Jousi

[Juha]

Moi.

Kesän koitoksia varten olen testaillut lyhytjouseeni sopivia nuolia. Olen hieman yllättynyt että sain nuolet lentämään suoraan ja vakaasti vasta niinkin suurella kärjenpainolla kuin 165gr...

Kevyemmät kärjet eivät vain toimineet, tai olisivat voineet toimia huomattavasti pidemmän nuolen kanssa, mutta kun halusin nuolista lyhyitä.

Nuolet toimivat hyvin myös 125-145 gr leikkureiden kanssa...eli voin ampua sekä metsästyskisoja että mahdollista ristaa samoilla nuolilla.

Sulka on kokoa 5.

Miten muut lyhytjousiampujat, onko teille tuollaiset kärjenpainot ihan nou nou juttu vai onko joku muukin päätynyt vastaaviin, tavallista taulukärkeä selvästi raskaampiin kärkiin? Oon aina aikaisemmin koittanut tehdä nuolesta kevyemmän lisätäkseni nopeutta, nyt näemmä teen sitten nuolista reilusti raskaampia lisätäkseni...öööö....osumatarkkuutta ja vakautta.

[Tuomo]

Näinhän se menee, ei nopeus ole kaikki kaikessa! Ilmeisesti nuolivarret ovat sen verran jäykkiä, että vaativat parikseen raskaan kärjen toimiakseen hyvin. Mutta hyvähän se vain on, raskaan kärjen ansiosta nuolen painopiste on hyvin edessä, joka vakauttaa nuolen lentoa. Lyhyehköillä matkoilla (alle 30 metriä) nuolen painolla ei ole mielestäni juurikaan väliä, jos siis katsotaan nuolen nopeutta. Paljon tärkeämpää on vakaus ja nuolen hyvä lento.

Itse tykkään pitkistä matkoista (American round, tms.), niin olen suosinut kevyitä nuolia ja kevyitä kärkiä. Nykyisin nuolissani on 70 graanin kärkiä. Seuraavassa nuolisarjassa aion kyllä käyttää vähän painavampia, 100 graanin kärkiä.

Mitä kärkiä nuo ovat ja mistä hankit?

[Simo Hankaniemi]

Pidän raskaista kärjistä juuri Tuomon mainitsemista syistä, ne antavat vakautta ja siis osumatarkkuutta lentoon, ainakin lyhyissä nuolissa. Leikkureina ne antavat myös enemmän läpäisyä ja pitkä suhteellisen kapea leikkuri on myös jotenkin seksikkään näköinen.

Myös leveä sulitus antaa tietysti vakautta, mutta siinä on rajansa, jonka jälkeen nuoli alkaa näyttää jotenkin koomiselta.

[Juha]

[Nanook - pakkasen poika]

Kyllä raskaammat nuolet lentävät rauhallisemmin. Olen kuitenkin pyrkinyt tekemään mahdollisimman kevyitä nuolia kisakäyttöä silmällä pitäen. Suomessa, kun ei painaville suurriistanuolille ole juuri tarvetta.

Mielestäni nuolen painolla alkaa olla merkitystä osumiseen jo noin 20 metrin matkalla, mutta en osaakaan tehdä niin hyväheittoisia jousia kuin Tuomo.

Kevyiden nuolten tekemisessä lyhytjouseen on kuitenkin ongelmana löytää riittävän löysiä nuolen varsia. Joidenkin koeammuntojen perusteella 24 tuumainen nuoli 50 paunaiseen, hieman hidasheittoiseen jouseen pitäisi tehdä jopa 15 paunan aihiosta, jos haluaa käyttää 70 gr tai 100 gr kärkeä. Noin löysiä aihioita on kuitenkin miltei mahdotonta löytää. Ja jos löytää, puu on sellaista huttua, ettei se juurikaan kestä ampumista.

Täytyy opetella joko tekemään parempiheittoisia jousia tai tehdä nuolia jäykemmistä aihioista painavemmilla kärjillä. Tai ehkä molemmat...

[Tuomo]

Miksi ihmeessä lyhyen vedon jousessa pitäisi käyttää määrämittaisia nuolia? Jos tekee nuolesta reilusti pidemmän, niin voi käyttää ihan normaaleja aihioita. Samalla reilun pitkä nuoli helpottaa tähtäämistä. Normaali 28 tuuman nuoli painaa kevyimmillään noin 350 graania, kyllä se lähtee jo aika ärhäkästi 50-paunaisesta jousesta.

Toisekseen, keveys ei tosiaan ole välttämätöntä. Sisäammuntanuoleni 20 jaardin matkaa varten ovat pitkiä (32 tuumaa) ja painavia (noin 650 graania) ja ne lentävät oikein nätisti 36-paunaisesta jousesta, vieläpä melkein keskelle taulua. Sen sijaan kevyet (350 graania) ja määrämittaiset (27 tuumaa) nuolet leviävät ympäri taulua. Minun pitäisi viimein tehdä uudet nuolet kesän kisoja varten, joten olen päättänyt tehdä niistä hieman pitempiä ja painavampia.

