Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Yhdessäkään primitiivijousessa ei ole selkäpalanokkeja, eli jousen kärkien selkäpintaan liimattuja laminaatteja, joihin nokkiurat on tehty. Kaikissa lasikuitujousissa on selkäpalanokit. Harva asia sinkoaa puujousta enemmän lasikuitumaailmaan kuin tämä lasikuitujousiin keksitty piirre. On kuin takaperois-insinööriys olisi iskenyt: lisätään puujousiin lasikuitujousten piirteitä, jotta saadaan tyydyttävämpiä, lasikuitumaisempia jousia aikaiseksi. Tämä on niin kaukana primitiivisyyden eetoksesta että on kuin eri planeetalta huudeltaisiin, vaikka kuinka työskenneltäisiin nimellisesti saman raaka-aineen parissa.

[Tuomo]

Kiinnostava tieto, jos tosiaan on niin, että historiallista todistetta selkäpalanokista ei löydy? Millä tavoin nokkia on vahvistettu, jos sitä on koettu tarpeelliseksi vahvistaa. Entä mitkä ovat historiallisesti autenttiset nokkimallit, noin pääpiirteittäin luokiteltuna?

Tottahan on, että moinen sarviselkänokki on tehty puhtaasti "esteettisistä" syistä. Jousia on koristelty eri tavoin kautta historian, nyt sitten näin. Ei se sen kummempaa ole.

[Simo Hankaniemi]

Nokki ei tarvitse yleensä mitään vahvistamista. Poikkeuksena satapaunaisen jousen tekeminen marjakuusen kaltaisesta pehmeästä puusta, jolloin nokki on tehty jousen päähän lisättyyn sarvijatkeeseen.

Historiallisissa jousissa jousen pää on sen verran leveä ja paksu, että se kestää ilman mitään vahvikkeita. Varsinkin kun jouset yleensä tehdään alueen tiukimmista puista.

Jousenjänteen "äänenvaimentimet" ovat myös eräs modernista jousiammunasta eli lähinnä taljoista lainattu piirre, jota paljon näkee lisättynä nykyajan puujousiin. En muista nähneeni yhdessäkään abojousessa "äänenvaimentimia". Voi olla että ne ovat taljoissa tarpeellisia.

[Smirkelimies]

[Juri]

[Smirkelimies]

[jkekoni]

Aasialaiskomposiiteissa on käytetty erilaisia nokin vahvikkeita. Ton splissatun lisäksi(onko edes originaali??) on porattu pyörylä, johon on tehty ura.

Sitten on siwahin sivusta vahvistaminen. En ole varma löytyykö noita modernien rekonstruoijien suosimia lyhyitä vahvikkeita mistään. Pitkiä luuvahvikkeita ovat käyttäneet maguarit jne...

Mutta aasialaikomposiitit eivät ole primiä nähneetkään, vaan kutsuisin niitä mielummin keskiaikaiseksi teknologiaksi.

Suurin osa museoiden ja kokoelmien mantsujousista on 1800 luvun nopulta ja 1900 luvun alusta, eli siis teollisen ajan tuote.

Noi modernit nokkivahvikkeet puujousissa ovat koriste, yleensä niissä käytetään tummaa puuta/sarvea. Paitsi jos jousi on tummaa puuta, niin sitten käytetään vaaleaa puuta.

Nokkivahvikkeita ei yleensä tarvitse ollenkaan. Ainoa mikä oikeasti pitää vahvistaa on huomattavan kapeiden kärkien selkänokki. Jousipuut ovat yleensä kovia, paitsi marjakuusi. Sen voi vahvistaa jänne- tai pellavapunoksella (ja tillerööinnissä 50mm puristimella, jos ei ole ehtinyt laittaa punosta).

[Tuukka Kumpulainen]

Primitiivijousessa ei ole tarvetta vahvistaa nokkeja, kuten Simo ja kumppanit jo totesivat. Smirkelimiehen todistuksen mukaan edes synteettisiä jousia ei tarvinnut nokkivahvistaa vielä 35 vuotta sitten. Jos jousentekijä löytää itsensä tilanteesta, jossa nokki tarvitsee laminointia, on hän siirtynyt tekemään moderneja jousia. Jos jousentekijä kokee että selkäpalanokki on esteettisesti oikea ratkaisu, perustuu hänen estetiikkansa synteettisiin jousiin. Smirkelin esiin nostama mantsujousi otettiin käyttöön 1600-luvulla ja useimmat säilyneet lajinsa edustajat ovat 1900-luvulta, puhutaan varhaisesta modernista ajasta. Mantsujousten tekijät olisivat varmaan kauhistuneita, jos joku kutsuisi heidän tuotettaan primitiiviseksi jouseksi. Niin tai näin, ei tässä metsästetä keissejä valo löytääkseen. Kyse on trendeistä ja linjoista, siitä, mitä käytettiin ennen nykyaikaa. Ei olla minkään harvinaisen aarteen äärellä, jossa muutama tunnettu kappale olisi kaikki, minkä pohjalta päätelmiä voidaan tehdä.

Synteettisellä jousiammunnalla menee lujaa, 99 % ampujista käyttää syntsaa. Me ollaan täällä Knuutinpoikien sivuilla siksi, että me käytetään puuta. Pitääkö tämänkin paikan mujuta jossain liminaalitilassa synteettisen liepeillä, jotta ihmiset saavat tyydytyksen?

Syntyy vaikutelma, että primitiivisyys on jopa monelle jousiampujalle vähän vaikea asia; ei koeta oloa kotoisaksi, tuntuu vieraalta. Halutaan pysyä omissa jousissakin aika tiukasti siellä modernin puolella, jotta saadaan kaikki parhaat jipot käyttöön. Mutta kun ne on juuri ne jipot, pienet metallin, muovin ja puun palat väärissä paikoissa, jotka pitää primitiivisen jousiammunnan henkisen parvekelasin takana.

Vähemmän on enemmän. Yksinkertainen toimii. Kuiva puunkappale pannaan taipumaan ja menoksi. Tekemällä primitiivisen jousen ei häviä yhtään synteettisille jousille. On turha tuoda modernia monimutkaisuutta asiaan, jonka kauneus on sen yksinkertaisuudessa. Nykyiset synteettisestä lainaavat jouset nakertavat tämän tärkeän työn (esim. TBB) tuloksia. Muotokuvasta ei voi fiksailla ja tuunata yhtä ja toista niin että se edustaisi edelleen kohdettaan.

Alla on uusimman tekeleeni nokki, kestää 52-paunaisessa jousessa ja takaa kovan heiton. Sen alapuolella on aito asia, tulimaalaisen selknam-jousen nokki. Selknamit eivät vuolleet eivätkä hioneet jousen nokkeja, mitä turhaan. Jousen nokki tehtiin puristamalla jänteellä matala painauma kaaren pään ympäri, johon kiristyvä silmukka ottaa kiinni. Näillä nokeilla ammuttiin suurriistaa ja valkoisia kusipäitä maailman rankimmassa asutussa ilmastossa. Voiko olla hienompaa? Tätä primitiivistä kulttuuria tämä lafka juhlistaa.

