Jousi

[Ari Rantala]

[pexi]

Heikki sanoi:Pääasia että ammutaan ja ollaan reiluja........ Edelleenkin mielestäni muovinokki ja dacronjänne... sama asia.... Mutta Heikin kommentti hyvä kommentti...

[Ari Rantala]

[J Menna]

No sainpa aikaan keskustelun!!!

Muovinokit oli vain sivuhuomautus perinnejousikisojen sääntöjen yhtenäistämiseksi.

Pääpointtini, josta nillitin, oli lasikuitujousen käyttö hyväksytysti näissä karkeloissa.

Mutta täältä tähän. Ihan sama.

[Jakke]

Moi!

Tämä keskustelu on hyvä esimerkki siitä, miten häilyvä tuo perinne vs. nykyaika- rajanveto on. Jopa happening- tyyppisessä kisassa voi tahattomia ristiriitoja syntyä, niinkuin tässä kisassa kävi.
Itse olin jokin aika sitten varsin kiinnostunut kyodo- ammunnasta ja kävin jopa katsomassa kun ampujat valmistautuivat treeneihinsä. Kun sitten ihailin heidän jousiaan, ilmeni että kaikki käytetyt jouset on valmistettu lasikuidusta. Kuulemma perinteiset maksavat niin paljon, että niihin ei ole varaa. Tajusin, että tästä seurauksena kyodoampujat eivät oikeastaan voi osallistua mihinkään perinnekisoihin, ei IFAAn eikä suomalaisiinkaan. Myöskään jousi ei kelpaa pitkäjouseksi muotonsa puolesta. Tästä huolimatta nämä ampujat ainakin yrittävät kunnioittaa perinteitä, pukeutuminen ja ampujien habitus muutenkin vaikuttaa oikeaoppiselta.
Oliko se Ari, joka yritti tehdä kyodojousen? Tuliko siitä mitään?

Jakke Lehtinen

[Ari Rantala]

[mehmed]

Kiitoksia hienosti järjestetyistä kisoista Tuomolle ja ravinteikkaasta ateriasta keittiöväelle!

Jakke olet varmaan piipahtanut tuolla Hikarin harjoituksissa? Itse olen harrastanut Kyudoa nyt noin 3vuotta, vuoteen en ole oikein jaksanut käydä hesassa treeneissä muutamilla leireillä vain.

Kyudo jousi on tosiaan nykyään lasikuitua, hiilikuitua ja puuta sisällä, olisikohan jotain 80-lukua kun sitä alettiin kehittää Sato Sensein toimesta. Niitä jousia ammuttaessa on jotenkin värähtely isompaa, tietenkin on vaikea verrata perinteisesti valmistetun bambujousen ja lasikuitujousen eroja kun en ole päässyt kokeilemaan kuin jälkimmäistä.

Sää olosuhteet ja sitten harrastajan edistyminen vaikuttaa myös bambujousella harjoitteluun. Nykyään euroopassakin on muutamia hyviä tekijöitä jotka valmistavat perinteisin menetelmin bambujousia, hinnoista ei ole tarkkaa tietoa mut veikkaan noin 600 eurosta ylöspäin.

Itsellä olisi joskus tavoitteena edistyä niin pitkälle että olisi mahdollista osallistua sitten perinnejousikisoissa bambujousella aikaahan se vie mutta sitähän tässä on. Tietenkin voisin perinnekisan ulkopuolella tulla kisaamaan jos siihen annetaan lupa järjestäjien puolesta.

[Ari Rantala]

Miten jäykkiä nuo yleensä ovat?

Toi mun tekeleeni oli alkuun jotakin 20-30# ja tuskastuin sen lötköön heittoon. Vatsalaminaatin jälkeen paunoja oli mukavasti 55# paikkeilla mutta jousi vääntyi vedossa S:lle kun kärjet kampesivat kumpikin omalle suunnalleen. Laukaistessa jousi pyörähti otteessa ikävästi ja tarkkuutta ei ollut juurikaan. Lötkönä sillä kyllä osui lähellä oleviin maaleihin mutta kauemmaksi ei nuolen vauhti riittänyt.

[mehmed]

No ovat melko lötköjä aloittelijan jousi kiloissa naiset 8-10kg ja miehet 11-12kg, aloitin 11kg, nyt 14.6kg ja vetopituus on 100cm jousen pituus on 233cm linkki jossa voi katsoa hiukan noitapituuksia ja nimiä niille. http://www.kyudo.com/asahiam-buybow.html

Tekniikkakin vaikuttaa siihen miten nuolilähtee ja myös se millaiset nuolet onko kevyitä vai raskaita ihan samoja lainalaisuuksia kuin muutenkin.

