Jousi

[Juha]

Ammuin eilen vaistolla rusakon, ei siittä itsestään sen enepää kun homma tapahtu teollisella vastakaarella.

Se mikä tässä jäi vähän harmittamaan oli että kun lahtuuhomman oli saanu pakettiin niin huomasin että eläimessä on kämmenen kokoinen takkuuntunut/paakkuuntunut rupialue lapojen kohdalla

Perkeles, sinne meni kaunis nuoliviinestalja -ajattelin.

No, ei se vielä silleen ihan katastrofi olisi ollut, mutta elukkaa nylettäessä huomasin että ruhje oli myös hangannut lihaskalvon puhki nahkan alta ja koko alue oli veelean mäskimäisen ainee peitossa, haava oli siis melkolailla pahoin tulehtunut ja tulehdus ulottui myös lihakseen.

Lisäksi osassa lihaa oli kuiveutuma ja värimuunnos, nahkan alta paljastui myös vaalea, moin peukalonpään kokoinen patti.

Mietin siinä hetken että otanko elukan talteen ruuaksi, mutta sitten päätein että vaikka esim reidet oli ihan ok, en uskaltaisi ottaa kipeää elukkaa pataan pantavaksi edes osittain.

Harmittaa

Onneksi seurakaveri otti kovin mieluusti eläimen haaskapyyntiä varten niin ei tullut tapettua eläväistä ihan turhaan.

Olisiko joku teistä ottanut tuon ruuaksi? Mietin että kunnolla kypsytettynä bakteerit varmaan kuolisivat lihasta, mutta jotenkin en sitten kuitenkaan uskaltanut ruveta moiseen

Luulenpa että eläin olisi kärsinyt hitaamman ja näännyttävämmän lopun viimeistään keväällä kun ruhjeen tulehdus olisi edennyt, takuulla kärpäset olisivat iskeneet tollaseen kiinni ja munineet sinne yms.

Sääli, sitä kuitenkin aina koittaa ottaa ampumansa riistan ruuaksi.

No, laukaus ainakin puotti elukan heti, rankaosuma. Vaati nopean paikkolaukauksen metrinpäästä lapojenväliin jotta loppu tulisi vieläkin nopeammin.

[Juha]

Sitkeitä otuksia muuten noi rusakot, ei mistään ollu luettavissa että olisi kipeä eläin, liikkui ihan normaalisti yms ja lähti ku ohjus sen vajaan metrin mitä vaistomaisella loikallaan pääsi kun nuoli napsahti selkärankaan.

Veikkaan että ruhje on tullut törmäyksestä auton yms kanssa, alue oli niin laaja eikä teräviä viiltoja yms ollut havaittavissa.

[Varjaagi]

Kyllä semmoinen on ehdottomasti monttutavaraa.

[Kuhmon Ahma]

Jos se oli joku mekaanisesti tullut vamma, niin olisin terveet lihat ottanu talteen. Onko sinulla valokuvaa siitä?

[Juha]

Enpä tajunnut ottaa kuvaa. Seurakaveri kuvas ruhjeen kun oli takki jänöllä päällä. nahattomana ei otettu kuvaa. Oon sitä ite tässä päivän aikaan kelaillu ja kyllä se niin pahalta näytti että hyvä vaan kun meni koko elukka näädän syötiksi, palvelee paremmin niin

[Kuhmon Ahma]

Metsästyksen ensimmäinen eettinen sääntö:
"kaikki minkä tapat niin myös syöt"

[Juhani]

''Olisiko joku teistä ottanut tuon ruuaksi? '' Sen minkä tapan,niin sen myös syön .Tai syötän jollekin kaverilleni !on ollut monta saalista jossa on ollut,jotain valkoisen värisiä kasvaimia joista on tullut verta,kun on puukon kärjellä pistänyt,syöty ne on pois,maku on ollut ihan normi kyl!...

