Jousi

[pexi]

Oho! Oisko noita mahdollista ostatella ja paljonko kustantaa???

[Kuhmon Ahma]

Ne tekkee jotka osaa ja ne jotka ei ehkä osaa niin arvostellee..

Mut hienoja on, varsinkin nuo kärjet!

[Ari Laakso]

Mustat sulat ovat yksistään vähän tylsiä, joten värjäsin varretkin mustiksi.
Onhan näitä täällä ennenkin nähty ja minusta ne ovat olleet tyylikkäitä..

[Nanook - pakkasen poika]

Tyylikäs setti!

[jkekoni]

Tyylikkäitä etsiä pöpeliköstä.

[Lehtis]

Ohi ammuttu nuoli = huono nuoli = jouti hävitäkin ...

[Rakonczay]

Vähän Esamaisilla perusteluilla mä oon lopettanut nuolten pintakäsittelyn.

- Nuolet ei tavallisesti joudu kosteisiin olosuhteisiin. Kisoissa sataa harvoin.
- Kisassa tulleen sateen vaikutukset nuoliin häviää kotona nopeasti
- Jos nuoli jää maahan pitkäksi aikaa, jossa se kostuu paljon, niin en mä sitä nuolta enää kaipaakaan.

.. käytän seetritikkuja

[Lehtis]

Minulla luikahti pari nuolta menneenä talvena hankeen mösällä ja löysin ne vasta lumien lähdettyä. Märkiä olivat ja notkeita kuin purukumi, mutta muuten kunnossa (tosin toisessa oli jonkun piikkihampaisen pikkuelukan testipuraisun hampaanjäljet). Yön yli takan päällä kuivattelua, suoruuden tarkistus ja niin vain pelasivat samalla lailla, kuin viinessä olleet kaverinsa. Hampaanjäljillä varusteltu on edelleen käytössä, mutta se toinen taisi murskaantua kivikkoon pian löytymisensä jälkeen.

[J Menna]

Ari. Olet tehnyt örkkinuolisetin. Komeeta.

[Simo Hankaniemi]

Mustat nuolet ovat hyviä sodankäyntiin. Vastustaja ei niin helposti näe nuolen tuloa. Myös lintujen lentoonampumisessa niistä on etua samasta syystä.

[Tramppi]

Viimepäivinä ei ole ulos viitsinyt vesi/räntä sateeseen lähteä niin on auennut hyvä sauma väkertää nuolia. Seurauksena tällainen 5nuolen setti.

Nuolten pituudet 29,5", Kärjet 125gr, Sulat noin 5" pitkiä, Spine 46-47# ja painot huitelee 31-35gramman välillä. Varret 9mm mäntyrimaa.
Pinnassa mehiläisvaha ja koristelut antiikkivahalla.

Tein nuolet 40paunaiselle hikkorijouselleni. Sulattoman nuolen testiä en viitsinyt keleistä johtuen tehdä mutta toivottavasti toimivat. Lyhennysvaraakin on reilu tuuma mikäli liian löysiltä vaikuttavat.

[J Menna]

Hmmm... näyttää aika tutuilta nokkipunosta lukuun ottamatta.
Mistä lie löysit mallin? Just hienoja.

[Tramppi]

Tulipas kiusallisen paljon samaa näköä siun tekemien nuolien kanssa. Pahoittelut tästä .

Sulkien malli lienee melko yleisestikkin käytetty, voi olla malli mieleen tarttunut täältä taikka muualta netistä.

Koristelujen malli tuli erilaisten kokeilujen myötä.Näytti vain hyvältä tuollaiset suht kapeat raidat kalkkunansulkien kanssa.
Kokeilin myös yhtä leveämpää+ 2 kapeaa raitaa mutta ei näyttänyt niin hyvältä.

[pexi]

Hienot nuolet,mut ei mitään uutta..........

[M.Reinikainen]

Mitens nämä sit?


Materiaalit: Tuomen vesa, koivuntuohi terva, peuran luu, pronssi kalkkunan sulat, peuran selkä jänne, jänne liima

[M.Reinikainen]

Tai nää?