Nuolen nopeudella on osumisen kannalta merkitystä vain arvioitavilla matkoilla. Jos matkan arviointi meni pieleen, niin nopea nuoli ei ehdi pudota pystysuunnassa niin paljon kuin hidas nuoli. Ja toki pitkillä matkoilla pienet virheet koron arvioinnissa kertautuvat paljon enemmän hitailla nuolilla kuin nopeilla. Tosin tällä ei taida olla käytännön merkitystä, koska tähtääminen ei kuitenkaan ole kovin täsmällistä! Jos nuolen nopeus on suurin piirtein järkevä, niin tärkeämpää on se, että nuolen kärjen saa lähelle maalia, ampuipa sitten vaistolla tai jollakin tähtäämistekniikalla. Jos nuolen kärki heiluu taivaissa tai paljon maalin alapuolella, niin se heikentää aina tulosta.

Nuolen jäykkyydestä vielä, paljon vaikuttaa kahvan leveys. Leveäkahvainen jousi tarvitsee notkean nuolen, joten jos haluat käyttää lyhyitä nuolia, niin kavenna kahvaa, mieluiten alle 25 milliin. Ja nosta jännekorkeutta! Tällöin nuolen ei tarvitse taipua laukaisussa niin paljon ja voit käyttää jäykempiä aihioita.

[J Menna]

Hmmm... Täällä onkin jo sanottu miltei kaikki mielipiteet.

Määrämittainen nuoli se on tavallaan ylipitkäkin nuoli. Siis oletan että tässä tapauksessa Tuomolla ylipitkä osuus nuolessa on aina n. sama.

Onko se perusaihio 70cm vai 75cm jota myydään?
En nyt muista, mutta ostan 30# - 35# aihioita.
(vesanuolet ja taperoidut asia erikseen)
Näistä lyhentelen n. 62cm kohille ja käytän 100gr kärkiä ja ainakin 5`sulitusta. Tällöin alkaa pelaamaan 55-60# jousilleni kun vetoni on 23´.
Ja sitten alkaa trimmaus. Oikealle osuvien nuolien kärkeä hion kevyemmäksi ja vasuriin menevien vartta hion ohuemmaksi. Sikäli kun painon puolesta on varaa. Tusinan kun tekee nuolia niin aina sinne yks susipari jää. Liian kevyt tai jotenkin muuten oikukkaasti lentävä. Loppuja kun vähän aikaa ampuu niin nokin verran pian muutama lyhenee ja säätö jatkuu...

[Juha]

Kiitoksia infoista.

Niin, mulle ehkä tuo että lyhytjouseen on kiva olla lyhyt nuoli on aikalailla myös makuasia, tykkään että se nuoli on lyhyt jos jousi on noin 133cm pitkä.

Kahvaa tuossa ei kannata kavennella, koska kyseessä on D-mallinen läpitaipuva jousi, menis jousi plörinäksi jos niin tekkee.

Jännekorkeus on nyrkki+ peukalon eka nivel ja en tiedä onko tämäkin enemmän makuasia vai jotain muuta mutta lyhytjousessa tykkään matalasta jännevälistä. Tai ei tuokaan joidenkin lyhytjousimiesten mielestä vissiin oo ees matala...se vois olla vaan nyrkinmentäväkin.

Pientä sen ollapittää sano Pikkymyy ku lyhytjousella ampu

Mutta hyvää asiaa ja jännevälin ja kahvan vaikutus on tiedossa, ainakin noin niinku karkealla tasolla.

[Juha]

Heh...ja oon minä koittanut tehdä pidempiäkin puujousia, monta kertaa. Mutta jotenkin päädyn aina siihen samaan oudonhypnoottiseen tilaan missä jalat marssittaa miehen vannesahalle, sormi painaa start nappulaa ja sitten silmät lautasensuurina katon kun kädet päättäväisesti rapsauttaa 10 senttiä jousen molemmista päistä pois ja jostain mielen perukoilta kuuluu muriseva ääni joka puhuu että lyhytjousi.... Sama taika pätee nuoliin....

Onneksi en oo tehny samaa teollisille kusilaitujousilleni Vaikka 58 jousi onkin mun makuun liian pitkä!

[Juha]

[Juha]

Koeammuin nuolisetin läpi 8m matkalta. Ainakin tuolta etäisyydeltä nuolet toimivat vielä ok, ainoa mikä on harmittavaa näissä mun primitiiveilyjouskarihommissa on tuo käsittämätön nuolen parin lipsuminen reilusti muista ammutuista Se on niin armotonta kun lyhyellä puujousella pienikin virhe kostautuu jo eri malliin kuin noilla teollisilla ja huomattavasti pidemmillä jousilla. Kuvasta näkkyy....

Tuo on oikeastaan ainoa syy miksi pistin primijouset tän vuoden mettästelyistä syrjään. Niin kauan kuin nuo "käsitämättömät" lipsahdukset toistuu lähes joka sarjassa ei voi luottaa siihen että metsällä se nuoli sattuu tarpeeksi hyvin elukkaan.