[Juha]

Juu, kasvain ei varmaan ois niin haitannu kun se oli nahan alla ihan siistin näköinen erillinen pallukka. Mutta se iso märkivä mätänevä alue....

Kuhmon Ahma: Hyvä kun tohon sääntöön ei oo valvontaa tai pakkoa harrastaa raakaruokaa Tosin joku alkumaan villiasukas ois voinu ilahtua iohanasti valmiiksi mädätetystä lihasta ja popsia sen ensin herkkupalana ja miettii sitten viittiikö syödä muuta osaa elukasta. No juu....

Pitääpä perehtyy nöihin jyrsijöitten sairauksiin kuten myös riistankäsittelyyn hieman enemmän tässä uutta kautta odotellessa.

Tänään on muuten viimenen kytistelypäivä russojen osalta, vielä kerran mennään!

[Iivana]

Saa noiden kanssa silti olla varovainen. Nyljin kerran ampumaani jänistä ja katkennut reisiluu tökkäsi peukalon nahasta läpi. Viikon päästä oli kuumetta karvan verran yli neljäkymmentä ja kainalon imusolmuke turvonnut pesäpallon kokoiseksi. Ei muuta kuin lääkäriin ja kaksi viikkoa petipotilaana. Ei tarvinnut onneksi sairaalaan jäädä.

[Juha]

[Kuhmon Ahma]

[Juha]

Leporidae = jäniseläinten heimo....ok, jäsennetäänpä omassa maailmankaikkeudessani jänis sille kuuluvalle paikalle erilleen jyrsijöistä

[Varjaagi]

Mätänevä haava elukassa ja siitä vaan soppakattilaan - no huh....?

[Kuhmon Ahma]

[Simo Hankaniemi]

Ainoa kohtaamani tautitapaus oli pahasti kapinen supikoira. Se oli jo viimeisillään. Ei reagoinut mitenkään, kun nuoli meni lantion läpi. Ei tullut kylläkään ruokailu mieleen tässä tapauksessa. Poltin raadon isossa nuotiossa.

[Juha]

[Kuhmon Ahma]

Tuosta riistan elimistössä olevista bakteereista sen verran, että melko usein kun pienriistaa ammutaan haulikolla, niin osumaa tulee myös suolille. Suolistobakteereja on siis usein mukana kun lihaa alkaa kypsennellä. Ja puhumattakaan että tuollaista eläitä vielä riiputellaan jokunen päivä ennen kokkaamista

[Varjaagi]

Märkivä haava - kyllä se silloin on ihmisravinnoksi parempi jättää johonkin muuhun hyötykäyttöön kuin ruoaksi. Jo pelkästään kulinaristisista syistä sillä kuumesairaan ja crp-yksiköitä täynnä oleva liha ei ole edes hyvää. Se on maistettu 1,5 vrk haavakkona olleen hirvenvasan lihoista.

Haulikollakin ammutaan riistaa ja monella muulla kamppeella ja suolistoja särkyy mutta suolistobakteerit ovat hiukan eri asia kuin niin mätä liha että siitä valuu nesteet.

Ainakaan minulle tuo riistanliha ei ole niin harvinaista herkkua että sitä pitää koettaa hyödyntää riskillä puhumattakaan siitä että se ei mahdollisesti olisi maistuvaa...

Juha teki taatusti oikean ratkaisun.

[Kuhmon Ahma]

No ehkä se noinkin iso haava tuon kokoisessa otuksessa jo muuttaa tilannetta. Niiden yksilöiden haavojen tulehdusaste mistä aikasemmin mainitsin, ei olleet ihan tuota luokkaa kuin tuon Juhan ampuman rusakon. Makuhaittoja en todellakaan havainnut.

Ja tuo kyseisen rusakon ampuminen oli ihan eläinsuojelullisestikin oikea teko vaikka ruhoa ei olisi mitenkään hyödynnettykään.

