Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Pohjois-Euroopan vanhimmissa oletetuissa jousilöydöissä on melkoinen määrä mäntypuisia muinaisesineitä. Metsämännyn kuiva-tuoretiheys on keskimäärin vain 415 kg / m3, se on pehmeää ja eritoten vetoheikkoa puuta. Tiedetään, että tekemällä kaaresta riittävän ohut ja leveä voidaan mistä tahansa puusta tehdä toimiva jousi. Ohuita ja leveitä katkelmia ei vain ole yhtäkään näiden oletettujen arkeojousten joukossa. Hemmetin pitkä kaari toimisi myös millä tahansa puulla joten kuten, mutta niistäkään ei ole todisteita.

Tätä tutkiakseni päätin valmistaa metsämännystä jousen, joka vastaa kivikautisia löytöjä mitoiltaan. Lähdin hakemaan raaka-aineeksi ei-lylypuista, ohutlustoista, vähäoksaista ja suoraa mäntyä. Parhaat, pienet asemännyt löytyy yläviltä, valoisilta paikoilta, missä kasvu on riittävän hidasta mutta kesäpuuvyöhykkeistä tulee riittävän paksuja. Panin hyvän ehdokkaan nurin sahaamalla tyveen syvän uran, josta kampesin seisovan puun käsin kahteen lohkopalaan. Kaatokuvissa näkyvä refleksi katosi tyystin puun kuivuessa.

Jousen pituus on 166 cm nokista nokkiin. Se taipuu koko mitaltaan ja on levein kahvasta, 37 mm. Keskikaaressa leveys on 30 mm. Vuolin jousen kokemuspohjaisesti siten, että sen kahvassa paksuutta oli karvan alle 20 mm, keskikaaressa noin 15 mm ja ulkokaaressa noin 13 mm. Näillä mitoilla pitäisi syntyä noin 40-paunainen jousi.

Jousi ei ole täysin lylytön, mutta lylypuiseksi sitä ei voi sanoa. Vatsapinnassa juoksee sattumalta 2,4 mm paksu lylylusto ja sen sisäpuolella kahvassa on niin ikään lylysolukkoa mutta sen ulkopuolella kaari koostuu normaalisti kasvaneesta männystä. Steivi on ikään kuin luonnon laminoima. Lustonpaksuus on keskimäärin 0,5 mm, ja kevätpuu-kesäpuusuhde on hyvä, joskin vaihteleva.

Panin männyn vireeseen ja aloin hakea vetoja. Puuta ei tässä vaiheessa poistettu enää juuri lainkaan. Vetoja punnitessani alkoi käydä selväksi, että 40 paunaa jousesta ei irtoa. No, odotin koko ajan että selkä poksahtaa kurvin kasvaessa ja kasvaessa mutta ei. Projisoitu täyden vedon vastus kyllä laski koko ajan.

Päästyäni 24" vetoihin paunamittari näytti 32 paunaa, todella vähän näillä paksuuksilla. Jousessa oli 38 milliä settiä. Kahvan lähelle oli noussut yksi puristusmurtuma. Puu ilmoitteli, että eiköhän se ole tässä. Jousen massa on hirmuinen, 441 grammaa, toisin sanoen se painaa saman verran kuin hyvä 65-paunainen jousi. Tekisi toisaalta mieli vetää jousi 26 tuumaan, mutta se on jo yli oman nykyvetoni ja riskeeraa jousen. Näin tasokkaita mäntysteivejä ei kasva joka oksalla. Täytyy koeampua jousi aluksi noilla 24" vedoilla, jahka flunssa menee ohi.

Kuvassa alakaari näyttää suorastaan saranaiselta ja päästään ylijäykältä, mutta kyse on puun omasta vinkkelimutkasta. Ylirasituksen merkkejä kyseisellä vatsapinnalla ei ole.

[M.Reinikainen]

VIHDOINKIN MÄNTY NÄYTILLÄ'!!!!

Itelläni on yks noin 23-25 paunainen pellava kankaallä päälystetty 150cm jousen kuvotus hyllyllä jo jonkin aikaa enkä kyllä uskalla sitä esitellä
Mullakin on kaksi mäntyä varastossa joista toisesssa on huinkan yli puolet lylyä ja pituutta joku 143cm menee varmaankin jossain vaiheessä Ugrijouseen.
Toinen rungon pala oli tarkoitusksena pistää muinasi suksiin mutta..