Materiaalit: Itse halkaistu ja pyöristetty mänty sekä ostettu valmis 8 mm mänty rima,
Koivuntuohi terva,
Peuran luu,
Tankalainen piikivi
Suomalainen kvartsi
Joutsenen sulat,
Peuran selkä jänne,
Jänne liima


Näillä on jopa ammuskeltu nisäkkäitä kohden (ilman tulosta toistaiseksi..)

[M.Reinikainen]

Ps: viimisissä sulissa ei sit oo käytetty muotoonleikauksessa muuta ku piitä ja hiiltä. ETTÄS TIIÄTTE!!

[pexi]

No johan pomppas,helekutin hyvännäköisiä "ammuksia",viimesen piälle alkuperäisen hengen mukaisia....

[Tramppi]

[jkekoni]

Tää on suomalaisten foorumi.

Jos haluaa pakollisia kehuja mistä vaan, niin voi postata paleoplanetile...

[Tuomo]

Tämä on suomalainen foorumi, jossa kehut ovat aitoja ja yleensä sanotaan asiat niin kuin ne ovat. Jos jousen tilleri on pielessä tai jos nuolet on tehty väärin, esimerkiksi nokkiura sahattu väärin, niin se kerrotaan. Asiallisessa palautteessa tai kritiikissä ei ole mitään vikaa, varsinkin jos siihen on esittää lisäksi jotakin rakentavaa.

Trampin nuolet näyttävät erinomaisilta ja rengaskoristelu nyt sattuu sopimaan pronssikalkkunan sulkien kanssa. Toisekseen, tässä ketjussa tavoitteena ei ole "uusien" ja näyttävien nuolten rakentaminen, vaan omien toimivien käyttönuolten esittely. Pexi voi kokeilla vaikkapa kotona puolisoon tai työpaikalla kollegoihin, miten töksähtävän "totuuden" sanominen vaikuttaa ilmapiiriin. Lisäksi pexi voisi julkaista kuvia omista nuolista, olivat ne sitten uusia, vanhoja, erilaisia tai samanlaisia.

[Tramppi]

[J Menna]

Joo
Tarvikkeet näytille on homman nimi. Miken settiin voisin sanoa samaa, ei mitään uutta.. No helvetti, ku ne näyttää ihan kivikautisilta!

Mikke, hieno pajaus. Ne on niin sanottua museokvaliteettia.

[M.Reinikainen]

Pitkän matkan nuolii "Flight arrow"

Kärkii!

[Juha Waara]

Hienoja kuvia! KIITOS!
Nämä ovat minulle inspiraation lähde!

[Tuomo]

Nuolia on tulossa. Oheisessa kuvassa on lapsille tarkoitetut nuolet. Vanhimmalle ja keskimmäiselle 12 kappaletta ja nuorimmalle 7. Lisäksi yhteiseen käyttöön 15 kappaletta nokkiuranuolia, jotka ovat siis Kurala-kelpoisia. Yhteensä 46 nuolta. Nämä on tehty ihan kuin itselle, eli lähes kaikki yksityiskohdat huomioiden. Sulitus tulee olemaan samaa sävyä kuin nuolen nokkipään väritys. Kun kerran tehdään, niin pienellä lisävaivalla tehdään sitten kunnolla. Näiden lisäksi on tietenkin vanhaa varastoa, sekä nuolia, joilla ei ole niin väliä, eli niillä voi ampua mitä huvittaa. Näistä uusista on tarkoitus pitää vähän parempaa huolta.

Näiden lisäksi työn alla on itselle noin 55 nuolta. Kolme eri sarjaa - Kurala-kelpoiset, FFAA-ulkokisoihin sekä sisäammuntaan. Nämä ovat kaikki nokkipäästä ohennettuja. Laitan näistä kuvia vähän myöhemmin. Lopuksi odottaa vielä yhteensä noin 100 nuolen sulitus... Tarkoitus olisi, että näillä nuolilla pärjään useamman vuoden.

[Tuomo]

Täällä oli aiemmin nuolten pintakäsittelystä muutama kommentti. Itse pintakäsittelen kaikki nuolet, paitsi kaikkein primitiivisimmät. Petsattujen nuolten väritys kuluu aika nopeasti ilman pintakäsittelyä, samoin petsaamattomat nuolet patinoituvat aika nopeasti. Tavallaan tuo on etukin, jos haetaan tietynlaista tyyliä. Mielestäni pintakäsittely ei ole kuitenkaan missään mielessä välttämätön, kuten Rane tuolla aiemmin hyvin perustellen totesikin. Itse tosin tykkään suojata nuolet.