[mehmed]

http://www.youtube.com/watch?v=vK717h-5QTI

http://www.youtube.com/watch?v=jrOIQRnKcnc

[Ari Rantala]

Pitänee jossakin vaiheessa kun aika käy pitkäksi eikä muitakaan projekteja ole, ottaa tämä tapaus uudelleen käsittelyyn. Ottaa vatsalaminaatti veks ja korvata se jollakin toisella...mietin, että jos vatsasta tekisi jonkin verran leveämmän niin se tukisi muotoa vedossa.

Ihan mielenkiintoinen oli ampua, piti opetella uusia tekniikoita ja koittaa sisäistää myös homman henkistä ideologiaa mutta en oikein tuntenut sitä omakseni. Tilanne tulee...ammun...haen saaliin tai nuolen...ja se on siinä. Aikaa henkiselle osiolle ei juurikaan jää kun jälkikäteen

[M.Reinikainen]

Kaverin jousi oli hätiköity kun meinas kussin aika loppua kesken. Tuli joku 30-37 paunane ja jonki verra myötäkäyrä kun otettiin liijan aikasin pois muotista.
./viewtopic.php?t=1994&highlight=myniksen+yumi

[Simo Hankaniemi]

Etelä-Korean WTAF-kisoissa oli aika paljonkin kyudo-ampujia ja nekin jouset taisivat kaikki olla lasikuitua. Ellei sitten yksi tai kaksi poikkeusta joukossa. Nuolet hiilikuitua. Noissa kisoissa lasikuitujouset olivat sallittuja, kunhan muoto on "perinteinen", eli käytännössä kaikki meni läpi. Myös korealaisjouset olivat lasikuitua. Ammuin kuuden hengen ryhmässä, missä olin ainoa, jolla oli luonnonmateriaalijousi ja puunuolet. Ei se nyt hirveästi riemastuttanut.

Suomalaisista kyudo-ampujista olen saanut käsityksen, ettei heillä välttämättä ole intressiä osallistua kisoihin, missä on muiden jousiperinteiden edustajia, vaan ampuvat omassa porukassaan. Olisihan esim. Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoiden kisoissa mahdollisuus ampua lasikuituisella kyudo-jousella. Se antaisi lisää väriä tapahtumalle, jos senkin lajin ampujia osallistuisi.

[Ari Rantala]

[Jakke]

Moi,

Tänään on Tapiolan Tuulimäen hallissa oman seurani harkkojen jälkeen kyudoampujilla harjoitukset klo 20 alkaen. Taidanpa jäädä hetkeksi katsomaan. Olen pari kertaa koittanut "haastaa" heidät pieneen turnaukseen, mutta vastaus on ollut kohteliaan vetäytyvä. Minua ei sinänsä kiinnosta kilpailla heidän kanssaan, mutta olisi hienoa nähdä heidät tositoimissa ja hieman vertailla ampumatarkkuutta. Sen verran ymmärsin, että parhaat ampujat osuvat noin 40-50 cm tauluun jostakin 25-30 m:n päästä noin kolmella neljästä nuolesta. Samaa vahvistaa jotkut juutuubipätkät. Tämä tarkoittaisi diplomaattisesti ilmaistuna, että laji on todella vaativa.
Kyllä se taitaa olla niin, että lajille tyypillinen Zenismi on olennainen osa koko harrastusta. Tämän ymmärtäminen ja moodiin pääseminen lienee usealle city- kaverille aikamoinen rasti...

Jakke Lehtinen

[Rakonczay]

Yksi mun Saksassa asuva suomalainen kaveri päihitti mut kyudo jousella viime kesänä täpärästi 60 nuolta 20 jaardia kisassa. Parhaimmillan hän ampui todella tarkasti.
En muista meidän pisteitä, mutta en mäkään ihan huonosti ampunut. Eli ei kannata epäillä niiden tarkkuutta. Hän käytti niin hiilikuitu kuin bambunuolia.