[Tuomo]

Nokkivahvistuksia ihmettelin tasan yhdeksän vuotta sitten:

./viewtopic.php?t=378

Hyvää asiaa edelleenkin!

[Tuomo]

Opin varmaan joka päivä uuden sanan - liminaali piti etsiä Googlella...

Onko niin, että moderni hyväksyy perinteisen mutta perinteinen ei hyväksy modernia?

Primitiiviset jouset ovat hienoja - ei siinä mitään. Tuukan tuomat historialliset näkökulmat ovat kiinnostavia ja tuovat oivallisen näkökulman perinnejousien rakenteluun ja innostavat varmasti muitakin kuin minua. Itselläni on työn alla kaksi yksipuista "primitiivijousta", ihan selkään lovetulla nokkiuralla - tuomesta ja raidasta.

Silti on kiva tehdä välillä modernia "hömpötystä", katsoa ja kokeilla mitä luonnonmateriaaleista saa tehtyä. Niin on tehty jo muinoin, ei tietenkään samassa mittakaavassa ja samaan tahtiin kuin nykyään, jolloin tieto liikkuu nopeasti paikasta toiseen. Jos ugrilaminaatti on nykyisin primitiivijousi (vai onko?), niin milloin nämä "modernit" bambulaminaatit muuttuvat primitiivisiksi? 100 vai 1000 vuoden kuluttua?

Primitiivijousen määritelmästä olisi varmasti hyvä aloittaa uusi keskustelu. Mikä on primitiivijousi tai perinnejousi tai luonnonmateriaalijousi ja mitä eroa niillä lopulta on?

[jkekoni]

Otaksun, että "Primitiivinen nokki p" on selkänokki.

Suosin itse näitä ennekuin yksi jousi halkesi puoleenväliin uran pohjalta (tammi-hikkori). Peruste oli tuukan mainitsema yksinkertaisuus, sillä omat jouseni eivät nyt oikeastaan edes yritä olla primejä. (länkkäreitä, ei ikkareita)..

Sen jälkeen olen laittanut pari kierrosta pellavalankaa liimalla. Primitiivi laittaisi pureskeltuja jänteitä tai raakavuotaa. Tai tekisi tupon, niin ei tarvii uraakaan.
Olen tosin käyttänyt myös kammottuja overlay-nokkeja.

Hajaputkiloinen puu ei vahvikkeita tarvinne(?). Tietysti voi luottaa myös onneen.

[Lehtis]

Eihän sitä selkäpuolta ole pakko uralle viilata. Riittää hyvin, kun sivu(i)lle veistelee urat. Silloin tietysti lavan kärjet jäävät hiukan leveämmiksi, mutta jos helppoa, yksinkertaista ja käyttökelpoista hakee...

[Tuukka Kumpulainen]

Kuvani primitiivinen nokki ei ole selkänokki. Se on yksipuolinen kylkinokki, jollaisia esim. tasankointiaanit käyttivät yleisesti. Paljon vahvempi kuin selkänokki, erittäin helppo tehdä, ei vaadi vahvistusta, voidaan tehdä äärimmäisen kevyeksi, helpottaa jänteen purkua, on käytetty primitiivisessä jousiammunnassa. Kaikki mitä voi toivoa.

[suomialex]

Hyvää vääntöä! Mieltäni on kuitenkin askarruttanut selkäpalanokkeja enemmän jousen jänne.

Ajattelen asiaa tältä kannalta: Jos käyttää monipuisen jousen teossa nykyliimoja niin silloin on jo yhdentekevää historiallisuuden kannalta onko tehdyssä jousessa selkänokit vai ei. Liikutaan kuitenkin toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa ja nämä jouset edustavat tällöin nykyaikaa. Tuomon jouset ovat mielestäni nykyaikaisia, mutta eihän hän ole niitä tutkielmina muinaisuudesta esittänytkään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteivätkö Tuomon jouset kuuluisi tälle foorumille.

Kyse on ehkä enemmän siitä mitä haluaa tutkia ja oppia. Asiota voi lähestyä monelta suunnalta... itse olen valmis hyväksymään Tuomon selkäpalanokit jos hän hyväksyy ajatukseni kokeilla Euraasialaisen sarvijännejousen ja Intiaanien sarvijännejousen yhdistämistä omanlaisekseni parafraasiksi siitä minkälaisen jousi voisi olla. Koska enhän minäkään tee kopiota muinaisuudesta vaan leikittelen niiden tietojen ja taitojen kanssa mitä minulla on.

Hampaita alkaa vihloa ajatus nimenomaan jousesta ja nuolista jotka on tehty täysin perinteisin materiaalein, lokinsulat keräilty guanon peittämiltä rantakaltseilta, joskus jopa menty siihen että on käytetty alkuperäisen kaltaisia työkaluja etc. ja JÄNNE ON DACRONIA Niin oleellinen osa jousta kuin sen jänne on, on se jäänyt mielestäni liikaa paitsioon kun puhutaan perinnejousista! Erilaiset jännemateriaalit niiden soveltuvuus ilmastoomme ja tavat tehdä jousen jänteitä ovat asioita joista kaipaisin kovasti enemmän kesustelua ja kokemuksia. Itsekin olen pelannut vain dacronin kanssa mutta haluaisin päästä siitä eroon että pääsisin enemmän asian ytimeen!

-Alex

[Smirkelimies]

[Tuomo]

Smirkeli sen sanoi - rajoittava tekijä on aika. Olisihan se kiva tehdä jousia ja ampua niillä mutta kun vuorokaudessa ei tunnit riitä.

Alexin huomio oli hyvä. Sama pätee myös pitkälti jänteisiin. Laadukasta materiaalia on vaikea hankkia tai tehdä itse. Jänteen tekeminen on tylsähköä ja lopputulosta ei välttämättä edes erota modernista. Lisäksi hyvän luonnonkuitujänteen tekeminen on vaativaa puuhaa.

Mutta jos Turussa pidetään American Roundin yhteydessä primijousikisa (vaikka ennakkoon määrätty historiallinen malli ja luonnonkuitujänne), niin olen mukana!

[Tuukka Kumpulainen]

Ihmiset saavat tietenkin ampua ihan millä aseilla haluavat. Tässä lätäkössä kyse on siitä, mitä tämä pieni yhteisö haluaa edustaa. Synteettisen jänteen valinta on jokaisella sen tehneellä perinneampujalla käytännön sanelema juttu, aivan kuten Tuomo hahmotteli. Kusetustahan se loppujen lopuksi on, että nykyisin voi helposti tehdä synteettisen jänteen, joka on ulkonäöltään aivan kuten orgaaninen jänne, mutta kyse on jo siitäkin, että sääntö jota ei voi valvoa on aika kämäinen sääntö.

