Jousi

[Juri]

Aloitimme kollegan, Jarin, kanssa varsijousiprojektin. Valmistamme näitä kaksi kappaletta, tarkoituksena on päästä keväällä ampumaan.
Nojaamme raskaasti Suuressa Jousikirjassa julkaistuun Olavi Paaterin ja Martti Arkon artikkeliin "Perinteisen Suomalaisen varsijousen valmistus". Tietääksemme ainoat ohjeet mitä näistä vehkeistä on julkaistu.
Apua löytyy myös näistä mainioista Sireliuksen vuosisadan alussa piirtämistä kuvista. Eli näistä kuvista ja tunnelmista lähdetään, soitellen sotaan!

[Juri]

Onnistuimme saamaan kaarten aihiot aseseppä & puukkoseppämestari Taisto Kuortilla, suuret kiitokset!. Ne ovat MS 416 jousiterästä, 8 x 50 x 860 mm. Aihiot olivat jyrsittu ohenemaan kaaren keskivaiheilta päihin 8 millistä 4 millimetriin.
Piirsin mitat ja leikkasin rälläkällä etuprofiiliin. 45 mm keskeltä, josta suora kavennus 27 mm päihin.

[Juri]

Tämän jälkeen alkoi nokkien muotoilu takomalla.

[Juri]

Tapit hitsaamalla kärkiin 12 mm pulteista. Sihtailua, taivuttelua ja kohdistamista.
Jousiteräs on hyvä kuumentaa väh. sataan asteeseen ennen hitsausta, vähentää kai lämpöelämisestä aiheutuvia vääntöjä. Hitsisaumakin hieman pehmenee hehkuttaessa.

[Juri]

Hiomisvaihe meinasi jäädä välistä! Homma sisälsi runsaasti toistuvaa mittailua työntömitalla. Tämä ei ollut kivaa, mutta parhaamme yritimme. Kaaret ovat juuri niin symmetriset kuin mitä onnistuimme tekemään.

[Juri]

Sitten nokkien muotoilua...

[M.Reinikainen]

Olis sentään ny vaan takonunne tapit.. Ihme aidan alittalua toi tollane hitsailu
Muistakaa takoa se kaari elliptiseksi ennen virittelyä tai tulee helvetin ohut lapainen ja nuolet vinkoisit minne sattuu.

[Juri]

Kaarten sivuprofiilin muotoilu. Käytimme pellistä leikattua sapluunaa symmetrisyyden varmistamiseksi.

[Juri]

Valmiit muodot. Tämän jälkeen kaaret menevät vuoden vaihteen jälkeen karkaistaviksi sekä päästettäviksi Vallilan takomoon. Tämä vaihe vaatii jo ammattitaitoa, sekä isoja uuneja.

[Juri]

Tässä sitten joksikin aikaa muuta puuhaa kaarten karkaisua odotellessa.
Virepyörät tehdään hirvesarven tyvikruunuista. Perinnemalliseen pellavajänteeseen pyörän halkaisijan tulisi olla noin 45 mm, siihen tarvitaan iso hirvi. Lisäksi tukin ylä- sekä alapuolelle tarvitaan runsaasti lapiosarvista leikattuja sarvilevyjä.
Onneksi on olemassa Ilkka Seikku, joka lähetti kohtuuhintaan laatikollisen kaikennäköistä hauskaa sarvirompetta, kiitokset vielä!

[Juri]

[M.Reinikainen]

On mulla toi 220lb asti yltävä.
Toni Turunen karkaisi ensimmäisen omansa autonjousi karkaisumossa. Tekevät siellä myös rasitus testejä joista kyllä selviää monenko kilan vastus kaarestasi löytyy.

Löytyykö itseltäsi jo sitä kruunu sarvea?
Mulla on muutama, mutta mu pitää ensin vähän viilailla niitä jotta näkee onko niissä halkeamia.

[Juri]

Haa, mainiota! Arvelisin että 220 paunaa kyllä riittäisi. Jos menee yli, niin sittenhän tietää edes sen verran
Vallilan Takomossa tekevät myös lehtijousia. Rasitustesteistä ei ollut puhetta, mutta kaaret pitäisi jotekin niputtaa toisiinsa jotteivat väänny karkaisussa. Ajattelin väsätä lattaraidoista jonkinlaisen halsterin. Koeponnistukset pitänee tehdä itse. Paunamäärän lisäksi kiinnostaa mm. turvallinen tai muuten järkevä vetopituus n
Meillä on nyt kaksi paksua tyvipalaa. Toinen on aivan umpiluuta, mutta toisessa on pienen kolikon verran hohkaa keskellä. Vähän pelottaa käyttää sellaista kun voimat ovat ilmeisen suuret. Jos sinulta löytyisi sopivaa kruununjuurta, olisimme äärimmäisen otettuja!