[Jakke]

Moi,
Katselin ja keskustelin eilen tunnin verran Kyudo- ampujia. Luultavasti ampumatekniikka on useimmille tuttua, mutta lyhyesti muutamia havaintoja.
Kuten mainittu, jouset ovat yleensä noin 12-17 kiloa, standardimitoilla. Kokeneimmilla ne ovat noin 40 paunaa (20 kg) ja eivät yleensä ylitä 50 paunaa.
Kundien mukaan jousen alkuperäinen pituus on alkujaan siitä, että bambulaminointi ei joskus ole mahdollistanut lyhyempiä. Jousen pituus ja muoto on tuottanut lisäpotkua heitolle.
Ampumateknisesti olennaisimmat erot ovat peukalo-ote ja oikealta ampuminen. Peukalo-otteessa itse peukaloa ei koukisteta vaan sormisuojassa on ura, mihin jänne juuri uppoaa. Kun sitten jousikädellä oikealla hetkellä käännetään vasemmalle ja hieman vetokädellä väännetään, jänne irtoaa urasta ja nuoli lähtee liikkeelle. Samanaikaisesti jousikäsi kääntyy nopeasti vasemmalle ja loppuasennossa jänne on kiertänyt jousikäden ympäri ja on jousikäden vasemmalla puolella ja jousi pyörähtänyt pystysuunnassa lähes 360 astetta.. Käytännössä tekniikka tarkoittaa, että puhdasoppisen suorituksen aikana ei ole staattista tilaa, vaan jokin liikkuu koko ajan. Tämä taitaa olla lajin vaikeimmin hallittava osa.
Oli jännittävä seurata suorituksia. Jousi on alkuasemassa kämmenen luontaisessa kulmassa, eli yläosa osoittaa ylös eteenpäin. Kun jousta jännitetään, se oikenee jonkin verran. Kun silmämääräisesti katsoo, vaikuttaa siltä, että nokinpaikka on suurin piirtein 10 cm ”liian ylhäällä”, mutta se on näköharha, yleensä suurin piirtein nuolen paksuuden verran 90 asteen yläpuolella.
Ampujia oli noin 10 henkeä, joista muutama nainen. He ampuivat 2 x 2 nuolta ja matka oli 30 m. Tuolla matkalla tähtäyspiste oli keskelle taulua. Oli mielenkiintoista seurata takaapäin kuinka nuoli asteittain siirtyi vetopituuden kasvamisen aikana oikealta kohti taulun keskipistettä.
Näin muutaman todella hienon suorituksen. Silloin nuoli ei kolissut jouseen ja liike todellakin oli jatkuvaa ja loppuriuhtaisu ajallisesti kohdallaan.
Kun kyselin erilaisia traditioita, kävi ilmi että todellisuudessa kaikkia historiallisia kommervenkkejä ei tunneta ainakaan Suomessa. Suomalaiset ovat aikoinaan saaneet oppinsa Saksasta ja tämä on yksi ammuntatekniikka muiden joukossa. Samalla lailla kuin me omissa lajeissamme keskustelemme oikeasta tyylistä, myös kyudo- ammunnassa on erilaisia oppituoleja. Esimerkiksi yksi ampujista on saanut oppinsa Japanissa ja hän tekee alkuvedon siten että jousi on ampujan rinnan edessä ja kädet ovat 90 asteen kulmassa maaliin, kun muilla kädet ovat alkuasennossa valmiiksi maalia kohti. Samaten ankkuroinnissa on eroja.
Tiivistetysti: Mielenkiintoinen laji. Oppiminen taitaa olla huomattavasti vaikeampaa kuin tavallisilla lonkuilla.
Jakke Lehtinen

[mehmed]

Kyllä laji on todellakin haastavampi kuin perinnejousiammunta ainakin omasta mielestäni. Siinä on mukana monta osa aluetta, kun yhden asian on edes osaksi oivaltanut, niin pitää muistaa hioa muitakin osa-alueita jotta kokonaisuus toimisi ja laukaus lähtisi oikealla tavalla.
Siinä oppii uusia asioita omasta kehosta ja mielestäkin. Pitää olla keskittynyt vain ja ainoastaan siihen mitä tekee. Harmittaa vaan että on niin pitkä matka treeneihin että ei ole jaksanut kulkea sinne espoosen täältä hämeenlinnasta. Terveisin Mika Toivanen

[Simo Hankaniemi]

Suomalaisten kyudo-ampujien arvelu, ettei alkuperäinen bambulaminointi ole mahdollistanut lyhyempiä jousia kuin nykyisin käytössä olevat, ei tietenkään pidä paikkaansa. Esimerkiksi ninjoilla oli tietyissä tehtävissä puolet lyhyempiä ja samalla rakenteella tehtyjä jousia. Myös vuosisatojen takaiset sotajouset olivat usein lyhyempiä, joku sellainen on jopa säilynytkin jossakin temppelissä.