Selkäpalanokki on toinen juttu siksi, että sen käytölle ei ole mitään perusteita: perinteinen nokki ei ole vaikeasti saatavilla, sitä ei ole vaikea valmistaa eikä se ole kestävyydeltään vähäisempi. Sen sijaan selkäpalanokki on selvästi ulospäin erottuva rakenneratkaisu, joka erottaa jousen välittömästi alkuperäisistä, primitiivisistä, perinteisistä ja historiallisista jousista. Esimerkiksi sellaisissa jousitapahtumissa, joissa johtoajatuksena on jousiammunnan historiallisten ja primitiivisten juurten esilletuonti tällainen jousi olisi eräänlainen anakronistinen fakjuu. Tällaisia moderneja jousia saa tehdä ja käyttää sydämensä kyllyydestä, mutta onko niiden paikka näillä foorumeilla?

[suomialex]

On hyvä että foorumilla on tietyt säännöt jousissa käytettyjen materiaalien suhteen. On myös tärkeää että se joka tuo teoksensa esille esittelee sen rehellisesti sellaisena kuin se on. Tässä on kuitenkin kyse käsityönä tehdyistä yksittäiskappaleista eikä sinnepäin massatuotantona tehdystä kulutushyödykkeestä joiden todellisia valmistusmenetelmiä ja materiaaleja puolustellaan puolitotuuksin ja suoranaisella valehtelulla á la Grozer.

Nykyaikaisten liimojen käyttö antaa mahdollisuuden kokeilla asioita joiden tekeminen jänis ja kalaliimoilla vie enemmän aikaa ja vaivaa. Tämä tietenkin antaa mahdollisuuden kokeilla useista puulajeista liimattuja kahvoja ja selkänokkeja. Tämäntyyliset jouset eivät kuitenkaan uhkaa mielestäni perinnejousien asemaa tällä foorumilla jos ne esitellään "suurelle yleisölle" asianmukaisesti nykyaikaisina jousina joissa on käytetty perinteisiä materiaaleja (paitsi ne liimat)... tietylaisena jatkumona historiasta nykyaikaan. Nykyaikaiset perinteisin materiaalein tehdyt kokeilut voivat myös antaa uusia/unohtuneita näkökulmia materiaalien ominaisuuksista kun lähdetään tekemään täysin perinteistä jousta.

Tälle foorumille on muodostunt vuosien saatossa mielestäni hyvät ja selkeät puitteet. Jos aletaan seulomaan täällä esiteltävää materiaalia liian tiheällä sihdillä on vaara että hyvä dialogi tekijöiden välillä muuttuu vain parin yksittäistapauksen monologiksi ja arvokas jaettu tieto vähenee ja lopulta häviää hyvinkin nopeasti.

[J Menna]

Alex on suopea sopivasti. Komppaan.

[Tuomo]

Alexilla on sana hallussa! Mielenkiintoinen näkemys Tuukalta, että modernin kaltaisen luonnonmateriaalijousen paikka ei olisi tällä foorumilla. Sinänsä kyllä hyvin perusteltu mielipide, kuten aina, mutta mielestäni se on hieman liian ahdas ajattelutapa. Siinä on havaittavissa jopa bakeriaanista ehdottomuutta.

Tämän foorumin säännöt on kyllä mielestäni aika hyvin määritelty. Jos niitä ruvataan rajaamaan, niin mikä olisi tulos? Jos rajaamisen perusteena käytetään historiallista autenttisuutta, niin muutaman kymmenen foorumiaktiivin joukko karsiutuu huolestuttavasti. Yksityiskohtien (kuten selkäpalanokki) perusteella rajaaminen johtaa epämääräisiin tulkintaristiriitoihin. Nykyinen periaate, suurien linjojen mukaan rajaaminen toimii oikein erinomaisesti!

Jos tavoitteena on mahdollisimman puhdas yksinkertaisuus, niin se johtaa vain koko luonnonmateriaalijousigenren yksipuolistumiseen ja pienenemiseen. Puujousien, perinnejousien, luonnonmateriaalijousien vahvuus on kuitenkin uskomaton monipuolisuus. Kannattaa vilkaista vaikkapa kirjaa "Traditional Archery from Six Continents: The Charles E. Grayson Collection”, niin voi helposti huomata, että perinteisten jousien suhteen ei ole jämähdetty vain yhteen tapaan tehdä asioita. On pitkää ja lyhyttä, suoraa ja muodokasta, lukemattomia erilaisia nokkimalleja, yksipuisia, monipuisia, yksinkertaisia ja hyvinkin monimutkaisia yhdistelmäjousia. Sama pätee nuoliin. Verratkaa tätä moderniin maailmaan – lonkkari, rekurvi ja talja – siinäpä se. Kaikki monipuolisuus, mitä modernista jousimaailmasta löytyy, on matkittu perinnepuolelta. Luonnonmateriaalijousien tekeminen on niin haastavaa, että osaaminen on hävinnyt lukuunottamatta hyvin pientä joukkoa ja siksi on hyödynnetty moderneja materiaaleja – esimerkkinä tunnetut biokomposiitit.

En ole vielä aivan ymmärtänyt, että mikä piirre laminaattijousissani närästää. Selkäpalanokki on yksi – onneksi hyvin pieni piirre. Mutta se nyt vain kuuluu ”olennaisena” osana näihin laminaatteihin. Laminaattien määrä – no se on valmistus- ja materiaalitekninen juttu – vastaavasti kuten yhdistelmäjousissa (komposiittijouset), jotka ovat toisinaan aikamoisia palapelejä. Muotokieli – perinteisistä jousista löytyy vaikka mitä muotoa. Suurin ”ongelma” lieneekin kokonaisuus, koska vastaavaa jousimallia ei historia tunne. Mutta eipä tunnettu mitään muutakaan historiallista jousimallia, ennen kuin joku teki sen! Tässä vielä tuolla toisessa ketjussa toteamani piirteet parista erosta ja yhtäläisyydestä:

*Leveys - historia tuntee lukemattomia leveitä jousimalleja. Itse asiassa, on käsittämätöntä, ettei lasikuitujousista ole tehty kapeita, koska materiaali sallisi sen hyvin. Tai onhan sille syy - stabiilius. Lasikuitujouset ovat niin ohuita, että niissä ei olisi kapena riittävästi kiertojäykkyyttä. Puujousissa on, koska ne ovat riittävän paksuja. Kuka on nähnyt kapeakärkisen lasikuitujousen? Minä en ainakaan, se on lasikuitujousien oma piirre, joka on puhtaasti tekninen. Ainakin kaikki omat laminaattini ovat kapeakärkisiä. "Leveä"lapaisuus (viimeisimmässä 36 milliä) on taas käytännön seikka, viruman minimointi.

*Paksu kahva - näitäkin historia tuntee. Toisekseen, tarkkuusammunnassa jäykkä ja painava kahva on osoittaunut aavistuksen paremmaksi kuin taipuva ja kevyt. Estetiikka on toinen syy - historia tuntee paljon jousia, joissa on turhaa materiaalista koristetta.