[Kuhmon Ahma]

Kuhmossa aseseppä Immosen pajan seinällä on autenttisen näköinen jalkajousi. En tiedä kuitenkaan miten laukaisukoneisto on tehty. Käykäähän vilkaisemassa jos sillä suunnalla liikutte

[Varjaagi]

Erittäin mielenkiintoinen projekti!!!

Hieman sielua tosin riipii ja yöunia häiritsee se että ilkeätte tehdä "perinteisen suomalaisen jalkajousen" loisteputkivalojen varassa - käyntikin olisi varmasti parempi jos tekisitte jalkajouset rasvalamppujen ja päreiden valossa jos päivänvalo ei riitä...

No ei vaiskaan, seuraan hommaa mielenkiinnolla!!!

[Juri]

Putkivalot ovat tosiaan melkein vielä nolompia kuin hitsaaminen, kylläpä hävettää. Ensikerralla kolhitaan vain hiilloksen loimussa! Tämän otsikoksi pitäisi vaihtaa: " Nykyaikana valmistettu perinteinen suomalainen varsijousi".

[J Menna]

Hyvää tiedossa. Juri ku ryhtyy ni tuskin kusee. Komeita muuten nuo Sireliuksen piirrokset. Huomiona että tukki on yllättävän keveän näköinen.

Itaalian reisulla monessa myymälässä myytiin turistikrääsänänä jalkajousiakin. Ihan pikkupistooleista tykkeihin. Matkamuistokrääsää silti vaikka vaikuttivatkin toimivilta. Laitoin valmistajan tehtaan nimen muistiin.

[Juri]

Kiitos! Sireliuksen piirrokset vaikuttavat erittäin tarkoilta. Tukin pituus tuntuu olevan aina sama kuin kaaren. Vetopituuden suhteesta en ole vielä päässyt selvyyteen, mutta näyttäisi olevan lähellä 20 sentin hujakoilla joka jousessa. Jokin nyrkkisääntö varmaan oli käytössä. Nykyaikainen jousiteräs varmaankin mahdollistaisi pidempiä vetopituuksia kuin autenttiset mellon raudan ja kovan teräksen ahjohitsatut laminaatit. Oli kyllä huikeaa sepäntyötä siihen aikaan!!! Katsotaan nyt mitä tästä tulee...

[Juri]

Kaaret ovat aika painavia. Uskoisin että on montakin hyvää syytä tehdä tukista mahdollisimman kevyt.

[Juri]

No niin, homma jatkuu! Kaarien karkaisu ja päästö.
Toimenpiteen suoritti asiantunteva seppä Jarkko Kotakorpi, Vallilan Takomossa.
Vaarana on että kun hehkuva teräs pulautetaan kylmään veteen, se voi vääntyä. Tämän vuoksi hitsasin kaaret kärjistä yhteen lattaraudan kappaleiden avulla, seppä lisäsi vielä klemmarin keskemmälle pitämään pakettia kuosissaan.

[Juri]

Tässä kohdassa projekti voi joko ottaa askeleen eteenpäin, tai sitten valtavan harppauksen taaksepäin.
Paketti helvetin esikartanoon 940° asteeseen noin varttitunniksi. Sitten punahehkuinen rauta vesialtaaseen, sähinää ja vesihöyryä! Yritin ottaa videota, mutta hermostuksissani sähläsin koko jutun.
Kaikki meni kuitenkin hyvin, kaaret säilyivät ehjinä ja muodossaan. Lopuksi lasinkovat kaaret laitettiin päästöuuniin sitkistymään. 430° astetta, kaksi tuntia. Proseduuri on sama kuin ajoneuvojen lehtijousille.

[Juri]

Vielä kuva helpottuneesta ilmeestäni. Päästöuuni vasemmalla takanani.

[J Menna]

Nastaa menoa. Jalkajousen tekoon tarvii / saa olla puitteet jo vähän reilummat kuin höyläpenkki ja pari käsityökalua. Hyvä henki tekemisessä.

[Jakke]

Juri,

Tätä projektia on mukava seurata, kiitos. Onko käsitystä, paljonko tulee paunoja?