Nykyiset tyylit edustavat lähinnä seremoniallista ammuntaa, mikä näkyy myös "zeniläisyytenä", eli monet mestarit korostavat, ettei osuminen ole se olennaisin asia. Toiset taas nauravat tällaisille asenteille ja korostavat, että ammunnan tarkoituksena on nimenomaan osuminen.

Tällaiset koulukuntaerot ovat luonnollisia ja niitä on luultavasti ollut aina. Niitä oli myös intiaanien parissa. Eräs navajo selitti, että nuolten on oltava aina maalattuja. Toinen navajo taas kertoi, ettei hän ikinä maalaa nuoliaan. Jne.

[Jakke]

Moi,

Ihmettelin kommenttia jousen laminoinnista itsekin, mutta ei ollut tilaisuutta tarkemmin asiasta keskustella kun kaverit juttelivat minulle vain hetken vuoroa odotellessaan. Toisaalta ammuntatyylissä vetopituus on kohtalaisen normaalilla ampujalla yli metrin, eli noin 40 tuumaa. Nuolihan vedetään korvan taakse. Tämä toki asettaa joitakin vaatimuksia. Toisaalta jousen alaosa on lyhyt. Jos se kestää moisen vedon, voisi kuvitella että yläosakin kestäisi lyhyempänä.
Mielenkiintoinen oli myös tuo ideologinen puoli. Toisaalta puhutaan Zenismistä ja kaikesta siihen liittyvästä ja toisaalta yksi kaveri puhui haarniskan puhkaisemisesta. Käytetty maalitaulu oli kuulemma vartalon levyinen ja ammuntamatka taisteluissa tyypillinen.
Jos itse innostun, keskityn kyllä osumisen harjoitteluun...

Jakke Lehtinen

[suomialex]

Se miten olen itse asian ymmärtänyt Kyodosta, niin harjoittelun tarkoitus alunperin oli kehittää ampujalle eräänlainen trassitila jolloin taistelussa pystyy päästämään lukemattoman määrän nuolia väsymättä henkisesti ja fyysisesti. Eihän jokaisen Englantilaisen pitkäjousimiehenkään tarvinnut olla Robin Hood... taistelussa riitti että pystyi jännittämään jousen ja lähettämään nuolen suurinpiirtein oikeaan suuntaan ja oikealle etäisyydelle. Siinähän tuli haarniskanläpäisy ja Zen liitettyä yhteen.

[mehmed]

Olisko hyvä aloittaa uusi osio kokonaan tälle Kyudolle? Koska sitä voisi sitten kommentoida ja siirtäisi nämä edelliset keskustelut siihen? Mitä mieltä olette?

[Simo Hankaniemi]

Mielellään ei, koska nämä ovat keskusteluita ja keskustelulla on tapana rönsyillä. Loputon keskustelunpätkien siirtely sinne ja tänne ei loppujen lopuksi palvele mitään. Ei ole tarkoituksena, että säikeen alla olisi jokin yhtenäinen esitys otsikon mukaisesta aiheesta. Jos joku on oikeasti kiinnostunut esim. kiyudosta, niin kannattaa hankkia yksi tai useampia kirjoja aiheesta. Keskustelunpätkien avulla ei voi varsinaisesti perehtyä kunnolla aiheeseen.

[Tuomo]

Arin yksi nuoli (tummat, punertavat sulat, selfnokki) löytyi lämmittelykierrospakkojen takaa kaukaa, noin vajaa 40 metrin päästä. Lapset löysivät ja eikös löytöpalkkiona ole tapana ollut iso karkkipussi?

Lisäksi nuoliviine tarvikkeineen odottaa omistajaansa. Joku modernien välineidenkin kanssa pelaava, kun alumiininen jännevälimitta oli varusteissa. Kenen lienee?

[Ari Rantala]

[Tuomo]

Verstaalle oli ilmestynyt toinenkin samanlainen nuoli, joku lapsista oli sen metsästä löytänyt ja sinne vienyt. Löytöpalkkioneuvottelut käydään sitten aikanaan!

Nuoliviinekin löysi omistajansa, joten hyvä!

Ainakin ensi vuonna saa vielä käyttää muovinokkeja nuolissa. Mukana tulee olemaan jälleen nuolentapporasti, joten sitä varten kannattaa kerätä ylimääräiset jämänuolet. Vuoden 2015 kisaan harkitsen jo vakavasti Kuralan välinesääntöjä.