Jousi

[Santtu Risku]

Tässä tulin käymään isäni luona Simossa, piti kuulemma kämppää nakertava orava päästää hengiltä. Kyttäsin tänä aamuna jousen kanssa että miloinka se tulee ryöstämään lintujen talipalloja. Tulihan se sitten kun oli kunnolla valoisaa. Jonkin aikaa joutu odottelemaan että pääsi ampumaholille, risukkoa oli sen verran edessä.
Pari kertaa ammuin ohi, mutta sitten nasahti bluntti oravaan. On se ihmeen sitkeä otus, vaikka jousessa on paunoja jossain 45-50 hujakoilla niin eipä tipahtanut heti puusta, vaikka osumakin oli melko kohdillaan.
Siinä sitten hetken tarkkailin tilannetta ja ampumalinjan löydettyä sujautin uuden bluntin matkaan, joka tiputti oravan käden ulottuville. Silti sen joutui lopettamaan pamauttamalla pää puun runkoa vasten.
eli kurre otti siis kaksi osumaa noin viiskybäsestä jousesta bluntilla, matkaa oli kymmenisen metriä. En taida enää oravia ammuskella, syötävää ei paljoa irtoa eikä liha ole maukkaimpia, nahkakin on vain koriste. tästä lähin saavat nakerrella ullakkoa, sen verran kunnioitusta tuo kujertaja herätti sitkeydellään. vastedes keskityn ristiturpiin ja lintuihin.

[Santtu Risku]

Ja mukavahan noita on tarkkailla, mukavampi kuin ampua.

[Ari Rantala]

Heh. Mun kanuloukkuni ainoaksi saaliiksi jäi yks orava. Joka sekin taisi delata sydänkohtaukseen loukun rämähtäessä alas. Löytyi päivällä loukusta kuolleena ja aiemmin olin katsonut sen aamusta, että kovin pitkään se ei siellä ehtinyt olla. Otin vain hännän talteen enkä alkanut turkkia nylkemään. Systerin koirakin oli kyllä kerran "saaliina" mutta sitä ei kai lasketa...

Ensi kesänä mun nerokas camomaalaukseni lienee sen verran "hapettunut", että ei enää haise ja ehkä seudulla kierteleviä supejakin alkaa jäämään loukkuun.

[Tuukka Kumpulainen]

Santtu,

Mitkä olivat nuolten speksit? Meikäläinen on ampunut jousella noin 25 oravaa kun vielä metsällä kuljin, joten kokemuspintaa on jonkun verran. Jouduin toteamaan kättelyssä, että kevyellä kolkkanuolella tai isokokoisella bluntilla ei saa oravaa hengiltä, ja jousi saa ihan suosiolla olla peurakaliiperia. R/D:n tuloksena aloin tehdä oravanuolista 30" pitkiä ja kärjittää ne 180 greiniä painavilla kiväärinhylsyillä, joiden kannan leveys on massasta huolimatta vain noin 14 mm. Nuolen massa noin 550 greiniä. Näiden muutosten jälkeen joka ikinen osuman saanut orava tuli puusta alas suorin tein, kuolleena kuin kivi.

Jo Saxton Pope totesi aikanaan, lääkärin ominaisuudessa pohtien, että pienriista on vaikeampaa tappaa jousella kuin suurriista. Niin arkiälytöntä kuin se onkin, niin oravat ja kyyhkyt vaativat samat vehkeet kuin kauriit ja peurat, mitä nyt kärjessä on eroa. 50 paunaa hyvää heittoa on hyvä minimi oravajouselle. Kokopuisilla kolkkanuolilla tai läpimitaltaan tuumaisilla kolkkanupeilla ei tee mitään oravajahdissa, vaikka ne hyvällä tuurilla saattavatkin kolkata kurren.

[Tuomo]

Kertokaahan kokeneemmat, että miksi ihmeessä pienriistalle pitäisi käyttää blunttia? Miksi ei leikkuria? No oravan nahka toki kärsii mutta jos nahalla ei ole käyttöä? Miksei kyyhkyä voi ampua leikkurilla? Mitäs oravannahasta voi tehdä?