[Tuomo]

Hienoa, että Tuukka on palannut!

Ja hienoa, että nyt on esillä aito mäntyjousi!

Mutta, monesta puusta ja aihiosta saa kyllä tehtyä jousen, jolla ampuu muutaman laukauksen. Eri asia on sitten jousen toimivuus 100 tai 1000 laukauksen kuluttua.

Itse tykkään varman päälle mitoitetuista jousista, joten tilleripuussa minulla ei ole hajonnut kuin muistaakseni 2-3 jousta. Sitäkin enemmän on hajonnut sitten vasta satojen tai jopa tuhansien laukausten jälkeen. Muutama syreeni on napsahtanut selästä, samoin pähkinäpensas sekä marjakuusi. Pari ipe-laminaattia on hajonnut vatsasta. Yhden puristusmurtumaisen jousen olen ampunut loppuun, hajoamiseen asti.

Kiinnostavaa onkin jousen pitkäaikainen kestävyys. Harvat ampuvat jousellaan niin paljon, että se muodostuisi ongelmaksi. Olisikin kiinnostavaa tietää, että mitä tahtia jousia ennen vanhaan kulutettiin. Olivatko jouset kulutustavaraa vai tehtiinkö ne kestämään isältä pojalle?

Tästä mäntyjousesta - jos mahdollista, niin kronota se tuoreena sekä parin sadan laukauksen jälkeen. Sekä kerro tietenkin kokemukset jousen toiminnasta.

[Tuukka Kumpulainen]

Tulin monestakin syystä siihen tulokseen, että 166-senttinen, 32-paunainen jousi ei kelpaa, ja tein mäntyyn uudet nokit 2 cm sisään edellisistä. Jousi on nyt siis 162 cm nokista nokkiin, ja lähden hakemaan 24" täyttä vetoa, jossa paunoja olisi siivu enemmän kuin aiemmin. So far so good, 18 tuumassa paunoja on tullut kolme lisää aiempaan. Flunssa on vaan vienyt voimat, joten en pääse koeampuilemaan vieläkään.

Totta turiset, Tuomo, että 1000 laakia paljastaa asioita, joista ei 10 laakilla ole välttämättä tietoakaan. En minäkään mäntyä kirjoihin ja kansiin pane ennen kuin olen oikeasti ampunut sillä. Tekovaiheen luvut ovat kyllä murhaavia, ja harva jousi virkistyy käytön myötä

Mitä olen etnografioita tavannut, niin ei minulle tule aboselffaripuolelta mieleen kuvauksia mistään isältä pojalle-jousista. Tyypillinen tilanne on se, että metsästäjällä on jousi aktiivikäytössä, sotahommiin voi olla vielä omansa, ja orsilla on kuivumassa ja eri työvaiheissa uusia jousia. Joskus harvoin on pantu muistiin sekin, että jousen käyttöikä on noin vuoden, mikä on helppo uskoa kosteankuivanvaativissa ympärivuotisissa tositoimissa. Yksittäisen jousen laukaisumäärät ovat todennäköisesti olleet keskimäärin tuhansissa eivätkä kymmenissätuhansissa, mutta varmasti on ollut poikkeuksiakin.

Miksipä aboriginaali olisi katsellut myötäkäyristynyttä, laiskistunutta saati rikkoutumisalttiiksi käynyttä jousta, kun uuden aseen tekeminen vaikka kivikautisestikin oli helpohko nakki kokeneelle ja varautuneelle? Tiuhaan uuden jousen tekevä nykynikkari on kenties lähempänä tyypillistä muinaista tilannetta kuin joku 100 000 nuolen vaatimusta vaaliva Torges, vaikka totta on sekin, että kuulimpaa ja tuloksellisempaa olisi ampua sillä uudella jousella ihan oikeasti vaikkapa sen vuoden ajan.

[Tuukka Kumpulainen]

No niin, jousi lyhentyi 162 senttiin nokista nokkiin, ja paunoja tuli juuri se neljä lisää mitä hainkin. Mänty kesti 24" vedon lyhyempänäkin, nyt siis 36#@24". Myötäkäyryys kasvoi vähän alle viiteen senttiin, mikä ei sekään yllätä. Ei muuta kuin huomenna koeampumaan!

[Tuomo]

Mitkäs ovat lavan leveydet ja paksuudet tilleröinnin jälkeen? Entä näkyykö puristusmurtumia? Jos vain mahdollista, niin kronotathan jousen, mielellään ennen kuin se hajoaa...