Tyytyväisin oon tohon sarjaan jossa kaikki osumat ovat tuossa 10m Ilmakivääritaulussa, vaikka eivät olekkaan keskellä, sarja on kuitenkin ns tasaisin ja puppelille ois tullut noutaja joka nuolella.

Pitänee vielä testata vetävätkö nuolet oikealle pidemmällä matkalla (oon vasuri) jolloin ne olisivat sittenkin hieman liian jäykkiä. Liian notkeita ne eivät ole.

[Tuomo]

Oletko nyt ihan varma, että jousen lyhyys on syynä...? Lipsuuko aina sama nuoli? Koita nyt vaikka jännevälin nostoa, sillä voi olla aika suuri merkitys, kyllä se saa olla siellä 15 sentin paikkeilla ainakin. Jos puujousi kestää 3-5 sekunnin pidon ihan huoletta, niin kyllä sen pitää kestää 15-16 sentin jännevälikin!

Ja kun teet uuden nuolisarjan, niin ammu niitä sulattomana 5-10 metristä, näet aika hyvin miten ne käyttäytyvät ja saat samalla nokinpaikan ja jännekorkeudenkin säädettyä kätevästi.

Käsittääkseni (ja siltä se näyttääkin!) osaat kyllä ampua, joten lähtisin ensin välineitä säätämään. Jos nuoli kolahtaa laukaisussa jouseen tai jouseen jää nuolesta jälkiä, niin silloin on kyse aika varmasti säätöongelmasta.

[Juha]

Juu siis nuoli ei ole aina sama, sen katoinkin. Syy on siis jossain muualla.

Voi se olla vaan ampuma-asennon, vapautuksen yms mönkäänmenokin, mutta samaa ei kyllä tapahdu teollisilla jousilla.

Kestää se jousi pitää vireessä kauemmin kuin omat voimat, ei onkkelmaa.

Jänneväliä tietenkin voi koittaa säädellä vielä hieman.

[Juha]

Ei kolise aihio kahvaan ja sulatkaan eivät rispaannu mikä sekin kielisi jonkinmoisesta ongelmasta kahvan ohituksen kanssa.

Ettei vaan ois se paljonpuhuttu jälkipito laukastessa mikä mulla tahtoo unohtuu Tutkitaan....

Oon koeampunut sulattomana osan noista nuolista jotta saan suunnilleen selville millä pituudella lähden nuolta rakentelemaan.

Pitää tuunailla pari samanmoista nuolta tuuman puoltoista pidempänä ja kattoo miten ne käyttäytyy samoilla kärkipainoilla.

[Juha]

Nostin jännevälin tasan 15 cm, aikaisemmin se oli 14 cm.

Voiko tuollaisella olla niin selvä merkitys että se poistaisi sivuttaissuuntaisia emämunauksia?

Ammuin 5 sarjaa joista vain yhdessä yksi nuoli lipsu sivusuunnassa ja sekin oli jousen kanttausvirhe, huomasin sen välittömästi kun nuoli lähti jänteeltä.

Pitää ampua parikymmnetä sarjaa vielä noin, kattoo tuleeko sivuttaissuunnassa emämunauksia vai ei. Mikäli ei niin lasken jännevälin esim 13 senttiin ja katon tuleeko ne mokat sen takia takasin vai ei.

Voiko sentin jännevälin muutoksella olla noin iso merkitys...Jos on niin nyt opittiin taas uutta.

Nyt nuolten välillä osumissa ei ole niin radikaalin isoa poikkeamaa kuin aikaisemmissa sarjoissa joissa aina 1 tai 2 nuolta lähti karkuun...

Noi yläsuunnan pummit on ihan ok, tiedän syyn. Nokkipaikka lipsu, ei ole jänteellä nokkirengasta tai muutakaan merkkiä mihkä nokki tulee laittaa (kun sitä ei HBO kisoissa saa olla niin ajattelin opetella ampumaan ilman merkkiä).

[Tuomo]

Mielestäni voi. Ja mielestäni kriittinen raja on juuri siinä 13-15 sentin paikkeilla. Pitää muistaa, että jännevälin muutos muuttaa myös hieman nuolten viritystä. Mutta tee ihmeessä testi matalammalla jännevälillä ja sen jälkeen taas korkeammalla, minua kiinnostaa paljonkin tietää, miten käy!

[Juha]

Kokeilin tossa vielä hieman pidemmällä saarnijousivanhuksella samaa nuolisettiä ja itseasiassa näin äkkiseltään se toimi tuon pikkasen pidemmän saarnijousen kanssa vielä paremmin kuin lyhyemmän pikkuveljensä.

