Jousi

[Iivana]

Selaillessani tuossa kuvamateriaalia, niin löytyi kuvasarja rakotulen teosta. Ajattelin panna tänne, koska täällä saattaa olla ihmisiä joilla asia kiinnostaa. Kyllähän melko monesta erätaito kirjasta löytyy ohjeet, eipä silti. Tuo minun kuvasarja kertoo, miten rakotulen saa tehtyä vähän huonommastakin kelosta. Vaikka juuri kaatuneesta, jossa on hiukan siniä pinnassa. Olen itse tehnyt sen verran tulia huonommastakin puusta ja saanut ne palamaan, että kehtaan nämä kuvat tänne räpsäyttää selitysten kera. Meneepähän perimätieto eteenpäin.
Vaihe 1:
Tässä valittu puu on lähes oksaton, mutta sinistynyttä ja märkää puuta on hieman pinnassa, koska puu on ollut vähän aikaa kaatuneena. Parille miehelle riittää parimetrinen rakotuli. Parsissa ei saisi olla oksia eikä varsinkaan pehmeää lahoä. Pintaa tulee veistää pois riittävästi tulipinnasta, varsinkin tässä tapauksessa. Jos on soluja tai oksa niin nämä pitää laittaa tulipinnan vastakkaiselle puolelle. Homma alkaa tuli tai vetoraon veistolla alaparteen. Parsien päähän pitää tehdä noin 30-40 senttiä pitkä levennys. Rakotuli sijoitetaan tuuleen nähden pitkittäin.

[Iivana]

Seuraavaksi tasoitetaan ja lovetaan yläparren tulipinta. Varsinkin tässä se on tärkeää, koska puun pinta oli kosteaa. Yläparren tulipintaan pitää lyödä kirveellä kunnon kiehiset.
Jotta tämänkaltainen puu syttyy kunnolla, on laitettava reilunkokoiset tulkkapuut tuoreesta koivusta. Niitä varten joutuu tekemään kolot, vaikka parempaan puuhun ei. Tässä puussa on satava rako pysymään riittävän kauan voimena, jotta pinnat saadaan syttymään kunnolla ja pinnat lähtevät palamaan. Tuore koivu pitää raon auki ja palaa sitten pois. Kun rako pysyy tarpeeksi kauan auki voidaan tarvittaiessa sytöksiä lisätä, jotta tuli saadaan syttymään joka koihdasta.

[Iivana]

Seuraavaksi ladotaan sytöt koko alaparren matkalle. Parhaimmat sytöt on kunnon tervasta. Monesti hongan latvaosasta löytyy tervainen roso, josta saa kunnon syttöjä. Syttöjen laatu on oleellisen tärkeä, kuin myöskin asettelu. Liian tiheä ei pala kunnolla, ja liian vähän ei sytytä kunnolla. Myös tulipinnat on oltava kolottu kunnolla tasaisemman syttyisen takaamiseksi.
Kun syttöjä on tarpeeksi, nostetaan Yläparsi paikoilleen. Tulkkapuiden on tultava Alaparren vetoraon levennysten päälle kunnolla, lähes päihin. Jos Tulkkapuiden paikka on huono, ei rakotuli lähde palamaan tasaisesti, vaan napautuu jo keulilta. Hyvä rakotuli ei kanna palaessaan kuin juuri noiden vetoraon levennysten kohdalta ja yläparran puolelta.
Yläparsi tuetaan paikoilleen yhdellä tai kuten tässä tapauksessa kahdella vastakkaisille puolille päihin tulevalla Perkkapuulla. Perkkapuu kiinnitetään Perkkanaulalla ja vitsaksella yläparteen. Perkkanaula on puinen, kuiva kuusen oksa on paras. Oleellista on kuitenkin että se saadaan puuhun kunnolla kiinni. Rautanaula ei ole perinteinen, puhumattakaan rautalangasta.

