Jousi

[Ari Rantala]

Otin jänteiden nylystä talteen muutamia kinttunahkoja. Levitin ne alustalle ja ripottelin pikkuisen suolaa väliin. Muuten ovat ihan nylyn jäljiltä eli ylimääräistä hirveä on vielä nahassa kiinni.

Kysymys kuuluu, jotta saanko noista enää mitään kelvollista aikaiseksi ja jos niin miten pitäisi käsitellä? Kostutella ainakin, että saa hieman muotoonsa. En ajatellut parkita niitä mitenkään ja mittakaan ei riitä kuin nuoliviiniin...tuleeko kuivuttuaan liian kovaksi?

Joku taisi mainita, että jalkanahat olisivat siitä hyviä, että niissä pysyisi karvat paremmin kiinni...tiedä sitten miten on.

Kyselinköhän tätä jo joskus aiemminkin....

[Joel]

Jos jotain tämä auttaa niin kaavi kaikki ylimääräinen nahan sisäpinnalta. Suolaa myös huolellisesti.

[Vaeltaja Ate]

...tässä:

- Venytä kuivumaan naulaamalla reunoista pienillä nauloilla.
- Anna kuivua huoneenlämmössä pari vrk
- Kaavi verinahka pois koveltimella tai vastaavalla.
- Sitten hio karkeahkolla hiekkapaperilla tai hiomalaikalla joka on kiinni porakoneessa tms.
- Voitele tyydyttämätöntä rasvaa sisältävällä ruokaöljyörasvalla.
Alkuper kansat käyttivät kalanrasvaa (tyydyttämätön), ei nisäkkään rasvaa.
- Muokkaa käsin pehmeäksi ja lisää välillä rasvaa.
- Voit kokeilla myös savustamista tämän jälkeen, mutta ei tietenkään pidä polttaa nahkaa.

Näin saat pehmeää nahkaa jota voi käyttää melkein mihin vaan
mutta se ei kestä kovinkaan hyvin kosteutta. Jos se kastuu niin sisäpuoli muuttuu taas liimamaiseksi kuin raa'an nahan. Kuivuttuaan se on taas sitten kovaa. Ei ole vielä tullut kokemusta siitä miten hyvin karva pysyy kiinni.

Itse olen äskettäin käsitellyt näin hirven säärinahkaa, mutta savustuamaan en ole vielä ehtinyt niitä.

terv
Auvo

[Iivana]

Tässä olis pari muuta konstia.
1) Alunasuolaus. Tee merisuolasta ja alunasta seos, jossa on korkeintaan 20 p-pros alunaa. ripottele seosta tuoreiden koipien lihapuolelle josta olet ensin irroitellut enimmät lihat ja ihveet pois. Kun koivet ovat suolautuneet kuivaa ja käsittele ne, kuten aiemmin tässä ketjussa on kerrottu. Aluna parkitsee nahkaa, joten nahka ei liukene enää veteen kuivuttuaan. Nahkarasvana voi käyttää tätä hommaa varten tehtyä prinol muokkausöljyä. Sitä saa kemin nahkatarvikkeesta ainakin.
2) Käsittely parkilla. Kaavi koivun parkkia (eli rovusta), pajun parkkia taikka molempia vaikka nyt talvella. Rovuksella tulee nahka tummemmakse. Kun olet kuivannut koivet joko alunasuolauksella tai ilman ja kaapinut räkkiraualla ihveet pois niin koivet on valmiit parkitukseen. Pistä isoon kattilaan kaavittuja kuoria mieluummin tuoreena ja voit lisätä vähäsen alunaa halutessasi (täydentää ja syventää parkituksen vaikutusta). Lisää vettä sen verran, että kuoret peittyvät. Kun olet keittänyt parkkeja ja liuos on jäähtynyt, ota parkkia käteen (käytä hanskoja, muuten muuttuu kädet ruskeiksi ja sitten lähtee nahat...oli alunaa tai ei mutta alunas on lisäksi kromia) ja purista liika vesi pois ja ala kuurata nahkoja parkilla. Ota uutta parkkia ja jatka kuurausta, kunnes on tasainen ruskea väri. Laita lopuksi lihapuolelle kosteaa parkkia, pistä kaksi koipea lihapuolet vastakkain, kääri rullalle ja yön yli viileään. Yön yli oltua ripusta viileään paikkaan kuivumaan ja venyttele ja kiertele koipia päivittäin. Kun koivet alkavat olla kuivahkot/tai kuivuvat liikaa, niin tee väkevä parkkivesi kuten edellä, sekoita sitä prinolin kanssa ja voitele lihapuolelelta tällä seoksella, anna imeytyä ja ripusta taas kuivumaan. Kuivata venytellen.
Tällä tavoin tehty nahka on sopivan jäykkää nuoliviiniin, hirvennahka etenkin. Alunan käyttö parantaa karvojen pysyvyyttä, samoin kuin säilytys viileässä. Kuiva keskuslämmitysilma saa karvan liian kuivaksi ja katkeamaan, vaikka parkki olisi hyvä.
Minulla on koipinahasta tehdyt kintaat, joissa on karva pysynyt monta vuotta. ainoastaan kelkan sarvet ja kaasuvipu on kuluttanut kolot.
Kopinahka on mahtavaa materiaalia, lumi ei tartu ajaessa, ja kädet pysyy lämpimänä hyvällä lapasella vaikka kuten eilen ja toissapäivänä ajaessa -36 asteen pakkasessa.
Onnea yritykseen, ei ole oikeasti vaikeaa eikä työlästä jos nahkoja ei ole paljon.

