Jousi

[Mangrove]

Nappasin Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastosta mukaani neliosaisen raporttisarjan Mahdollisuuksista tukeutua luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin ravinnonlähteinä. Sarjan on tuottanut Pääesikunnan aloitteesta maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta (MATINE) vuonna 1979. Neuvottelukunnan muonitusjaoston jäseniksi kutsuttiin alan ammattilaisia Puolustusvoimien sisältä ja eri yliopistoista. Tähän väliin lainaus tutkimuksen yhteenvedosta (osa I):

[toni]

Itekin olen pitänyt tämän lukemisesta, mutta se on auttamattomasti vajaa tiedoiltaan.

Omani löysin sattumalta kuutisen vuotta sitten antikvariaatista:)

[Mangrove]

Raportin IV osan mukaan pettu onkin aikamoinen "superfood", vitamiinien sekä kivennäisaineiden osalta se voittaa useimmat sienet sekä marjat! Harmi vain, että sen kaupallinen saatavuus on Suomen mäntyvaltaisesta pinta-alasta huolimatta melkoisen huono!

100 grammassa joulukuussa kerättyä pettua on kyseisen tutkimuksen mukaan alla olevan listan mukainen määrä eri aineita. Tutkimus tehtiin vuonna 1977 joten on oletettavaa, että raskasmetallien määrä petussa on nykyisin hieman pienempi kuin tuolloin.

- Glukoosia 7.0 g
- Proteiinia 2.7 g
- Tärkkelystä 2.1 g

- B1-vitamiinia: 0.16 mg
- B2-vitamiinia: 0.42 mg
- C-vitamiinia: 13.8 mg

- Arsenikkia: 0.006 mg
- Alumiinia: 31.5 mg
- Booria: 1.2 mg
- Bromia: 0.2 mg
- Elohopeaa: 0.002 mg
- Fosforia: 120 mg
- Fluoria: 0.15 mg
- Kadmiumia: 0.09 mg
- Kaliumia: 400 mg
- Kalsiumia: 100 mg
- Kromia: 0.02 mg
- Kuparia: 0.01 mg
- Lyijyä: 0.02 mg
- Magnesiumia: 150 mg
- Mangaania: 29 mg
- Molybdeenia: 0.02 mg
- Nikkeliä: 0.02 mg
- Piitä: 3 mg
- Rautaa: 5.7 mg
- Rikkiä: 70 mg
- Rubidiumia: 1.1 mg
- Seleeniä: 0.001 mg
- Sinkkiä: 7.9 mg

[pyssymies]

[Mangrove]

[pyssymies]

[toni]

Itseasiassa petulla on ollut paikoitellen hätäravintoa suurempi merkitys, mutta sen käsittely on nykytietämyksellämme lapsen kengissä. Kokeeksi siitä voi kääntää katseet vaikkapa skandeihin ja avot: siellähän osataan edelleenkin petun haudutus, yms. joilla saadaan tärkkelyksiä sokereiksi, jne. Ja toinen ylläri useimmille on se melkoinen puulajisto lista joista pettua ollaankaan hyödynnetty(;

Lisäksi "menneiden aikojen miekkosten" luonnonmuona käsitys on muutoinkin saattanut olla muutaman valovuoden edellä modernin erämiehen metsästä löytämästään ravintoympyrästä?

Petun (lue suppean suomalaisittain männystä saatava) ravinto-arvo analyysitkin kaipaisivat ehkä vuodenaikaan, kasvupaikkaan, jne. liittyvien tekijöiden huomioon ottamisia?

[Iivana]

Alkuperäiseen julkaisuun liittyen on tehty ohjekin, josta on tainnut täälläkin olla puhetta.
Tuossa ohjeessakin olevista jutuista osa on sellaisia, että vaativat suht vakaan tilanteen ja paljon työtä ravinnon hyödyntämiseksi. Ohjeen taustalla olevat asiakirjat ovat vieläkin laajempia. Ketä kiinnostaa, niin aivan varmasti mielenkiintoista luettavaa.
Alkuperäisessä tarkoituksessaan ideana on hidastaa nälkiintymistilan ja elimistön kuivumistilan muodostumista niin, että toimintakyky säilyyy mahdollisimman pitkään.
Prioriteetti: Vesi, hivenaineet, energia. Tämä siksi, että aluksi hyödynnetään kehon omaa rasvavarastoa. Mitä pidemmälle tilanne etenee, niin sitä tärkeämmäksi energian saanti muodostuu. Periaate on, että lisäenergian hankinta ei saisi kuluttaa enempää kuin se tuottaa.
Tällöin on juurikin niin kuin toni sanoo, että käsitykset ruoasta eivät vastaa nykykäsitystä. Näitä ei pysty edes rauhan aikana kouluttaa. Eikä ehtisikään. Lisäksi pitäisi tilata eläinlääkäri tarkistamaan kaikki eloperäinen materiaali.
Minulla on muuten tuohon liittyen varsinainen aarrekin. Alkuperäinen koulutusvideo osa 1 ja 2. Taitaa olla 80-luvulta.