Jakke Lehtinen

[Juri]

Kiitos vaan!
Jäykiltä tuntuvat, muuta en vielä osaa sanoa. Käsivoimin en saa taipumaan. Toiveet ovat jossain 150 paunan hujakoilla. Tarkemmin selviää kun Miken paunamittari saapuu. Jännekorkeudesta tai vetopituudesta ei vielä ole kuin harmaa aavistus.

[M.Reinikainen]

Noilla materiaali vahvuuksillä voisin epäillä paunojen kohoavan 25cm vedon kohdilla jo noin 160lb. Jos vetoa on lopussa noin 32-35cm niin en ihmettelisi yhtään 250lb tulosta.

[T. Manner]

Nyt kun Teemulla on yksi varsijousenkaarimestari niin sieltähän voi tilata moisen ...

[Andes]

Iskupituushan on melko lyhyt n. 15cm, niin kyllä siitä olis hyvä joku 300 paunaa irrota. Ihan vaan mututuntumana aateltuna, jos ottaa vertailukohdaks vaikkapa oman tehastekosen vastakaaren jossa 175paunaa 27cm:n iskupituudella ja materiaali kuitenkin terästä kevyempää painemuovattua lasikuitua ja nuoletkin kevyempiä..

Mutta mielenkiintonen projekti, tehä mahollisimman autenttinen alkuperästä vastaava luulyötteineen ja koristekaiverruksineen, vaikkei paunamäärät ihan alkuperäsien tykkien tasolle ehkä yltäiskään, saa nähä. On pelkästään jo seinälläkin koristeena muotokieleltään niin kaunis näky, että kyllä siinä silmiä lepuuttaa ja antaa ajatuksien virrata vuosisatojen taa..

Paljonko on tullu rojekti kustantamaan? Mielenkiintosta olis joskus tehä vastaava, mutta ei ole löytyny kunnon jytäkkää kaarta myynnistä noista euroopan nettiputiikeista, jotain 120 paunasta ritsaa vaan.

[Juri]

Kattotaan ny millanen tulee... 85 euroa/nassu on yhteensä mennyt tähän mennessä. Eipä taida kovin paljoa lisäkustannuksia enää tulla, materiaalit ovat aika lailla kasassa. Auttaa kyllä kovasti kun on mahdollisuudet työstää itse suurin osa raakatavarasta asti. Aikaa kyllä menee, keväällä olisi tarkoitus päästä ampumaan.
Tässä ensimmäinen yritys etsiä mahdollista jännekorkeutta ja jänteen pituutta. Homma keskeytyi kun viritys(jänne)vaijerin lukko petti. Ensi kerralla taidan laittaa kaksi lukkoa peräkkäin.

[Juri]

Jee, paunamittari tuli!
Tälläisellä virityksellä yritetään ensi kerralla.

[Juri]

Oletetulla (eli hatusta revityllä) 9 cm jännekorkeudella 190 paunaa/86,5 kg. Pitkällä jänteellä.
Kenties jännekorkeus voisi olla matalampikin? Kenties Miken mittari ei aivan riitä? Kenties virityspukki voisi olla pidempi? Kenties...

[Juri]

Kärjet ovat tässä siis liikkuneet 5 cm lepotilasta laskien. Ei ehkä tule ihan lelua...

[M.Reinikainen]

Jos laitan suorallle jouselle löysän jänteen ja vedän samaan pisteeseen kuin 6 tuumaa esi viritettyä jousta niin ensimmäinen on aina jäykempi
Ei paljoa mutta jonkin verran.

Ajattelinkin että saattaa mittarista lukemat jäädä vähän keskun
Olisko toinen saman lainen mittari avuksi niin tulee kahden mittarin voimat??
Ota nyt silti uus mitta kun saat kaaren ansin vireeseen.

Yksi kosti on vain asettaa mittarin viisaria noin 50 kiloa taaksepäin ja ottaa uusi lukema jojon lisäät tuo aloitus kilo määrän?
Olen itse vetänyt tuon mittarin noin 30 kiloa pidemmälle kuin viisarit antaa myöden.

[Varjaagi]

Tätä pusaamista seuraa mielellään...

[Juri]

Projekti liikahti taas askeleen eteenpäin. On uusi virityspukki, uusi viritysjänne sekä uusi paunamittari. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen saatiin tuurilla ja arvaamalla melko sopivan mittainen koejänne. B-50 Dacronia, 82 säiettä. Jännekorkeus on kuvassa 5 cm.
Pikkasen arveluttaa että tuliko laitettua liikaa vastakäyrää kärkiin. Laukaisussa kun jänne lyö vähän sivuviistossa kaarta päin, niin se voi vaikka nuljahtaa toiselle puolelle kärkikaaren yli ja jatkaa matkaansa lähimmän kuusen latvaan. Näkee sitten...