[Kiul]

[Mika_R]

[pexi]

jooooo.... Itse käytän kurremetsällä vanhaa kunnon Skipperstopperia,viime vuonna kurre putos sillä kuin rukkanen duunarin kädestä.....

[Iivana]

Omat kokemukset lähinnä linnuilla tukee Tuukan kokemuksia. Saa olla jousessa tehoa ja nuolessa massaa.
Siksi olen pyrkinyt ampumaan niin voimakkaalla jousella kuin tarkasti kykenen, kun noita bluntteja olen käytellyt. Noissa blunteissa on omat puolensa, kun ymmärtää rajoitteet.
Mikään hyvä metsästyksen yleiskärki ei bluntti ole.
Juuri metsästyslaillinen jousi omasta mielestäni edellyttää leikkurin käyttöä, että yhdistelmä toimii. Aivan erityisesti keveillä hiilikuitunuolilla.

[Ari Rantala]

[Ilkka Seikku]

[Ilkka Seikku]

Näihin kannattaa tutustua ihan oikeasti.

Metsästyslaki
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615

Metsästysasetus
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930666

Samoin eläinsuojelulaki asetuksineen ja ampuma-aselainsäädäntö liittyvät vahvasti metsätykseen ja aika monelta hölmöltä väittelyltä säästyy kun noita silloin tällöin kahlailee läpi.
Tuo finlex on ajantasalla aina, joten sieltä kyllä löytää viimeisimmät muutoksetkin aina.
Korkeimman oikeuden päättämiä ennakkotapauksia monista aiheista löytyy netistä, jolloin voi hoksata joitain laintulkintoja, jotka tuntuvat hankalilta.

[Tuukka Kumpulainen]

[Kuhmon Ahma]

[Andes]

Aloittelevilla varsinkin taitaa olla monesti liiallinen usko bluntin tehoon, niin kuin itelläkin oli. Joskus 7 vuotta sitten sattu tapaus, joka vähän opetti.
Olin teeren kuvilla pellon keskellä olevan ladon vierellä, koivun juurella, johon teeret hanakasti tuli aamuisin. Olin jo aamun mittaan ampunu kaikki vähäset leikkurit huti, jäljellä oli vaan blunttinuoli jossa hirvikiväärin hylsy kärkenä. Oksien välistä löyty kapea välikkö josta teerikukko näkyi.
"-Viiminen nuoli, nyt on osuttava!" Jännitin juuri ja juuri metsästyslaillisen vastakaaren ja nuoli kopsahti komeasti altapäin keskelle teertä. Teeri lähti lentoon ja seurailin katseella kauas horisonttiin häipyvää lyyrapyrstöä ihmeissäni..

[Varjaagi]

Luomulihaa.... mitenkäs se nyt tuon siunatun EU:n kanssa olikaan...hirven- ja muunkaan riistanlihaa ei saa myydä luomuna koska ei pystytä todentamaan ettei ne ole syöneet esim. keinolannoitettua ravintoa...

[Mika_R]

[Nanook - pakkasen poika]

[Varjaagi]

Minä olen kiivennyt hakemaan nuolet pois ja sitten kun nuoli jää kooltaan kiipeilykelvottomaan puuhun niin joko kaadan sen tai sitten hiivaan latvuksen maahan. Joku naruleikki on sitten se viimeinen keino...

Tosin Lapualla on yks luuluunuoli männyn latvuksessa kiinni koska se on siellä ihan ohuessa latvuksessa 20m korkeudella ja tulin siihen tulokseen että olkoot &&/¤&%(¤#/%& siellä...- henkeä en nuolen takia riskeeraa, mänty oli liian iso kaadettavaksi puukolla ja narua ne lähde hakemaan jostain kyliltä huitsin nevadasta...

[Simo Hankaniemi]

Kokemukseni ovat samanlaisia kuin Tuukalla. Oravabluntin pitää olla raskas ja esim. rynnäkkökiväärin hylsy tuntuu toimivan. Kumibluntteja en käytä kuin kantojen ja risujen ammuskeluun. Melko kevyellä puubluntilla olen ampunut sorsankin ja hyvin tehosi, mutta oravaan en käyttäisi sellaista. Leikkuri on mielestäni turha oravien kohdalla, kun kerran riittävän raskas bluntti riittää.

