Jousi

[Perttu]

Selättämättömät preeriajouset alkoivat kiinnostamaan jopa luonnotomissa määrin ja tarvitsen TBB:n lisäksi jotain kättäpidempää uusien projektien lähteeksi. Onko "The encyclopedia of native american bows, arrows and quivers" kirjan lisäksi jotain muuta opustam mistä voisi ammentaa? Museoiden nettisivut olen kolunnut (ainakin ne mitkä helposti googlella löytää), mutta piirroksissa mittoineen on jotenkin parempi fiilis kuin valokuvissa.
Jousipuita ja vesanuoliaihioita on kuivumassa, samoin nahkaa on tilattu viineen. Millintarkkoja replikoita en aio tehdä, mutta preeriatyyli on tällä hetkellä SE juttu.

[J Menna]

Piirrokset, jos ovat tehty hyvin, ovat aina havainnollisempia kuin valokuvat. Encyclpediassa ne ovat just hyviä.
Hyviä kirjoja on vaikka perusteokset: Tufton Masonin; North American bows, arrows and quivers ja klassikko Laubin: American Indian Archery. Nuo tuossa omassa hyllyssä näyttää olevan.
Jim Hamm on jotain opusta aiheesta tehnyt jne...
katso kirjoja www.amazon.com
Kirjoissa on tietysti paljon juttua jännejousista ja sarvijännejousista, ne kun olivat kovassa huudossa preerioilla.
Mikset tee jännejousta? Se on JOUSI.

[Perttu]

Kiitos vihjeistä. Jännejousta en ole vielä tehnyt, jotenkin se yksinkertaisuus pelkässä puussa kiehtoo. Poronjalka/selkäjännettä onkyllä aika nippu tallessa, tosin ne on lähinnä vasalta eli ei kovin pitkää. Tällä hetkellä harjoittelen jänteen tekoa niistä. Pitäisi saada siihen orapihlajaiseen jouseen jotain muuta kuin dacronia...
Onhan niitä puita tosiaan nyt kuivumassa aika paljon (se syreeni ja omppu vakuttaa ihan mahtavilta), ehkä niihin joihinkin voisi sitä jänneselätystä miettiä.

[Tuukka Kumpulainen]

[J Menna]

On se Tuukka noinkin. Meikä vaan diggaa jännejousia just tällä hetkellä. Jotenkin se varmuus, kestävyys ja voima on hyvä yhdistelmä.
Pelkkä puujousi on toki se peruspalikka ja ikuinen sillä tavoin.
Kun saan toimimaan ekan sarvijouseni kunnolla, vie se varmasti mennessään. Ainakin toviksi.
Puujouseen palataan kuitenkin aina, esim tänä suvena on tullut valmiiksi kaksi ja neljä lastenjousta. Aseistin naapurin pikkupojat. Sitä menoa on ollut ilo katsella. Simppeliä, nopeaa ja hauskaa.

[Simo Hankaniemi]

Suurin osa jousista oli pelkkää puuta preeriallakin. Sen näkee missä tahansa isossa kokoelmassa näitä aseita. Ja myös valokuvissa. Pohjoisilla tasangoilla jännejouset olivat yleisempiä kuin etelässä, ehkä senkin vuoksi, että etelässä oli osagea, pohjoisessa ei ollut.

Olen Juhan kanssa samaa mieltä siitä, että jännejousi on ihan eri juttu kuin pelkkä puinen. Mutta puisissakin on oma viehätyksensä, juuri sen yksinkertaisuuden ja huolettomuuden vuoksi (ei tarvitse piitata kosteudesta samassa määrin). Puujousen tekeminen on myös paljon helpompaa. Esimerkiksi minä olen tilleröinyt uusinta jännejoustani nyt kohta kaksi vuotta ja homma jatkuu. Viimeksi tänään olin taas koeampumassa ja lasinpala kaapi sen jälkeen alalapaa parempaan malliin.

Preeriajousista ei ole kirjoitettu vielä ihan kunnollista kirjaa, mutta kannattaa hankkia nuo Juhan mainitsemat. Jim Hammin kirja on ehkä paras, siis se 1989 julkaistu American Indian Bows jne. Myös Roland Bohrin preeriajousikirja on ihan hyvä, jos ymmärtää saksaa.

[Perttu]

Kävin rapakon takana ja sain hankittua halvahkolla Encyclopediat ja tuon Masonin kirjan. Hyvältä näyttävät; kunhan saan ne opiskeltua niin pitää taas haaveilla uusista.
Samalla reissulla katsastin NY:n Luonnonhistoriallisen ja National Museum of American Indian- museon. Molemmissa aivan tolkuttomasti katottavaa: jousia, nuolia, viinejä ja paljon muuta. Jos jotakuta kiinnostaa voin laittaa kuvia näytille jahka pääsen kotikoneen ääreen.

[J Menna]

Laita ihmeessä kuvia tekstien kera.