*Äänekkyys - sitä on hyvin harva kopioinut laminaattijouseensa! Kun vieressä ammutaan modernilla vastakaarella, niin kuulosuojaimet olisi tarpeen! Omasta jousesta, niin laminaatista kuin yksipuisesta lähtee pehmeä tupsahdus.

Primitiivisen yksinkertaisuuden estetiikan näkökulmasta mikä tahansa moderni ratkaisu on ”väärä”. Mutta on turha antaa sillä liian merkittävää asemaa, koska moderni ei tietenkin kumoa mitään historiallista. Yksinkertainen ”nokiton” nokki on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin kaunis ja sitä onkin hyvä tuoda ajoittain esille, jotta asia ei pääsisi unohtumaan. Mutta on paljon muutakin, estetiikka ei ole milloinkaan rajoittunut vain yhteen näkemykseen. Hyvä esimerkki ”modernista” luonnonmateriaalijousesta on saksalaisen Simonin työt:

http://www.primitivearcher.com/smf/index.php/topic,48559.0.html

Ei voi kuin ihailla taitavien kätten ja näkemyksen lopputulosta – huolimatta jousen moderneista piirteistä se on kerrassaa upea! Jousi on funktionaalinen taideteos ja sellaisena se pitää nähdä, ei primitiivijousen rekonstruktiona. Jokainen fiksu luonnonmateriaalijousien tekijä ymmärtää sen.

On oikein imartelevaa, jos jouseni ovat jo äärimmäisen pienen julkisuuden jälkeen päässeet siihen asemaan, että ne uhkaavat koko TBB-sarjan luomaa puujousi-ihannetta. Mutta oikeasti en siihen usko. Niitä on niin vähän, niitä ei ole tuotu kovinkaan ponnekkaasti esille, ne eivät ole mitenkään erityisiä, niistä ei kaikki pidä, eikä tietenkään tarvitsekaan, onneksi.

Foorumille on päätynyt vain osa laminaattijousistani. Aion tietenkin jatkossakin tuoda niitä esille. Kuten myös yksipuisia jousia. Toivottavasti moni muukin tuo tekemänsä jouset esille – ilman tekstiä, kuvia, jousia ja nuolia tämä foorumi on aika hengetön ja turha!

Toistan tässä vielä tuolla toisessa ketjussa sanomani, mielestäni tärkeän asian: Mitä tulee historiallisiin malleihin, niin tälle foorumille on tuotu esimerkkeinä lähinnä ne tunnetuimmat, elb, holmegaard sekä pari intiaanijousta. Tarjolla olisi valtavasti muitakin historiallisia esimerkkejä, sekä asiantuntemusta niiden esille tuomiseksi, mutta kukaan ei ole vaivautunut! Jousentekijöiltä puuttuu esikuvia! Kuka tekee vaikka kymmenenkin (esi)historiallisen jousen luettelon materiaaleineen, mittoineen, kuvineen ja viitetietoineen, jota innokas tekijä voi käyttää hyödyksi?

[Tuukka Kumpulainen]

Synteettiseltä puolelta ponnistavat foorumin jäsenet eivät joko ymmärrä tai ovat tahallaan ymmärtämättä monimuotoisuuden laatueroja. Ihan aluksi heitän tähän rakoon vuonna 2009 PaleoPlanetissa Bakerin kanssa käymästäni väittelystä pienen sitaatin:

Let's make short bows, round-limbed bows, bows with wide tips, bendy tips, sinew-backed bows, recurved bows, composite bows, bows out of half-green wood, all kinds of fun, beautiful and deadly bows and keep primitive archery alive and vibrant!

Primitiiviset jouset ovat valtavan monimuotoinen esineryhmä, ihmiskunnan sopeutumiskyvyn ja kekseliäisyyden ilmentymä jos mikä. En minäkään muuten olisi asian parissa aikaani ja energiaani kuluttanut. On kuitenkin piirteitä, joita primitiivisissä, perinteisissä jousissa ei koskaan ollut. Näihin kuuluvat ennen kaikkea ja alleviivaten pistoolikahva sekä erilaiset ikkunaleikkaukset. Yksipuinen, oksainen marjakuusijousi, jossa on tällaiset piirteet on moderni jousi. Samoin on jousi, jossa on selkäpalanokit ja viilun paksuisista puista laminoitu kahva. Se, että selkäpalanokki kuuluu olennaisena osana näihin jousiin niitä tekevien ihmisten mukaan kertoo, että nämä ihmiset haluavat tehdä moderneja, eivät perinteisiä jousia. Kuvaavaa on sekin, että tekijöiden mukaan selkäpalanokki on välttämätön, mutta mitään perustetta sen välttämättömyydelle ei anneta, se nyt vaan on.

Primitiivisen, perinteisen jousen nokit voi tehdä sadoilla eri tavoilla. On jumaleissön varaa mistä valita! Mutta modernin jousen tekijä valitsee modernin nokin, pitääkseen itsensä irti primitiivisyydestä, historiasta ja perinteestä. Antaa palaa, mutta tämä foorumi ja tämän foorumin ylläpitäjät edustavat perinteistä jousiammuntaa. Me haluamme kokea, millaista ikiaikainen aseenkäyttö kaikissa muodoissaan oli, emme kokeilla miten 1950-luvun jälkeinen teollinen muotoilu luonnistuu käsityökaluilla.

Siinä Tuomo on oikeassa, että niukastipa täällä on materiaalia ja aineistoja koskien historiallisia ja primitiivisiä esikuvia, me ollaan totuttu lukemaan paksuja saksankielisiä kirjoja yliopistollisissa kirjastoissa esikuvia hakiessamme. Mutta sitä tässä ollaan korjaamassa, pala palalta. Yksi käytännön syy on, että äkkiä tulee vastaan tekijänoikeuskysymykset, kun kyse on esimerkiksi faktisista muinaislöydöistä, jotka on julkaistu ainoastaan tietyissä kallisarvoisissa julkaisusarjoissa. Käytännön ratkaisu on tehdä tarkkoja rekonstruktioita ja poustata ne!

[jkekoni]

Olenko ainoa joka pitää "perinnejousen" määritelmän vuotta 1900 ihan liian myöhäisenä?

1800 luvun lopussa on "tehtaissa" tehtyjä puujousia, jotka oli suunniteltu ja käytettiin lähinnä tauluammuntaan. Niitä ei ollut tehty lasi tai hiilikuidusta, mutta muulla tavalle ne olivat jo aivan teollisen ajan tuotteita.

Ihan samalla tavalla kuin esim 1970-luvun puusukset ja bambuporkat.