Kyllä jousimetsästäjän yleissivistykseen mielestäni kuuluu ainakin yksi oravakaato. Orava on Suomessa ollut yksi tärkeimpiä riistaeläimiä 1900-luvun alkupuolelle saakka.

[Ari Rantala]

[Santtu Risku]

[Santtu Risku]

Niin, siksi Bluntilla, ettei ainoa mulle hyödyllinen osa siitä eläimestä menis hukkaan. Yhden oravan myös leikkurilla ampuneena voi kyllä sanoa ettei siitä nahasta ole sillon mihinkään.

[patis]

Tulipa tätä lukiessa mieleen kun viime Taka-Hikiän kisoissa kaivettiin Evgenyn leikkuria kuusen kyljestä puukolla... Vaikka nuoli oli ihan ulottuvilla, niin se meni operaatiossa poikki ja kuuseen jäi aikamoinen reikä. Jos olisi ollut sen verran korkealla ettei olisi ylettänyt, niin ei sitä olisi mitenkään sieltä saanut millään narulla tms.

Miten oravaan sopisi sellainen kolmi"kyntinen" terä jota ilmeisesti kanin metsästyksessä käytetään? Tietääkö kukaan tämän kärjen nimeä ja mistä niitä saa? Vähän sellainen leikkurin ja bluntin hybridi. Rikkoo tosin nahkan aivan varmasti.

[Kuhmon Ahma]

[Kuhmon Ahma]

Kokeilin kerran huvikseen miten 2-teräinen leikkuri uppoaa koivun kylkeen. Hyvinkin 10 minuuttia kaiversin sitä irti

[Mika_R]

Kunnon riistatilanteita ei kuitenkaan tule jousella ihan solkenaan, niin en paljon murehdi nuolen kohtaloa. Aivan sama häviääkö vai rikkoontuuko se, jos saan saaliin korjattua reppuun asti. Tietysti pyrin pelastamaan nuolen, jos se on vain mahdollista, mutta krokotiilin kyyneleitä en nuolen takia ala vuodattamaan.

[Varjaagi]

Joup, näinhän se on...

[Simo Hankaniemi]

Varmasti tappavaa asetta ei olekaan. Japanissakin vaikka kuinka moni jäi aikoinaan henkiin, kun niskaan pudotettiin ydinpommi.

Leikkuri ei ole varmasti tappava, se riippuu osumakohdasta ja monesta muusta asiasta. Raskas kovapäinen bluntti on tuhansien vuosien kuluessa äänestetty suosituimmaksi oravanuoleksi ja ainakaan itse en riitele perinteen kanssa, ellei pätevää syytä löydy. Bluntilla on parasta tähdätä päähän ja vartalon yläosaan.

Leikkurit ovat minusta epätaloudellinen ratkaisu oravanuoleksi, mutta mikäs siinä, jos joku sellaista haluaa käyttää. Yksi ongelma on myös että ainakaan itse en tykkää ampua leikkureita yläilmoihin tietämättä mihin ne laskeutuvat. Jos leikkuri menee ohi/läpi ja jatkaa 100 metriä lentoa peitteiseen maastoon, niin onhan siinä mahdollisia riskejä. Sama koskee lentoonammuntaa. Lisäksi raskaalla isolla bluntilla yleensä osuu mielestäni jotenkin paremmin kuin leikkurilla. Varsinkin kun ammutaan melko jyrkässä kulmassa ylös, mitä harvemmin tulee harjoitelleeksi.

Olen ampunut yhden oravan leikkurilla ja se ei kuollut yhtä nopeasti kuin muutamat bluntilla ammutut, jotka putosivat kuin rukkaset. Leikkuriosuma tuli takavartaloon.

[Varjaagi]

"Varmasti tappavaa asetta ei olekaan. Japanissakin vaikka kuinka moni jäi aikoinaan henkiin, kun niskaan pudotettiin ydinpommi." - Simo Hankaniemi

Katselin aika äsken dokkarin jossa nuo jopa suht lähelläkin räjähdyspaikkaa olleet ihmiset kertoilivat kokemuksistaan. Taitaa olla niin että elämä on ainut 100% varma tappaja joka ei jätä koskaan yhtään haavakkoa - vai onko joku kuullut päinvastaista...?