Tästä voidaan helposti vetää aasinsilta mausteiden käyttöön entisaikoina

[Nanook - pakkasen poika]

Yhdellä metsolla oli toisen jalan alimmainen luu mennyt ilmeisesti poikki ja luutunut jotenkuten uudelleen. Reiden liha näytti ihan normaalilta vaikkakin oli surkastuneen pieni, mutta katkenneen luun ympäriltä jalka oli ihan vihreä. Heitin koko pilaantuneen jalan pois, ja loppu maistui ihan normaalilta. Kerran olen myös syönyt teeren, jolla oli ollut siipi poikki ilmeisesti jonkin aikaa. Silloinkin heitin vain viallisen siiven mäkeen. Jänisten kanssa olisin ehkä varovaisempi.

Toisaalta nykyään ollaan tuon hygienian kanssa äärivarovaisia. Vaimon mummo oli sota-aikan piikana jonkun metsästävän insinöörin taloudessa ja muisteli kuinka oli siivonnut suolineen päivineen riiputettuja metsälintuja. Madot vaan oli kuhissut vatsaontelossa, mutta insinööri oli kehunut, että maistuu paremmalta ja käskenyt perkaamaan linnut.

[Varjaagi]

Ne mettälinnut livat olleet tarpeeksi kauan riippuneita...

Kyllähän tästä hyvä aasinsilta tulee riiputukseen ja maustamiseen.

Itse pidän riistaruuasta kun se myös maistuu riistalta ja ihmettelenkin niitä kokkeja/ohjeita jossa liha maustetaan joksikin muuksi kuin riistanmakuiseksi. Silloin sama ostaa vaikka sikaheppaa kaupasta ja maustaa se riistaksi...

Aikoinaan meillä oli isäukon kanssa semmoinen perinne että hän laittoi aamulla töihin lähtiessään tavin, pyyn tms pienmmän riistan aamula töihin lähtiessään kattilaan kiehumaan ja mausteeksi hiukan sipulia, pippuria ja suolaa. Mulla oli sitten kello soimassa sopivaan aikaan ja voi sitä nautintoa kun sai kaikessa rauhassa muiden vielä nukkuessa katsella ikkunasta ulos ja nauttia yksinkertaista yksinkertaisempaakin aamupalaa. Pari kertaa vuodessa tulee vieläkin laitettua se tavi kattilaan ja nautittua nostalgia fiiliksistä...

[Kuhmon Ahma]

[pyssymies]

[J Menna]

Ruhje lapojen kohdalla viittaa että pupu on selvinnyt hädin tuskin auton kanssa kohtaamisesta. Auton pohja on niistänyt lapoja.
Voi olla toki muutakin.

[Juha]

Veikkaan itsekkin tuota auton kanssa "kolarointia" ruhjeen syyksi. Tammikuussa poimin yhden ison rusakonlontin tienvarresta kun oli vielä ihan lämminkin, auto oli tönäissyt sen hengiltä ja lonkan kohdalla oli juuri samanoista pyöreää jälkeä josta karva oli pölissyt pois.

Se rusakko odottelee pakkasessa ruuaksilaittamista

[Varjaagi]

Niin no, tuskin siihen on meteroriittikään osunut - vaikkei sekään mikään ihan mahdottomuus ole...
Saalistajien tekemät vammat ovat taas hiukan toisenlaisia.

Kirjoittelin seuramme foorumille yhdestä rusakon jäljityksestä jossa piti jopa hiukan rapsutella puista päätä...:

Lähdin aamusella Taikan kanssa jahtiin kun ei satanut lunta ja oli ihan soppelin lauha keli. Taikalle reissu oli tavallaan koekäyttö koska se on ollut (taas) parisen viikkoa saikulla. Tällä kertaa kysymyksessä oli jonkinasteinen revähdys kyljessä joka äityi niin pahaan tuskaan että viime lauantaiaamuna Taika oli kannettava pihalle tarpeilleen ja ruokakupille. Kipu oli niin kova että siinä kannettiin kiljuvaa koiraa - mutta onneksi tarpeet tuli ja ruoka sekä vesi maistuivat joten särkylääkkeillä ja konsultoinnilla eläinlääkärin kanssa pärjättiin... Jos koirat osaisivat itkeä niin varmasti Taika olisi valutellut krokotiilinkyyneleitä - nyt niitä valutteli isäntä kun hoiti ja lääkitsi todella kipeää jahtikaveriaan... Itkee