Harmi vaan että puujousikurssilla yksi oppilas oli omatoiminen ja veti tuon vanhan saarnijouseni törkeesti yli. Ehdin huutaa seis, mutta naps ehti jousesta kuulua kun toisessa lavassa oleva oksankohta vatsassa otti murtuman, joka nyt sitten on laajentunut

Sille vielä voisi olla jotain tehtävissä, sen verran mukavan lempeä on tuo pidempi saarnijousi vetää ja ampua ettei haluaisi luopua ainakaan yrittämättä korjata sitä.

Jännekorkeus on nyt molemmissa sellaset 15cm ja nuolisetti näyttää toimivan hyvin. Nuolen menetyskin tuli kun ammuin nokkiosuman. Ois ny menny sen puol senttii sivuun niin ei ois tullu nuolihukkaa.

Kannatti muuten ampua 2 kuukautta vain ja ainoastaan teollisilla jousilla, niistä sai paljon hyvää vinkkiä siittä mitä tekniikkavirheitä teen ja niiden kanssa oppi rauhallista ampumatekniikkaa, jonka sitten sain kivasti siirrettyä myös näihin primijousiin.

Sitten vaan rauhassa veistelemään vielä pikkasen parempaa saarnijousenpoikasta ja aletaan olla kisailuvalmiina kevään ja kesän koitoksiin.

[Juha]

[Lehtis]

Jännevälillä on merkitystä. Se on usein jopa millistä kiinni ero kasan ja levähtäneen parven välillä.

Mielestäni lyhyellä jousella/vetopituudella ampuminen on haasteellisempaa, kuin "täydellä" vedolla. Veto jää tuolloin enempi lihasten varaan ja se on vaikeammin hallittavissa ja toistettavissa, kuin täydellä vedolla "a la fitatyyli". Nopeasti ammuttaessa ja lyhyemmillä matkoilla metsästystyyliin, sillä on kiistatta etunsa. Jos/kun haluaa ampua vaikka 60 nuolta toistettavasti pienten taukojen katkomana, on luiden kiskominen jonoon helpompaa toistettavasti.

Lyhyt jousi on kätevä puskassa ja hevosen selässä sekä tarpeet semmoisen tekoon ovat helpommin hankittavissa. Ne ovat kumminkin kiikkerämpiä ampua, kuin pitemmät serkkunsa. Ei se varmaan sattumaa ole, että tivolitauluihin ampuvat normikokoiset henkilöt käyttävät lähes 70 tuumaisia jäkkäröitä.

Nimim. "Pitkä Jousi" ...

[Smirkelimies]

Sulla taitaa olla nuolissa liimattavat puunokit, onko ne hyviä? Tommonen oisi kätevä korjata jos tulee nokkiosuma ja silti on hyväksyttävä primikisoissa. Mitähän puuta ne on?

Hyvin osuu, kyllä Varjaagi-kisoissa pärjäisi noilla osumilla.

Olen myöskin kokeillut erilaista kalustoa. Hommasin hiljattain kokeeksi 68 tuumasen hikkorin. Se täräytti näpeille aika lailla. Kevensin päitä ja väänsin kurvaa jolloin tärrä hävisi, mutta kun on tottunut lyhempään kamppeeseen, 68 tuumanen tuntuu kampuralta. Sitä kolauttelee koko ajan jonneen kattoon ym, tuntuu raskaalta. Lyhempi on eri näppärä, kevyt. Lyhempi myös tuntuu ampuvan näpsäkämmin, näps vaan. Mutta varmaan se kampura oisi vakaampi. Silti se on jäänyt joutilaaksi, joutais myyntiin.

[Juha]

[Tuomo]

Juha, puunokit kiinnostavat minuakin! Jos nuo ovat irtonokkeja, niin onko ne kartioitu? Teitkö itse? Ja niin edelleen?

[Juha]

Puunokkejapa hyvinkii Otin kokeeksi sekä 5/16 että 11/32 aihiolle. Itse pidän näistä.

Katoppa linkistä niin näät mistä ja millasia ja on ne tosiaan kartioitu valmiiksi.

http://www.vbs-archery.nl/component/virtuemart/accessories/arrows-accessories2012-11-20-08-32-10199357667/nocks2012-11-20-08-36-061463618641/gas-pro-wood-nock-12pcs-detail?Itemid=0


Mutta firmasta ei oo kovin hyvää sanottavaa, varmaan näitä löytyy muiltakin.

[Juri]

Voi tehdä itsekin.
32 mm lattaporanterän kärjessä on sattumalta prikulleen sama kulma kuin muovinokeissa ja niiden teroittimissa.
Muotoilu sujuu katkenneen nuolenpätkän avulla. Apuvarren teroitettua päätä vain nuolaistaan ja sitten tuikataan nokkiaihio tiukkaan kiinni. Valmis nokki irroitetaan napakalla nykäisyllä.

Julkaisin tästä kuvia ja juttua joskus vuonna 2007 Paleoplanetilla, muistaakseni tännekin jotain. Enpä kauhiasti hämmästyisi jos tämän putiikin idea olisi lähtöisin sieltä päin. Varmaan kuitenkin joku muukin on tullut tälläisiä ajatelleeksi.
Ensimmäiset irtonokit tein hirvensarvesta ihan vaan kokeilumielessä, myöhemmin havaitsin että ohkaisissa bambunuolissa puiset irtonokit ovatkin aivan oikeasti käteviä.