[Juri]

Sitten seuraa jännittäviä hetkiä, kirjaimellisesti!
Todellinen vetopituus saadaan lisäämällä viivoittimen lukemaan 6.
20 cm - 158#
24 cm - 202#
28 cm - 250#

[Juri]

Tässä kohdassa meni jo pupu housuun. En ollut varma kestääkö jänne tai pukki enempää, joten en kiskonut enempää. Jostain näiltä väleiltä luulisi löytyvän se lopullinen vetopituus.
33 cm - 302#.

[M.Reinikainen]

Reippaasti isompi jänneväli. Joku 10-12cm olis hyvä.

[Tuomo]

Upea!

Ja onneksi olkoon tämän foorumin paunaennätyksestä! Lieneekö kukaan esittänyt edes 200 paunan lukemia; nyt mentiin yli 300 paunan! Mittari näyttää laadukkaalta, onko tuo peräti 300 kiloon asti, vai näenkö väärin luvun mittarin kyljessä?

Kyllä jänne kestää, sentään 82 säiettä. Mutta kuinka paljon tuollainen jousi kestää vetoa? Äkillinen hajoaminen täydessä vedossa ei ole välttämättä terveellistä.

Onko tuo 300 paunaa lopullinen jäykkyys? Tuleeko tuohon joku virityskoneisto? Muuten voi olla välilevyt vaarassa...

[J Menna]

Joo välilevyt vaarassa. Koneiston vai ampujan selän?

Nyt on Härre Gyyd tykki eikä mikään pikkuritsa. Tää on kai jousien panssarivaunu. Mietin itekki että miten koneisto kestää tuollaisen 300 paunan vireessä olemisen ja siitä tuhansien laakien laukaisujen jatkuvan toiston. Pehmeähän laukaisusta tuskin koneistolle tullee. Noin 150 kilon vapautuminen varmaan aiheuttanee jo rekyyliä tukkiinkin.

Tämä on kiinnostavaa.

Joku sulttaani otti ja kuoli kun Ottomaani jousensa räjähti poikki ja silmille. Ensi laukaukset teen kuitenkin mieluummin Ottomaanijousella (itsetehdyllä) kuin tuolla Jurin monsterilla. Toki Jurikin omatekemäänsä luottaa.

[M.Reinikainen]

Tuomo: On näitä yli 250 ja jopa 400 paunan teräskaaria suomessä muutamia. Toni Turusen opinnäyte jalkajousessa oli muistaakseni kutakuinkin sama lukea? ja sillä on ammuttu kuralan pellolla niin pituuta kuin kilpaulussa turun linnan pihalla. Flemming Mikolla on muistaakseni tuo yli 400 jerkkunen pajalla jossain mikäli oikein muistan. Itselläni on kaksi taonta vaiheessa ja yksi ollut jo vireellä mutta joutui uudestaan ahjoon hieno mekanismin takia..

Mutta juu. Kun en noista aikaisemmista viesteistä (enenn vuotta 2008)täällä tiedä niin luultavasti Jurin jousi on ensimmäinen josta tänne on kuvi julkaistu.

./viewtopic.php?t=892

Kuva Tonin jousesta

[Varjaagi]

Näyttää hyvält... ei kun siis helevetin hienolta!!!!!!

[Tuukka Kumpulainen]

Hienoa rojektia, tosiaan! Vikassa kuvassa vetopituus on jo 33 cm eli roimasti yli suomalaiskansallisten (ja kansainvälisten) teräskaaristen varsijousten. Onko tarkoitus tehdä siis perinnemateriaaleista jousi, jonka vetopituus vastaa lähinnä moderneja kaupallisia rekurvivarsijousia, a la Barnett ja nykyisin myös Excalibur?

Ruotsissa kuoli aikoinaan eräs historiaharrastaja teräskaarisen varsijousen katkettua täydessä vedossa ja kaaren irtopään iskeydyttyä ampujan päähän. Tämän seurauksena siellä ei ole luvallista osallistua mihinkään julkisiin perinneammuntoihin teräskaarisella jousella ilman jousen selkään kiinnitettyä, helvetin rumaa mutta oikeasti pelastavaa turvahihnasysteemiä.