No asiaan; menin velipojan luo ja kyselin että josko menisi rantatielle passiin mutta eipä se saamaton laiskuri joutanut - kyllä riistanliha kelpaa kun sitä kannetaan selkä vääränä kotiovelle... Iskee silmää Varoitteli että sitä meidän ajokoiran kokoista piharusakkoa ei sitten ammuta, minä siihen että tietysti ei ammuta jos sillä on panta kaulassa ja siinä sun nimi tarpeeksi isolla että se erottaa selvästi jousenkantaman päästä.. Vihainen
Tepastelin lumikengillä, oli muuten vittumainen keli kun kovia välikerroksia on 2-3, takametsään ja löysin rusakon jäljet. Ilmeisesti edellis iltaiset koska Taika ei reagoinut niihin kovinkaan tulisesti. Siinä ohimennen katselin pitkin jälkeä ja kiinnitin huomiota omituiseen kulkutapaan - päämäärätöntä siksakkia ja välillä pomppujälkiä paikallaan. Vaati tarkempaa tutkimista joten Taika remmiin ettei sotke jälkiä ja ei muuta kuin jäljittämään. Kohta hoksasin että pomppukohdissa on karvatuppoja mutta ei verta ja pienenpieniä tuppoja oli myös muulla jäljellä.
Ahaa, rusakkoon on iskenyt jokin peto... etsiskelin kanahaukan tai huuhkajan siiveniskujälkiä hangelta palaten rusakon tulosuuntaan mutta päätinkin kääntyä takaisin sillä tulojäljen voi selvittää myöhemminkin - jäljen päässähän saattaisi olla pikkasen nirhaistu rusakko saaliiksi...
Ei perkele, rusakko on välillä jopa teutaroinut hangella eli sillä on jokin peto mukana...näätä, minkki, kärppä... Mutta niistä ei löytynyt merkkiäkään teutarointikohdista joten jatkoin aikalailla ymmälläni jäljitystä. Kulkusuunta mutkitteli päämäärättömästi pitkin kuusikkoa ja loppujen lopuksi meni erään talon hevostallia kohti. Tallin kulmalla olikin jo harakkalauma ympäristön puissa valmistautuen hakkaamaan kuollutta rusakkoa. Koska tunnen talo omistajan päätin että on parempi jättää rusakko harakoiden ruokapöydälle sen kummemmin sitä tutkimatta ja palasin rusakon tulosuuntaan selvittämään mikä tappoi rusakon...
Tulojälki meni Hailuodon tietä kohti ja 3-4m päässä pyörätien reunasta loppui kokonaan - rusakko oli tipahtanut taivaasta siihen pitkin pituuttaan! No, johan on perskele, lentäviä rusakoita eli huuhkaja tai ehkäpä jopa kotka. Ryhdistäydin mysteerin edessä ja menin taloon minkä tallin takana rusakko makasi. Ei kynnen- tai muitakaan repimisjälkiä mutta nahka oli usemmasta kohtaa rikki joten rusakon oli pitänyt jäädä auton alle ja yksinkertaisesti lentää kaarella metsään reilun 10m matkan mitä autotieltä on putoamiskohtaan. Perhanan lujaa on pitänyt auton ajaa...rattimiehenä varmasti joku mulkvisti ja tietysti bemarilla... Virnistää

Ai niin mikä parasta - Taika paineli umpihangessa kuin aropiru mahaa myöden nelivedolla vielä pari tuntia joten ei mitään hätää.