[Juha]

[Juha]

[Smirkelimies]

https://www.jvd.nl/product/70275-gas-pro-wood-nock.html

Noita samoja gas-pro nokkeja näkyy olevan myynnissä muuallakin, JVD-kuvastossakin ne on ja Oulun Pediarcherystahan saa kai kaikkia JVD-tuotteita! Tilataanko sitä kautta lissee kun tarvii.

Van Buggenomissa on sen verran hakusessa hommat, myyvät tavaraa jota sitten ei viikkoihin saa jne. joutuu aina varautumaan johonkin pulmaan kun tilaa.

[Nanook - pakkasen poika]

[Juri]

Juha,
En tiedä, koska teen aina vähintään kymmenen kerrallaan. Muuten en viitsi ryhtyä koko touhuun. Aikaa on mennyt yhteen satsiin 1-2 iltaa, riippuen siitä kuinka rauhassa saa puuhata.
Nykyisin teen nokkiuran mieluummin vasta muotoilun jälkeen, yhä kiinni siinä apuvarressa, niin sen saa menemään aina keskelle ja suoraan.
Hirvensarvinokeista tuli jotenkin karheita, ja ne söivät jännevahvikkeen nopeasti puhki.

[Tuomo]

Nanook - ei niitä laminaattijousia laskukaavoilla optimoida. En käytä taskulaskinta, en työntömittaa, silmämunailemalla selviää oikein hyvin. Sitä paitsi, hoksasin yhden erittäin mielenkiintoisen asian. Olin kronottanut muutama vuosi sitten yksipuisia jousiani, ne kaikki olivat yhtä nopeita kuin tekemäni laminaatit! Tämä pitää tarkistaa, joten kronotan ne tässä joskus uudestaan rinnakkain. Niissä yksipuisissa on kyllä kärjet pelottavan kapeita ja ohuita, näyttää kovasti siltä, että nykyään teen lavan kärjistä suurempia. Tutkitaan ja kokeillaan ja ihmetellään!

[Juha]

Joo Nanookkia kompatakseni oon ihan samoilla linjoilla nuolten osalta. mullakin päätarkoitus kesän kisoissa on reenauttaa itteeni syksyn ja talven mettästelyjä varten. pyrin ampumaan kisat ja harjoitukset samoilla nuolilla, pituuksilla ja kärkipainoilla millä metsästän. Kieltämättä akilleenkantapää on sitten kisoissa vähänkin pidemmät matkat. joita en oikeastaan metsästysammunnassa ole reenannut juuri ollenkaan. pitäisi alkaa harjaannuttamaan silmää 20m ja pidemmillekkin matkoille, vaikka en riistaa semmosilta etäisyyksiltä primillä ampuisikaan.

[Tuomo]

Nanook - kokeile ihmeessä pidempiä nuolia, vaikka jotain 26 tuumaa, tms. Tuo oli kyllä hyvä oivallus, että vetopituuden saa vakioitua. Mutta veikkaan silti, että pitkillä ja hyvin toimivilla nuolilla osumatarkkuus on parempi kuin määrämittaisilla, joiden säätäminen on hankalaa.

Jos jaksat, niin poikkea joskus, ihmetellään yhdessä. Minulla on läjä erilaisia testinuolia vaihdettavilla kärjillä, niin sulattomana kuin sulitettuna. 30 metrin rata on kunnossa, 60 metrin radalla ei ole talvikunnossapitoa mutta kyllä siinä voi silti ampua. Jospa jotain löytyisi?!

Sellainen vinkki vielä kisoja varten, että erilaisten nuolten käyttö ei ole erikseen kielletty mielestäni missään perinnekisassa. Ei IFAA:n HB-luokassa, ei Kuralassa, ei Petikossa. Taka-Hikiää pitää vielä miettiä... Eli vaikka 30 metriin asti normaalit painavat metsästysnuolet ja siitä eteenpäin "erikoisnuolet", niin ei tarvitsisi koko nuolisettiä tehdä pitkiä matkoja silmällä pitäen.

[Juha]

[Nanook - pakkasen poika]

[Simo Hankaniemi]

Jay Red Hawk kirjoittaa lyhyistä jousista, että "ampujan pitää sopeutua jouseen". Olen samaa mieltä, jos on kiinnostunut nimenomaan jostakin historiallisesta jousiammunnan lajista. Eli jousta ja nuolia ei sopeuteta ampujalle, vaan ampuja sopeutuu tietyn perinteen mukaiseen ratkaisuun.

