nuolet ovat saman painoisia. Petsin kuivuttua liimataan nokit ja kärjet ja sulitetaan. P sulittaa nuolet parabolisilla 5" hanhensulilla joiden kierto menee oikealle (sikäli mikäli nyt oikein muistan, P sanoi tilaavansa sulat jenkeistä koska he käyttävät näitä sulkia ja myyvät toisinpäin kiertyvät "huonommat" sulat muualle mailmaan (saatta olla että muistan sen väärinpäin)). Sullituksesta vielä: P splittaa sulat mutta tällä on vain esteettistä merkitystä. Sulat hiotaan edestä niin että ne eivät raapaise kättä laukaisussa ja sulan perään tehdään snadi vekki juureen niin että kun sulka ohittaa jousen se painuu kassan nätisti eikä nuoli pomppaa laukaisussa.

Tässä on siis Pedron tapa tehdä nuolet. Kannattaa kuitenkin muistaa että on muunlaisiakin nuolityylejä. Itselläni tähän mennessä toimivin on: Spinellä ei hirveästi merkitystä koska ammun peukulla mutta pyrin tekemään seteistä mahd. samanpainoiset (täytyy ostaa tarkempi vaaka). Nuolet yhtä pitkiä -->paino. barrelointi vaaksan edestä niin että kun keppi on 9mm niin kärjen takana vähän yli 8mm tönärillä mitattuna (käsivaralta nauhahiomakoneella silleen kaarevasti). Käsittely Lidl:n teak öljyllä. Sulitus: Neljä 5" sulkaa (ei jenkeisä) jotka ovat n. nuolen paksuuden verran korkeita ja kapenevat suoraan/snadilla kaarella kärkeä kohti ilman sulituslaitetta liimattuna. Oon miettiny että mä voisin kullata nokin kun mulla on vähän ylimääräistä lehtikultaa jemmassa edellisestä kuvisprojektista mutta sillä on vaan esteettistä merkitystä.

Toivottavasti tästä oli apua.

-Alex

[Tuomo]

Kiitos! Mitäs tuo lopun "sulan perään tehdään snadi vekki juureen..." tarkoittaa?

Tarkka nuolentekijä Pedro taitaa olla! Mutta olennaistahan on tosiaan, että nuolet ovat mahdollisimman identtisiä keskenään. Jokaisella on sitten omat keinonsa, miten siihen päästään. Ja usein prosessiin liittyy omia mieltymyksiä ja uskomuksia. Ja tietenkin on tärkeää, että nuoli sopii ampujalle ja jouseen.

Nuolen spinestä vielä, että se on hyvin herkkä asia. Jos nuoli on aavistuksenkin taipunut, niin spine-lukema voi vaihdella jopa 10#, riippuen missä asennossa spinen mittaa. Siksi itse punnitsen aina ensin nuolet (tilaan reilumman erän kerralla), sen jälkeen suoristus ja spinen mittaus.

[suomialex]

Se on sellainen pieni lovi. Terävällä puukolla voi ikäänkuin kaapaista lyhyimmät sulan harjakset pois. Jos vaikka kuljetat sormea tehdasleikatulla sulalla niin ihan lopussa tuntuu pikkaisen kovempi kohta kun lyhyet harjakset painuvat nuolenvartta vasten. sen Pedro poistaa. (P sanoi että tämä auttaa varsinkin jousessa jossa on ikkunaleikkaus)

Eikös moottorien virittämisestä sanota että jos jos tehot ei laske niin viritystä voi pitää onnistuneena. Niin, toi virittäminen taitaa tapahtua eniten korvien välissä, tärkeintä on että tekee huolellisesti samanlaisia nuolia. Toki kun löytää toimivan kombinaation niin siitä ei sitten kannata poiketa. Mä yleensä vielä testailen maaliinammunnan lisäksi silleen että seison pellon/niityn laidassa ja ammun pituutta ja pyrin seuraamaan miten nuoli kättäytyy lentäessään. Tekee hyvää tekniikalle kun voi keskittyä vain laukaisuun ilman eri "tähtäilyä" ja nuolet kertoo aika paljon itsestään tolla tavalla: lentääkö suoraan/suorina ja kuinka pitkälle -->mitkä aerodynaamiset ominaisuudet jne...