Loppujen lopuksi jäi hiukan epäselväksi että oliko rusakko jäänyt auton vai moottorikelkan alle sillä tienviertä menee epäviralline kelkkareitti josta siitäkin on semmoinen 4-5m "lentomatka" rusakon putoamiskohtaan. Kelkan viisto keula kyllä hiukan puoltaa kelkkaa törmäämistä...

[Juhani]

''Mutta se iso märkivä mätänevä alue'' ,Joo ei ole hyvä syödä eläimiä joissa on mätä alueita lihassa ,Mää ainaskin tekisin,niin kuin Simo Eli poltaisin koko Elukan! ihan jo tautien takia. Tarttuvien tautien leviämistä silmällä pitäen nuotion vaan palamaan tautiset elukat !

[Ari Rantala]

Peesaan myös tuota sairaan saaliselukan hävittämistä. Vaikka omat saalismäärät ovatkin olleet perin vähäisiä johtuen suurimmalta osalta siitä, että eivät ne itsestään ammuttaviksi käppäile ja oma metsässä kulkeminen on ollut vähäistä. En silti ottaisi selvästi sairasta eläintä syötäväksi vaan hävittäisin sen.

Nyt kun tuo perheen uusin tulokas, karvainen poika on jo hieman kasvanut ja saanut turkkiinsa tuuheutta voisi tulevana viikonloppuna lähteä katsastamaan mitä ilveksiltä on jäänyt tähteelle...

[pyssymies]

[Ari Rantala]

"Jaa niin kettuja vai?"

Kettuja ja muita joiden metsästysaika jatkuu ympäri vuoden. Naaleja täällä ei taida olla mutta supikoira, minkki, hilleri ja mäyrä saattavat tulla vastaan jos eivät ole tulleet syödyksi talven aikana.

[toni]

Mun maha on varmaan jotenkin omituinen...
Oon syöny vuoskaudet niin pilaantuneita dyykki eineksiä kuin tien poskesta löytyneitä raatojakin. Parhaimmillaan oon jopa vartavasten hapattanut kanaa vuorokauden suolineen verineen kesä helteessä.
Rupea pukkaavat lähiö fasaanit on päässy myös grillin petiin hautumaan.
Karsinta suusta alan menevän ja sinne päätymättömän välillä toimii nenän ja kokemuksen varassa, joka liikkuu muihin kanssaihmisiin verrattuna vissiinkin hieman löysemmässä liekassa.

Mut toki syön etupäässä "kunnon ihmisten" ruokaakin, enkä koe muutenkaan olevani mikään jätemylly(:

Jos loisittu tai muuten rankasti sairas eläin ei herätä kulinaristisia houkutuksia niin karkeesti neuvoisin polttamaan sen, toissijaisesti hautaamaan sen maahan.

[pyssymies]

[Ari Rantala]

[pyssymies]

[Ari Rantala]

Eipä ollut metsässä jäätyneitä elukoita eikä kyllä jäätymättömiäkään

Koirakin otti kyllästyttyään hatkat kun duunailin nuotiota ja palaili omia jälkiään takaisin "mamin" hoiviin....Perkele! No "poika" on vielä nuori ja vaatii lisää metsäharjoitusta. Osasi kuitenkin palata jälkiään takaisin, että edistystä jo sekin. Pitää vissiin seuraavalla kerralla "leimata" makkarat sen kuonolle niin pysyy paremmin repun lähellä

[toni]

Mä oon hieman eri mieltä pilaantuneen ravinnon syömisestä.
Koko paletti leimaantuu mun päässä, ja mahdollisesti suolistossakin koko termin harhaanjohtavasta tulkinnallisuudesta kuin tuosta suoliston eliömaailmastanikin. Väitän edelleenkin että tuolla jälkimmäisellä on tavattoman suuri merkitys ihmisen elinkykyyn ja liikkumatilaan, niin ravinnon kuin stressinkin suhteen.

