Jousi

[M.Reinikainen]

Tällasen otsikon pistin jo pari vuotta sitten, mutta koska olen laiska niin tässä linkki
./viewtopic.php?t=1699&highlight=muisto+kultainen

[Nanook - pakkasen poika]

[Nanook - pakkasen poika]

Vielä löytyi kaksi ensimmäiseen jännejouseen tehtyä vesanuolta. Sulitukset kalkkunaa ja metson siipisulkia. Hirveluusta lohkotut ja joten kuten hiotut kärjet kiinnitetty jänisliimalla ja hirvenjänteillä. Ei näillä kyllä mihinkään osunut, kun kärjet oli kevyitä ja vielä ihan vinossa... Senpä takia ei juuri käytön jälkiä näy.



Kärjet:

[Ari Laakso]

Hyvännäköiset nuolet ja jousen olet 13 vuotiaana tehnyt!!
Selvästikin olet tiennyt mitä teet.. eli tietoa (opettajat Suomen huippuja) ja myös taitoa on jo silloin ollut!

[Ile]

Ensimmäiset mäntyrimoista kyhäämäni jouset eivät jostain syystä ole säilyneet.
Tämmöiseen kaupasta hankittuun jouseen törmäsin viime kesänä faijan mökkiä siivotessa. Bambu oli jo näköjään silloin 70-luvun alussa kova sana. Settiä on ajan myötä vähän tullut, kun en ole viitsinyt ottaa vireestä pois muutamaan vuosikymmeneen.
En kyllä tuolloin ollut tyytyväinen jouseen, kun en mokomalla osunut oikein mihinkään. Mäntyrimoista ja rautalangasta tekemäni nuolet olivat varmaan jäykkiä notkeaan jouseen - muutenhan saalista olisi tietty tullut
Onnistuin jotenkin ampuessani saamaan peukalonhangan nahkatkin jäämään tuonne kahvan feidissä näkyvään halkeamaan. Naapurin tätikin tuli rappuun katsomaan, että kuka siellä huutaa.

[Tapsurdi]

Tämän keskustelun seurauksena pääin rekisteröityä tälle foorumille. On niin tutun kuuloista kamaa ja paljon.

Minäkin kyhäilin jo esikoulun ja ekaluokan välisenä kesänä jonkinlaisia "jousia", totta kai valmiiksi jousen näköisestä eli kaarevasta puusta... Jänteeksi laitoin mitä narua milloinkin oli, useimmiten siis yli jäänyttä linjalankaa isän työmailta. Itse asiassa luulen, että linjalanka saattaa sitkeytensä ja venymättömyytensä tähden olla varsin soveliasta jänteeksi, mutta tämän mahdollisen erheen saapi kokeneemmat korjata!

Kuten eräät muutkin, minäkin ruokin lapsena mielikuvitustani Tarzan-kirjoilla, Karl Maylla, kaikella inkkareihin liittyvällä (Blueberry-sarjikset!) ynnä muulla seikkailullisella ja laadukkaalla kirjallisuudella. Lapsuus kului 1990-luvulla Hämeenlinnan Vuorentakana, mistä tiedän yhä pari paikkaa, joista saa ensiluokkaista katajaa. Suurin osa vapaa-ajasta kului metsissä ja muissa pöpeliköissä, jos kohta tietokoneellakin pelattiin, ja aika vähän oli sellaisia hetkiä elämäsä, ettei jousia olisi laiteltu. Nuolia en kuitenkaan tehnyt ilotulitekepeistä, vaan nuorissa vesakoissa viivasuorina pystyyn kasvaneista sormen paksuisista puista. Itsen pituisesta puusta sai helposti kaksi nuolta, ja ne veistettiin niin, että kärki (joka poltettiin hiilloksessa kovaksi ja halkeamattomaksi) oli painavammassa päässä. Ensimmäisen oikeasti ison haavanikin veistin vasemman käden peukaloon nuolta tehdessä - koko kynnen pituinen kelpo vekki. Mojova palkeenkieli jäi siitä lihasta, joka jäi puukon terän toiselle puolelle! Taitoin ratamoita nippuun ja laitoin sinne väliin verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Ei ihan täysin toiminut.