P.S. Jos aioit jatkossa koipikenkiä, tulee koipinahka piirtää koparan aivan koparan reunaa myöten.

[Ari Rantala]

Kiitoksia

Enköhän pärjäile jo noillakin ohjeilla ja saa aikaiseksi muutaman hienon hirvennahkaisen nuoliviinin kesäksi

[Iivana]

Samat hommat itsellä edessä. Pakkasessa on kintut ottamassa ja muutamat varastossa valmiina.

[Ilkka Seikku]

Tuossa linkki taas tuonne miun voorumille. Siinä ohjeet aivoparkitukseen.
Aivoparkitus on ihan perus rasvaparkitus ja aivojen tilalla(siis jos ei oo aivoja..?) voi käyttää vaikka hapatettua puuroa ja voita.
http://p1.foorumi.info/lukkaro/viewtopic.php?t=7

Tuossa kuvassa on viime kauden hirviltä kerättyjä koipinahkoja.
Osa on ihan nykyaikasesti parkittuja ja osa rasvaparkittuja(aivoilla ja puurolla).

Rasvaparkitus sopii mainiosti nuoliviinen materiaalin parkitsemiseen.
Tuo musta palanen tuossa alhaalla on hirven alaleukanahka partoineen. Se on ensin kyllästetty booraksilla ja sitte rasvaparkittu. Tosi hieno, vielä kun keksisi mihin sen käyttäisi..

[Simo Hankaniemi]

Hm, olen karvattomien nuolikoteloiden ystävä. Turkis on OK, jos se on jotain "jaloa" eläintä, kuten puuma, oselotti, muut kissapedot, saukko, minkki tai jokin tällainen. Biisonin vasikka on myös OK turkisversiona, samoin tavallinen nuori nauta tai pienehkö hevonen.

Hirven, peurojen ja kauriiden ontot karvat menevät poikki melko helposti. Ne eivät ole hyvät nuolikotelossa, ainakaan pidemmässä käytössä. Olen tehnyt yhden viinen valkohäntäkauriin turkisnahasta ja se sai jäädä myös viimeiseksi.

Mutta luonnollisesti Ari tekee viinen hirven koipinahoista ja parempihan se on aina saada se oma kokemus. Koipinahoissa karvat ovat melko tiiviisti nahkaa vasten, joten ehkä ne kestävät paremmin kuin muuten.

[Ari Rantala]

[Iivana]

Koipinahassa karva ei ole onttoa. Onttoa alkaa olla vasta kun koipiosa rupeaa loppumaan. Minulla on itselläni sekä koipikengät että kintaat, joita käytän metsähommissa kovilla pakkasilla. Kenkien päällä pitää olla lämpötossut, kun tahtoo nuo nykyiset nestejäähdytyskelkat kastella. Karva irtoaa vain jos kuivaa tai nivoo ( nahka alkaa happanemaan tupesta). Tämän takia koivet piirretään ihan koparan rajasta, että saadaan kulutuskestävää karvaa mahdollisimman paljon käyttöön. Kun eläin porkkaa hangessa, joutuu koipi kulutukselle, jolloin ontto karva on ollut evolutiivisesti huonoa koivissa. Jos katsoo poron, peuran tai hirven koipinahkoja, asia selviää kyllä. Minen tiiä tuosta niitten karvatuotteitten ompelusta ja leikkauksesta yksityiskohtia, minä olen se joka nylkee, parempi puolisko ompelee.
Valkohännistä ym. minulla ei ole kokemusta. En kuitenkaan pitäisi koipinahkaa huonona materiaalina. Onhan se perinteinen materiaali. Vanhoissa kansanrunoissakin puhutaan kolmikoipisesta, josta nuoli otetaan. Siihen on käytetty kolme koipinahkaa. Ja muunmuassa hanteilla on koipinahkaisia viinejä ollut.
No, koipinahasta voisi ajatella tekevänsä viinen suun niin, että ompelee suun sisäpuolelle karvapäällistänahkaa niin, että karvat osoittavat viinen pohjalle. Voisi tehdä sellaisen systeemin, että viini pingottu jonkun kepukkaviritelmän yms. avulla suustaan karvat yhteen. Kun nuolen työntää sisäsä on valmiit "haitat" estämässä nuolen liukumista tahattomasti ulos viinestä. Koipikintaissani on tällainen systeemi suussa.
Kun käden työntää sisään pureutuu karvainen "haitta" hihaan, jolloin kintaat eivät luista itsestään pois.Koipikinnas kun on vähän kömpelö ja painava. Mutta pakkaskelillä mielestäni paras metsään, jos ei tarvitse tehdä paljon näppäryyttä vaativaa työtä. Jos ei selvinnyt, laitan tarvittaessa kuvia tuosta kintaan sulla olevasta systeemistä.