[Iivana]

Rakotulen totuuden hetki on sytytys. Sytytys kiteyttää kaiken valmistelutyön laadun. Rakotuli joko syttyy tasaisesti tai epätasaisesti. Huono tuli ei syty välttämättä ollenkaan.
Koko tulirako tulisi saada syttymään lähes yhtä aikaa koko raon matkalta. Kevyt tuuli on parempi kuin tyyni.
Rakotuli voi napautua myös oksan ja syiden solmukohtiin. Silloin sitä joutuu veistelemään kirveellä tai sohia hehkuvaa rakoa auki kouhimella.
Jos homma menee putkeen, voi nauttia rauhassa tulen lämmöstä ja neuvotella seuraavan päivän pyyntihommista Kapteeni Morganin kanssa.
Yön pystyy nukkumaan vaikka ilman makuupussia.

[Iivana]

Tältä näyttää, kun kaikki menee putkeen ja tuli palaa rauhallisesti aamuun.
Tästä alkaa kahvinkeitto ja päivän hommat.

[jousipata]

hyvältä näyttää. kuvista tuli melkein savunhaju koneeltakin tunnelmoissa.

[Smirkelimies]

Kuvasi ovat sen verta hienoja että saisit tehtyä halutessasi tosi hienot eränettisivut tai vaikka runsasta kuvamateriaalia sisältävän eräkirjan. Niitä sitten minun kaltaiset konttorirotat haaveksien kuolaisi.

[heikki]

[Iivana]

Mukavaa, että tunnelma välittyy. En pidä itseäni kyllä minän taiteilijana, mutta ilmeisesti on joihinkin kuviin onnistunut vangitsemaan asian ytimen lisäksi tunnelmaa.
Meillä on suomalaisilla oma kulttuuri, ei sen ylivertaisempi eikä huonompi kuin muillakaan. Meidän on kuitenkin vaalittava ja arvostettava sitä itse, kukaan muu ei tee sitä meidän puolesta.

[pyssymies]

[Simo Hankaniemi]

Hyvä kuvasarja! Täytyy myöntää, että rakotulta ei ole koskaan tullut tehdyksi, vaikka maastossa onkin tullut olluksi kaikkina vuodenaikoina. Rakotuli vaatii sen verran työtä ja työkaluja, ettei ole useinkaan ollut mahdollista. Tipissä pärjää talvellakin ihan hyvin melko pienellä nuotiolla, eikä sitäkään ole tullut kuin muutaman kerran pidetyksi koko yön yli (vauvan takia). Laavun edessä on joskus polteltu metrisiä halkoja. Silloin minulla oli lisäksi kolme villapaitaa päällekkäin ja makuupussi. Heräsin yöllä kuumuuteen, joten piti vähentää yksi villapaita.

Kyllähän rakotultakin pitäisi edes kerran elämässä kokeilla. Ja mielellään havulaavun yhteydessä.

[Juri]

Kolme "eläköön"-huutoa Iivanalle!!!
Tämä on todella tärkeää kulttuurityötä, vanhoja taitoja ei saa päästää unohtumaan. Nettikuvien katselu ei tietenkään vastaa käytännön oppimista, mutta saattaa rohkaista jopa kokeilemaan.

[jkekoni]

Terminologiaa (yksikön nominatiivi)

kiehiset (kiehinen)
tulkkapuut (tulkkapuu)
voimena(voimen)
sytöksiä (sytös)
sytöt (syttö?)
Yläparsi
Perkkapuulla(perkkapuu)
vitsaksella(vitsas)
Perkkanaula
napautua
kouhimella (kouhin)
tervasta (tervas)

Osa kävi ilmi kontekstista, mukka keräsin kaikki huomaammani termit tähän. Osaavammat voivat selittää.

[Iivana]

[Iivana]

Joitakin sanontoja, mitä tiedän liittyvän:

Metson sangei palau mihailan - Ison metson kokoinen (reilu 30 cm) honka riittää mihailan päivän aikoihin koko yöksi. Mihaila on 8.11 oleva juhlapäivä.
Kirvehen varzi muzikkua peäl - honkaa tarvitaan kirveen varren pituus tulella nukkujaa (miestä) kohti, jos nukutaan jalat tuleen. Kylittäin enämpi.
Kirveen varsi 50-60 senttiä.

