Jousi

[Ari Laakso]

Tein viikinkipuukon, jonka terän on Reinikainen takonut.
Tarkoitus on käyttää sitä noissa keskiaikatapahtumissa, kuten esim. Kuralassa.

[Dzebe]

Kyllä on vain päheä vehje! Erittäin hyvää työtä kahvan ja tupen koristeluissa ja myöskin mallissa!

Jos jotain krittiikkiä pitää etsiä, en tosin tiedä onko valon ja valokuvan aiheuttama harha, mutta terän laskun hiominen näyttäisi olevan "pyöreä", eikä samassa kulmassa koko matkalta. Tietysti en tiedä onko niissä viikinkipuukoissa ollut tällainen teroitus sitten? Lyömäaseena luultavasti toimii ihan mallikkaasti tuollaisella terän mallilla? Oma mielikuva on, että tasainen lasku on aina parempi.
Kaikenkaikkiaan todella hieno ja sulava kokonaisuus.

Nämä viikinkivehkeet kiinnostavat itseäkin sen verran, että tulen luultavasti kesällä kokeilemaan jonkin sortin viikinkimiekan tekoa. Unelmana olisi keskelle kolmesta eri damaskiterästangosta siten, että reunimmaiset ovat kierteellä, ja keskimmäisessä 'käärme'-kuvio, tämä yhdistelmä näkyisi sitten siellä "veriurassa". Ja hiiliteräksestä terän laskut sitten. Mutta saa nähdä, teenkö silti vain yksinkertaisen yhden teräksen terän.
Pajan tekeminenkin olisi edessä. : D

[Kuhmon Ahma]

Tuo on HIENO, varsinkin tuppi!

Ollu itelläkin joku tuommonen verenlaskuvehkeen tekemine mielessä ja tietenkin vaakatupella. Jostain pitäis vaan kunnon terä hankkia, kun en takomisen saloihin ole perehtynyt.

[Ari Laakso]

Kyllä se terä on tasaisesti hiottu koko matkan ja vähän pyöreä, mutta se onkin tarkoitettu vähän rouheampaan käyttöön eli esim. hakkaamiseen, johon tuntuisi soveltuvan todella hyvin.
Terä on myös todella terävä..verta on jo laskettu sormista.

Tupen koristelun tein vapaalla kädellä..ja se näkyy, ja vähän harmittaa, mutta en toisaalta halua puukon ja tupen olevan "kuin koneella tehty."
Kahvakin on liian makea nyt kun sitä katsoo, mutta tälläistä tämä on..

Seuraava puukko on yksinkertaisen tyylikäs.....?

[Simo Hankaniemi]

Hyvännäköistä työtä, eikä kahvakaan mielestäni vielä liian makea ole.

[Dzebe]

En tarkoittanut terän laskun rajaa, ettei olisi suora. Pahoitteluni vaikeaselkoisesta tekstistä. Mutta mielestäni tasainen hionta olisi parempi, ottaisi vain vaikka sen 30 asteen hionnan, niin soveltuisi paremmin hakkaamiseen kuin tavallinen 20 asteen terä, mutta kuten se sanontakin sanoo: "makuasioista ei ole kiisteleminen". Enkä terävyyttäkään yhtään epäile! Pyöreäksi hiottukin terä voi olla terävä(minun ensimmäisessä puukossa on ajan kanssa tullut pyöreä hionta, ja hyvin leikkaa), mutta mene ja tiedä. Tieteellisiä perusteluita minulla ei ole. Tasainen lasku olisi mielestäni ehkä hienompi. No lopetan nyt sen kiistelemisen silti. (; Enkä mitenkään halua arvostella terän tekijää, vaan hain sen ainoan "vian" minkä löysin, ja sanoin. Kuten sanottu, kokonaisuutena mahtava! Aloittelevana en ole hyvä sanomaan mitään, sanon silti.

[Ari Laakso]

Tietysti on hyvä kun kritiikkiä tulee, vaikka se ei olisi aina oikeinkaan, koska silloin tulee keskustelua ja se taas edistää ymmärrystä.
Olisi todella tylsää, jos aina vain kehutaan, vaikka ei olisi edes aihetta siihen..

[Tuomo]

Kehutaan nyt vaan, kun aihetta on! Terä on komia ja niin on kahvakin! Erityisesti tuppi on todella hieno, paras näistä! Harvemmin tuppeen panostetaan, vaikka se on eniten esillä, puukon julkisivu. Messinkiä lienee ja onko kaikki osat ihan levystä leikattu ja muokattu? Kuinka paksua levyä tuo oli? Kuinka paljon meni tunteja?