Lyhyissä jousissa on kyllä käytetty sekä määrämittaisia että ylipitkiä nuolia, myös preeriavyöhykkeellä. Ammuin aikoinaan pyyn koivun latvasta pari tuumaa ylipitkällä nuolella ja 120 cm jännejousella. Silti ylipitkät nuolet eivät oikein miellytä, kun on suunnilleen vuodesta 1969 tottunut käyttämään 60 cm nuolia, mikä on aika lähellä keskiarvoa puhuttaessa preerianuolista ja monista muista saman kokoluokan jousten nuolista eri puolilta maailmaa. Ylipitkien nuolten lentorata on niin erilainen vähänkään pidemmillä matkoilla. Mutta jos joku tykkää, niin siitä vaan.

Jousen ja nuolen säätämisessä on se riski, ettei säätäminen lopu koskaan. Eli siitä voi muodostua ikään kuin täydellisen aviokumppanin hakuprojekti. Ja sitähän ei tunnetusti löydy, jokaisessa ratkaisussa on jotakin vialla. Tiedän yhden kaverin, joka sääti ja vaihtoi jousia ja nuolia vuosikymmeniä käyden läpi kaikki mallit ja säädöt aidosta preeriatyylistä uusimpiin taljoihin ja hiilikuitunuoliin. Aina piti vaihtaa uuteen jostain syystä. Puunuolista hiilikuituisiin siirtymisen perusteluna oli, että "veto on pidentynyt puoli tuumaa". Ja millä hän ampuu nyt? Kiväärillä.

Säätämisen vaihtoehtona on toimia kuten alkuperäiset primitiivit, eli hyväksyä välineen ominaisuudet. Eräs intiaanipäällikkö muisteli lapsuutensa jousikoulutusta ja kertoi, että isäukko edellytti kolmen nuolen viidestä osuvan maalina olleeseen biisoninlantalättyyn. Kun tämä taso oli saavutettu, pidennettiin matkaa. Tämä tarkoitti siis 60% osumatarkkuutta. Kokemus oli opettanut, että tästä suurempi tarkkuus lisää suhteettomasti työmäärää, eikä todellisuudessa lisää merkittävästi kaadetun riistan ja vihollisten määrää.

Primiammunnassa on niin paljon muuttujia mukaan luettuna ampujan alati vaihteleva fiilis, ettei mielestäni voi odottaa joka nuolen osuvan pieneen nippuun. Hyväkin sarja voi päättyä "lipsahdukseen" ja ainakin minulla näin tapahtuu säännöllisesti.

[Kuhmon Ahma]

Ei kai niiden nuolten tarvitse olla viimeisen päälle säädössä jos on primitiivityylistä kyse, muutenhan aikaa ei muuhun jäisikään kuin nuolien säätämiseen. Luulen kuitenkin, että mm. Amerikan intiaanitkin säätivät jossain määrin nuolensa, ainakin ne joilla oli tarkoitus metsästää "biisonia pienempää" riistaa. Eihän siinä ole järkeä, että jahdataan eläintä monta tuntia ja ammutaan huonolla nuolella ohi! Tuskin heillä spinemittaria oli, mutta lienee ampumalla karsittu huonoimmat joukosta..

[Nanook - pakkasen poika]

En juuri harrastanut nuolien säätelyä ennen kuin toissa keväänä säädin 30-paunaiseen raitajouseen nuolisetin ampumalla sulattomia nuolia ja hiomalla 8-millisestä rimasta 7-milliset varret. Osumatarkkuus parani niin huomattavasti, että vakuutuin säätämisen hyödyllisyydestä.

Minusta on järkevämpää säätää nuoli siinä vaiheessa, kun siihen on vasta laitettu kärki ja nokki kuin hylätä koko sulittamis- ja maalausprosessin läpikäynyt ammus toimimattomana myöhemmässä ammunnassa.

Tuossa Simon mainostamassa välineeseen sopeutumisessa on kyllä perää. Kerran tein painavia vesanuolia, joiden spine oli jouseen aivan liian jäykkä, jopa sen jälkeen kun niihin oli laitettu 140 greinin kivikärjet. Silti nuolet toimivat lyhyillä metsästysmatkoilla aivan kelvollisesti. Tosin kaarta alkoi olla jo huomattavasti 25 metrin matkalla.

[J Menna]

Sopeutumisesta.

Parhaimmillaan sopeutuminen nuolisettiin menee jopa niin että tietää joka nuoliyksilön ominaisuudet. Ammuttaessa tietää että tämä nousee ylemmäs kuin muut tai jäykempänä jää enemmän vasemalle.
Olen ampunut tähänastiset kisat kaikki niin että kisanuolia on viitisen kelpoa ja niissäkin on aina just tuo hienoviritteisyys mukana. Eli otan eri nuolissa huomioon tähtäyksessä kunkin nuolen spesifit ominaisuudet.
Mistäkö saan ne ominaisuudet selville? Rätkytän niin perkeleesti joskus laukauksia ja vaikka se joidenkin mielestä on turhaa, niin merkkaan muistiin että minne ne osuu. Ja on tämä johtanut jo muutaman joukko nuijintaan. Ha.

Niin, miksei sitten tekisi tasalaatusita nuolisettiä? Olenhan minä koettanut, mutta aina siellä on hajontaa ja tasalaatuisempaa kohti koko ajan menossa.

