Jousi

[Juri]

Vääntynyt veitsi.
Pohjois-Amerikan intiaaniheimojen käyttämä työkalu mm. kanoottien, melojen, kulhojen, naamioiden ym. veistoon. Ennen metallin saapumista tämän tapaisia tehtiin kivestä, luusta, eläinten leukaluista ja hampaista.

Väsäsin terän vanhasta viilasta, kahvan saarnipuun oksanhaarasta.

[Juri]

Tässä vimpaimessa ei todellakaan ole mitään suoraa!

[Juri]

Aivan erinomainen peli kaiken näköiseen kovertamiseen.
- Ensimmäisessä kuvassa luumupuinen lusikan aihio pelkästään mocolla veistettynä (jollei kirveellä tehtyjä esitöitä lasketa mukaan).
- Viimeistelyihin otin mukaan myös vanhan kunnon puukon, sekä kiilloitus-luun.

[Juri]

Tässä veitsessä on siis jotakuinkin kaikki väärinpäin. Pidetään kädessä nurinpäin, veistetään itseä kohti, viiste on terän yläpuolella...
Hyvin toimivan tuntuinen peli kaikesta huolimatta, mielenkiintoinen kokemus. Ensimmäinen itse tehty terä.

[Kuhmon Ahma]

Hyvä vehje kaiverruksiin..

[Kuhmon Ahma]

Työkalun nimi unohtui. Se on Kovelo

[Juri]

[Juri]

Niinpä juu, nyt vasta näin kovelon kuvan. .
Minullakin on tuommoinen, moco toimii mielestäni kuitenkin paljon paremmin.
Suunnitelmissa on tehdä vielä versio pelkällä koukkuterällä, lyhyellä ja kaksipuolisella.

[Varjaagi]

Ehdottomasti Mocotaugan on hienompi ja käyttökelpoisempi nimi kovelolle - onhan se ihan ameriiiiikkaaa. Ja tietysti Mocotaugan pätevämpi työkalunakin kuin kovelo kun me suomalaiset reppanat ei osata mitään itse ilman ameriikkkalaisia....

Ei vaiskaan, erimalliset kovelot on suomessakin hallittu iät ja ajat - velipojan kokoelmissa on 5-6 eri mallia jostain reilun 100 vuoden takaa. On suoraa leikkuupintaa, jyrkempää mutkaa jne...
Veikkaampa että Mocotauganiakin on olemassa kymmeniä ellei satoja eri malleja ihan sepästä, työstettävästä materiaalista ja käyttötarpeesta riippuen.

[Varjaagi]

Ellen ihan väärin muista velipojan hyllyssä on myös aika erikoinen kovelo joka on ikään kuin mutkalle taivutettu kourutaltta ja sillä "taltataan" vetoliikkeellä noita kippojen ja kuppien pohjia. Oiskoon tuo nyt sitten kovelotaltta vai mikä lie...

[Juri]

[Kuhmon Ahma]

Kovelossa terän mutka on lähempänä kahvaa joten sen hallinta on parempi kupin koverruksessa ja voimaakin siihen kourulle terälle saa kaiketi paremmin. Tuo ameriikkalainen serkku on enemmän semmoinen monitoimityökalu.

[Kuhmon Ahma]

[Kuhmon Ahma]

[Iivana]

Tietty tarve näkyy synnyttävän hyvin samankaltaista designia useissa eri maanosissa, ja ilmeisen vähän toisista riippumatta. Tuo intiaanien versio on ileisesti suunniteltu ilemeisesti vedolle, ja siinä on huomioitu työergonomiakin. Tuo kuhmoin ahman koveli on "lusikka mallia", noita on tosiaan erikokoisia ja kaarevuisia koukkuja. Kaupallisesti tosin en ole nähnyt saatavissa kuin kahta mallia. Siten on semmoisakin, missä on pitkä varsi joka pannaan kainaloon ja saadaan koverrukseen voimaa, mutten muista mikä sen nimi oli...
Vanhin koveli lienee majavan leukaluu...

[Juri]

Heh heh, tästähän tulikin hauska väittely!
Toisin kuin ilmeisesti vaikuttaa, en mielelläni väitä mitään kokeilematta ensin. Olen äärimmäisen kiinnostunut kaikenlaisista puuntyöstöön tarkoitetuista käsityökaluista, varsinkin vanhoista ja perinteisistä. Niitä onkin jo kertynyt jonkinlainen nivaska, koveloita myöden, ympäri maailmaa. Niitä on perittyjä, ostettuja ja itse tehtyjä. Kaikkia olen myös käyttänyt.

Suomalaisia puukkoja ja vanhoja kirveitä on jo tullut harrastettua jonkun aikaa, enkä parempia ole vielä mistään löytänyt. Koko tämä innostus onkin saanutkin alkunsa isöisän opeista ja häneltä perimistäni hienoista työkaluista.
Enpä kuitenkaan olisi arvannut että yksi vääntynyt veitsiparka voisi olla uhka kansalliselle kulttuurille tai jotain muuta kummaa...

Ja väitteeni Japanilaisista sahoista pätee yhä, yrittäkääpäs todistaa vääräksi! Katanat ovat ihan mainioita lihan leikkureita, mutta aivan paskoja haarniskoitua vastustajaa vastaan!

[Varjaagi]

Mikä ihmeen väittely...