Partioon ryhdyin 1997, minkä jälkeen elämänmeno kävi vielä eräpainoisemmaksi ja taito tehdä kaikenlaisia konnankoukkuja saavutti aivan uuden tason. Ei ole tainnut mennä kuukautta ilman metsässä yöpymistä tuon vuoden jälkeen. Jousiin ja muihin primitiiviaseisiin liittyy kenties lämpimin partiomuisto jostain 2005/2006-liepeiltä, kun tutun reissumestan tuttu maanomistaja valitteli krossimopoilijoista maillaan ja me luvattiin häätää ne. Häädettiin! Maanomistajalle kieltäydyimme kertomasta, miten, ja niin oli kenties lopulta paraskin.

Joskus, kun olin vielä ala-asteella, isäni ja veljeni rakensivat kakkoskutosesta, pellistä, auton lehtijousesta ja polkupyörän vaihdevaijerista varsijousen. Sillä vehkeellä ampui puolen metrin pituisen nuolen 50 metrin päästä läpi kolmesta 60 mm vanerilevystä. Se taisi olla ensimmäinen todella toimiva jousi, jolla milloinkaan ammuin.


Nyt viikonloppuna kävin autonpesureissulla kaatamassa tervalepän, joka on nyt hallin pihassa ponttikeon sisällä sateensuojassa kuivumassa. Pari metriä pitkä viivasuora runko, paksuutta parikymmentä senttiä, ja siitä meinasin aloittaa oikeitten jousten teon harjoittelun. Kaikki mahdolliset vinkit otetaan ilomiellä vastaan, ja erityisen ilahtunut olisin, jos joku osaa neuvoa, miten menetellä, kun puunketku on kasvattanut kaksi ydintä! Tyvipuolella on ytimiä kaksi, latvan puolella on jo kasvanut yhtenä runkona tykkänään.

[jkekoni]

Ensimmäinen vinkkini olisi että nappaas mukaasi pihlaja tai vaahtera. Tampere on nääs suomen pihlajapääkaupunki.

Seuraava vinkki on että sahaa halki ja kuivaa niin kauan että grammavaan mukaan ei ei massa putoa.

Jos taas haluat aloittaa heti, niin suuntaa jalopuuvalikoiman omavaan puutavaraliikkeeseen.

[Tapsurdi]

Kiitoksia!

Pihlajaa ja vaahteraa voisi toki lähteä etsiskelemään myös, eihän täältä Hervannasta edes ole matka eikä mikään kohtalaisen asiallisiin metsiin - mistä syystä tykkäänkin asua täällä. Parvekkeella (lasitettu) voinee kuivattaa alkuun ja sisätiloissa kakkosnelosen pätkään puristettuna myöhemmin? Arvelisin noin neljän viikon parvekkeella kuivumisen riittävän, ja kuudesta kymmeneen viikon sisällä kuivumisen.

Tilanteenihan on se, että olen siirtymässä viikon päästä töihin Kanta-Hämeeseen, ja koska hommat siellä jatkuvat ainakin elokuulle, ajattelin työviikkojen iltapuhteina opetella jousten rakentelun aloitteluasteelle. Työkaluja on käytössä rajallisesti, esimerkiksi vannesahaa ei laisinkaan. Meinasin halkaista kiilaamalla. Sitä puuhaa olen sen verran usein tulenteon yhteydessä harrastanut, että uskon onnistuvani halkaisemaan aika symmetrisesti.