[Ilkka Seikku]

Nokkien suhteen ihan samoilla linjoilla sen kanssa, että niiden hyöty ei ole ehdoton. Turha se ei silti ole, jos se on ajatuksella tehty. Jänne ei hierrä lasimaisen liukkaassa urassa, uran voi tehdä todella syväksi ja suoraan selkäpuolelle, nokki voi olla äärimmäisen kapea jne. En minä noita hyötyjä menisi kieltämään. Ja sarvinokin voi tehdä täysin primitiivisesti.

Liiallinen primitiivihumppa lässähtää herkästi larppaushenkiseen paatokseen, jossa itse asia unohtuu. Kopioidaan tiukasti rajattuja jousia ja nuolia, joille on ensin määritelty primitiivisyyskelpoisuudet. Unohdetaan tyystiin se tosiasia, että myös ammoisina aikoina jouset "kehittyivät".
Kehitys tapahtui niiden materiaalien ja tekniikoiden puitteissa jotka primitiivikulttuurin aikaisen hepun käsillä oli. Jotkut näkevät asian siten, että primitiivijousienkaan kehitys ei välttämättä ole päättyyt johonkin tiettyyn pisteeseen, vaan primitiivijousen voi värkkäillä täysin vapaasti, kunhan materiaalit ja takotapa pysyvät primitiivisenä.
Ne materiaalit ja tekotavat on ihan helppo rajata tänäkin päivänä, vaikka se tuntuu monile olevan ymmärryksen ylittävä asia.
Luonnonmateriaalit. Puhtaat, villit ja vapaat luonnonmateriaalit. Ota metsästä ja muokaa vaikka hampaillasi. Se on primitiivistä.
Joidenkin malien kopiointi nykyajan vimputtimilla, liimailu teollisilla mössöillä ja materiaalien hankinta puoivalmiina on kaukana primitiivisestä ajattelusta.

Vaikka yllä olisi kuinka hieno nahkainen lannevaate, niin se epoksipurkki vetää maton jalkojen alta, vaikka kuinka ajattelisi, että "kyllä mä rakkoliimalla liimailisin, mutku tossa nyt oli tota epoksia.."

Mitään pahaa en tuossa sinänsä näe, enkä saa näppylöitä vaikka joku teippaisi jousensa selän jesarilla. En muutenkaan ymmärrä joidenkin tuskaa erilaisten jousien "paremmuus"järjestykseen asettelusta.

Sinänsä kannatan sitä, että esmees tämä foorumi olisi pääasiassa primitiivisiin jousiin keskittynyt, mitä se ei tällähetkellä todellakaan ole.

[Tuomo]

Nyt kaivataan konkretiaa. Miten määritellään primitiivijousi tai perinnejousi? Onko jousella oltava jokin historiallinen esikuva? Onko laminointi sallittu vain klassisessa lonkkarissa, jos siinäkään? Miten autenttinen jousen pitää olla materiaalien suhteen? Entä mittojen? Ja niin edelleen.

Jos haluaisin tehdä kotimaisesta vaahterasta, saarnesta, jalavasta, tms. puusta 60-paunaisen jousen 28 tuuman vedolle, niin mikä malli voisi olla esikuvana? Saako kahvaa kaventaa ja jättää paksummaksi? Millainen lavan etuprofiili?

Jos jouseen ei liimata mitään, kahva on normaali, eikä ikkunaleikkausta tietenkään ole, niin onko jousi primitiivijousi mitoituksesta huolimatta? Entä lämpökäsittely?

Yksi täsmennys selkäpalanokkiin - kukaan ei ole väittänyt, että se on välttämätön, koska se ei ole. Se on vain (modernia) estetiikkaa. Itse asiassa, selkäpalanokki on ruvennut kyllä hieman ärsyttämään, koska suurin osa jousieni ongelmista liittyy juuri ko. palanokkiin... Joten teknisestä näkökulmasta olisi oikeastaan parempi, että sitä ei edes olisi!

Ja vielä yksi näkökulma - jos ja kun teen laminaattijousen niin tehdään sitten reilusti modernin kaltainen, yrittämättä peittää sitä primitiivisyyden kaapuun! Bambulaminaatti nyt ei ole muutenkaan niin primitiivinen, niin miksi yrittää tehdä siitä muka-primitiivinen? En myöskään olisi huolissani modernin kaltaisten luonnonmateriaalijousien tuomasta, mahdollisesti kielteisestä julkisuuskuvasta foorumilla. Kuten jo aiemmin sanottu, ne ovat aivan marginaalissa. Tuokaa esille enemmän primitiivisiä jousia, niin laminaatit hukkuvat vielä enemmän näkymättömiin.

Tuukka totesi vielä, että "...tämä foorumi ja tämän foorumin ylläpitäjät edustavat perinteistä jousiammuntaa. Me haluamme kokea, millaista ikiaikainen aseenkäyttö kaikissa muodoissaan oli, emme kokeilla miten 1950-luvun jälkeinen teollinen muotoilu luonnistuu käsityökaluilla." Täsmälleen samaa mieltä! Teen jokaisen jouseni käyttöön - oman näkemykseni mukaan. Tavoitteena on toimivuus, ei primitiivinen autenttisuus. Perinteet toki kunniaan mutta perinteet eivät ole ehdoton totuus.

Arvostan kyllä Tuukan jokseenkin ehdotonta näkemystä ja siksi otankin sen eräänlaisena haasteena. Ajatuksissa on pyörinyt muutenkin ensi vuoden kisajousen tekeminen syreenistä tai tuomipihlajasta, mahdollisimman yksinkertaisena. Ihan vaihtelun vuoksi. Alkuvuodet ammuin kisat yksipuisella, pari viimeistä vuotta olen ampunut laminaatilla ja nyt olen ampunut taas pelkästään yksipuisella (syreeni). Kunhan jousi tulee tutuksi, siihen voi luottaa ja se toimii kuten pitääkin, niin on aivan sama, millä ammun.

Syreeni tai tuomipihlaja, pituus noin 175, vetopituus 28 tuumaa, jäykkyys noin 40 paunaa. Ehdotuksia yksityiskohdista, mitoituksesta tai esikuvista? Tällä olisi sitten tarkoitus ampua American Roundin uusi ennätys, uudelle sataluvulle!

[Tuukka Kumpulainen]

Seikku toteaa: "Unohdetaan tyystiin se tosiasia, että myös ammoisina aikoina jouset "kehittyivät". Kehitys tapahtui niiden materiaalien ja tekniikoiden puitteissa jotka primitiivikulttuurin aikaisen hepun käsillä oli."

Jouset kehittyivät eikä sitä voi unohtaa, kun meillä on nenän edessä arkeologinen ja etnografinen aineisto jossa on erilaisia jousia. Kuten toteat, kehitys tapahtui niiden materiaalien ja tekniikoiden, mutta myös ajattelun puitteissa jotka tällä hepulla oli. Muinaisen ihmisen ajattelun metsästäminen on vaarallista puuhaa, mistä me siitä tiedetään? Jälleen kerran, meillä on se aineisto joka kertoo millaisia jousia primitiivikulttuurin aikaiset ihmiset tekivät. Meidän ei tarvitse pohtia, oliko pistoolikahvat kenties käytössä, koska kyllähän ne kätevästi "pakottaa" jousikäden aina samalla tavalla kahvaan kiinni, hmmm...