[Iivana]

Tuo on ilmeisesti sama ohje tuossa linkissä mistä puhun? LUMO ja 1985 kuulostaa tutulta. Ei vain linkki aukene.

[Mangrove]

[Ilkka Seikku]

Runebergin Saarijärven Paavohan se lienee suurin syyllinen siihen, että mänty on monelle sa ainoa oikea pettu aines.
Esmees paljon helpommin käytettävä ja maukkaampikin haavan pettu on monille tyystiin vieras juttu. Tai ainakin käyttökokemukset useimmilla rajautuvat vain tuohon mäntyyn.

[Andes]

Arvaahan sen tyhmempiki majava, että parempaahan se haapa on ku petäjä
mukavasti latautu puhelimeen tuo kun linkkiä klikkasin. Tuota primikalastusta pitäs kyllä opetella ja ens kesänä kokeilla miltä maistuu saimaan järvisimpukat siis näkinkenkät..slurps

[Mangrove]

[Ilkka Seikku]

[pyssymies]

[Mangrove]

[pyssymies]

[Ilkka Seikku]

[Mangrove]

[Ilkka Seikku]

[Mangrove]

[Ilkka Seikku]

Juu, en minä tota paskan syöntiä ole koittanut mitenkään tyrkyttää kansanperinteeseen kirjattavaksikaan. Lähinnä esitin vaan että ihan kaikki asiat ei tule kirjatuksi. Esim. kun tuo pettu on yleisesti kirjattu tehtäväksi männyn nilasta, niin esim. haapa on jäänyt huomioimatta kokonaan. EHKÄ.

Varsinaisen paskan ahmimisen voi kyllä erottaa näistä pupun papanoitten popsimisesta.
Jossain lienee jotain tutkimustuloksiakin esim. jäniksen papanoiden ravinteista. Esim. koiraeläimet napostelevat papanoita kuitujen vuoksi kovastikin mieluusti. Se on vähän kuin söisi haudutettua ja kuivattua kaalipataa.. Samanlaista tavaraa on hirven papanat.

[T. Manner]

Googlen haku "haavan pettu" toi kaksi suomalaista tulosta asiasta.

[pyssymies]

[T. Manner]

Isänikin kertoi kokeilleensa oravan lihan syöntiä ja totesi, että jos on pakko niin kyllä, muttei muuten.

[pyssymies]

[Mangrove]

[Ilkka Seikku]

Oravansyöjä ilmottautuu täälläkin!
Ja allekirjoitan myös tuon, että mitään varsinaista herkkua se ei ole.
Nälkääni kuitenkin olen syönyt enkä suinkaan ihan pelkän huvittelun vuoksi.

Meneekö ketun syönti perinteestä? Ketun syönnistä kirjallistakin aineistoa löytyy. Häthätää en muista lähteitä, mutta uskoisin että Martti aineistoa siitä aiheesta löytää.
Uskoakseni kuitenkin kettukin on aika harvassa ruokapöydässä ollut, mutta siitä on kuitenkin joitain vähäisiä merkintöjä tehty. Tämä siis vertauksena haavan-/männyn- pettu aiheeseen. Eli suhteessa voisi otaksua samaa luokkaa olevan haavan käyttö pettuna verrattuna vaikka ketunlihaa jäniksen lihaan?

Onhan se ihan selvää että ihan kaikkea perinteiksi luettavaa ei vaan kirjoihin ja kansiin mene. Ja vaikka menisikin, niin se hyväksytään viralliseksi vasta kun kirjaaja on jonkun korkean instanssin hyväksymä.

[pyssymies]

[Varjaagi]

Juu, oravat ja piisamit on maisteltu, kuovit ja hyypät paisteltu, lokin munat keitetty ja harakan munat juotu sekä syöty sotkanmunaräiskäleitä mahat täyteen poikasena.
Isäukko halusi opettaa vanhoista pyyntitavoista niin paljon kuin mahdollista ansapyyntiä myöden joten jäniksiäkin ja peltopyitä on tullut kuristettua ansalangalla ja rastaita silmustettua ja haukia ruoskittua - mutta vain opin verran koska se ei saanut tulla tavaksi...
Kettua ei ole tullut syötyä mutta Hiidenmaalla oli yhdellä jahtireissulla tarjolla ilvestä - kyllä sitä popsi uuniperunoiden kanssa.