Huomenna 120 nuolen SM... vähän jännittää kun olen enimmillään ampunut n.50 nuolen teenejä. Ettei vaan väsy kaada jo valmiiksi laihaa tulostasoani... No, hyvä kestävyysharjoitus tiedossa.

[Kuhmon Ahma]

Nuolisettiin, tai vaikka jokaiseen yksittäiseen nuoleen voi toki sopeutua jos on siihen aikaa ja nuolien voi odottaa kestävän käytössä huomattavan ajan.
Mutta jo ajatellaan että puunuolilla metsästetään elanto perheelle, niin nuolia voisi odottaa rikkoontuvan tiuhaan tahtiin. En usko että mihinkään yksittäiseen nuoleen jää aikaa sopeutua tuollaisessa käytössä.

Ja toisekseen, sellainen alkuperäiskansa joka osaa valmistaa jännejousia yms. osaa varmasti myös valmistaa hyvin lentävät nuolet. En nyt tarkoita että nuolet olisivat olleet 2 gramman tarkkuudella samanpainoisia tai aivan kohdalleen oikean jäykkyisiä, mutta tuskin ne kovin persiilläänkään olivat.

[Simo Hankaniemi]

Juu tietysti kannattaa tehdä nuolet mahdollisimman hyvin ja tasalaatuisiksi ja tähän on aina kaikkialla pyritty. Mutta jossain vaiheessa on vain pakko hyväksyä välineen rajoitukset tai omat rajoituksensa ampujana. Jos ei hyväksy sitä, että nippu ei aina ole täydellinen, niin edessä on ongelmia ja enimmäkseen turhaan. Jos primitiivijousella olisi aina ammuttu täydellisiä nippuja, niin muita ampumavälineitä ei olisi koskaan otettukaan käyttöön. Geronimokin siirtyi kivääriin siinä vaiheessa, kun primitiivijousen suorituskyky ei enää riittänyt.

Täydellisyyden tavoittelu on hyvä keino olla saamatta mitään aikaan. Minulla on eräs kaveri, joka ampuu taljalla ja hän sanoi vuoden 1992 tienoilla, ettei metsästä vielä, koska hänen ampumataitonsa ei ole tarpeeksi hyvä. Siitä on nyt 21 vuotta aikaa ja ampumataito ei edelleenkään ole "kyllin hyvä". Siis taljalla. Eräs toinen taljametsästäjä oli tyytymätön ampumataitoonsa tai välineisiinsä, kun hän tikkasi 15 m matkalta puolikkaan postikortin kokoista kasaa. Me muut ammuimme primitiivijousilla ja olimme tyytyväisiä, hän oli ainoa tyytymätön. Hän ei myöskään ollut koskaan saanut mitään riistaa.

Täydellinen on kyllin hyvän pahin vihollinen. Eli jousiammunnasta pitää osata myös nauttia, vaikka joka nuoli ei aina osuisi ideaalisti. Pablo Picasso sanoi aikoinaan, että "jokaisen teoksen ei tarvitse olla mestariluomus". Sama pätee laukauksiin.

[Kuhmon Ahma]

[Nanook - pakkasen poika]

[Varjaagi]

"Ehkä ongelmat alkavatkin siitä, että yritetään osua kilpaa johonkin pieneen rinkulaan, jota ei voi syödä." - niimpa...

Jos tikuttaa nuolia samaan maaliin/rinkulaan niin ei kannata murehtia nokkiosumista . ihan oma vika kun jarkkaa itselleen lisanaparausta...

Noiden nokkirikkojen valttamaiseen on yksi satavarma keino , lataa radalleen niin paljon maaleja etta koko joka nuolen voi ampua eri maaliin - niin ja eri matkalta...

[Iivana]

Omalla kohdalla ei paljon hurraata huudeta, jos puhutaan osumatarkkuudesta. Tämänkin palstan ampujista suurin osa pesisi minut mennen tullen. Silti olen kuitenkin riistaan osunut. Eikä ne nuoletkaan aina ole olleet täydellisiä. Aikaa niihin on käytetty, mutta järkevästi.
Ei niitä ole tarvinnut mikrometriruuvilla mittailla. Pääasia on minun mielestä, että käyttää samaa kalustoa ja riiitävällä toleranssilla samanlaisia nuolia. Ja ampuu matkalta, jolta osuu suurella todennäköisyydellä mainitulla kalustolla.
Kyllä niihin nuoliin varsinkin kannattaa vähän panostaa, mutta sitä täydellistä settiä hakiessa joku onkin ampunut jo repullisen riistaa...