Botulismi lienee (nyky ravintotottumuksilla) ketterimmin saatavissa juuri sieltä työmaa ruokaloista tai kaupan einesaltaista. Seuraavaa "ruokaskandaalia" odotellessa(;

Mutta riippeuen toki botulismi lajista, on sille aikuisella ihmisellä syystä tai toisesta täysin eri verrokkitilanne kuin esm. imeväis ikäisellä. vrt hunaja.
Toi ei tokikaan kata koko lajistoa.

[pyssymies]

[toni]

Mä olen lähtenyt puimaan kuviota imeiväis botulismiin ja siihen liittyvään hunaja riskiin.

Väliin nimittäin mahtuu ero aikuisen ja lapsen suolistossa tapahtuvaan kontaminaatioon, tms.

Koko suolistonflooran ja siihen kytkeytyvän entsyymitoiminnan oletan valtaavan lähivuosina hurjasti sitä selityskenttää joka saattaa ulottaa juurensa myös tähän asiaan.

Botulus tarkoittaa muuten makkaraa...
Pois jääkaapilta! (:

[Ari Rantala]

[pyssymies]

[Ari Rantala]

Sinänsä jännä juttu on se, että kissa sietää paremmin eri botuliineja kun koira.

Luulisi koiran raadonsyöjänä sietävän melkein mitä tahansa ja kissan enemmän elävän ravinnon pyydystäjänä huonommin...on se evoluutio välillä omituinen juttu

[toni]

Pentele kun mulla ei ole nykyään tietokonetta, niin tällaiset keskustelut meinaa jäädä kokonaan keskeneräisiks...

Evoluutiohan ei ole ikinä valmis(;

Mut mä löysin jonkun muistiinpano paperin, johon oon keräilly asiaan liittyvää dataa/väitettä:

-Yli yksivuotiaan vatsahappo tappaa bakteerin itiöitä, muttei tuhoa toksiinia.

-Jos ph laskee alle 4,5, itiöt eivät kehity bakteereiksi.

-Jos haluaa tuhota toksiinin, pitää tuotetta lämmittää kunnen se on 80-100 lämpöinen, ja pitää tätä lämpötilaa yllä 30 min. itiöt ja bakteerit kuolevat samassa käsittelyssä 10 min jälkeen.

Mut se että syön joko vammautunutta/sairasta saaliseläintä, tai raatoa (jotka ovat toki kaksi eri asiaa), on musta jopa turvallisempi valinta kuin perunamaalta suoraan ruokapöytään pesemättömien käsien kanssa. Kärjistän toki hiukan, mutta hyperventoloiminenkaan ei asiassa auta.

Kuvio kun kuulostaa hetkittäin samalta kuin koiran pureman seurauksena olisin ottamassa jäykkäkouristus rokoitetta(;

[jkekoni]

Botuliini hajoaa tossa lämpötilassa.

Vaikkakin vakava, niin käsitääkseni suht harvinainen ruokamyrkytys, koska
kyseessä on anaerobinen bakteeri.

Ruokamyrkytyksen voi käsitääkseni saada n+pii erilaisen bakteerin, homeen jna aineenvaihduntatuotteista.

Yleissäntönä voisin sanoa, ettei kannata syödä pilaantunutta tai epäilyttävää ruokaa minkään käsittelyn jälkeen, ellei nälkäkuolema ole lähellä.

[toni]

Mikä (on) pilaantunut ruoka?
Miten se määrittyy kulttuurisesti tai mahdollisesti ennakkoluulojen kautta?

En väitä etteikö olisi olemassa pilaantunutta ruokaa, ehei, vaan haen sitä rajaa jossa yllämainituilla elementeillä teemme määreen asiasta.

Musta tämä on vallan mielenkiintoinen kysymys.

[toni]

Taas rupee olemaan kesän saldona toistakymmentä tien poskesta kerättyä raatoa herkutteluhetkineen.

[Juha]