[Simo Hankaniemi]

Lopullinen testi on ampuminen. Vaikka nuolet tekisi miten tarkasti tahansa samanlaisiksi, niin ne eivät käyttäydy aivan samalla tavalla ammuttaessa. Tämän huomaa helposti, kun alkaa ampua niitä vaikkapa 15 m etäisyydeltä pienehköön maaliin. Jotkut nuolet menevät junan lailla juuri sinne, mihin oli tarkoitus, ellei tule ampumavirhettä (jonka kyllä tuntee, kun se tapahtuu). Toiset nuolet heittävät lähes aina esim. liikaa vasemmalle, ellei kompensoi tätä tähtäämällä enemmän oikealle.

En ole läheskään aina "jaksanut" tehdä tätä ampumatestiä, mutta toisinaan teen sen ja merkitsen lyijykynällä viirun nuolen varteen aina kun se osuu "riittävän hyvin" tiettyyn maaliin. Tunnin ammunnan jälkeen muutamissa nuolissa on runsaasti näitä merkkejä ja toisissa vain muutama.

[Kuhmon Ahma]

Minulla on tapana numeroida nuolisetin nuolet. Silläkin tavalla saa seulottua hyvät kepit vähemmän hyvistä.

[suomialex]

Toi nuolien lyijärimerkkaus onkin hyvä idis. Olen miettinyt miten merkata hyvin toimivat nuolet vielä ammuntatestailun aikana ja toi kuulostaa tosi näppärältä.

[Martti Auer]

Jos nyt Simo, oppisi vielä tekemään nuolensa samankaltaisiksi ja ampuu yleensä pelkästään vain puolella vedolla, josta Pedro saattaisi olla todennäköisesti erittäin kauhuissaan. Eikä pelkästään tarkastelisi tätä jotakin nuolten osumatarkkuutta, pelkästään vain sitten tällä lyijykynäkonstilla, jos sieltä löytyisi joitakin nuolia ikäänkuin.

Onhan se lyijykynäkonsti varmaan hyvä viimeistelyyn, mutta ei sille varmaan koko asiaa kannata rakentaa, voi muuten osoittaa aika amatöörimäistä huono makua asiassa, veikkauskuponkeja saa R-kioskilta.

[Martti Auer]

Huomasin tuossa, että n. määrämittaan tehty nuoli, hieman barreloitu, mutta heittää aika korkealle lähimatkoille, 125 grainin kärki, mutta kohtalaisen kaareva lentorata, jonnekin 45 metriin, putoaa kohtalaisen nopeasti. Sekä kiemurtelee enemmän lennossa mitä muut nuolet, aika ilmiselvästi. En sitten tierä että olisiko hyvä American Roundiin, vaikka olisi kuinka barreloitu, Mennahan käyttää 100, -100 grainisia kärkiä mm. American Roundiin. Eli tuollaiset ei ainakaan vaikuttaisi, 125 grainia, toimivan ns. näillä kohtalaisen raskailla kärjillä, 125 grainia, barreloiduissa määrämittaisissa, vaikka jousessa olisi n. 60 paunaa?

Voitin mm. vuoden 2009 Kuralan kilpailut, 70 grainisilla kärjillä, 65-70 paunan nuolen varsilla, hyvää seetriä, harmi että en tiedä mitä, mutta kuitenkin n. 60 paunan jousella. Aika haipakkaa, vaikeita ampua, niin keveillä kärjillä, mutta kysymys kuuluukin; että minkä painoisia kärkiä Pedro käyttää, vai onko tämä kategorioitava amatööriksi?

Ehkä tommonen barreloitu; määrämittainen voisi varmaan toimia n. 100 grainin kärjillä, joitakin tarkkoja yksityiskohtia puuttuu, Pedron tiimoilta, kuuluuko vastausta?

Onko se Pedro tehnyt nuolia esim., American Roundiin, erityisesti? Olisi hienoa nähdä Pedro seuraavassa American Roundissa.

[suomialex]

En nyt muista minkäpainoisia kärkiä pedro laittaa nuoliin, mutta sataset ne vois olla.

Pedrohan on pää-asiassa taljamies mutta tekee nuolia vaimolleen Encarnalle. Kyllähän ne nuolet lentää perhanan skarpisti.

[Martti Auer]

Ok.