Yksi selkeä karsina on Seikun hahmottelema: käytetään villiä luonnonpuuta joka haetaan itse metsästä ja tehdään siitä esim. sähköttömillä käsityökaluilla just sellaisia jousia kuin tehdään. Ei toisin sanoen voida tehdä mitään, mitä ei olisi voitu tehdä primitiivisessä kulttuurissa. Mutta tämä on ongelmallinen karsina siksi, että me emme ole primitiivisen kulttuurin edustajia vaan meillä on kirjapainotaidon ja globalismin tuottama päänuppi. Me voidaan tehdä villipuusta käsityökaluilla monia sellaisia jousia, joita ei nähtävästi ja todennäköisesti koskaan ollut käytössä ennen nykyaikaa. Me voidaan lukea fuckin' lehdestä milloin se ja tämä moderni piirre on otettu jousiammunnassa käyttöön.

Jos jousentekijän haluna on, kuten aiemmin sanoin, "kokea ikiaikaista aseenkäyttöä" johon moni myöntyy, ei siihen pääse mitenkään tekemällä jousia, jotka eivät edusta ikiaikaisia aseita. Painava, paksu, pistoolimuotoiltu jousen kahva tai vaikkapa kaksoisnokinpaikka tekee ammunnasta hyvin erilaista kuin primitiivinen jousen kahva ja paljas jousen jänne. On selvää, että esimerkiksi kilpailutilanteessa tällaista jousta käyttävä ei ole samalla viivalla primitiivistä jousta käyttävän kanssa. Mutta vaikka jousentekijä ei ikinä kisaisi ja tekisi sen sijaan kotonaan just sellaisia jousia kuin tykkää, niin herää vilpitön kysymys miksi jousentekijä haluaa tehdä puujousestaan niin synteettisen jousen kaltaisen kuin pystyy?

Tuomo toteaa: "Tavoitteena on toimivuus, ei primitiivinen autenttisuus" - täysin samaa mieltä. Mutta mikä on vahvempi toimivuuden mittari kuin se, että yhteisö, jonka toimeentulo riippui jousen toimivuudesta päätyi tällaiseen ratkaisuun x 1 000 vaihtoehtoa? Mikä on se tilanne, jossa nykyinen jousentekijä toteaa, että puujousen toimivuuden ehtona on pistoolikahva tai viilutus? Mikä arvo on sillä, että jousi viedään modernin puolelle, kun ainoa järkeen käypä syy tulla puujousten puolelle on hakea jotain sellaista mitä modernilta puolelta ei saa?

Nykyaikaa edeltävissä jousissa ja nuolissa esiintyy suurta vaihtelua. Mutta se vaihtelu tapahtuu tietyissä rajoissa. Edes poikkeuksellisimmat jousiyksilöt eivät loppujen lopuksi ole kovin kaukana muista. Näitä raja-arvoja ei ole kukaan koostanut kirjoihin ja kansiin, sen sijaan on menty yhteisessä ymmärryksessä ja oppimisen hengessä. Jos henkilöä kiinnostaa tasankokulttuuri, hän tekee jousia ja nuolia, jotka mahtuvat saatavilla olevan tiedon perusteella tasankojousiammunnan puitteisiin. Jos henkilöä kiinnostaa Pohjolan kivikausi, hän toimii samalla tavoin. Vaikka mikään tietty aika ja paikka ei olisi oman kiinnostuksen kohteena, voi jousissa havaita yhteisiä piirteitä, jotka vahvistavat käsitystä tiettyjen rakenteiden, mitoitusten ja tekniikoiden yleismaailmallisesta käypäisyydestä. Ollaan hyvässä seurassa, eikä pelkästään omassa.

Tällainen herrasmiessopimus ei sovi sellaisille ihmisille, joiden luontainen reaktio on, raja-aitoja havaitessa, rynniä kolistelemaan aitoja nurin nähdäkseen missä se raja meni ja mitä sen toisella puolella on. Ei tekisi yhtään huonoa semmoinen raja-arvokooste, jota sitten voisi käyttää tai olla käyttämättä, inspiraation lähteenä.

[Tuukka Kumpulainen]

[Tuukka Kumpulainen]

Jos vielä miettii Seikun esille nostamia pointteja, niin kyllähän todellista primitiivistä ajattelua on käyttää puolivalmisteita ja oikoa sieltä mistä aita on matalin aina kun mahdollista, siksikään me ei voida kuvitella kykenevämme perinteiseen jousiammuntaan pelkästään primitiivisesti ajattelemalla.

Donnerin mukaan 1930-luvun hantit tekivät jousenjänteitä metallilangasta. Siinä on jännemateriaali, jolla ei ole mitään tekemistä havumetsäprimitiivin teknologian ja elinpiirin kanssa, mutta käytettiin, kun kauppias möi.

Kiväärinhylsy on ympäri maailmaa todettu hemmetin hyväksi kolkkanuolenpääksi. Näitä on käytetty esimerkiksi Alaskassa ja Keniassa primitiivien toimesta. Ihan sama ollaanko havumetsässä vai savannilla, kiväärinhylsy on niin kaukana käsin tuunatuista paikallismateriaaleista kuin olla voi, mutta autenttinen, primitiivinen nuolenkärki.

Se on meidän joutilaiden länkkärien luksusta, että voidaan rajata ja määritellä primitiivistä jousenkäyttöä, mutta yksinkertaiseksi asiaa on turha luonnehtia. Riippuu tietenkin pirusti myös siitä, mitä ollaan kulloinkin tekemässä. Joskus mallin kopioiminen moderneilla vimputtimilla on nimen omaan paras ellei ainoa keino saada vastauksia kysymyksiin.

[Tuukka Kumpulainen]

Tässä viestiketjussa on jo pariin otteeseen nostettu esiin rinnastus jousten koristelun ja raskaiden, muotoiltujen kahvojen välillä. En tiedä onko se älyllistä epärehellisyyttä vai mitä, mutta eivätkö nämä ole ihan eri asioita?

Jousen kahvan muotoilu ei ole koristelua. Modernien jousten kahvat on muotoiltu kuten ovat sen takia, että moderni näkemys on että tällainen kahva parantaa ampumatarkkuutta. Primitiiviset kahvat on muotoiltu toisin, tai pikemminkin jätetty muotoilematta.

Kun vetosin ylempänä yksinkertaisuuden kauneuteen ja vähyyden enemmyyteen, se tulkittiin ilmeisesti niin, että minun mielestäni primitiiviseen jouseen ei kuulu yksityiskohtia tai niitä ei kuulu koristella. Näinhän asia ei tietenkään ole.