Itse olen kokeillut niin öljyjä, öljylakkoja kuin öljyvahoja. Ja paras on ehdottomasti Osmon öljyvaha, nimenomaan lattiavaha. Pelkkä öljy ei anna mekaanista suojaa, se on lähinnä esteettinen pintakäsittely. Lakka on periaatteessa ihan ok, mutta siihen palaa kuitulevypakkojen materiaali nopeasti kiinni ja putsaaminen on vaikeaa. Lakkapinta (jopa öljylakka) on myös vähän liian kova nuoliin. Lisäksi öljylakka jättää aina hieman kellertävän sävyn, joka vaaleilla pinnoilla näyttää aika likaiselta. Paras onkin ollut öljyvaha - se ei pala mihinkään materiaaliin kiinni, se pysyy puhtaana ja multiin ammunnan jäljet on helppo pyyhkäistä pois. Se kestää hyvin vettä. Pinta on oikein nätti, teräsvillalla kiillottamalla siihen saa upean, sileän satiinipinnan. Lisäksi mekaaninen kestävyys on hyvä.

Edellisen viestin kuvan nuolet on osmottu kahteen kertaan, jonka jälkeen lopuksi kiillotus teräsvillalla. Onhan siinä työtä mutta sen verran harvoin tulee nuolia tehtyä, että "ylimääräinen" työ ei haittaa.

[Tuomo]

Unohtui vielä lasten nuolista mainita se, että nuolten nokkipään värit sekä sulituksen värit on tarkoituksella valittu hyvin vaaleiksi ja kirkkaiksi. Keltainen ja vaaleanpunainen on tytöille, valkoinen pojalle. Helpottaa nuolten löytymistä pusikosta.

Samaa periaatetta olen noudattanut omissa nuolissanikin. Uusin maastoammuntasetti tulee olemaan valkoinen, punaisin sulin. Sitten kun joskus ammun ohi, niin helpompi löytää nuoli!

Kurala-nuolissa pysyttelenkin sitten vähän maltillisemmalla linjalla väritysten suhteen.

[terla]

Näin voi käydä varsinkin jos lämmittää mutkia liikaa taivutuspuuhissa

[Simo Hankaniemi]

Sulitettua nuolta on tosiaan hankala enää suoristella, varsinkaan sulitetusta kohdasta. Parempi jo aluksi valita vain parhaat aihiot työn alle (vesoista puhuttaessa).

[terla]

Itseasiassa nuoli hajosi ammuttaessa, oli puutteellinen kuvateksti. Oli haurastunut aika pahasti noista kohdista kun lähti säpäleinä matkaan . Pari muuta vesanuolta hajos kun oli pahasti väärä spine/kärjen paino. 15m matkalta pari yksilöä lensi aina sen metrin pari vasemmalle osuen kiviin.

[Jakke]

Moi!

Lukaisin tämän viestiketjun läpi ja mielestäni Ranen ja Tuomon kommenteista voi aloitteleva ampuja saada hieman väärän käsityksen:

Minusta kosteuden vaikutus nuoliin, jousiin, jänteisiin, sulkiin ja mielialaan ovat hyvin merkittävät. Se, mitä ei tarkalleen tiedetä, on kuinka paljon ne mihinkin vaikuttavat. Minulla on lukematon määrä kokemuksia sateen, lämpötilan, kosteuden ja muiden olosuhteiden negatiivisista vaikutuksista. Itselleni katkerin oli EM- kisat Portugalissa 2011, missä pilasin koko kisaviikon viimeisenä päivänä. Vuotta aikaisemmin olin puolivälissä kärjen tuntumassa, mutta karsiuduin rankkasateen pilattua kisani. Muut olivat varautuneet.
Jos kilpailla haluaa, nuolten suojaaminen on yksi tärkeimmistä ja helpoimmista varokeinoista. Näillä sivuilla on paljon tutkittu ja keskusteltu aiheesta. Yksi johtopäätös voisi olla, että suojaaminen ei täysin estä, mutta hidastaa vaikutuksia. Eri asia on, käyttääkö millaisia suoja-aineita. Se, mikä on paras, en pysty vastaamaan.
Tiedän, että vakiojengi kyllä tuntee nämä asiat ja varmaankin ymmärsivät että kundit eivät kirjaimellisesti tarkoittaneet, mitä kirjoittivat. Siksi tarkennus.