[Ilkka Seikku]

Vähän tämä juttu nyt huitelee sivuraiteilla alkuperäisestä, mutta ei kait pieni sivujuonne pahaa tee. Ja aihekin on mielenkiintoinen.

Tuosta perinnetiedosta ja perinteeksi laskettavista jutuista vielä:
Moniin kirjoihin on koottu pieniä hajanaisia tiedon murusia ja ne ovat kuitenkin saaneet kansanperinteen leiman.
Outoa on että jos NYT, joku "nobody" kokoaa tietoja ja kansanperinteitä suoraan ihmisiltä ja vaikka kokoaisi kirjalliseen muotoonkin, niin jos sisällössä o jotain "uutta", eli siis sellaista tietoa jota ei ole aiemmin jo ylöskirjattu, niin joku korkea instanssi päättää onko aihe kansanperinnettä vaiko ei. Se perinnettä ylläpitävä kansa ei siisn päätä sitä. Näin siis silloin kun puhutaan TIETEISTÄ.
Kansankulttuuri on todellisuudessa kaukana nykytieteistä ja niiden kriteereistä.
Sekin on humoristinen juttu, että nyt kun joku sitten on kerännyt tietoja suoraan ihmisiltä ja heppu on muutenkin oman kokemushistoriansa ansiosta perillä asioiden todellisesta laidasta. Ja kun hän on sitten kirjoittanut ne ruutupaapperivihkoonsa, eikä tietenkään ole saanut museovirkamiesten siunausta, jää ne muistiinpanot unohduksiin.
MUTTA! Kun joku, vaikka sitten se sama "nobody" löytää jostain maakuopasta vaikka tuohelle raavitun piirrustuksen jossa selkeästi näkyisi olevan tuhrittuna suunnitelmaa sen maakuopan ylle tehdystä kammin tapaisesta hökötyksestä, niin hopsheijjaa kun nämä korkeat instanssit jo kiinnostuvat. Vielä jos tulee ilmi että se surkea töherrys on jostain kaukaa historiasta, niin sehän otetaan kuin se olisi joku taivaitten lahja maanpäälle..
Varmasti pääsee jonkun nimimiehen opukseen mokoma kuva, jonka on saattanut tuhertaa vaikka se sen aikaisen yhteisön turhin jätkä.. "Hämäläistyylinen maakuopan päälle rakennettu kömmänä, joka suunniteltiin aina tuohenpalalle, ennen rakentamisen aloittamista.."

[Varjaagi]

Niin no eihä kansan elämä ole kansantiedettä ennen kuin joku hoksaa että tavallinen kansakin elää mutta ehkä hiukan erilailla kuin jotkut muut "norsunluutornissa" - ja hups se kansan tavallinen elämä muuttuukin oikein hienoksi kansantieteeksi...

[Mangrove]

[toni]

@Martti: Tiedä miksi ajattelin että siteerasit LUMO-ohjeistusta...?
Oon silti skeptinen näiden tutkimusten tasoon, koska tiede lavenee kaikenaikaa, ehkä hiukan takkuilevasti mutta kuitenkin.

Suhtaudun käsitteeseen: yleinen kansanperinne; samalla skeptisyydellä(: Mutta koitan olla jäämättä kiinni itsessään ajatuksena puhtaan tieteen epäkohtiin vaan otan pelimerkiksi loogisuuden joka laajalta kantilta asioihin itse tutustuessa ja varsinkin niitä tehdessä tulee luonnollisesti eteen. Maailman hahmotuskyky kun on aina kulttuuri sidonnaista ja siitä riippumatonta tieteellista suhtautumistapaa ei mun käsittääkseni löydä mistään maapallon kolkasta?
Lisäks itse tutkijakin voisi olla yhtä tämäkän suurennuslasin alla, jotta hänen psykologisesta kuvastaan saadaan mahdollisesti myöhempiä tieteellisiä analyyseja selittävää materiaalia?

Kokonaiskuva saattaisi laajentua, enkä väitä etteikö tämän selittävän seikan kautta tiedettä tutkittaisikin, sanon vain ettei sitä kokemuksesta viisastuneena tehdä juurikaan tämän päivän tutkijoista.