[jousipata]

isäni tekee kiehisiä eläkepäiviensä ratoksi ja soittelee luuttua. käy jopa esiintymässä joskus joissain tapahtumissa.

[Santtu Risku]

mahtava kuvasarja! tulipa melkolailla armeijan luonnonmuonaharjoitus mieleen. kuvat taitaakin olla juuri sieltä, petsikosta siis? itse olen kerran ollut tekemässä rakotulia, juuri samalla reseptillä mitä Iivana tässä esitteli. Vaikka eipä sisseillä juurikaan ole asiaa tollasia väsäillä. Pitää talvella tehdä muutamat rakotulet, jotta oppi painuisi syvemmin päähän. Melkolailla katoava kansanperinne tämä on.

sekin on sitten että monet sanoo ettei viitsi tehdä rakotulia kun normaaleillakin pärjää yön yli. Riippuu vähän mitkä asiat ovat tärkeysjärjestyksessä mitenkin päin. Jos viitsii pari tuntia nähdä hämärälllä vaivaa, niin ei tarvi pukea montaa villapaitaa päälle yöksi, saatika kanniskella niitä ympäriinsä. Jos osaa asiansa ei tarvi yöllä heräillä kenenkään kohentelemaan tulia ns. kipinämikoksi. ja sitten vielä se että jos seurueessa on useampi henki, niin saisi melkoisen viritelmän väsätä normaaliesta tai edes metrisistä haloista, ja puuta pitäisi pilkkoa jäätävä määrä.
Rakotulet saa tehtyä yhdestä kelosta.
Lisäksi rakotulet on ainoa johon oikeasti luottaisin kun on kyseessä yö jollloin pakkasta on 30 astetta ja nukutaan siinä laavussa. Meillä armeijassa muutama rajajääkäri ketkä nukku nillä rakotulilla valitti aamulla että oli aivan liikaa kampetta päällä, makuupussi raollaan sai nukkua munasillaan. ja pakkastahan oli tosiaan sellaset 28 astetta. yhdellä sankarilla syttyi saapaskin tuleen.

eipä niihin valokuviin tarvi erityisemmin panostaa. ottaa aitoja kuvia aidoista tilanteista, niistä kyllä tunnelma välittyy. melko harvat vaan niihin oikeasti aitoihin tilanteisiin pääsevät, ja jos pääsevät niin harvoin kuvia ottavat.

[Ari Laakso]

Itse kanssa käyn laavulla (ei valmiilla) kaikkina vuodenaikoina ja kerran kävi niin, että olin hirvenajo hommissa ja huomasin kivan laavun paikan ja tervaskantoja siinä lähellä..niimpä tulimme sitten erään talvi-iltana vaimojen heittämänä metsäautotien varteen ja kävelimme siitä metsään, tarkoituksena mennä kyseiselle paikalle, mutta eihän sitä sitten pimeässä löydetty, joten laavu sitten erään ison kiven viereen, koska olihan siinä ympärillä harvennettua männikköä joten puuta "riittäisi"....mutta se oli MÄRKÄÄ! sinä yönä sitten itketti savu ja ahisti muutenkin

[Iivana]

[Ari Laakso]

No nyt se sitten on tehty elämäni ensimmäiset rakotulet näiden ohjeiden innoittamana ja huomasin että kyllä se on taitolaji.
Hyvinhän se paloi, mutta se viimeinen 30cm toisesta päästä ei sitten millään..liekkö liian matala vetoura vai oksakohta...siitä se kuitenkin jäi kantamaan.
Seuraava rakotuli onnistuukin sitten paremmin!!??

Huomasi juuri ,että tukin päitä kohti vetoraon pitää olla syvenevä ja laajeneva...ei ollut meillä..

