Jousi

[J Menna]

No jo aikoihin eletty että Italiasta asti pitää jousipuita tuoda. Mutta kun oli mahdollista niin toin.
Ongelmana osassa puita oli etten tiennyt mitä ne oli. Lehdetkin kun oli miltei poissa marras-jouluussa. Kuoresta ja maassa olevista ruskeista lehdistä piti sitten syynätä että minkä tyyppinen palikka se siinä maasta punkee.
Ylinnä oliivi, sen nyt tunnistaa.
Sitten pähkinä, se oli helppo myös tunnistaa kun oli lehtiäkin.
Kolmantena ylhäältä on jonkin sortin vaahtera. Kasvoi vuoristossa, aika korkealla. Päättelin vaahteransukuiseksi ihan kuoren ja oksien typin mukaan. Toisaalta aika jännä keltainne väri ja veistäessä tuoksu oli sellainen että muista moista muissa puissa kohdanneeni.
Alin on kuivuessaan käyristynyt sivusuunnassa jo niin paljon että en tiedä tuleeko siitä mitään. Ristin sen jokin sortin orapihlajaksi kun pukkasi vähän piikkiä rungosta ja kasvupaikkakin oli ojanpiennar.

Kolme alinta on veistetty paikan päällä kirveellä ja raspilla ja kunnon muottia en tehnyt. Vähän vastakäyryyttä mausteeksi. Jos on jännää kattoa tuleeko näistä mitään, niin jännää oli puiden kerääminenkin... Noh, tässä alle puolet mitä sieltä toin.

[J Menna]

Töhryt kädensijoissa on huomioita ajasta, paikasta ja mahdollisesta laadusta. Helposti luulee että muistaa sen ja sen palikan ja että mistä ja koska ne on kaadettu. Vaan eipä muistakkaan kun alkaa kertyä 40-50 projektia. Silloin on paree jo laitella happamalle aivolle muistinvirkistystä numeroin ja kirjaimin. Selviää vähemällä sekoilulla sitten. Ehkä.

[Tuomo]

Millaista puuta tuo oliivi on? Palikka näyttää hyvältä - oksattomalta ja suoralta. Liikeneehän tuosta ja muistakin palikoista pieni näyte, tiheyden voisi niistä mitata?

[J Menna]

Työstin oliivin ihan tuoreena ja täten mitään erityispiirteitä en huomannut. Kuivan puun työstössä olisi jo varmaan jotain poikkeavia ominaisuuksia.

Ai no, yksi juttu. Kun olin raspannut purua lattialle niin meidän kissa alkoi syödä sitä, vaikka kupissaan on muutakin ruokaa tarjolla. Ehkä katti kaipasi ruuansulatukseen vähän voitelua. Ei se nimittäin kuunaan ole puupurua ennen nähdäkseni syönyt.

[Tuukka Kumpulainen]

Onpa kiinnostavaa saada kuulla oliivijousikokemuksista! Mitä olen oliivipuuta veistellyt (ei itse kaadettua eikä tuoretta), niin tasa-aineisessa, kovassa puussa on työstettäessä hieno oliiviöljyn tuoksu ja lämpimän kellervä, tummankirjava väri. Sydänpuusta toki kyse. Ja sääntönä on, että vähänkin paksumpi ripa on halkeillut urakalla.

Flynn & Holder (2001) antavat eurooppalaisen oliivipuun keskimääräiseksi kuiva-tuoreeksi 700 kg / m3, mikä täsmää erilaisissa yhteyksissä mainittuihin 800 - 900 kilon ilmakuivatiheyksiin. Vastaa siis suunnilleen pihasyreeniä useammalla kuin yhdellä tavalla ja on sille myös sukua.

[Simo Hankaniemi]

Oliivipuusta ei olekaan mitään kokemuksia. Kreetalla kiertelin oliivilehdossa sillä silmällä, mutta ei mitään sopivaa näkynyt. Vanhoja käkkyräisiä puita. Millaisesta paikasta tuo oliivi tarttui mukaan, oliko jokin piennarpuu, villinä kasvava?

[J Menna]

No tota... Täytyy sanoa että ihan kukkuloilta, viljelmiltä löytyi...
Kun paljon kaikenlaisessa maastossa lenkkeilee ni kaikenlaista sattuu silmään. Tosiasiassa lenkkeilin ja tihrustin kai muutaman sata puuta ennen kuin tein valintani. Mikä kombinaatio - kunto nousi ja jousiharrastuskin eteni. Seuraava lenkki tehdäänkin jo sitten japaninsahan kanssa...
Hei, hei, siellä jo huudellaan että sakkoja, sakkoja!!! italiassa laki on vain viitteellinen painettu sana - asiat hoituu todellisuudessa ihan muilla tavoin kuin lakipykälien mukaan. Ja mikä tärkeintä, koko ajan oliivipuista isännät sahasivat vesoja pois kuitenkin, jotta puu ei vallan viilliintyisi. Tein siis palveluksen heille kun otin kolme paksua, mahd. suoraa vesaa pois ennen kuin isäntä itse joutuisi niitä sahailemaan. Ja jäljet siistiksi kuin omia oliivipuita olisi. Jäterisut sinne samaan kasaan kuin isännätkin laittoivat.

[Smirkelimies]

[Simo Hankaniemi]

Italia on sivistysmaa. Minulle tuli pieni ongelma, kun menimme Roomassa Musei Capitoliniin. Eteisessä oli vastassa metallinpaljastinportti ja muistin vasta silloin, että sveitsinlinkkari oli jäänyt taskuun. Pyörin hetken aikaa eteisessä kuin puolukka ihmetellen, että mistä tingitään seuraavaksi. Sitten muistin, että eihän nyt olla hysteerisessä Suomessa. Kaivoin linkkarin taskusta, ojensin sen hymyilevälle vartijalle, joka antoi minulle vastakappaleeksi numeroidun poletin ja kävelin portin läpi. Museosta lähtiessä annoin poletin vartijalle ja sain aseeni takaisin.

Ehkä tämä ei liity suoraan jousiammuntaan, tai voi olla että liittyykin. Suomessa syntyi hiljattain poliisioperaatio, kun joku taljamies tuli harjoituksista pyörällä talja kädessä ilman suojusta.

[J Menna]

Joo kyllä täällä ollaan tarkkoja. Olin joskus halkotaloissa moottorisahoineni Itä Helsingissä ja palasin sitten metrolla kohti keskustaa. Herttoniemessä minut pakotettiin ulos metrosta usean vartian valvonnan alla ja tiukka kuulustelu että mitäs meinaat kaveri täällä sahailla?? hä?
No onhan sahassakin terät ja ymmärrän että kaikenlaisia sekavaa veijaria joskus liikkuu, mutta silloin se vaan nauratti kun oli just sahannu mottikaupalla kaverille puita pieniks.
Vartiat antoivat jätesäkin mulle loppumatkaksi, että niinku saha on sitten "kotelossaan". Ja vielä vastaanottokomitea oli sovitulla seisakkeella vastassa tarkastamassa että todella poistun metroalueelta sahaamatta mitään.