[M.Reinikainen]

Terän kulma on yhdistelmä vuolevan terän sekä hake terän väliltä. Juuressa kulma on 17/20 astetta josta se pyöristyy jonnekkin 25/28 asteeseen. (En mitannut) Terä on taottu teräväksi. Tarkoettaen että hiomiseen ei oke kulutettu kuin pari nopeaa pyyhkäisyä jonka jälkeen sitten terän tasaus ja kiilloitus. Asiakkaan himojen mukaan toteutetaan fantasiat, niinhä se menee. Nyt haetiin ruoheasti taottua väkipuukkoa

PS: Jos kritiikkiä haluaa MINULLE antaa niin antaa tulle vaan!! Ehkä opinkin jotain uutta En minä pure enkä suutu. Näin yli 200 terää tehneenä on hyvä välillä kuulla palautetta, koska kun liijan pitkään tekee oman pään mukaan niin ainakin minulla omat näkemykset valahtavat välillä vähän putkimaiseen linjaan josta on välillä hyvä nostaa päätään ja tiirailla mitää omien näkemysten ulko puolella tehdään. ELI PALAUTETTA KEHIIN NIINKUI OLISI JO!!!!!

[Dzebe]

En tiedä enää kritiikistä, mutta joku kikka olisi, mitä en tosin itse ole kerennyt kokeilemaan ajan- sekä ahjonpuutteen takia. Mutta ihan testimielessä voisit testata laittaa alasimen päälle hieman vettä, ja dippailla siinä vasaraa. Muistan jostain nähneeni tällaisen tekniikan, ja se selitti sillä, että se vesi aiheuttaa miniräjähdyksen, mikä heittää sitten hilseet terän pinnalta pois, eikä taonnan jälki ole niin rouheaa. Tähän puukkoon ei välttämättä ole edes hyvä tekniikka, kun rouheutta on haettukin, mutta jos haluaa mahdollisimman vähillä hiomisilla päästä, niin tuo on ainakin kokeilemisen arvoinen kikka. ( :

[Dzebe]

https://www.youtube.com/watch?v=nXbLyVpWsVM&list=WLNonIJXm4K9vaxtceMZIgKMzMdAf9FXdY
Siinä on muuten ihan mielestäni laadukas dokumentti liittyen ulfberht-miekkoihin. Jos sattuu verkkoihin järvimalmia vielä tarttumaan, tulen kokeilemaan tuota teräksen valmistusta, ihan vain kokemusmielessä.

[T. Manner]

[Dzebe]

Pisti muuten silmään tuo rintaneula, oletko itse tehnyt vai? Vähän tuo muinaiskorujen tekeminenkin kiinnostaisi.

[Ari Laakso]

Tuomo,
tunteja en laskenut, mutta muutamia meni.
Ei tuo tupen tekeminen niin vaikeaa ollut, kun messinkiä(n.1,5-2mm paksua) vain vähän sahaili, taitteli ja poraili, sekä löi niitit kiinni (messinkilangasta olivat).

Dzebe,
rintaneula ostettu, mutta paita ja lautanauha koristeet on itse tehty.

Kyllä kahvalla voisi olla parempi muotoilu, mutta aloittelijana ei oikein tiedä mitä tekee..ja kuinka..se vain valmistuu käsiin ja sitten huomaa ettei ole tyytyväinen ja pitäisi varmaan tehdä toinen.

Terään olen kyllä tyytyväinen, koska se on juuri sellainen mitä halusin ,vaikka en sitä Mikelle osannut kunnolla selittää.

[M.Reinikainen]

Tämä "vettä" kuuman rauhan ja alasimen väliin on hyvinkin tuttu. en vain käytä sitä näihin NS: noipeisiin teoksii josa ollaan noin 5-7 lämmitys kerran kanssa liikkeellä. Damastin teossa sillä onkin isompi merkitys kun halutaa säilyttää mahdollisimma paljon kuviota.
Kun metallia kuumennetaan monta kertaa, pinta alkaa hiljalleen "kraateroitumaan" pinta hilseilyn takia. Vedellä jäähdyttämisella NIMEN OMAAN pyritään estämään tämä reaktio kun kyseessä on laminoitu esine. Pelkässä hiilari puukossakin tätä käytetään, mutta ITSE näen sen vain hivistelynä.
Tietenkin siitä on apua mutta saavutettu ero on paljaalla silmällä miltein olematon. Ei minulla mene tavallisen puukon tekoon kuin max 15min. Esim: aihio/ 6,0x2,0x0,5mm josta vois lähtee tekeen tulee noin 10x2,5x0,5-0,4 kokoinen perus puukko alle 10 kuumennus kerralla kuntaas samoissa aloitus mitoissa oleva laminaatti jota kuumennetaan yli 20 kertaa tulee 9,5x2,4x0,4-0,3 kokone puukko koska eri teräs tyypit palavat eri tavalla ja pinnalta lähteet koko ajan ainetta pois.
That's it.