[Lehtis]

Olikohan se jossain vanhemmassa PA-lehdessä joku juttu mäntyjousesta. Taisi olla 10 cm leveyttä lavoissa ja toimi laukaistessa tuulettimena tai käynnisti jopa El Ninjo -ilmiön... Runomitassa kuvien kera oli raportti tehty...

[jkekoni]

Olen joskus dyykannut lavalta 2"x4" lankun, joka tuntui painavalta ja suorasyiseltä sekä tiukkasyiseltä, mutta ei lylyiseltä.

Punnitsin lankun ja sain tiheydeksi 440kg/m^3 (muistinvarainen). Olin pettynyt, sillä ajattelin että nyt löytyy painavaa tavaraa, mutta olikin ihan keskivertoa.

On monasti tullut mieleen, että kannattaisiko silti kokeilla. Ilmeisesti vastaus on että ei. Tai olis kannattanut käyttää katapulttiin...

[Tuomo]

Jossakin TBB-sarjan osassa oli lyhyt maininta varmaan juuri tuosta samasta 10 senttiä leveästä mäntyjousesta.

[Tuukka Kumpulainen]

Tuomo,

Kaikki kysymäsi tiedot löytyy ekasta viestistä. Jousta ei ole kavennettu tai ohennettu sen jälkeen, eikä puristusmurtumia ole tullut lisää, vielä.

Baker kertoi tarinan 108 mm leveästä mäntyjousestaan jo TBB:n ykkösosassa. Hyperleveä lattajousi on hyvä hypoteesintestausväline, kun hypoteesi on, että mikä tahansa puu toimii jousenkaarena, kun se on riittävän ohut kestääkseen taipuman ja riittävän leveä ollakseen tarpeeksi jäykkä. Tällaisia 10+ cm leveitä lattajousia ei vain ole käytetty käytännössä missään, se ei vastaa reaalimaailmaa. Juuri tätä Pelle Peloton-osastoa lähdin kiertämään mäntyjouseni kanssa: ei minua kiinnosta kokeilla, miten älyttömän jousen osaan keksiä, vaan testata miten faktinen, oikeassa käytössä ollut jousikalusto toimii verrattuna muihin kaltaisiinsa. Ylivoimainen enemmistö varhaiskantaisista puujousista maailmassa on tehty pienestä puunrungosta, kaari on 20 - 50 mm leveä ja jousessa on enemmän tai vähemmän pyöreä pintapuuselkä, kylkien ja vatsan muotoilu vaihtelee villisti. Tällaisia männynkappaleita löytyy muun muassa Venäjältä jo 10 000 vuoden takaa, ja testattavana nyt on, miten näiden löytöjen mukainen kaari toimii metsämännystä tehtynä.

[Tuukka Kumpulainen]

No niin, mänty pääsi tänään tositoimiin. Kronoa en jaksanut ruveta virittelemään tuiverrukseen, mutta pituusammuntaviivalle kuitenkin vaivauduttiin, kiitos Mikke ja Simo.

Kuten kuvasta näkyy, hirvitti kummasti vedellä kylmässä mäntykalikkaa mutkalle, mutta herooisesti se kesti. Testissä oli kolme nuolta: tälle jouselle superraskas 620 gr., kevyempi 475 gr, ja kevyin 315 gr. Kaikissa nuolissa oli normaalit 8 - 9 mm paksut varret, rautaa kärjessä ja kolmi- tai nelisulkainen, 14 mm korkea sulitus eli ei mitään flaittiapuja.

Vaikka nuolista raskain oli noin kaksi kertaa painavampi kuin kevyin, ei sitä männyn suorituskyvystä olisi huomannut. Mänty ampui kaksi raskaampaa nuolta samoille metreille ja kevyen nuolen vain 3 m pidemmälle. On selvästikin niin, että yliraskas kaari ei välitä paljonko nuoli painaa, näissä rajoissa. Mutta se, että 36-paunainen mäntyripa heittää suurriistan pyyntiin käypäisen painoista nuolta 114 metriä, se on yllätys se. Tällä jousella voisi kaataa peuran. Sitä en olisi uskonut jos en olisi nähnyt.

