Jousi

[JMLfin]

Viime kesänä innostuin jousen teosta, ja pienen netissä pyörimisen jälkeen kaadoin muutaman pihlajan materiaaliksi. Näiden aihioiden kimppuun kävin kärsivällisyyden puutteesta turhan pian, eivätkä jouset tilleröintivaiheesta pidemmälle selvinneet yhtenä kappaleena. Muistan kuitenkin, kuinka puiden kuori lähti vaivattomasti irti pelkillä kynsillä. Nyt alkuvuodesta päätin kaataa uuden pihlajan kuivumaan, mutta kuori ei suostunut millään irtoamaan, ja onnistuin samalla pilaamaan kepin puukolla.

Kysymys kuuluukin, miten kannattaisi lähteä pihlajan kuorta irrottamaan ja mikä voisi vaikuttaa kuoren lähtemättömyyteen? Kosteus?

Ja sellasta vielä, että onko tosiaan niin että puita kannaattaa kaataa vain lehdettömänä aikana? Alkaa sesonki tältä vuodelta pikku hiljaa nimittäin olemaan ohi, ja olisi kiva jos jonkin lainen kepukka kesällä olisi.

[Juri]

Talvella kuori vaan on tiukassa. Veistä ensin kuoren päällimmäinen kerros mieluummin tylsällä veitsellä, varo ettet osu puuhun. Sitten rapsuta sisempi kerros pois luusta, sarvesta tai pakeliittisestä piirilevystä tehdyllä veitsellä. Nämä materiaalit ovat kuorta kovempia, mutta eivät vahingoita puuta sen alla. Raivoisakin raapiminen sujuu turvallisesti. Lopuksi voit halutessasi puhdistaa pinnan vaikka juuriharjalla ja vedellä.

Kuivumaan päässyt kuori on vaivalloisempi urakka. Poista ensin ulkokerros tylsällä terällä niin syvältä kuin uskallat. Sitten kostutat sisemmän kerroksen rätillä pieni alue kerrallaan ja rapsutat sarviveitsellä pois. Tässä saa kyllä aikaa kulumaan.

[Tramppi]

Mielestäni hyvä ajankohta kaataa jousipuu on juuri kasvukauden alussa. Silloin kun uutta vuosilustoa ei vielä ole kehittynyt mutta nesteet virtaavat puussa. Tällöin kuori on vaivatonta irroittaa ja silti uloin vuosilusto on mahdollisimman paksu.

[pyssymies]

Talvellakin vasara (varsinkin pallopäävasara) toimii kuoren poistajana, kunhan puu on ensin sulanut. Siis paukuttelet vain kouren kauttaaltaan muusiksi, loput voit sitten harjailla Jurin ohjeen mukaisesti. Luston vaurioitumista ei tarvitse pelätä (järkeä saa käyttää voiman käytössä), sillä mössääntyvä kuori suojaa itse puuta.

[jkekoni]

[M.Reinikainen]

jkekoni: "heinäkuu on erikoisen hyvää aikaa kaataa jousipuut"

Ei nyt ihan niin..
Vain jos on oikeesti on tarvis tai jos alue raivataan kaupungin toimesta seuraavana päivänä..

Heinäkuussa puilla on jo uus nuorivuosikerros yllään.
Pyöreäselkäiset lehtipuut paukkuu ja poksuu juurikin sen takia koska uloinkerros on vielä liian ohut.
Jopa jalava ja saarni puakkuu jos selässä ei ole kuin parinmillin lustot.
Vain tarpeeksi isot tai tiheät puut/pensaat kestävät uhuen ulkoluston.

Jos puuta pitää kaataa niin Helmi-Huhtikuu on oikeeta aikaa ennen kuin uusi vuosikasvu pääsee vauhtiin.

Toki puun voi kaataa milloin vain, mutta sitten pitää tietää millaiset speksit toimivat ja mitkä eivät.