Yksinkertainen tarkoittaa tässä sitä, että esimerkiksi jousen kahvassa ei ole ulokkeita eikä syväkkeitä, joihin jousikäsi tai nuoli loksahtaa. Primitiivinen kahva on yksinkertainen, vaikka se olisi kiedottu tuohikukerrukseen ja maalattu kolmella eri värillä. Primitiiviset jouset ovat usein voimakkaasti koristeltuja, mutta silti yksinkertaisia.

[Smirkelimies]

OK

-Olen tilannut USA:sta hikkorijousen raakileita. Olen tehnyt niihin jänneselystyksen, taivutellut höyrytyksen jälkeen muotoja ja raspannut ja siklaillut jotta taipuilut ovat asettuneet kohdalleen.

-Tuukka puolestaan on etsinyt itse suomalaisen syreeniaihion ja tehnyt siitä tasankojousta jäljittelevän jousen.

Koska tasankointiaanit ovat käyttäneet hikkoria mutta vähemmän syreeniä jousen materiaalina on minun jouseni primitiivisempi kuin Tuukan jousi, koska minun jouseni vastaa materiaaliltaan alkuperäistä esikuvaa. Vaikka minun jousiaihio on tilattu E-baysta puolivalmiina.

Näinkö se sitten menee?

[Tuukka Kumpulainen]

Riippuu siitä, onko sinun jänneselystämäsi hikkorijouset muotoilultaan ja mitoiltaan tasankojousten mukaisia vai eivät. Kuten tässä on todettu, materiaalit ei yksin riitä mihinkään.

Tässä nyt ihan aiheesta vähän saivarrellaankin, että kummalla on sitten isompi, njäh njäh. Pyrkimyksenä tässä on löytää raja-arvoja, joiden sisällä temmeltää ihan vitun vapaasti, vaikka totta kai gloriaa tulee erityisistä ansioista. Rajat kulkee suunnilleen siinä, että jos jousi on materiaaleiltaan ja muotoilultaan primitiivinen, niin se on.

Todellisuus on aina sotkuisempaa kuin idealismi. Jokainen tajuaa, että metsästä itse haettu puu on primitiivinen raaka-aine. Mutta jousipuuta on kuljetettu pitkiä matkoja ja se on ollut kauppatavaraa jo muinaisina aikoina. Näin ollen esimerkiksi Knuutinpoikien tapahtumiin voi täysin rinnoin osallistua e-baystä hankitulla puolivalmistehikkorilla, johon on pantu jännettä selkään ja muotoiltu göntsä sitten primitiiviseksi jouseksi.

[Tuomo]

"Maailman vanhin bambulaminaattijousi on itse asiassa kivikautinen, ikää noin 4500 vuotta. Sallittu ja nähty Knuutinpoikien kisoissa."

Jösses sentään! Kukas sellaisella on ampunut ja milloin?

Olisiko taas viitettä?

[Ilkka Seikku]

[Tuomo]

”… ihmisille, joiden luontainen reaktio on, raja-aitoja havaitessa, rynniä kolistelemaan aitoja nurin nähdäkseen missä se raja meni ja mitä sen toisella puolella on.”

Heh, tunnistin tuosta itseni, ainakin osittain. Ei ihminen luonteelleen oikein mitään voi. Olen aina pitänyt haasteista ja rajojen etsimisestä, positiivisessa hengessä, liittyivät ne sitten omaan fyysiseen tai henkiseen suorituskykyyn. En minä sitä tahallisesti, tai pätemisen halusta tee, vaan ihan mielenkiinnosta. Yksi syy laminaattien tekemiseen on juuri luonnonmateriaalien rajojen etsiminen – mitä niistä voi saada irti. Tällä hetkellä priorisoin tauluammuntaa ja teen jouset omaan käyttöön sen mukaan. Ei se sen kummempaa ole.

Kyse on siis Tuukankin viestien sisällön kohdalla rajojen hausta. Näissä keskusteluissa tulee hyvin esille se, että jos rajat on määritelty useimpien mielestä ennakkoon ja loogisesti, ne toimivat. Jos rajoja yritetään muuttaa jälkeenpäin, kumpaan suuntaan tahansa, seuraa vastareaktio. Tälle foorumille on määritelty aikoinaan säännöt, jotka ovat osoittautuneet perustelluiksi ja toimiviksi. Näyttäisi myös siltä, että ne ovat tiukimmat mahdolliset rajat, joiden puitteissa tämä foorumi säilyy hengissä. Kiristäminen voi olla kohtalokasta, mikä olisi sääli.

Knuutinpoikien kisasäännöt rajaavat modernit materiaalit (tietyin käytännöllisin poikkeuksin) ja nuolihyllyn pois sekä historiallisten että käytännön syistä. Niillä on merkitystä ammunnan kannalta. Selkäpalanokilla ei ole käytännön merkitystä ammunnan suhteen, joka johtaa vain ulkonäköasioista kinasteluun. Sanoisin, että säännöt ovat erittäin toimivat.

Jos keskustelu vajoaa yksittäisten jousien primitiivisyyden piirteistä väittelyyn – onko tämä tai se jousi primitiivinen, niin ollaan ongelmissa, koska raja-arvoja on hyvin hankala määritellä. Toisekseen, kuka toimii tuomarina? Ja mitä merkitystä sillä edes on? Seikku tekee primikamaa oman tontin antimista, Smirkeli tilaa puolivalmiita aihioita verkkokaupasta, itse teen puolimoderneja sekasikiöitä trooppisista terassilankuista, Tuukka tekee jousia tarkan historiallisen esikuvan mukaan – ja kaikki ovat tyytyväisiä ja tekevät jousia niin kuin parhaaksi näkevät, omien motiivien johdattelemina. Tämän foorumin henki on kuitenkin primipuolelle kallistunut, joten en usko, että puolimodernit luonnonmateriaalilaminaatit nousevat koskaan hallitsevaan asemaan, vaan pysyvät lähinnä kuriositeettina. Muilta voi myös oppia uusia asioita – uusi tulokas pääsee puolivalmiilla jousella helposti alkuun, Tuukka tuo historiallista näkökulmaa esille, minä ehkä sitten sitä modernia puolta. Tiivistettynä, monipuolisuus on rikkautta, ei uhka!

Paljon käytännönläheisempi lähestymistapa olisi vain todeta, että mitkä piirteet eivät kuulu primitiivijousiin tai perinnejousiin, mitä ei ole koskaan todistettavasti käytetty. Toinen, yhtä hyvä tapa on esitellä kattavasti erilaisia primitiivijousia, jotta tekijöillä olisi esimerkkejä. Positiivisella aktiivisuudella tämäkin foorumi pysyy kasassa.