[austringer]

Hienot on kuvat! Itsekkin olen muutamia kertoja rakotulilla yöpynyt ja tarkeneeha sitä. Pari asiaa rakotulista tuli kumminkin mieleen. En lukenut ylläolevaa tekstiä niin tarkkaan, mutta rakotuleen käytettävien puiden puiden paksuus menee karkeasti siten että tuuma ja tunti. Eli puu palaa paksuudestaan pois n. tuuman tunnissa. Siitä on hyvä laskea kuinka paksujen on puiden vähintään oltava. Toinen mikä on mielenpäällä on se että syttymisen jälkeen on tulkkapuut otettava pois, muutoin ne kantavat ja tuli ei toimi niin kuin sen pitäisi "automaattisena". Periaatehan on se että vain tulitikku palaa yksinään, mutta nuotio tarvitsee ainakin sen toisen puun. Rakotulessa kun tuli on jostakin tietystä kohtaa "syönyt" puuta pois, niin rako kasvaa ja pinnat jäähtyvät ja sillä kohtaa tuli ei pala, toisaalla jossain muussa kohtaa puut lähenevät ja palaminen kiihtyy. Vaikka tuli ei ihan täydellisesti aina heti syttyisikään se kuitenkin hoitaa itse itsensä. Suurin virhe on mennä syöttämään tulta missä rako on kasvanut niin suureksi että tuli on siitä sammunut. Syttöjen lisääminen ko. kohtaan vaan lisää rakoa ja sen kohdan luonnollinen palaminen siirtyy tunneilla eteenpäin.

Kun rakotulet on sytytetty kunnon sytyillä, niin näpit irti! ainut minkä joudut tekemään on syttymisen jälkeen tulkkapuiden poisto, etteivät ne jää kantamaan. Puussa on aina oksia jotka tahtovat kantaa ja häiritä kunnollista palamista. Siihen on lääkkeenä kunnon mojaus kirveen hamaralla yläpuoliseen puuhun, niin vot. Aina ei edes tulkkapuita välttämättä tarvita. Sitten tuo perkka, kuvissa on tosi hienosti laitettu, mutta itse kun laiska olen, niin ihan vaan tuore puu perkaksi ja ilman naulaa. Se on helppo nostaa kun rakotuli on palanut ja kun perkka jää vetämään. Sitten tulen korkeus, Kun rakotuli tehdään paksuista keloista, niin tulirako jää luonnollisesti aika korkealle, mutta jos teet tulet vain tuollaisesta 6-7 tuuman puusta, niin tulirako jää aika alas. Itse olen nostanut sulan rakotulen reilusti ylös maasta, niin se jotain lämmittääkin. Ei muuta kun rakotulia tekemään, ne kun oppii tekemään niin ei siinä hirveitä aikoja mene, ja työ tekijäänsä opettaa. Itsellä ensimmäiset tulet olivat jotakin naurettavan ja surkean välistä, mutta sanotaanko näin että kyllä siperia opettaa ja nyt tulet tulevat sen kummempia miettimättä...

[Iivana]

Hyviä huomioita. Minulla jäi pois, että sytytyksessä rako pitäisi olla tuommoinen tuuma ja kiehisiä ei saisi olla liikaa, että syttyy kunnolla.
Aina ei puu ole ensiluokkaista, jotenka minulla on ollut noilla tulkkapuilla ideana, että pinnat hiiltyvät kunnolla ennen kuin tulkkapuut lopettavat kantamasta. Yleensä ei ole tarvinnut poistaa, kun ne on palaneet, ovat pinnat riittävän hiiltyneitä.
Tuossa minun sarjassa on noita tulkkapuita joutunut upottamaan, koska puu oli sellaista, että piti saada hiiltymään kunnolla. Sen takia piti upottaa, että pysyy tarpeeksi kauan auki. Jos olisi laittanut tuon paksuiset tulkat, niin sitten rako olisi jäänyt liian auki.
Minä olen kereran meinannut palaa, kun yläparsi on pudonnut päältä pois. Kokemus oli sellainen, että pönkkään ton yläpuun milellään kunnolla. Siinä on tietenkin se huono puoli, että nuo pönkät tahtovat käännättää yläpartta kun rakotulen palaminen etenee.
Palamisnopeus riippuu jonkin verran kelistä, lähinnä tuulesta. Mutta tuota luokkaa se on.
Mukavaa, että kuvat ovat toimineet innoituksen lähteenä. Rohkaisee miettimään muutamien muidenkin erätaitoihin liittyvien kuvasarjojen julkaisua.
Joskus muuten moderni maailma voi koitua perinteisten erätaitojen pelastukseksi. Kerronpa tästä esimerkin. Liikun aika paljon kelkalla monistakin syistä. Moottorikelkan takia olen joutunut harjoittamaan kykyä suunnistaa ja pysyä suunnassa luonnonmerkkien perusteellä. Tarkkailen lähinnä puita. Niiden oksia ja naavaisuutta sekä kuorta. Kelkalla ajaissa ei pysty keskittymään kovin hyvin esim GPS:n tai kompassin lukuun. Umpimetsässä on muutakin havainnoitavaa. Ja lisäksi kelkan magneetto aiheuttaa kompassiin vääristymiä. Kun rupesin säännöllisesti harjoittelemaan suunnassa pysymistä luonnonmerkeistä lukien, niin liikkumisesta tuli paljon jouhevampaa. Ei tullut totaalipyörähdyksiä enää niin useasti. Kyllä kesti jonkin aikaa, että alkoi silmä näkemään suunnan. Nyt pysyy melko hyvin, jopa niin, että ei tarvitse suunnan lukuun erityisesti keskittyä.