Minust tuntuu että Suomalainen kansanperinne on ollut pakostakin äärimmäisen varioivaa, ja esm.kaskikulttuurin nostattamana ns.lyhytkiertopuut kuten haapa, on ollut ekologisessa etulyöntiasemassa, jollei niitä ole haluttu vartavasten poistaa. Se tuntuisikin oudolta koska haavalla on ollut laajassakin mitassa arvioituna vissi sijansa. Eli täten haapa olisi ollut ihmisten luomilla "kulttuuri paikoilla" yksilömäärältään mahdollisesti aivan kilpailukykyinen puuvartinen kasvi?
Vai löytyykö entisistä lyhytkierron alaisista sekapuu metsiköistä tarkkoja lajistojen välisiä analyyseja? Ehkä löytyykin, en epäile?

Mä olisin valmis epäilemään nälkähistorioden osalta sitä seikkaa, että joka kerta kun ihmiset ovat linkittyneet lähemmäksi omilla tiluksillaan kasvatettuun ravintoon, on pesuveden mukana saattanut hyvin kuihtua jokin pieni luonnonravintoa koskeva käytäntö tai tieto?
Jo pelkkä vastikkeeton verotus on ajanut ihmiset tehokkaampaan ajankäyttöön, yms. puhumattakaan mahdollisiin maankäyttö oikeudellisista seikkoihista. Entä mitäpä tapahtuu kun vaikkapa omistus tai nautinta oikeudellisesti sidottu pää-asiallisen ravinnon saanti tai keräily ei enään onnistukaan: sehän on sopeutumista myös kuoleman ehdolla. Ihminen on smartti ja kekseliäs, mutta tietonsa ja kokemuksensa suhteen sidottu aina paikalliskulttuuriinsa, kautta jossa kulloinenkin floora ja fauna yhdistettynä paikallisiin sää-olosuhteisiin tekee useasti reunaehdot. Oli se sitten miten laaja tai suppea hyvänsä, tai milloin mitkäkin seikat muiden edelle laittava.

Paskan syönti on ihmsten ja eläinten keskuudessa tunnettu aivan sen parantavia ominaisuuksiaan myöten. Käsittääkseni jopa moderni läketiede on käyttänyt tätä viime vuosisadalla? Eli suolistonsa osalta sairas saa terveen mikrobiflooran palautettua, eikä lajien välisten raja-aitojenkaan kunnioitukseen ole ollut aina syytä. Mäkin oon mielenkiinnosta maistellu märehtijöiden paskaa, tosin oon myös kevyesti hapattanut raatoja ennen syöntiä, vetänyt penskana raakoja sisiliskoja ja pitänyt satunnaisen luonnonvaraisten hyönteisten syönnin mukana elossani yli kolmenkymmenen vuoden ajan, mutta ei yleistetä(;

Silti kansanperinne laajasti ymmärrettävänä "ilmiönä", typistää koko sen monisyisen, eri aspekteista lähtöisin olevat tavat ja opit. Tuloksena on uljaaseen teevee mainokseen tai elokuvaan (myös muinais suomalaisuuteen) sopiva formaatti(: Aineiston vähäisyyden tulisi tuoda sen tulkintoja kohtaa suuren määrän kriittisyyttä, nimenomaan juuri aineiston vähyyteen kohdistaen. Kyseenalaiseksi voisi mennä esm. mikä on sellaisen aineiston merkitys minkäänlaista yleiskuvaa luovana tekijänä?

Hyvä juttu tiede silti on, rajojen veto rahvaan ja pätevämmän ymmärryskyvyn välille vain aiheuttaa, ja on saattanut aiheuttaa juopia koko sen historiansa ajan. Eli aivan kuten nytkin?
Koko tieteen historian sitä on käytetty vallan välikappaleena, eikä ne ajat ole mun näköpiirissäni poistuneet mihinkään.

[heiluri]

Kansanperiteestäkin on kadonnut ja katoamassa arvokasta tietoa pelkästään sen kerääjienkin ennakkoasenteiden ja keinotekoisen kansan"romantiikan kaipuun takia.
Isäni kertoili aikoinaan kuinka kotiseudullaan,nykyisessa rajantakaisessa karjalassa,oli syöty keväisin vesilintuja ja niiden muniakin.
Erään Karjalaisromantikon mielestä puhuin paskaa kun tuli puhetta mm. Joutsenen syömisestä,melkein ui ryysyihin mokoman takia,totta kai sitä on syöty ympäri Suomea siinä missä mitä tahansa muutakin vesi- tai riistalintua.
Sitä taustaa vasten että jokin petun tai Vehkan juurien syönti koettiin jotenkin häpeällisenä ei ole mikään ihme että mahdollinen papanoitten syöminen halutaan unohtaa.