[Kuhmon Ahma]

[Juri]

Kiitos paljon!
Luulen että jännekorkeuden olisi hyvä olla niin matala kuin mahdollista. Se ainakin vähentää jänteen kulumista ja venymistä, tekee säädön ja vaihdon helpommaksi sekä antaa pidemmän potkun vasamalle. Jänteen tulisi kuulemma lepoasennossa juuri ja juuri koskettaa tukkia vasten. Liian matala jännekorkeus on sitten varmaan sellainen jossa kaari tulee liian jyrkkään kulmaan tukkiin nähden. Mikä sitten on liian jyrkkä kulma ja mikä ei? Siinä on vielä ihmettelemistä, nyt taitaa jännekorkeus tosiaan olla liian matala. Nokkitappeja ainakin kannattaisi vielä lyhentää jotta jänteen saisi helpommin päälle.
Tuomo, mittarin näyttää 300 kg asti. Laadukkaalta tosiaan vaikuttaa vaikka onkin Biltemasta, maksoi 50 €. Viritykseen tarvitaan vyöstä riippuva vekaratalja, käsivoimin ei todellakaan onnistu.
300 paunaa on mukavan pyöreä luku, enkä uskalla vetää paljoa pidemmälle. Vetopituudesta tulisi kylläkin aika paljon noita Sireliuksen kuvia pidempi, eikä kapine olisi niin autenttinen. Eipä tuollainen moderni jousiteräs muutenkaan ole entisaikojen seppien mestariteoksia vastaava, joten pakkohan se on jokin kompromissi hyväksyä.
Toni Turusen jousi näyttää todella hienolta, kiitos Mikke kuvasta!

[Juri]

Juha, vastatakseni jossain toisessa aiheessa esittämääsi kysymykseen. Tätä todella voisi tarvittaessa tilleröidä rälläkällä. Teräs on päästetty 430° asteeseen, joten karkaisu ei kärsi ellei kuummenna sen yli.

[Juri]

Tuukka, niinpä! Tämä on oikeasti hyvä kysymys...

[Andes]

Malttamattomana aihetta kyttäilly, millonka ilmaantuu uutta päivitystä, tulihan sitä viimein
Eihän tuosta ihan lussu kaari oo näemmä tulossa. Tosin originaalista vetopituudesta joutuu kait jonkun verran tinkimään, että saa riittävästi potkua. Ite päätysin siihen 250paunan kompromissiin..
Mietinki tuossa onko niitä museokaarien mittoja mittailtu, että vois vähän arvioida niiden jäykkyyttä tuohon kaareen verraten, niin löytyhän tuolta toisesta säikeestä infoa. Vaikuttas että aika paljon paksumpia on olleet ennen, eli saavuttettu varmaan se 300paunaa hyvinki jo puolta lyhyemmällä vedolla mitä tuossa Jurin kaaressa:

[Juri]

Andes, voi olla aika vaikea verrata koska kaaret tehtiin ennenvanhaan aivan eri tekniikalla. Seppä takoi ja ahjohitsasi vatsan kovasta teräksestä ja selän mellosta raudasta. Kyseessä oli siis kahden metallin mestarillinen laminaatti. Pehmeä rauta selässä suojeli kaarta katkeamiselta, karkaistu teräs taas hoiti vatsapuolella ponnahdusvoiman. Tämä kaari taas on tehty yhdestä kangesta nykyaikaista huipputeknistä seostettua jousiterästä. On selvää etteivät vanhat laminoidut kaaret kestäneet mukisematta yhtä pitkiä vetopituuksia kuin nykyiset. Tämän vuoksi veto oli lyhyt mutta kaaret järeitä.

[M.Reinikainen]

Tuo Toni Turusen kaari on nimen omaan taottu yhteen kahdesta eri aineesta. Jos ennyt ihan väärin muista niin selkä on meltoa, keskellä on terästä ja vatsaassakin on meltoa. Tällaisen kaaren mestari on myöskin tehnyt mutta nyt juuri en muista onko kyseinen teräs tässä vai toisessa. Muistaakseni Toni teki kolme kaarva joista kaksi laminoituja, Yksi selkä melta ja vatsa hiiliterästä ja toinen missä molemmat sivut meltoa ja keskellä hiiliteräs.

Tämä opinnäyte työ on sitten myös kokonaan taottu tilleriin eikä mitään hiomisia rälläkälla tai muilla välineillä ole suoritettu Taottiinhan ne ennenkin kokonaan muotoon ja vasta sitten otettiin pelkästään pinta kiiltäväksi. Ei muuta.