Jakke Lehtinen

[Tuomo]

Jakke kirjoittaa asiaa. Nyt pitää vain huomata se, että Jakke viittaa IFAA:n viiden päivän rankkoihin maastoammuntakilpailuihin, jotka ammutaan kelissä kuin kelissä. Jos maanantaina sataa vettä koko päivän, niin nuolet eivät takuulla käyttäydy enää samalla tavalla päivää myöhemmin saati sitten viisi päivää myöhemmin, jos vettä tulee useampanakin päivänä. Samoin jo pelkästään ilmankosteuskin vaikuttaa huomattavasti (pitäisi testata...). Nuolet pitää siis kosteussuojata mahdollisimman hyvin.

Suomessa, jossa kisassa ammutaan korkeintaan puoli päivää, niin kosteus ei ehdi vielä vaikuttamaan merkittävästi, joten mitään ongelmaa ei edes ole. Jos seuraava kisa on viikonkin päästä, niin nuolet ehtivät hyvin kuivumaan siihen mennessä.

[Simo Hankaniemi]

Sateessa ampuminen primitiivivehkeillä on valkonaamojen hullutusta. Intiaanit lopettivat taistelunkin, kun näkivät taivaalle kertyvän savisia pilviä. Kenties parasta olisi tehdä erilliset sadesään nuolet, jos aikoo kilpailla myös sateessa tai hyvin kosteissa oloissa. Bambuvarret eivät luultavasti paljonkaan reagoi. Ja niihin sulat kiinni modernilla vedenpitävällä liimalla. Ja sulkiin sitten jotain suihkutettavaa suoja-ainetta.

[Jakke]

Moi,
Olen Simon kanssa samaa mieltä, mutta kyllä kisaan pitää lähteä jos on ilmoittautunut, poisjääminen olisi raukkista.

Tuomo, tulkitset Jakkea aika vapaasti. Kyllä tarkoitan ihan mitä kisoja tahansa. Teeppä pieni testi case AR / 2009 pohjalta. Edellisenä iltana tein loppuvirityksen uusille ja käsittelemättömille nuolilleni ja ammuin kokeeksi kierroksen hyvissä olosuhteissa. Seuraavana päivänä sateiseen Kuralaan, missä toki myös tuuli sotki kisoja. Ammuin suurinpiirtein 250 pistettä vähemmän kuin edellisenä päivänä. Testiäsi varten tee seuraava olettamus: siitä kun ammut ensimmäisen kuudesta nuolestasi, menee vaikkapa kymmenen minuuttia siihen kun saat nuolen vedetyksi pois taulusta. Aika kuluu oman ja muiden ampumisen lisäksi pisteiden laskuun. Koska ampujia on paljon, siinä menee yllättävän paljon aikaa. Ehkä kymmenen minuuttia on aika optimistinen. Ammu nuo nuolet pakkaan ja vaikkapa käsisuihkulla suihkuttele tuo aika nuoliasi. Vedä nuolet pois ja ammu uudestaan. Ensimmäiseksi menee sulat littuun, mutta nopeasti myös nuolet alkavat menettämään ryhtiään. Ne tulevat painaviksi ja menettävät suoruutensa ja jäykkyytensä. Itse muistan hyvin kun kierrosten välillä koitin pusikossa rätillä niitä kuivata ja suoristaa, mutta ei siitä mitään tullut. Kun sitten kotona katselin huvittuneena nuoliani, oioin ne suoraksi. Tyhmyyspäissäni en ollut suojannut joustanikaan riittävästi, ja kun annoin sen kuivua kai liian nopeasti, se vaurioitui ja katkesi myöhemmin. Nuolia en ole sen jälkeen käyttänyt.