[pyssymies]

Tuo pingoitussysteemi kuulostaa tarpeettomalta. Viinen on parempi olla avarasuinen kuin kuristettu, silloin nuolet pysyvät siellä paremmin.

[Ilkka Seikku]

Tässä tällainen jos vuosia metsästyskäytössäkin ollut viini, joka tehty metsäkauriin aivoparkitusta taljasta.
Parkituksen jälkeen ommeltu sivu ja pohja kiinni hirvennahalla.
Suuaukossa talja käännetty kaksinkerroin, jolloin suuaukkoa ei edes näy.
Taljaa ei ole pehmitetty vaan ommeltu vielä hiukan kosteana, jollaoin tuo muoto pysyy. Rasvaparkituksen ansiosta talja ei kuitenkaan ole mikään koppura vaan sen saa vaikka rullalle jos haluaa. Tuo muoto kuitenkin pysyy kimmoisana.
Nuolet pysyvät viinessä, vaikka niitä olisi siellä vain yksi ja vaikka nuoliviinen kääntäisi ylösalaisin, koska suuaukko on ikään kuin kiinni noiden karvojen ansiosta. Ja isompikin määrä nuolia sinne menee helposti ja helposti ne saa myös pois.
Viinen pohjalle on sullottu lampaanvillaa, jonka läpi ei mene terävinkään leikkurikärki.

Kannatinviilleke on hirvennahkaa ja sen saa joko vyölle tai selkään.
Erittäin toimiva viini ja hyvin helppo tehdä.

[Ilkka Seikku]

Tuossa joskus laittamassani ammutavideossa tuo nimenomainen viini vyöllä killumassa.
Metsällä pidän sitä selässä nuolivarastona ja pari kolme nuolta on aina kädessä.
http://www.youtube.com/watch?v=4QdEUT7qiK4

[Iivana]

No just tuollaista suuta tarkoitinkin. Ilkalla näkyy moinen jo olevankin, käytössä kokeiltuna. Kintaassa karvat on vain suusta trimmattuja, jotta käsi menee sisään. Viinessä ei varmaan tarvitse. Koipinahka on sen verran jäykkää, että pysynee kasassa ilman keppejäkin, tosin suomalaisissa viinessä on yleensä raidasta väännetty luokki.

[Ilkka Seikku]

Monen monituista viineä on tullut taljoista tehtyä tuolla tapaa.
Pintanahasta tehtyihin laitan yleensä ketunhännän suuaukkoon. Pitää yksittäisenkin nuolen putoamatta ja on hienon näköinenkin.

[Simo Hankaniemi]

Iivana on oikeassa koipinahkojen suhteen ja nyt muistan minäkin tuon maininnan "kolmikoipisesta". Ne koipinahat ovat muinoin olleet varmaan useimmiten metsäpeuraa, joita oli paljon Etelä-Suomessa asti. Ja myös hirveä. Ja onhan niistä tehty siis myös jalkineita, joten koipikarva kestänee suhteellisen hyvin. Saamelaisilla oli myös "kallokkaiksi" sanottuja jalkineita, jotka oli nimensä mukaisesti tehty poron tai tunturipeuran kallonahasta, missä karva on myös kestävää.

[Ari Rantala]

On muuten pirun työlästä tuo puhdistaminen. Kalvot istuvat piukassa kuin palkankorotukset ja puukolla putsatessa on vaarana veistellä reikiä nahkaan. Joku kaariteräinen värkki pitää tehdä jotta homma jatkossa helpottuisi.