[Juri]

[Tuukka Kumpulainen]

Hammer Finish Bow Back! Luuveistä olen itse käyttänyt, kuten Jurikin ehdotti.

[pyssymies]

[JMLfin]

Kiitoksia ehdotuksista, tuo vasaralla hakkaaminen tuli aivan uutena. Eiköhän se kuori näillä irtoa.

Sellainen vielä mietityttää, kun monet amerikkalaiset Youtube-videoissaan poistavat puusta uloimmat kerrokset kuorimaveitsellä tms. aina tarpeeksi paksuun vuosiluustoon asti. Onko tämä mahdollista vain tiettyjen puulajien kanssa, kannattaako tällaista mennä pihlajalla koettamaan? Eikös tällöin puun voisi kaata milloin tahansa?

[Tuomo]

Jenkkivideoissa työstetään useimmiten osagea, josta on tapana ollut poistaa vaalea pintapuu ja tehdä jousi oranssista ydinpuusta.

Käytännössä se on suomalaisilla puilla aivan turhaa puuhaa. Järjetön työ ja mitätön hyöty. Kokeile vaikka, varsinkin vaaleilla puilla uloimpien lustojen poistaminen on vaikeaa. Jotta uloimman lustojen poistaminen kannattaisi edes teoriassa, pitäisi syvemmällä olla oikein paksu ja erinomainen lusto, lisäksi puun pitää olla riittävän suuri. Pienestä puusta ei kovin montaa lustoa kaiveta. Lisäksi luston kaivamista vaikeuttavat aihion mahdollinen mutkaisuus ja oksaisuus.

Luonnonaihioilla tuo ei kannata, varsinkin kun moni viime kesä on ollut hyvä, kasvukausi on ollut pitkä, lämmin ja sopivan kosteakin, eli uloin lusto on keskimäärin aika paksu. Toki paikallista vaihtelua on paljon. Eli uloin lusto on jo lähtökohtaisesti riittävän paksu. Lankkutavaran suhteen tuota luston kaivamista tehdään enemmän, kuitenkin siksi, että lankutavaran pinnassa on harvoin ehjää lustoa, joten se pitää kaivaa esille.

Hyvin ehtii vielä kaatamaan jousipuuta pitkälle huhtikuuhun!

[JMLfin]

Noh, tuli tänään taas pilattua kaksi aihiota yrittäessäni irrotella kuoria.
Luuta tai sarvea kun ei ole niin yritin varovasti puukolla leikellä mahdollisimman paljon kuorta ja molemmissa aihoissa meni liian syvälle. Kävisikö kaapimiseen esim. muovinen viivotin? Työkaluarsenaali kun on vähän rajallinen.

[M.Reinikainen]

Tule JMLfin torstainan kuude aikoihi kuralan kylämäkeen niin katötaan yhdessä mitä kaikkee niille puille voipi tehdä

[JMLfin]

Lähtihän ne kuoret kun vasaralla takoi. Alkoikin tulla jo vähän epätoivoinen olo... Tosin kellarissa lojuu nyt neljät muutoin ihan käyttökelpoista tukkia, joissa vain uloin lusto on mennyt puhki. Vaan eipä noille kai mitään voi tehdä.

[Santtu Risku]

Painepesuri on kuulema kans ihan jees kuivuneen kuoren poistoon. Onko se sitten vastuullista vedenkäyttöä on toinen asia..