Jousessa oli ohut ja kevyt FF-jänne ja matala jänneväli, mitkä tietenkin auttaa. Matala on jänneväli ollut varmasti myös esihistoriallisissa mäntyjousissa, mutta jänteen massan voi arvioida tuoneen viitisen fipsiä ja vähintään yhtä monta metriä lisää kantamaa. Toisaalta näyttäisi siltä, että yliraskas kaari ei viuhahda sen nopeammin, vaikka jänteestä lähtisi grammoja pois, kun nuolikaan ei vaikuta.

[Onyks]

WAU! Mänty

Kiitos Tuukka kuvista ja kaikista kirjaimista! -taas kerralleen oppii uutta!

Ilmoituksesi peuran kaadosta metsämäntyjousellasi on minun kohdalla lohduttavaa ja rohkaisevaa! Mutta mitenpä Karhu tai Hirvi? Jos: ei, niin toimisiko isoimilla mitoilla?

[M.Reinikainen]

Onyks HOI! Jarrut päälle!

Tuukka kirjoitti että "36-paunainen mäntyripa heittää suurriistan pyyntiin käypäisen painoista nuolta 114 metriä, [url]se on yllätys se[/url]. Tällä jousella voisi kaataa peuran."

"Sitä en olisi uskonut jos en olisi nähnyt" Kommentti viittaa tuohon tarvittavaan voimaan joka jousi vapauttaa heittääkseen noulta riittävän pitkälle josta voidaan paatelle attä lähi etäisyydellä olen peuran kaatamiseen olisi riittävästi voimaa.

Tällä jouselle on vasta ammuttu pituutta painavalla nuolilla. Ei METSÄSTETTY!

PS: Suomen laki edelleen vaatii että metsästykseen riittävän jousen energia on 180 newtonia / noin 40 paunaa.

[Onyks]

Hups! Olisi pitänyt kirjoittaa "Ilmoituksesi mahdollisesta peuran kaadosta"... jostain syystä jäi tuo sana pois, vaikka alunperin olin sen kirjoittamassa. Hajamielinen olen.

M.Reinikainen:

[M.Reinikainen]

Kauhia kun on kirjoitus virheitä

Peuraa on mahdollista päästä (harvinasita silti) jopa kymmenen metrin päähän. useimmille eläimille lähin etäisyys tuntuu aina putoavan 12-20m välimaastoon.
Rusakkoa pääsee välillä jopa kolmen metrin etäisyydelle.
Huokuttimella ja väijymällä pääsee myös todella lähelle.

Minä EN ole peuraa ampunut joten minun on turha yrittää antaa mitään faktoja, mutta kun on jutellut muutaman peuran kaatajan sekä lukenut muiden tarinoita, sekä olen itse päässyt alle 15 metrin päähän villistä peurasta voi ihan hyvin luottaa näihin etäisyyksiin.

[Tuomo]

Hienoa, mäntyjousi siis todella toimii!

Kuinka monta laukausta tuolla oli ammuttu täydellä vedolla ennen pituusammuntaa?

Tuukka - miten mittaat vetopituuden? Vatsaan, selkään, AMO-standardilla vai jollain muulla tavalla.

[Onyks]

Kiitos Reinikainen vastauksestasi, en malta odottaa kunnes pääsen joskus metsästämään omalla jousella! Pitää vain ensin tehdä se jousi ja sitten ahkerasti treenata.

[jkekoni]

[Tuomo]

Tuukan mäntyjousi oli niin hieno, että päätin myös kokeilla mäntyä. Kaivoin hyllystäni 30x20 mm (leveysxpaksuus) mäntyriman, jossa oli jonkin verran sydänpuuta ja hyvin ohuet lustot. Selkä oli suoraan höylän jäljiltä ja syykulku oli ihan ok. Punertava sydänpuupuoli tuli seläksi, koska toisella puolella oli yksi kuollut oksankohta, joka jäi siis vatsaan, noin keskilapaan.

Tein jousesta 168 senttiä pitkän (nokista nokkiin) ja leveydet olivat kahvassa, keskilavassa ja nokissa 30, 30, 15 mm, ja vastaavat paksuudet 15, 12, 15 mm. Tilleröinti vartissa ihan käsihöylällä ja parin iterointikierroksen jälkeen otin lukemat.