Ps: Tämäkään ei ole se ainoa totuus, Vaan osa laajempaa elämän tuomaa tutkimus tulosta OMIEN käsienikautta. Muille se totuus voi olla jotain aivan muuta eikä sekään väärin ole

[M.Reinikainen]

ai että on noita näppäin virheitä

[Timpa]

Kommee on ja riimut kruunaavat sen. En ole tiennyt, millaisia puukkoja viikingit ovat käyttäneet, mutta näemmä leukutyyppisiä.

Viitaten teräkeskusteluun, mutta ottamatta kantaa tämän terän hiontaan, tuli mieleen, että peruskoulun käsityön opettajani sanoi aikoinaan, että kirveen terä ei saa koskaan olla "luoti", vaan aina lommoposkinen.

[Dzebe]

Oletan että tarkoitit terän poikkileikkausta Timpa? Liitteenä nopeasti piirretty kuva kolmesta erilaisesta teroituksesta, kuvasta puuttuu vielä yksi malli ainakin, jossa teräkulma alkaa loivana ja jyrkkenee "terävästi" ihan alhaalla.

Ja tuosta lommoposkisesta ymmärsin, että kyseessä on vaihtoehto B, ja luodista vaihtoehto A? Ainoan hyvän (?) käyttötarkoituksen tälle poikkileikkaukselle(B) keksisin näin väsyksissäni pelkästään halkomisen. Tällä terämallilla saadaan aikaan hurja terävyys ja kiilavoima lopussa, mutta kestävyys pienenee, mikä ei mielestäni pitkässä juoksussa ole hyvä.
Olen voinut käsittää väärinkin, joten korjailkaa!
Keskustelua, jookos!

[pyssymies]

C on paras kirveeseen ja puukkoon, B on sitten keittiöveitseen.

[Dzebe]

Juurikin näillä linjoilla itsekin olen mennyt tähänasti.


Mietiskelin sitä vain, että mitä etuja A mallinen terä tuo C malliseen nähden? Kun voihan sen terottaa sen verran jyrkällä kulmalla, että soveltuu hakkaamiseen sekä pitää terän hieman paremmin.
[/quote]

[pyssymies]

No, tuo a nyt muodostuu ihan issekseen ajan saatossa, varsinkin, jos teroittaa puolihuolimattomasti vain hiomakivellä eikä tahkoa tarpeeksi usein.

[Lehtis]

A-mallia käytetään (lapin)leu´uissa juuri hakkaamisen keston vuoksi. Luita ja pilkkeitä on hengen pitimiksi pitänyt sellaisella koputella vuosisatojen ajan.

[pyssymies]

[Timpa]

Jep, tarkoitin juuri Dzebe piirrosta. En ole teräasiantuntija, mutta ope väitti, että luotikirves saattaa jopa pompata halosta ja olla vaarallinen. Monissa teollisesti teroitetuissa veitsissä lienee B, sillä se tulee automaattisesti pyöreästä hiomakivestä. Myös tahko tekee puukkoon automaattisesti B:n, (ja kovasin C:n)
Pikkupoikana onnistuin terottamaan puukkoon luotiterän, eikä sillä kyllä sitten mitään tehnyt.
Epsanjalaisessa Special Hunterissani on Dzebe mainitsema "D" vaihtoehto, eli B:n ja C:n yhdistelmä, kuten kuvasta näkyy:

[Lehtis]

Puukon historia -kirjat juuri kahlanneena, niissä nimenomaan leu'uksi luokiteltavan lapin miehen työkalun tyypillnen teroitus on juuri tuo A-malli. Samaan tarkoitukseen voi toki käyttää jyrkempää teräkulmaa, mutta noin ovat tutkijat viisaudessaan ja käyttäjät satojen vuosien kokemuksella napapiirin tuolla puolen päätyneet "stuorra niibi" -astalonsa useimmiten terittämään.

[Kuhmon Ahma]

[Timpa]