[JMLfin]

Törmäsinpä foorumin vanhoja posteja selaillessa "decrownaukseen", ja käväisi mielessä, että noista pihlajakepeistä, joiden ulkoluston tuhosin kuorta poistaessani, voisi ehkä tällä tavalla saada jotain aikaiseksikin. Takkaakaan kun ei ole. Decrownaamisesta vaan ei paljoa infoa löytynyt. Sen verran ymmärsin, että selkä tehdään tasaiseksi ja lustojen rajojen tulee kulkea suoraan koko selän pituudelta. Mutta voiko jousen decrownata ilman, että päällystää selän jollain muulla, esim. jänteillä? Onko siis yksipuinen decrownattu (pihlaja)jousi mahdollinen? Ja jollain foorumilla luin, että luston kuuluisi olla tasapaksu koko pituudelta, mutta lapojen ohentuessa kärkiä kohti lustot kaiketi myös ohenevat? Epäselvästi selitetty, mutta jos jollakulla sattuisi olemaan kuvaa decrownatusta vempeleestä, olisi mukava nähdä.

[Ile]

[Juri]

Oikein hyvä idea!
Decrownauksessa luomutilassa olevasta puusta tehdään suorasyinen lankku. Eli höylätään tasaiseksi niin että syyt kulkevat tasapaksuina puun muotojen mukaisesti päästä päähän, koko selän pituudelta. Jos puu tekee mutkan, niin lankku myös. Tavoitteena on pitää puun kuidut selässä mahdollisimman ehjinä. Jousen profiili kaventumine kärkineen piirretään ja leikataan vasta tämän jälkeen.
Näin tehty selkä saattaa olla jopa kestävämpi kuin ehjä mutta voimakkaasti pyöreä uloin lusto. Pyöreässä selässä vedon voimat kohdistuvat vain kapealle alueelle lavan keskiviivalle, litteässä selässä rasitus jakautuu tasaisemmin koko lavan leveydelle.

[JMLfin]

[Ile]

[Juri]

Juuri niin, kuva 1.
Syyt ensin suoriksi ja sitten vasta kavennukset!

[M.Reinikainen]

Minä tekisin 2 mukaan..

Olisk tää kuva niinku selän puolelta lapaa kuvattuna??

[Tuomo]

Decrownausta, eli jousen selän tasoittamista voi hahmottaa seuraavalla tavalla: Ota pyöreä ja suora pölli ja löylää siitä yksi sivu tasaiseksi, vaikka niin, että tasaisen osan leveys on 40-50 mm. Jos puussa on mutka, niin seuraa mutkaa, riippumatta mutkan suunnasta. Tässä ei siis tehdä suorasyistä lankkua, vaan kapeaan puuhun tehdään pyöreän selän sijasta tasainen selkä. Eli kuvan 1 mukaisesti.

Selän tasoituksessa tavoitteena on, että koko aihion päästä päähän jousiaihion selässä olisi yhtenäinen lusto. Koska selän tasoitus tehdään kapeaan aihioon, niin tasoitetun selän sivuilla näkyy vuosilustojen rajat, kuten käy jos tasoitat edellisen esimerkin mukaan pyöreän pöllin yhden sivun.

Decrownaus, eli selän tasoitus on mielestäni aika turhaa puuhaa ja siitä on ollut aiemminkin juttua. Se on pikemminkin erikoistekniikka erikoistilanteisiin. Ja pihjalan kanssa se on lisäksi hankalaa, koska vuosilustojen rajat erottuvat heikosti.

Laita kuva ongelmakohdasta, niin raati kyllä kertoo, mitä asialle voi tehdä. Jos kohdan voi jättää vaikkapa kahvan alueelle, niin mitään ongelmaa ei edes ole!

Vastaisuuden varalle, niin aihion voi kuoria jo tuoreeltaan, tai veistellä aihio ensin lähelle lopullisia mittoja ja kuoria vasta sitten. Kuorta voi myös vähän kostuttaa (sitten kun pintakuori on pois), se auttaa myös. Ja tosiaan luuveitsellä tai vastaavalla kuoriminen on turvallisin keino!

[JMLfin]

Mjuu eilen kun decrownausta koitin yhdelle steiveistä tuli selväksi, ettei se olekaan aivan niin helppoa kuin luulin. Rutikuivan kepin vuoleminen siististi osoittautui turhan hankalaksi, että taidanpa ainakin toistaiseksi luopua tästä ideasta.