Tuloksena oli 30 paunaa 25 tuuman vedolla. Virumaa oli toisessa lavassa 25 ja toisessa 10 mm. Selkeitä puristusmurtumia oli nähtävissä tuossa enemmän viruneessa lavassa. Kokeilin vielä uudestaan ja mittari näytti 32 paunaa 29 tuuman vedolla! Vedin vielä 33 tuumaan asti ja selkä kesti edelleen. Tosin vatsa oli jo aivan hajalla, syvät puristusmurtumat yli puoleen väliin lapaa. Siksi selkä kestikin, kun vatsa oli jo antanut periksi.

Puu oli verstaskosteaa, ilmankosteus 65 % RH.

Onko männyssä sittenkin potentiaalia edes jonkinlaiseksi jouseksi? Pitäisi etsiä parempi aihio (millainen se sitten onkaan?), tilleröidä paremmin, mitoittaa vähän reilummin ja kokeilla, voiko männyllä päästä yli 40 paunan?!

[Tuomo]

Tuukka - missä ilmankosteudessa olet säilyttänyt mäntyjoustasi?

[Tuukka Kumpulainen]

Jousella oli vedetty noin 50 täyttä vetoa ja ammuttu noin 15 täyden vedon laukausta ennen tuota yllämainittua 114 - 117 m sarjaa. Vetopituuden mittaan aina nokin pohjasta jousen selkään, jousten paksuus kahvan kohdalla kun vaihtelee 15 ja 50 mm välillä.

Mäntyjousen selänkesto on tässä ollut suuri yllätyksenaihe. Selkä on kuitenkin pyöreähkö, kapeahko ja lievästi vikainen. Jalava (1945: Taulukko 2) antaa suomalaiselle männylle tangentiaaliseksi vetolujuudeksi 12 % kosteuspitoisuudessa 33 - 35 kg / cm2. Suomalaisen koivun vastaava lukema on 73 - 83 kg / cm2. Männyn vetolujuus on tämän perusteella parhaimmillaankin alle puolet vetoheikosta koivusta, mutta ei se poikki näytä menevän. Tietenkin jousen pituussuhde on aikamoinen.

Oma jouseni näyttää mielestäni hyvin, missä tämänlaisen tiukan männyn rajat tulevat vastaan: myötäkäyryyttä (viruma on jotenkin hirveän ruma sana ) on 50 mm, mutta jousi on yhdessä palassa, enkä löydä siitä yhtään puristusmurtumaa, nyt kun siklasin ja piikitin yhden orggiksen ennen lyhennystä pois. Tämän perusteella tästä samasta puusta olisi samanmittaisena tullut toimiva 40-paunainen jousi, jos keskellä olisi 41 mm ja keskikaaressa 33 mm milliä leveyttä. 50 paunaa irtoaisi, kun keskellä olisi 51.5 mm ja keskikaaressa 41,7 mm leveyttä. Okei, kaksituumaista kahvaa ei enää pidellä, joten kavennettu kahva ja sen tuomat muutokset...

Alkovissani ilmankosteus liikkuu tällä hetkellä välillä 45 - 50 %. Pihlaja ei sitä kestä, mutta mänty kestää

Reinikainen kommentoi jousta livenä, että kyllä hän paremmankin mäntyaihion löytäisi, lähinnä oksankohtien määrän suhteen. Totta kai, Suomi on täynnä männyn tyvitukkia, josta saa oksattoman puolitoistametrisen soiron plokattua. Mutta ei se kelpaa: jousi piti syntyä pienestä puusta kuten esikuvansakin. Jos jouseen ei tule pyöreää pintapuuselkää, se on sitten ihan eri kalustoa.

[Tuomo]

Hyvää dataa! Ammutaanko Kuralassa ensi keväänä pituutta vapaan luokan lisäksi mäntyjousiluokassa?!

Mänty tuntuu viruvan herkästi ja näköjään puristusmurtumiakin tulee helposti. Tästähän voi päätellä, että pyöreä selkä on oikein hyvä ratkaisu, koska se rasittaa vatsaa vähemmän kuin tasainen selkä.

Viruma tarkoittaa eri asiaa kuin myötäkäyryys. Viruma on sama kuin set, setti, joka vasta kamala sana onkin. Jos alkujaan suora jousi on myötäkäyristynyt tilleröinnin aikana 50 milliä, niin se on virunut 50 milliä. Jos alkujaan 50 milliä vastakaareva jousi on tilleröinnin jälkeen 30 milliä myötäkaareva, niin se on 30 milliä myöräkaareva mutta virunut 80 milliä.