[Simo Hankaniemi]

Nanookin kommentti toi mieleeni erään amerikansuomalaisen kommentit. En muista miehen nimeä, mutta hän vietti lapsuutensa Amazonilla lähetyssaarnaajavanhempiensa kanssa. Poika vietti tietysti aikansa paikallisten intiaanien parissa oppien jousimetsästykset ja muut paikalliset tavat siinä missä saman ikäiset alkuasukkaatkin. Hän kertoi vuosia sitten Paleoplanetilla, että ei ole nähnyt koskaan USA:n nykyprimitiivien parissa saman tasoista jousiammuntaa kuin Amazonilla. Intiaanien nuolet olivat jokainen vähän omanlaisiaan monessakin suhteessa, mutta silti niillä vaan osuttiin ja myös aika pitkiltä matkoilta vaakatasoon ampuen. Perusero on ilmeisesti se, että nykyampujat ovat yleensä myöhään aloittaneet uransa ja useimmat ampuvat vähän verrattuna esim. Amazonin aboihin, jotka aloittavat heti kävelyn oppimisen jälkeen, eivätkä tee juuri muuta kuin kävelevät metsässä ampuen elukoita. Nuolten epätasaisuus korvautuu kokemuksen ylenpalttisuudella.

Metsästyksessä osumiseen vaikuttaa kyllä muukin kuin radalla mitattu ampumataito tai välineiden tasalaatuisuus. Olen muutaman kaverin kohdalla nähnyt karun selvästi, että kyky reagoida nopeasti tilaisuuteen on monasti se tärkein tekijä saamamiehen ja pelkän ruokailijan välillä. Olimme eräänkin kerran isommalla joukolla fasaanijahdissa, kun mukana oli tällainen saamamies. Hän ei ole koskaan kukkoillut kilpailuissa ylimmillä sijoilla ja tekee nuolensa lähes teollisella vauhdilla sarjatyönä uhraamatta spineille mitään ajatuksia. Saimme kaikkiaan 9 lintua, joista saamamiehen osuus oli 6 kpl. (näistä yksi lennosta). Monasti saamamies ampui linnut hitaampien nenän edestä. Spinet ja graanit eivät paljon merkinneet, kun se nuoli ei vaan lähtenyt sieltä jousesta. Metsästyksessä on osattava olla myös tietyllä tavalla aggressiivinen, pantava homma haisemaan. Moni kohtuullisen hyvä tilaisuus menee kokonaan ohi, kun odotellaan vielä parempaa tilaisuutta, jota ei sitten tulekaan.

[Kuhmon Ahma]

[Varjaagi]

"Metsästyksessä osumiseen vaikuttaa kyllä muukin kuin radalla mitattu ampumataito tai välineiden tasalaatuisuus. Olen muutaman kaverin kohdalla nähnyt karun selvästi, että kyky reagoida nopeasti tilaisuuteen on monasti se tärkein tekijä saamamiehen ja pelkän ruokailijan välillä. Olimme eräänkin kerran isommalla joukolla fasaanijahdissa, kun mukana oli tällainen saamamies. Hän ei ole koskaan kukkoillut kilpailuissa ylimmillä sijoilla ja tekee nuolensa lähes teollisella vauhdilla sarjatyönä uhraamatta spineille mitään ajatuksia. Saimme kaikkiaan 9 lintua, joista saamamiehen osuus oli 6 kpl. (näistä yksi lennosta). Monasti saamamies ampui linnut hitaampien nenän edestä. Spinet ja graanit eivät paljon merkinneet, kun se nuoli ei vaan lähtenyt sieltä jousesta. Metsästyksessä on osattava olla myös tietyllä tavalla aggressiivinen, pantava homma haisemaan. Moni kohtuullisen hyvä tilaisuus menee kokonaan ohi, kun odotellaan vielä parempaa tilaisuutta, jota ei sitten tulekaan." - Simo Hankaniemi

Amen!

Lisäisin tuohon pari pikku jutskaa;
-pitää olla tietyllä tapaa agressiivinen ja sen lisäksi on oltava tietynlaista riskinottokykyä. En tarkoita tällä mitään nuolisateiden laskemista summanmutikassa maailmalle vaan sitä että osaa hyödyntää taitonsa vaistonvaraisesti ilman turhia pohdintoja ja kalkulointeja matkojen, ennakoiden yms suhteen. Siksipä sitä myös harjoitellaan...

-Teme, siis Teemu Selänne, sanoi aikoinaan kuvaavasti hyvän maalintekijän ominaisuuksista että "hyvällä maalintekijällä on myös tuuria mutta vain muiden silmissä" eli vaistolla pitäisi kyetä menemään hankalassakin paikassa. Joskus se sokeakin kana jyväsensä löytää mutta tarkkasilmäinen huomattavasti useamman eikä se Temekään seilaa tuurilla vaan alitajunnassa olevalla taidolla - parikymmentä vuotta tasaisen tappavaan tahtiin huipulla. Siksipä sitä myös harjoitellaan..

(hitto tuo Teme oli kerrassaan mainio esimerkki mutta kyllä siinäkin hommassa on paljon "vaistoammuntaa"... )

[Juha]

[Juha]

Jaa korjaan Simon ja Varjaagin mainitseman agressiivisyyden.

[Varjaagi]

Kumpi hallitsee tuon mainion "munaravi" etenemistavan - Heko vai Smirgeli....?