Vaikea jossitella, mutta kuitenkin: jos nuoleni olisivat olleet kunnolla käsitellyt, en olisi ampunut yhtä hyvin kuin edellisenä päivänä, mutta ehdottomasti paremmin kuin itse kisassa. Nuo negatiiviset vaikutukset olisivat tulleet pitemmällä viiveellä. Jos minulla vielä olisi ollut vaikkapa kolme settiä käsiteltyjä nuolia, olisin voinut entisestään lykätä vaikutuksia. Sama koskee tietenkin myös jousta ja muita, mutta se onkin jo toinen juttu.

Minusta ajatus siitä, että jousiammuntakisoissa (valkoihoisten järkkäämissä) ei sada, on aika optimistinen.

Jakke Lehtinen

[J Menna]

Tuukka testasi erilaisia kosteussuojia joskus ja teki aikasen tarkkaa tutkimusta jossa mehiläisvaha osoittatui parhaimmaksi suojaksi kosteutta vastaan.
Nuoleni olen sen jälkeen aina käsitellyt mehiläisvahalla (Liberon, väritön). Keväisin yleensä laitan uuden vahan. Joskus kesken kaudenkin.
No problems.

[Tuomo]

Juha, luehan tämä vielä uudelleen...

./viewtopic.php?t=3920

Mehiläisvaha on parhaimmillaankin vain keskinkertainen suoja ilmankosteutta vastaan - silkkaa vettä vastaan se toiminee sitten paremmin.

Pitäisi tosiaan testata, miten nuolen mitattavat ominaisuudet muuttuvat ilmankosteuden tai sateen mukaan.

[J Menna]

Silkkaa vettä useimmiten sataa silloin kun sataa. Ja nuoliaihiossa ei mehiläisvaha murru (kuten lakka) kun se notkistelee mennessään.
Toistan no Problems.

[Simo Hankaniemi]

En ole juuri koskaan suojannut nuolia millään aineella, mutta parafiiniöljy voisi olla aika hyvä. Parafiini on yksi parhaita kosteussuojia, siksi juustonkuoretkin ovat yleensä olleet parafiinia. Tärpätillä laimennettu venelakka voisi olla myös hyvä. Laimennuksen vuoksi sen pitäisi kestää taipumista. Parafiini ja venelakka eivät kylläkään ole "primitiivisiä", jos sitä halutaan.

[pyssymies]

Tuo mehiläisvaha on kyllä kuivuttuaan samanoloista kuin parafiini. Teak-öljyä olen käytellyt, tai sitten en mitään.

[T. Manner]

Jollain liuottimella ohennus ei kylläkään tee mehiläisvahasta yhtään notkeampaa, kaikki haihtuu pois ja jäljelle jää hiukan huokoinen vahakerros, joka läpäisee vettä ehjää paremmin. Vahaan täytyisi sekoittaa joku todella notkeuttava ainesosa, ongelmana vain on, että useimmat tällaiset tekevät pinnasta myös tahmean mm. terva, joku sopivan kovuinen rasva saattaisi toimia.

Kylmäpuristettu "aktivoitu" pellavaöljy saattaisi olla yksi melkein primi vaihtoehto. Tali? Hylkeenrasva?

[J Menna]

No niin, vaikka otsikkona on nuolista kuvia...
Kosteussuojia - kuten kosteussuojatestejä on monenlaisia. esim Tuomon ja Tuukan tekemää.
Toistan yhä yllä hokemaani: No problems - tähän asti ammutuissa kisoissa - metästyksissä jne ammuskeluissa kun nuolet on hinkattu mehiläisvahalla. Usein hangattuna muutamaan kertaan. Petikossakin tihkusatoi koko päivän pari vuotta sitten ja nuoleni pelasi ykköspokaalin arvoisesti. No problems, vaikka ammuin "haastavan herkällä" vastakaari rekurvi jännejousella.