Onko tälle opetteluhankkeelle soveliasta pystyttää oma ketjunsa? Tämäkin viesti menee jo tämän ketjun aiheen ohi (paitsi sikäli, että olen ryhtymässä puuhaamaan ensimmäisiä todella tehtyjä jousiani), ja tulevat kanssa-amatöörit voisivat kenties ilahtua rungon kaatamisesta lähtien dokumentoidusta tunarointioppaasta. Tunaroinniksihan nuo ensimmäiset väistämättä menevät, mutta eihän se toki tarkoita, ettei parastaan pitäisi yrittää.

Runkoon ja aihioon liittyvät seikat eivät itse asiassa pelota ajatuksena likikään niin paljoa kuin tilleröinti. Vasta siman ja oluen pano on opettanut minulle kärsimättömälle, että hiljaa hyvä tulee ja meinasin lähestyä joustenteon opettelua äärimmäisen verkkaisesti. Mietityttää vain, kuinka pystyn pitämään itseni nahoissani jousen alkaessa hahmottua...

[jkekoni]

Kiilaaminen toimii, etenkin vaahteraan.

Suosittelen kuitenkin käsisahalla halki sahaamista. Onnistuu 100% menee 3h, ei paha jos vain yksi staavi. Niin ja käytä alle 12cm paksua puuta.

PK seudulla perus lehtipuu on haapa, pihlajaa jonkin verran. Tampereella pihlaja on se peruslehtipuu ja haapaa on vähemmän. Muut saa selittää.

Tosimies kasvattaa itse jousensa.

[Ari Rantala]

Pihlajan kanssa kiiloilla halkaisu voi osoittautua melko hankalaksi sillä pihlajassa on lähes poikkeuksetta kierteinen kasvu ja halkaisemalla saat aikaiseksi melkoisen propellin. Suosittelen sahausta ja sittenkin kuivatusta niin, ettei staavi pääse kuivuessaan venkoilemaan, eli kiinnitettyna johonkin.

[Tuomo]

Ja minä suosittelen, että etsi riittävän PIENI pihlaja, jota ei tarvitse halkaista, ei sahalla eikä kiilaamalla. Puun halkominen käsisahalla on turhaa ajanhaaskuuta, vannesahalla menee toki nopeasti. Mutta nyt kyse ilmeisesti ihan käsityökaluista. Joten etsi sopivan pieni pihlaja, halkaisijaltaan 5-8 senttiä, josta voi suoraan veistää aihion esiin kirveellä. Helppoa ja kätevää ja pieniä pihlajia löytyy noin 100x enemmän kuin isoja. Sama koskee muitakin puulajeja. Syreenistä ja tuomipihlajasta riittää pienempikin aihio.

Tai sitten otat sopivan harjanvarren... ./viewtopic.php?t=3779 Huomaa varren paksuus, noin 30 milliä - silti siitä tuli metsästyskelpoinen jousi. Ei jousen tekemiseen tarvita mitään valtavaa tukkia!

[jkekoni]

5cm ei kannata todellakaan tehdä 2 staavia, mutta jo 7cm paksusta mielestäni kannattaa, olettaen että oksat eivät estä. (Mittaan paksuutta keskeltä.)

Mut siis parempi on yksi toimiva staavi kuin 2 rikkinäistä.

Kirvestä parempi on mielestäni fiskars raivauskirves tai vesuri. Jos käytät muutakuin fiskars:ia niin teräkulman pitää ollla mallia viesto ei mallia halkaisu.

[pyssymies]

Minä olen kyllä vankasti sitä mieltä, että KANNATTAA ETSIÄ NIIN VÄHÄKIERTEINEN PUU, ETTÄ KIILOILLA HALKAISU ONNISTUU. On se vaan niin nopea tapa. Sitäpaitsi mikään ei v*tuta niin paljoa, kuin vaivoja vaatineen jousen rikkoutuminen pelkästään huonon (kierteisen) aihion takia.

Sellaisia pihlajia on, täytyy vain osata katsoa. Ja jättää sellainen noin puoli metriä tyvestä rauhaan (pätkäistä pois).

[Ari Rantala]