Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Tämä jäkkärä markkeerasi paluutani primitiivijousten pariin. Sillä on tullut ammuttua nyt hieman toista tuhatta laukausta ja ihastus on luokkaa väkevä.

Jousi on tehty 8 cm paksusta tuomenrungosta, jonka valinnassa keskeinen kriteeri oli läpimitta ja synnynnäinen B-profiili. Näin siksi, että jousen tuli vastata erästä pohjoisvenäläistä mesoliittista jousilöytöä tunnetuilta ominaisuuksiltaan. Puu ei ollut laadultaan mitenkään kummoinen, ohutlustoista perustuomea, ja selkäpinnassa melkein hylsyleiman arvoista "luonnetta". Jousen pituudeksi tulisi 145 cm nokista nokkiin, suurimmaksi leveydeksi 42 mm, jäykkyydeksi noin 50 paunaa 24 tuuman vedolla. Aihio oli vielä liki puolitoista tuumaa refleksillä. Aika paljon pyydetty.

Jousen pyöreään selkään oli kaadon jälkeisissä hulinoissa kertynyt joukko vammoja ja jopa säleenalkuja, jotka vuolin darwinistisen kylmästi pois. Kuvassa näkyy puhjennutta lustoa ja ratkeamisen tyrkkyä oksankohtakuhmuran vieressä, alalavan keskikaaressa eli suurimman rasituksen alueella. Mutta ei, jousi pitää pintansa.

51-paunaisessa ja massaltaan vain 389-grammaisessa jousessa on tällä hetkellä 31 mm myötäkäyryyttä, kun kärkien 50 mm bruttosetistä vähennetään kahvan 19 mm nykyrefleksi. Jousella on ammuttu perin kosteissa oloissa parhaimmillaan 130 laukausta kerralla. Eihän tuomesta voi kuin tykätä!

Jäkkärä on pintakäsitelty supinihralla ja mehiläisvahalla, molempia yksi kerros. Supinihraan sekoitin hiilijauhetta kokeillakseni, miten se värjää tai on värjäämättä jousta. Lopputulos muistuttaa likaista, pintakäsittelemätöntä jousta

Nuoli on rekonstruktio 10 000 vuotta sitten näillä nurkilla tunnetun Lubana-tyypin luukärjen ympärillä. 10 mm paksu mäntyvarsi, ugrimaisen isot hanhensulkasulat ja tökötillä kiinnitetty luuleikkuri, joka on ottanut hittiä niin paljon, että on jouduttu hiomaan uusiksi useampaan kertaan. Massa 600 greiniä, spine noin 85 #, ja lentää viisikymppisestä, semilyhyestä jousesta pelottavan äänettömästi ja vakaasti ennen kuin läpäisee nahkaa ja lihaa sukkana.

[Nanook - pakkasen poika]

Hienoa, että jousenteko taas maistuu ja Tuukan hehkutuksia, niin kuin tätäkin, on aina ilo lukea.

[jkekoni]

Kuluuko mesotuomi taksonomiassa tuomiin vai kirsikoihin?

[J Menna]

Olen myös iloinnut että Tuukka on tullut takaisin jousineen ja hyvällä kirjoituskielellä kirjoittamaansa tekstiä on tosiaan aina kiva lukea.

Hieno jousi ja etenkin tuo nuoli. Mutkattomuus ja primitiivisyys välineissä vakuuttaa, kuten myös nojaus historiallisiin malleihin. 600 greiniä on jo tanakka metästysnuoli.
Nyt täytyy tunnustaa että tuomi on jäänyt osaltani metsään kun sitä on parjattu aina sopimattomaksi jännejousiin. Kurssijouseksi se olisi saatavuutensa takia mitä parhainta puuta. Pitääpä kokasta. Tämä innostaa.

[Santtu Risku]

Hieno setti Tuukalla. Tuomi on yksi helpoimpia ja anteeksiantavaisimpia jousipuita joita olen kokeillut.

[Tuukka Kumpulainen]

On totta, että on hyvin eri asia käyttää olemassa olevia arkaaisia jousikamoja omien tekemistensä perustana kuin keskittyä vuolemaan niin optimoituja jousia kuin pystyy. Kun esikuvat ja tulkinnan lähteet ovat vielä näiltä omilta havunmakuisilta nurkilta, on hommassa väkevää syvyyttä ja juurta. Ei olla jälkiteollisen irrallisia eklektikkoja insinööritieteiden keinovalossa vaan tehdään aikaan, paikkaan ja subjektiiviseen kokemukseen pohjautuvia aseita.

Olen aikoinaan vuollut oman osani Bakeriaanisia optimaalisia lattajousia. Tämä tuomijäkkärä on siitä vinkkelistä monella tapaa pieleen tehty jousi. Liian kapea käytetylle puulle, liian pyöreävatsainen, liian kärkitoiminen, liian leveäkärkinen. Mutta sellaisia aboriginaaliset jouset pääasiassa ovat. Keitä me ollaan sanomaan, että voisi tuon paremminkin tehdä? Mekö ollaan ruokittu perheemme 100. polvessa jousen kanssa?

Hauskinta tässä on se, että päästä päähän lähes tasaleveä B-tuomeni näyttää heittävän raskaita nuolia nopeuksilla, jotka eivät häviä yhtään lattavipuluurankojousille, mutta lisää testejä tarvitaan. Jousten taipumista paljon pohtinut ja tuunannut ME-mies Dan Perry nimittää kärkitoimisia jousia low gear-jousiksi, ja toteaa niiden ampuvan raskaita nuolia hyvillä nopeuksilla. Toinen mestaristason jousiukko, Dean Torges on sanonut suoraan, että unohtakaa jäykät kärjet - lyhyehkön yksipuisen metsästysjousen pitää taipua koko mitaltaan. Torges ampuu pien- ja suurriistaa noin 600-greinisillä nuolilla, ihan kuten mesoliittiset pohjoiseurooppalaiset En ole vielä ehtinyt metsälle mesotuomineni ja luunuolineni, mutta odotan sitä innolla.

[Tuomo]

Foorumi on ollut 10 vuotta pystyssä ja vasta nyt aletaan päästä tuomen ytimeen. Toki tuomesta on ollut juttua aiemminkin mutta vasta nyt siitä näyttää löytyvän hyvää kokemusperäistä tietoa.

Toimiva jousi voi tosiaan olla aivan erilainen kuin täysin optimoitu jousi. Pitää kuitenkin muistaa, että raskailla nuolilla optimoinnin merkitys pienenee, koska jousen hyötysuhde paranee. Siten on jotekseenkin ihan sama, ovatko jousen lapojen kärjet 10 vai 20 milliä leveät. Tuomen kaltaisella kevyellä puulla painoero on pieni ja sen vaikutus raskaan nuolen nopeuteen vielä pienempi.

Nopeasta jousesta ammuttu, 160 fps lentävä nuoli on 0,05 sekuntia aikaisemmin 10 metrin päässä olevassa saaliseläimessä kuin hitaasta jousesta ammuttu, 130 fps lentävä nuoli. Sanoisin, että ammuntatarkkuus on tärkeämpi tekijä kuin tuo 0,05 sekuntia.

Tuukka - saisiko tuosta nuolesta ja kärjestä kuvia?

[jkekoni]

Jos ajat stopparia päin rullalaudalla, jossa on on tennispallo tai miesten kuula.
Kumpan vierintämatkaa saat optimoitua keventämällä rullalautaa?

[Martti Auer]