Tuomon kosteustestiä yhtään väheksymättä esitän Tuukan puun kosteussuojakokeilut ja niistä innostuneena olen digannut mehiläisvahaa jo monta vuotta. Ja nyt korostan että käytän mehiläisvahaa joka on siveltävissä (Liberon ja sen koostumus: n.50% tärpätti, n.20% öljy, 5-15% mehiläisvaha) heti valmiina purkista. En sulattele itse vahahiutaleita. Sellaisenaan hiutaleiden sulattelu ja hankailu puuhun ei varmaankaan ole järin hyvä kosteussuoja. Ja tuossa Liberonissa näemmä vahaa on aika niukalti, jotain öljyäkin enempi. Purkissa suosituspuu on pehmeät puut esim. mänty.
Mehiläisvahan erot Tuukan ja Tuomon testeissä saattavat johtua siitä että kyseessä on kummallakin ollut täysin eri vaha/vahat tai niiden erilainen liuotinkoostumus tai toisella ei ole ollut kuin raakaa mehiläisvahaa puun pinnassa. Tai ilma kuumennusta jne... Tämä jää toistaiseksi tietämättä.

Alla Tuukka kohtuu pätevästä testistään muutama vuosi sitten. Ja huomattavaa on loppuvaiheilla oleva havainto siitä että jotkut "muka hyvät" kosteussuojat toimivatkin päinvastoin kuin hyvänä suojana!!!:

[Martti Auer]

Tervaa käytettiin aikoinaan laivoihin, koska se salli veden imeytymisen puuhun, joka oli tärkeää puiden turpoamisen kannalta, soutuvenettäkin joskus turvotetaan että tämä ei vuotaisi, siksi tervaa ei voi oikein käyttää kosteussuojana, mutta se estää lahoamista loistavasti, eli kosteuden tai veden vaikutusta vastaan on taisteltu ennenkin, esim. Ruotsin kuningas, Kaarle XI, siirsi aikoinaan Ruotsin laivaston Tukholmasta Karlskroonaan, 1600-luvun lopussa, koska Tukholmassa laivojen köysistö homehtui.

Jousiammunnassa olosuhteilla on myös paljon ratkaisevaa merkitystä, jopa puuskittaisella kovalla tuulella tai vastaavalla, niin varmasti vaikuttaa tuloksiin. Muskettejakaan ei voitu käyttää aikoinaan sateisella kelillä, silloin käytettiin pistintä, eli kyllä ne valkonaamatkin ovat tällaista sadesäätä varmaan vältelleet.

Mikäli ei halua pysyä ihan perinteisissä materiaaleissa, niin polyuretaanilakka kai on aika toimivaa, mitä en ole kuitenkaan käyttänyt, vaan olen pidättäytynyt enemmän mehiläisvahassa, mutta jos ulkona sataa vähänkään, niin silloin harjoituspäivä jää väliin, joistakin puuskittaisista tuulista en niin välitä, silloin on hyvä harjoitella, mutta jos sataa, niin silloin pillit pussiin.

[Tuomo]

Tuukan testissä mehiläisvaha oli ihan puhdasta, kuumentamalla imeytetty. Samoin omassa testissäni – hinkkasin puhdasta mehiläisvahaa jouseen ihan kunnolla, jonka jälkeen kuumailmapuhaltimella sulatus ja imeytys – tämä vielä kahteen kertaan. Liberonin mehiläisvaha on rankasti laimennettua (voiko siinä tosiaan olla tärpättiä puolet??), jotta se imeytyisi hyvin.

Pitäisi toistaa Tuukan tekemä testi omilla puukappaleilla ja katsoa miten käy. Onneksi Tuukka dokumentoi testinsä hyvin, niin toistaminen onnistuu suhteellisen luotettavasti.

Simo – ”venelakan” ohentaminen tärpätillä vain helpottaa lakan levittämistä, ei se tee siitä joustavampaa tai mitenkään paranna valmiin pinnan ominaisuuksia. Toisekseen, ”venelakka” on ihan perinteinen vaihtoehto, jos puhutaan perinteisistä versioista, jotka koostuvat vaikkapa pellavaöljystä ja luonnon hartseista. Itse olen käyttänyt vain perinteisiä öljylakkoja, joissa ei edes ole tärpätin kaltaisia ohentimia. Öljylakat nimenomaan ovat joustavia verrattuna moderneihin koviin uretaani- ja epoksilakkoihin. Moderni kova lakka kun murtuu, niin vesi pääsee murtumasta sisään ja sen korjaamiseksi ei ole enää oikein mitään tehtävissä. Siksi puuveneissä suositaan perinteisiä öljylakkoja, koska ne kestävät paremmin elämistä. Perinteisen lakan hankaluus on siinä, että kuivumisaika on pitkä ja pinnasta on vaikea saada ”täydellinen”. Minulla on perinteisellä venelakalla (öljylakalla) lakattuja nuolia ja jousia – pinnat ovat edelleen vastaavat kuin uutena.