Mitä tulee siihen, mitä foorumi haluaa edustaa, niin kenelle? Mikä on se ”laaja” yleisö, jolle foorumi ”edustaa” jotakin tiettyä kulttuuria? Tavalliselle tallaajalle jollakin selkäpalanokilla ei ole mitään merkitystä, ammattilainen taas ymmärtää kyllä mistä on kyse. Sanoisin, että tämä foorumi on ollut aktiivinen vaikka perinnejousihemmot muodostavat äärimmäisen marginaalisen ryhmän. Mitä olen seurannut esimerkiksi Suomen Jousiampujain liiton foorumia, jossa pitäisi olla paljon enemmän harrastajia – niin se on hiljaisempi paikka kuin Perinnejousi.fi, ja siellä(kin) on nähtävissä nurkkakuntaista ajattelutapaa. Keskustelu jämähtää liian nopeasti omien ehdottomien mielipiteiden toistamiseksi.

Hienointa olisikin, jos mahdollisimman moni toisi tekemiään jousiaan esille, oli ne sitten primiä tai ei! Niin aloittelevat kuin kokeneetkin – moni vanha konkari on jostakin syystä hiljentynyt ihan liikaa. Meitä on täällä niin vähän, että eiköhän tänne kaikki mahdu.

[Lehtis]

Sanana "primitiivinen" tuo minulle ainakin ensimmäisenä merkityksenä mieleen "alkukantainen". Synonyymejä tosin löytyy kuukkelin avulla paljon enemmänkin... Jos pysyy tuossa ensinmainitussa, niin karkeasti se tarkoittaisi sitä, että tiukkapipoisimmille primitiivijouseksi kelpaa vain se, minkä kuka tahansa lihaa saadakseen tai itseään puolustaakseen kykenee paikallisista materiaaleista valmistamaan (vaikka hampaillaan, kuten aiemmin mainittu).

Jos noin tosiaan haluttaisiin rajata tätä primitiivi-sanan sisältöä, tämä foorumi kutistuísi muutaman kaveruksen kirjeenvaihtopalstaksi. Sarvijännejouset ja vastaavat useista osista kootut jouset eri puolilta maailmaa, jopa ihan jänneselystetyt puujousetkin, ovat jo kaukana alkukantaisesta ja vaativat sellaisia kädentaitoja ja tietoja, jota varmastikaan joka ukko "primitiivioloissa" ei hallinnut luolansa tai leirinuotionsa äärellä... eikä edelleenkään hallitse.

"Perinne" ja/tai "historia" sopinevat paremmin kuvaamaan jousten kirjoa näillä sivuilla kohtuullisilla modernin ajan vapauksilla kevennettynä, eli käytetään luonnonmateriaaleja jousten ja nuolien rakenteina, EI ....kuituja, komposiitteja yms., jotka voi halutessaan liimata moderneilla liimoilla ja jännittää Dacronilla. Puhdasoppisimmat ja autenttisia replikoita tekevät tietenkin hankkivat materiaalinsa ja keittelevät liimat itse. Tai ultimatistit, kuten Ilkka eräässä säikeessä, raapii jousen muotoon kivillä ja hieroo jänteen nokkosista paljain käsin...

Pidetään siis sivut mielenkiintoisen monipuolisina sopivasti historiaan/perinteeseen nojaten ja niitä kunnioittaen, mutta avoimin mielin.

[Ilkka Seikku]

[Juri]

Jos pitää valita joko elävä kulttuuri tai museo, otan mieluiten kummatkin.

[heikki]

Juri, minä tulen mukaan molempiin!

En tosiaan ymmärrä, miksi pitäisi valita vain toinen. On aivan mahtavaa, että voi seurata mµinaisia jousenveistäjiä replikoinnin ja jäljittelyn muodossa. Tähän liittyen Tuukan paluu foorumille on aivan huippujuttu, tämä paikka on herännyt taas eloon. Toisaalta on aivan mahtavaa, että jokainen voi edelleen yhdistää luonnonmateriaalit, käsityötaidot ja oman näkemyksensä estetiikasta niinkiin ihmeelliseen artefaktiin kuin jousi - ja jakaa tuloksia täällä. Annetaan kaikkien (luonnomateriaali)kukkien kukkia.

[Ari Rantala]

[Esa Konga]

Hyvä keskustelu, avaa silmiä millaisia ne aidot primijouset todellisuudessa olivatkaan.

Omasta mielestäni rajaus että täällä esitellään vain luonnonmateriaaleista (kuten puu, jänne, bambu) tehtyjä, mielellään ilman ikkunaleikkausta olevia jousia olisi sopiva ja riittävä, mielestäni näin on vuosikausia käytäntö olutkin. Modernimpi muotoilu ja esim. selkäpalanokit olisi sitten nykyaikaisempia sovelluksia, mutta edelleen foorumin scopessa. Pääasiat on kuitenkin ihan samoja.

Itse tein alkuun selkänokkejä. Sitten luin että ne voi hajota, ja siirryin sivunokkeihin. Nyt ihan viimeaikoina tajusin että selkäpalanokin teko onkin sangen helppoa ja nopeaa. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että se on hyvä idea, koska kärjen voi tehdä kapeammaksi ja/tai ohuemmaksi. Mielestäni pieni selkänokkipala lisää massaa vähemmin, kuin mitä sitä uskaltaa samalla jättää pois. Ja reiluun nokkiuraa on helpompi nokittaa.

t-Esa

[Smirkelimies]

[Nanook - pakkasen poika]

[Tuukka Kumpulainen]

[Tuukka Kumpulainen]

[Simo Hankaniemi]

Täytyy tulla mukaan tähän keskusteluun, mutta nyt en ehdi lukea läpi kaikkia kommentteja. Tartun vain tässä kommentissa tuohon dacron-jänneasiaan. Minusta dacronjänne ei ole erityisempi "moraalinen" ongelma. Jos jousi noudattaa jotakin tiettyä tyyliä tai kulttuuria, niin ei se orgaanisen värinen dacronjänne sitä kokonaisuutta kovin pahasti pilaa. Preeriajousi näyttää edelleen ihan preeriajouselta ja ELB näyttää elbiltä. Näin sen asian kokevat nykyään niin mongolit kuin intiaanitkin ja tekokuitujänne löytyy myös afrikkalaisista muuten täysin perinteisistä jousista.

Jos tilleröin 2 vuotta jännejousta, niin en ole innostunut pilaamaan hommaa luonnonmateriaalijänteellä, joka voi katketa milloin vain ja seurauksena ehkä jousen rikkoutuminen. Pitää olla itselleen armollinen, kuten luterilainen pappi sanoisi. Jos tekee itse jousensa ja nuolensa, niin kyllä sen arkijänteen kohdalla voi ottaa vähän helpomman ratkaisun. Erityistilanteissa tietysti kannattaa myös jänteen olla "aito", jos tavoitteena on historiallinen täydellisyys.

Nykyaika on joka tapauksessa monin tavoin mukana tässä puuhassa. Kaikkein puhdasoppisinkin peli tehdään kuitenkin yleensä sähkövalossa kaupasta ostetuin modernein työkaluin. Metsälle mennään autolla kumisaappaat jalassa jne. Sanotaan että paras on riittävän hyvän pahin vihollinen.