[Ari Laakso]

Hyvä, taas tuli opittua uutta...ei mennyt tämäkään päivä hukkaan.
Semmoinen huvittava piirre tuon rakotulen sytytyksessä oli, että kaveri oli tuonut sytykkeeksi jousen teosta jääneitä lastuja pussillisen, vaikka laavu/tulet tehtiin syvälle metsään...ei ollut raaskinut niitä heittää pois..hyvinhän ne paloivat.
Tuosta suunnassa pysymisestä...eräs metsästäjä kertoi, että kun hän käy metsällä esim. Lapissa, niin hän ei tarvise kompassia tai karttaa, vaan löytää aina autolleen , vaikka olisi päivän kiertänyt pitkin metsiä...liekkö totta?...Toisaalta kaikennäköisiä luonnonlahjakkuuksia on..

[austringer]

Silmä kyllä tottuu metsään ja ilmansuunnat tavallaan "kasvavat" päähän kiinni, kun oppii katsomaan ja huomioimaan asioita. Eräs vanha poromies kertoi kun olin tuskastellut hänelle sumua tuntureilla, ja että miten on pirullista kun ei nää mitään, eikä ole mitään mistä suuntaa ottaa ainakaan talvella. No vanha äijä kertoi, että hänelle kävi samoin, kun piti päästä porokämpälle tunturista, alkoi olla jo hämärä ja iski kauhea sumu, eikä kompassia. Aikansa mietti, mistä ottaa keinon että pääsee karkeasti edes oikeaan suuntaan, kun oli jo vähän pyörähtänny. Edellisinä päivinä oli tuiskuttanut kovasti ja tuuli oli ollut koillisesta. Tämä vanha äijä oli kopeloinut puiden tyviä, koska lumi jättää tuulen kulkusuuntaan jäljet, ja suuntahan jäljellä oli. Siitä ei muuta kun karkea suunta ja kämppä kuulemma löytyi. Että konstit on monet, sillä vanhalla ja viisaalla äijällä.

[jkekoni]

Olen kuullut, että puun kuoresta voi lukea ilmansuunnat. En kyllä muista miten.

[Ilkka Seikku]

Puista näkee suuriniirtein ilmansuunnat aika helposti, kunhan sen tottuu näkemään.
Pohjoisen puoli on aina kosteampi ja sen havaitsee suht hyvin kelillä kuin kelillä. Sammalta esim. on pohjoisen puolella aina enemmän jne..

[Mangrove]

Eino Nikkilän artikkelin Rakovalkean eli nuotion historiaa (Suomen Museo 1946) mukaan paikoin rakovalkean sytyttämiseen käytettiin myös kotkansulista tehtyä viuhkaa.

[jkekoni]

Palkeina?

[Mangrove]

[Kuhmon Ahma]

Hyvät kuvat Iivanalta!

Kun tuulen suunta sattuu kääntymään yöllä, on louteessa aamulla hitonmoisesta päänsärystä kärsivää kylmäsavulihaa