Tuossa kuva yhdestä aihioista, halkaisija n. 11cm:
http://i.imgur.com/WwhC5lf.jpg (Pelkkä linkki koska kuvasta taisi tulla vähän turhan iso foorumille.)
Kuorta raaputellessanin leikkasin itse puuhun ja ulkolusto meni puhki. Suurin osa puusta on vielä ulkokuorenkin peitossa. Harmittaisi heittää moista muuten suoraa ja oksatonta tukkia pois, sen takia tuli tämä decrownaus-idea.

Puiden kuivauskin hieman huolia. Tuorein kaatamani puu ehti olla kerrostalon säilytystiloissa vain muutaman päivän, kun sen selkään oli jo ilmestynyt kauhistuttavan näköisiä halkeamia. Tiedän, että liian lämpimässä puu kuivuu liian nopeasti, ja halkeilee. Mietityttääkin, että vaikuttaako myös ympäristön kosteus halkeiluun? Uskoisin, että kellarissa ilma on jonkun verran huoneilmaa kuivempaa. Missäs noita sitten pitäisi säilytellä? Vaihtoehtoina on parveke, sisätilat ja tämä kellari. Parvekkeella lämpötila vaihtelee aina muutamasta asteesta 20:een Auringon paistaessa. Lämpötila kellarissa näytti olevan 19 astetta, viileämpi kuin asunnossamme. Mitä viileämpi, sitä parempi, vai, ettei halkeamia synny? Vai sattuikohan kohdalla vain poikkeuksellisen halkeamisaltis puu, muiden aihioiden selät kun ovat säilyneet kokonaisina kellarissa ollessaan.
Tuossa vielä kuvaa:
http://i.imgur.com/rAbeJSF.jpg

[Juri]

Puuntyöstö kannattaa yleensä tehdä vaiheittain. Ensin huidotaan ronskimmalla aseella ylimääräiset pois, sitten vaihdetaan sitä hienompiin kapineisiin mitä lähemmäksi lopullista pintaa päästään. Jousen selkää kannattaa myös käsitellä yhtenä kokonaisuutena eikä yksityiskohta kerrallaan.
Piirrä ensin viivat sinne mikä alue pitäisi saada esiin. Sitten hakkaa vaikka kirveellä turvallisen matkan päähän. Tämän jälkeen pelittää kavahöylä. Viimeistelyyn käy sikli. Karkea raspi ja hiekkapaperikin saattavat olla avuksi.

Kuivan kuoren poistossa kannattaa myös mennä koko selkä kerrallaan. Ensin vain päällimmäinen kerros pois (mieluiten tylsällä puukolla). Sitten lähemmäs pintaa ohuita kerroksia kerrallaan, aina staavin päästä päähän.
Näin on nopeampaa ja helpompaa. Aloittaessa pystyy työskentelemään nopeammin ja tarkkuutta vaativaan viimeistelyyn jää enää vähäinen määrä poistettavaa.

Onko kuivattamasi puu halkaistu vai pyöreä?

[JMLfin]

Puu on kirveellä työstetty puolikkaaksi.

[jousipata]

hyviä ohjeita tulikin jo yllä. jousen tekeminen on aina oppimisprosessi. itse olen jättänyt ehjälustoisiin kuoren päälle, muutamiin puihini. eivät ole kuoripäälliset puut halkeilleet krs-talon sisäilmassa 2 vuotta ollessaan. jotkut kuoritut staavit ovat halkeilleet, varsinkin pihlajat. ei nekään kaikki. puissa on paljon yksilöeroja. decrownaus on niin työläs tapa tehdä jousi, että puun pitää muuten olla erinomainen, että itse sellaisen tekisin. saarnelle olen tehnyt varsijousen kaareksi tulleelle ja tuntuu kestävän 80 paunaisena lyhyenä kaarena hyvin.