Miksi mittaat jousen vetopituuden jousen selkään? Kuten itsekin toteat, kahvan paksuus vaihtelee paljon, jolloin tulos riippuu juuri kahvan paksuudesta. Jos vetopituutesi on 24 tuumaa ja kyseisen jousen kahvan paksuus 15 milliä, niin 50 milliä paksun kahvan jousella vetopituus onkin 35 milliä pitempi, eli 25,5 tuumaa. Ero on merkittävä! Vetopituus pitäisi aina mitata suhteessa jousen vatsaan, koska se on silloin riippumaton kahvan paksuudesta. AMO-standardin mukainenkin vetopituuden mittaus perustuu siihen, vaikka tulokseen lisätäänkin oletettu vakiokahvan paksuus.

[Tuukka Kumpulainen]

Hmm, onpa hyvä kysymys. Siitä on iäisyys kun mietin vetopituuden mittaustapaa, mutta selästä olen sen aina tehnyt, varmasti mielestäni hyvin perustein . Kai se on sitä Bakeriaanista influenssia, koska guru on ilmoittanut mittaavansa jännevälinsä selästä, eikö siis vetonsakin. Mutta kun luen Bow Design and Performancea (TBB 1), siellä puidaan seikkaperäisesti vetopituuden ja jännevälin suuruuden merkitystä jousen heittoon, mutta missään ei sanota miten nämä on mitattu! Kaivoin sitten Archery: the Technical Siden (1947) esiin, kovaa dataa ydinpommifyysikoilta. Jousten vetoja, jännevälejä ja heittoa tutkitaan, mutta missään ei eksplisiittisesti ilmoiteta, miten vetopituus on määritetty. Mutta graafisissa esityksissä ilmoitetaan nuolen paino ja pituus, eli nuolen pituus määrittää käytetyn vetopituuden. Perinteisessä puujousessa esimerkiksi 28 tuumaa pitkän nuolen voi vetää korkeintaan 28", tai ~puolisen tuumaa (käden) päälle. Seuraavana Elmerin Target Archery (1946), puujousiraamattu jos mikä. Elmer antaa lukemia rinnakkain: vatsasta x tuumaa, ja selästä y tuumaa. Tätä vanhemmissa teoksissa lähdetään nuolen pituudesta kuten tauluampujafyysikotkin tekivät. Varmaa kyllä on, että isoisän aikaisista jousiampujista läheskään kaikki eivät vetäneet todellisuudessa 28 tuumaa, vaikka välineet olisikin siihen mitoitettu.

TBB 4:ssa Baker ilmoittaa fyysikkokaverinsa määrittämän optimaalisen jännevälin etäisyytenä jousen neutraalitason ja jänteen välillä. Se on varmastikin paras tapa, jos neutraalitason osaa ja haluaa määrittää poikkileikkaukseltaan epämääräisen trapetsoidis-ellipsisissä jousissaan.

Tässä kun miettii että miksi selästä, niin jos jousessa on paksunnettu kahva, menee vetopituuden mittaaminen vatsaan vähän hankalaksi: vetoalalla ei ole vatsaa, mihin mitata. Tuo 15 - 50 mm oli lähinnä maksimivaihteluväli. En ole iäisyyksiin tehnyt enkä suunnittele tekeväni jousta, jonka kahva olisi 32 milliä paksumpi. Tämän alijäykän männyn paksuus kahvassa on 20 mm ja paljon käyttämäni mesotuomen kahva on 32 mm paksu. Erotus on 12 mm eli vajaa puoli tuumaa. Kaikki himoitsemani esihistorialliset jouset mahtuvat tuon vaihteluvälin sisään. Läpitaipuviin, ohuisiin jousiin teen aina kahvaa pehmeistä matskuista. Ero pienenee entisestään.

[Tuomo]

Halusin vain tietää tapasi mitata vetopituus. Ilmoitit mäntyjouselle jäykkyyden 24 tuuman vedolla. Kahvan ollessa 20 milliä paksu, se vastaa 25 tuuman vetoa AMO-standardilla mitattuna. Jos ja kun ehdin tekemään omia kokeiluja ja vertailuja, niin tuumakin merkitsee paljon.