[pexi]

No,"nuolista kuvia",vähän pomppas aiheesta,mut "enivei",ite oon kyllästäny nuolen varret vahatuilla väriliiduilla,värin saa semmoisen kun haluaa ja pittää vettäkin hyvin..... ei tosin primitiivistä....

[Simo Hankaniemi]

Tuomo, maalikauppias suositteli minua ohentamaan venelakkaa (en nyt muista laatua tai merkkiä) tärpätillä, jotta se kestää jousen taipumisen paremmin. Näin tein. Voi olla, että lakka olisi kestänyt ohentamattomanakin. En oikein tykännyt tästä lakkahommasta, törkeä haju ottaa viikkokausia ennen kuin hälvenee. Jotain epäterveellistä liuotinta tai kemikaalia se tietysti on.

[Tuomo]

Simo - kyseessä lienee ollut moderni lakka, kuten Unica, tms. Niitä voi ohentaa tärpätillä. Ja kyllä ne sitten haisevatkin. Perinteinen öljylakka (Uula, Le Tonkinois, Rustins, jne.) korkeintaan tuoksuu vienosti ja ihan hyvältäkin päivän tai pari.

Itse suosin enimmäkseen öljyvahoja, ne ovat toimivia ja helppokäyttöisiä.

[jkekoni]

Eiks noi yleensä ole alkydilakkkoja mitä venelakka nimellä myydään.

[J Menna]

Nuolista välillä kuviakin. Tässä ehkä hieman kuivahkoa, mutta toimivaa, (sheriff) kisasettiäni viime vuodelta ja tältä keväältä. Kaikki on taperoituja ammuksia. Settiä no tehty kolmessa erässä reilun vuoden sisään ja välillä pari paikkanuoltakin. Kokonaan hävinneitä nuolia on muutamia ja rikkoutuneiden tilalle siis tehty uusia. Numeroin nuoleni, eli esim. nuoli nro 5 on jo kolmas vitonen setissäni ja kun settiä paikkaa niin design vähän elää...
Settin on tehty yli 30 nuolta ja nämä jäljellä. Vaikka kuinka punnitsee spinettää jne., niin aina setissä muutama epäkelpo josta ei saa kunnollista vaikka kuinka kikkailisi vartta ohentamalla, kärkeä vaihtamalla/hiomalla tai sulkia lyhentämällä tai niitä madaltamalla. Se on joskus mystistä kun toiseen nuoleen korjaukset tehoaa ja johonkin sitten ei niin millään.

Yläreunassa nuolia joista saa pojalle vielä jotakin.

[J Menna]

Niin että numeroituja ovat. Nokkeja kun ampuu rikki niin siksi lyhenee nuoli ja sitä myötä sulitus, kun nuuka kaveri koittaa saada nuolesta vielä vähän irti. Joskus ominaisuudet muuttuu liikaa ja nuoli joutaa sikaosastoon, mutta joskus taas, ihme kyllä, se pelittää ihan ok.

Huippukäsityöläiset, kysymys teille: Miten leikkaatte sulat?
Poltaako kukaan sulat muotoonsa?
Leikkaatteko ne ennen vai jälkeen nuoleen kiinnittämisen? (itserevitty sulka on pakko leikata vasta nuolessa, kun se on niin letkeä kaveri)
Käytättekö sapluunaa sulan leikkauksessa?
Miten kiinnitätte sapluunan sulkaan luotettavasti?

On nimittäin ongelma. Meikä leikkaa sulat sapluunalla kun kaikki sulat ovat nuolessa. Saksella ei saa yhtämittaista leikkausta koko sulan pituudelta (12cm) ja tarkkaa mieltäni ja yöuniani haittaa hammastus sulissa joka tulee ekan ja tokan saksen leikkauksen saumasta. Pieni on murhe, mutta murhe tämäkin.
Lääkkeenä tähän hammastukseen olen tähänkin settiin polttanut sulkia liettä vasten, mutta se on myös aika taidetta. Hieman liian kuuma liesi ja sulka palaa hetkessä liikaa.