Parkitsemista kasviparkilla olen suunnitellut mutta kuoriparkin osalta on epäselvää missä muodossa kuoret ovat. Palasina liemessä vai hienompana puruna. Kuorien osalta vielä sekin, että kelpaako vanha kuori. Sitä olisi halkojen pinnassa lähellä. Tuorekuoren hankintakaan ei ole vaikea rasti. Lähiseudulta on kaadettu metsää ja kaadetuista rangoista olisi helppo veistellä kuorta.

Tuo puuro/voiparkki olisi myös mielenkiintoinen kokeilu. Varsinkin kun olen ymmärtänyt, että kuoriparkki vien n. 2vko kun puurolla/voilla selviäisi hommasta parissa päivässä...vaikka eihän tässä kiirus ole.

Harmikseni teloin ranteeni kokeillessani sotajousella ampumista. Jaksan mitenkuten vetää sen 25":n vetoon ja sillä vedolla joudun ankkuroidessa taivuttamaan vetokäden rannetta pieneen kulmaan. Ranne ei siitä pitänyt ja alkoi vihoittelemaan...jännetuppitulehdus sanoi lääkäri ja laittoi lastan. Vaiva estää voimallisemman veistelyn ja tämä taas tukisi puuroparkkausta. Sattuu pirusti jo tikanheittokin saati sitten puun kuoriminen

Parkkiainehan on tanniini. Saisikohan sitä sellaisenaan apteekista? Ei olisi turhaa vaivaa parkkiliemen teossa...

[Ilkka Seikku]

Jiekiö on kova sana puhdistuksessa.
Voin jossain välissä laittaa tuonne rautasarvi-foorumille kuoriparkitusohjeet.

Jos haluat päästä "helpolla" niin Novaltan AL-parkitusaineella saat suht mukavasti parkittua. Alumiiniparkitusaine jauhomaisessa muodossa joka sitten sekotellaan liemeksi tai voi tehdä myös ns.arkitustahnan.
Pikkeliliuos edesauttaisi ja parantaisi parkituksen lopputulosta, mutta ei ole mikään välttämättömyys jos et nyt ihan täydellistä odota lopputuloksesta.
Käytän juuri tuota Novaltania eläintentäytössä.

[Ari Rantala]

Jepa. Soittelin apteekkiin ja sieltähän sitä saa

Päädyin kuitenkin kasviparkkiin ja totesin, että puukko on ihan paska vekotin kun kuoritaan isoja jäisiä pöllejä Pitää jatkossa kaivella kuorintarauta kätköstään...missä sitten lieneekin...

Kuusta otin ja tyrnään seosta parilla pussillisella vanhaksi mennyttä teetä. Jostakin syystä oli unohtunut kaapin nurkkaan eikä enää ole teekelpoista...

En oikein tiennyt miten kuusenkuorta pitäisi työstää ja pilkoin ne kattilaan hautumaan pienellä lämmöllä. Kansi on päällä joten pöönin pitäisi pysyä sisällä kattilassa.

Usko loppui ja ranne kiukuttelee höttöjen putsauksessa mutta taistelin kolme nahkaa suht puhtaiksi. Ammattilainen varmaan sanoisi, että ihan hyvä. Nyt kun vielä puhdistat ne

Nahat pingotin lankun päälle tykkertnauloilla ja siirrän parkkiliemaan kunhan ovat hieman kuivuneet ja oienneet. Lätkin ne nylkiessä hieman huolimattomasti kuivumaan ja olikin työ saada yhteen hitsaantuneet höttöpinnat irti toisistaan.

Laadun ei nuoliviiniin, joka vielä tulee ihan omaan käyttööni, tarvitse olla ihan A1. Se riittää, että ei hapannu kesässä eikä keräisi kovasti paljon kärpäsiä.

[Coyote]

Sain tämän syksyn hirvisaaliista käsiini kaheksan koipea mistä irrottelin jänteet talteen, koparat sain irroteltua talteen myöskin ja sitten innostuin kokeilemaan miten koipinahkojen käsittely onnistuu. Tämän ketjun ohjeilla sain parkituksen ilmeisesti onnistumaan koska karvat ovat vielä nahoissa kiinni ja hajuakaan ei ole kiitokset hyvistä ohjeista. Mahtaako olla mitään keinoa pehmitellä nahkaa vielä parkituksen jälkeen? Tässä viestejä lueskellessä heräsi ajatusta rukkasten teosta. Nyt vain olisi tulossa nahoista turhan jäykät rukkaset. Toisaalta kyllä noille nahoille käyttöä keksii nykyisessäkin muodossaan. Täytyy sitten ensi syksynä kokeilla rukkasnahkojen tekoa jos noita ei pysty enää muokkailemaan.