Kyllä japanilaiset sahat ovat ylivoimaisesti parasta mitä nykyään kaupasta ostamalla saa. Kahva tuntuu aluksi hiukan oudolta mutta paljastuukin käytön myötä paremmaksi kuin se meidän perinteinen "pistoolikahva".
Vastaavia erittäin ohuita hienohampaisia kaksisuuntaisilla (tai jopa "nurinkurisilla") hammastuksilla varustettuja halkaisu- ja katkaisusahoja on ollut käytössä aikoinaan mm. Saksassa "made in germany" mutta jaappanilaiset taitavat olla ainoita jotka ovat jääneet markkinoille. Näin minulle kertoi saksalainen (ase)tukkiseppä. Olisikohan syy osin käsityöläisperinteen katoamisessa, teollisessa tuotannossa ja modernissa konekannassa.
Ja veikkaampa että vastaava saha ei ole ollut täysin vieras suomalaisillekaan käsityömestareille...

Kyllä Iivana on oikeassa siinä että sama innovaatio työkalujen suhteen on pulpahdellut esiin tarpeen mukaan eri puolilla maailmaa toisistaan riippumatta. Ei se jaappanilainenkaan saha mistään avaruudesta ole tänne tullut...

[heiluri]

Japanilaiset sahat ovat aivan ylivoimaisia,itsekkin omistan jokusen.
sääli ettei niitä pääse käyttämään töissä,meikäläinen rakentaminen kun on nykyään tällaista kiireessä tapahtuvaa paskan tuottamista ettei enää ole käsityölle sijaa.
(Pomokin vittuilee kokoajan työkaluistani,ilmeisesti siksi kun ne ovat ehjiä ja terässä,tyyliin,nyt sillä kouholla on taas...ompa kouholla terävä höylä jne...jätkä jolla ei ole edes pistolapio ehjänä saati tallessa)-
Olisi mukavaa rakentaa elämänsä aikana edes yksi kunnollinen rakennus käsityötä ja nykyisiä koneita sopivasti yhdistäen,mutta kun ei,paskaa vain väännetään.

[Iivana]

Tuskinpa tuo uhkaa kansallista kultturia . Itse olen aina tiennyt esim., ettei sauna ole pelkästään suomalaisten yksinoikeus....

[Iivana]

...Niin ja aluksi luin, että intiaanien motokauha...

[Kuhmon Ahma]

[Kuhmon Ahma]

[Juri]

[jousipata]

[Varjaagi]

Eipä ole tullut kokeiltua vasarointia teroitusmielessä enkä kyllä ihan helpolla kokeile...

[toni]

Mulla on kyllä pirun vahva mutu että olisin nähnyt hyvin vanhaa valokuvaa jossa tällaista moco tyylistä, suoralla osalla varustettua vermettä olisi käytetty kotomaassakin?

[Hannu]

Kukaan muu sattunut katsomaan Nelonen Maailmalla tullutta Ray Mearsin juttua Kanadan löytämisestä, siis herroista, jotka tekivät ensimmäiset kartat alueesta.

Siinä käytettiin juuri mocon tapaista veistä parissa jaksossa.
Intiaanien työkalu juurikin astioiden ja kanoottien yms tekoon.

[Juri]

Kyllä on jo nuo inkkareiden kapineet täällä kelvottomiksi tuomittu! Ulkomaan pellet eivät mitään osaa kunnolla!
Koveloilla veistetään kuksat ja haapiot, lylyjousilla ammutaan!

[Andes]

Alotusviestistä taas näkee, että kun Lusikkaseppä-Juri jotain tekee, niin tekee se sen loppuun saakka viimeistellen ja tyylillä!
Mutta käyttikö intiaanit tosiaan tuollasta koverretun kanootin tekoon vai oliko se reilusti isompi versio? Haapion tekoon eikös käytetty suomessa kuitenkin ihan toisenlaista työkalua, kouruteräistä pikkukirvestä/vasaran tapaista..?

[Nanook - pakkasen poika]

Käytettiin tuohikanoottien puuosien veistämiseen ja muihin vuolutöihin.

http://www.nfb.ca/film/cesars_bark_canoe

Tuolta löytyy mallia käytöstä ajassa 15.50

[Juri]

Haa, kiitoksia Nanook!
Siellähän se näkyy käytössä! Cesars bark canoe, kohdassa 19.30 lähtee.

[Juri]

Kohdassa 53.00 veistellään melaa. Aivan hillitöntä käsityötaitoa!

[Mahe]

Älyttömän mielenkiintonen filmi muutenkin. Esim. keula- ja kokkapuiden taivuttelu ym. Kiitos linkistä.

[Smirkelimies]

Olipas koukuttava pätkä kanootintoesta. En o ennen hoksannutkaan että tuohi on pinnassa vain eräänlainen pinnoite, rasituksia ottaakin vastaan paljolti viilukerros sisäpuolella. Olenkin joskus ihmetellyt että kuin se tuohi voi kestää, sehän halkeilee helposti. Rakenne muistuttaa nykypäivinäkin käytettävää ristiinlaminointia veneenteossa. Jos päällikerros pettää, ei synny kovin isoa vuotoa.

Kuinkahan pitkään tuohikanoottia lieneekään kehitetty, tuhat vuotta? Voi mahdoton kuinka hienosti se ui. Uskomatonta taitoa, kun ajattelee että aluksesta on saatava suora ja hyvin kulkeva. Kaikkien pikkuosien on natsattava jetsulleen, melkeinpä uskomaton suoritus! Ja joskus ei o ollut käytössä terästä...