[Mangrove]

[Varjaagi]

Kyllä joutsen on olut ihan tavallinen riistalintu siinä missä muutkin tässä Hailuodon naapurissa Oulunsalossa aikoinaan ja niitä on vielä salametsästetty aika järjestelmällisesti vielä -50 luvullakin. Tosin kanta oli jo silloin metsästetty aika harvaksi joten saalista ei lienee ole kovin paljon saatu. Samoin kiljuhanhi oli keväällä yleinen ja tyhmyytensä vuoksi helppo saalis jota jopa rihmastettiin rantaniittyjen variksenmarjakoista.
Isäukko kertoi että -20 luvulla heinäkuinen sulkasatopyynti oli aivan yleistä ja saaliina olivat hanhet ja joutsenet sekä tietysti sorsalinnut. Hanhet ja joutsenet piti pyytää ampumalla mutta sorsalinnut "sulukimishaoista" tapettiin kepillä ja/tai pystykorvalla.
Sitä en tiedä miksi joutsenenpyynnistä on niin vähän kirjallista tietoa mutta kyllä se on ollut tavallinen riistaeläin.

[Smirkelimies]

Olen kahlannut talven mittaan Yrjö Kokon tuotantoa ja hän kuvailee joutsenen metsästystä kirjoissaan useampaan kertaan. Saamelaiset teki joutsenen kuivatusta ruokatorvesta vauvoille helistimiä.

[Kuhmon Ahma]

Telkän munia käytettäneen yhä Vienan Karjalassa. Kuva Paanajärveltä 2008
http://aijaa.com/8WHtrf

[pyssymies]

[toni]

Mäkin ajattelin ekaks tuota joutsenen vahvaa territoriaalisuutta ja sitä kautta harvempaa populaatio tiheyttä.
Hanhet ja sorsat runsaslukuisimpina, sekä sulkimiseen liittyvinä että herkemmin parviutuvampina muuttoaikaan, on voineet olla luontevastikin hyvin selkeesti suuremmassa asemassa vesilintu verotuksissa.

Samaten, en tiedä miten hyvin joutsen jää verkkoihin, kuten pienemmät sorsat, jne. Mutta kaikki on varmasti moninpaikoin syöty oli se sitten kahlaaja tai joutsen, muna tai pesäpokanen?

Mut tuosta jälsikerroksen hyödynnettävyydestä vielä: Löysin asiaan liittyen vanhan, laskuvarjojääkäreille tarkoitetun luonnomuona opetusmonisteen noista paperipinoistani. Siinä on maininta mm. pyökistä sama hyödynnettävyys potentiaali. Sama mainitaan jalavasta ja haavasta.
Vuosilukua siinä ei valitettavasti ole.

Pitääpä koittaa omistautua asialle vielä lisää ja katella tarkemmin noita tutkimuspinojakin jahka saan aikaiseksi.

Mut propsit siltikin Martille. Mies kun ehdottomasti oikealla asialla jakaessaan tietoa populaarilla tasolla. Meikä ei ole tutkinut asiaa samalla pietiteetillä (kaikki nuo Martin luettelemat tuhansia sivuja sisältävät asiakirjat, käsikirjoitukset ja tietokannat, mulla kun tämä on mennyt kevyemmällä otteella ja toisesta katsantokannasta ponnistaen.

Vaan pienellä sekoituksella nämä on aivan helvetin mielenkiintoisia ja hyödyllisiä keskusteluja.

[Nanook - pakkasen poika]

[toni]

Toi runsas joutsenten verotus saattaa liittyä osaltaan suosittuihin talvehtimis alueisiin, joita Ruotsin ja Tanskan välinen salmialue on tänäkin päivänä.

Mun mutuni mukaan suurinosa kotimaisistakin joutsenista jää sinne tänäkin päivänä hyvin keskistetysti. Eli niiden metsästys on helpompaa ja jääkin rajaa lintujen liikumista metsästäjiä helpottavalla tavalla.

[Mangrove]

[heiluri]

Tuo mainittu joutsenen vähämerkityksellisyys johtui pienesta kannasta.
Oli ollut kuitenkin vielä-30 luvullakin kuitenkin joillakin seuduilla ihan jokavuotinen saalis.

[Mangrove]

[pyssymies]

[Mangrove]

[Varjaagi]

Niin sitäpä ei kukaan varmasti tienne mutta voihan se olla noinkin.

Mutta jos muutoin harvennutta kantaa verotetaan metsästämällä sen kantokykyyn nähden liikaa niin ei se siitä voi muuta kuin harventua entisestään...

Kurki on ollut näillä seuduin myös jonkinmoinen riistalintu mutta käsittääkseni enempi hätävara kuten oravakin taisi olla.

[Ilkka Seikku]