En ymmärrä, miksi vetopituuden mittaamisestakin on tehty niin vaikeaa. Jos vetopituus mitattaisiin ja ilmoitettaisiin sillä yhdellä ainoa, yksiselitteisellä tavalla, joka on riippumaton jousesta ja ampujasta, niin tätäkään ei tarvitsisi miettiä. Ainoa oikea tapa olisi mitata etäisyys jänteeltä, nokin kohdasta kahvan tukipisteeseen, siihen mihin kämmen kahvassa tukeutuu. Se on todellinen veto, jonka ampuja vetää.

AMO-standardin mukainen tapa lienee peräisin juuri aikakaudelta, jolloin nuolen mitta oli tärkein ja käytettiin määrämittaisia nuolia. Jos ampuja käytti 28 tuuman nuolia, niin vetopituus oli 28 tuumaa. Sinänsä loogista mutta käytännössä se ei ole yksiselitteistä, koska kahvan paksuus vaikuttaa.

Lyhyesti, jotta pysytään aiheessa, Tuukan mäntyjousen vetopituus AMO-standardin mukaan on 25 tuumaa!

[heikki]

[jkekoni]

[Tuomo]

Heikki - standardeissa on se etu, että ne pätevät joka tilanteessa. Kuten itsekin lopuksi toteat, selästä mittaus toimii, koska "suorassa jousessa nokit lähtevät liikkeelle selän linjalta" - mikä ei kuitenkaan toimi kuin tietyllä tavalla määritellyissä tilanteissa.

Olennaista ei ole, kuinka paljon jousen lavat taipuvat, ei sitä kukaan mittaa tai tee päätelmiä sen mukaan. Epäsuorasti se tulee esille jousen pituus-vetopituus-suhteessa mutta siinäkin vetopituus on ratkaiseva tekijä.

Laita vaikkapa yksinkertainen, kahvaton lonkkari tilleripuuhun ja vedä 65 senttiä vatsasta mitattuna. Olkoon se samalla ampujan vetopituus. Laita nyt jousen vatsapuolelle kahvaksi 50 milliä paksu palikka ja vedä uudelleen 65 sentin vetoon. Katso kuinka jousen lavat taipuvat selvästi enemmän. Tätähän sinä tarkoitit, koska nyt "vetopituus" selästä mitattuna on kasvanut, vaikka ampujan vetopituus ei ole muuttunut mihinkään.

Laita nyt sama 50 milliä paksu palikka jousen selkäpuolelle kahvaksi (modernia muotoilua...) ja vedä 65 sentin vetoon. Ampujan veto on sama mutta selästä mitattu veto on kasvanut 50 milliä vaikka jousen lavat eivät taivu yhtään enempää.

Ja jotta pysytään edelleen aiheessa, niin Tuukan mäntyjousen vetopituus vatsasta mitattuna on 59 senttiä ja selästä mitattuna 61 senttiä, joka on sama kuin 24 tuumaa. Tähän on hyvä verrata omia testejä!

[T. Manner]

Muistelen hämärästi joskus jostain lukeneeni, että pihkapitoisuus nostaa virumaa, ainakin ilmeisesti vetopuolella. Lyly puristuksessa taitaa olla sitten tähän poikkeus.

Tämä taasen saattaisi tarkoittaa, että sydänpuu pitäisi männyssä aina olla puristuksella.

[Mangrove]

Tässä on vertailun vuoksi kaksi yksipuista hantilaista ja mansilaista lylykuusijousta Museoviraston kokoelmista (SU 3904:344 ja SU 3904:345)

SU 3904:344
Pituus: 180 cm
Venäjä, Siperia, Vasjuganjoki, Pjonorov

"Jousi on valmistettu kuusen lylystä. Se on malliltaan suora, poikkileikkaukseltaan litteä, lautamainen, mutta reunat on pyöristetty. Jouseen on veistetty korkeakaulaiset nokit, joiden yläreuna on muotoiltu hieman kolmiomaiseksi. Nokkeihin on solmittu jänne, joka ehkä on nokkosnuoraa."



SU 3904:345
Pituus: 185 cm
Leveys, suurin: 4.70 cm
Leveys, pienin: 3 cm
Venäjä, Siperia, Sygvajoki, Lombovosh

"Jousi on valmistettu kuusen lylystä. Se on malliltaan suora, poikkileikkaukseltaan litteä, lautamainen, mutta reunat on pyöristetty. Jouseen on veistetty korkeakaulaiset nokit, joiden yläreuna on muotoiltu hieman kolmiomaiseksi. Nokkeihin on solmittu jänne, joka on niintä."