Jousi

[J Menna]

Laitan tämän linkin tänne jouset osioon kun oli tuolla kilpailut/tapahtumat osiossa. Lukasin läpi viimeinkin. Minusta kiva jannu kun jaksaa duunata.
Jotkut "snake"jouset -ne mutkittelevat- ei minun mielestäni kuulu traditional osatoon ollenkaan, mutta sinänsä mielenkiintosia projekteja.
Jenkit käyttää myös tuota tuuma järjestelmää ja on ihan selkeä täysinä tuumina, mutta hankala hahmottaa kun paksuuksista kerrotaan 9/16 jne... No ei kun laskekelee siitä sitten.

Osittain sivuilla on sekavasti kerrottu historiasta - sitä on ripoteltu sinne tänne vaikka on oma historia osionsakin ja tietty johdonmukaisuus asioiden järjestyksistä puuttuu. Mitään äärettömän uutta tietoa ei minulle tullut mitä ei olis jo hyllyssäni olevissa intiaanijousista kertovissa kirjoissa.
Hyvää pakettia kuitenkin. Kuvat melko hyvät. Nuolista lähikuvat puuttuvat miltei.

Niin, tästä Suomen maasta puuttuu yhä KUNNOLLINEN Pohjois Amerikan tyylinen sarvijousireplica. Sellainen 60+ paunainen tai jopa 100+, joka täyttäisi historiallisten mallien materiaalit, ulkomuodon ja varsinkin kyvykkään suorituskyvyn.
(tiedän että muutamia on, mutta ne on "sinnepäin" tai lastenjousiin verrattavia riipaisuja)

Kuka tekisi ekan kunnollisen?

http://heartwoodbows.com/Bighorn_sheep_bows.html

Mitä mieltä te olette sivuista, kuvista, jousista, nuolista jne...?

[Tuomo]

Paljon hyvää tietoa.

Nopeasti lukien huomio kiinnittyi lähinnä sarvien hintaan - voiko se tosiaan olla noin paljon, 500 dollaria pari (vai kappale)?

Muutenkin tuollaisen jousen tekemisen suurin este voi olla materiaalin saatavuus. Vesipuhvelin sarvea on saatavilla kohtuulliseen hintaan mutta siitä ei taida tulla toimivaa tai ainakaan autenttista sarvi-jännejousta ilman puuydintä?

Kuinka yleinen tuollainen sarvijännejousi on Pohjois-Amerikassa ollut?

[J Menna]

Hintaa minäkin ihmettelin. Kai se on parin hinta...

Sarvijännejouset olivat arvostettuja esineinä kuin ampumavälineinäkin. Eli kauppa-arvo oli huima. En nyt ole varma että oliko arvokkaampi kuin vaimon hankinta, mutta varmaan joissain tapauksissa...
Tiedätte, hyvin pidettynä sarvijousi on peli isältä pojalle. Eli pitkäikäinen kapistus. Toki rikki se menee sarvijousikin rumasti pidettynä tai jos sattuu haveri.
Se, kuinka yleisiä ne olivat, on arvailua. Kuinka yleisiä olivat esim 1300-luvulla tai kuinka yleisiä 1700-luvulla... Varmastikkin muutamia kymmeniä heimossa ennemminkin kuin satoja jousia. Mitenköhän tuon suhteuttaisi, 1000 soturia ja parhaimmillaan muutama kymmen sarvijousta - villi veikkaukseni. ?? tai jopa harvinaisempia.

Pohjoisille preerioille niitä kulkeutui enempi kauppatavarana, joten siellä ne olivat harvinaisempia kuin keski ja eteläpreerioilla. Kalliovuoren läheisyydessä oletan olleen niitä eniten.
Oli varmasti paljolti riippuvainen materiaalin saatavuudesta ja että oli niistä sitten kyvykkäitä jousentekijöitä. Tuskin niitä hyviä tekijöitäkään jokaisessa pikku yhdyskunnassa oli.

Simolta voisi ihan ulkomuistista löytyä muutamia tarkempia lukuja - ajatuksia.

Esimerkiksi kuinkakohan usein hautajaisseremonian yhteydessä tämmöinen huippuase lähti vainajan mukaan tuonpuoleiseen?
Vai raaskittiinko niitä uhrata menemään... Ehkäpä, kun paras hevonenkin lahdattiin joillain seuduilla omistajan mukaan henkien maahan.

[Nanook - pakkasen poika]

Noita vuorilampaita pääsee yleensä metsästämään Kalliovuorten osavaltioissa ja provinsseissa lupa-arpajaisten kautta muutaman vuoden arvontaan osallistumisen jälkeen. Lupia on osavaltiosta riippuen muutamista kymmenistä joihinkin satoihin per vuosi. Joissakin osavaltioissa metsälle pääsevät vain kyseisen osavaltion asukkaat ja se on vähän sellaista "once in a lifetime" -hommaa. Siellä missä ulkopuolisetkin pääsevät metsälle metsästysoppaat saattavat pyytää viikon kestävästä lampaanmetsästysreissusta 10 000 dollaria. Jos sellaiselle pääsee ja vielä saalistakin saa, niin isoimmat sarvet moni metsästäjä ripustaa omalle seinälleen. Tästä voi saada vähän perspektiiviä sarvien hintaan.

[J Menna]

Herranjestas! Aikamoista rahailua.
Onko se niin harvinaiseksi päässyt laji?
Ilmeisesti.

[Nanook - pakkasen poika]

Kaikki on suhteellista. Niitä on arvioitu joskus olleen 1,5 miljoonaa. Nykyinen kanta-arvio on alle 70 000. Tuosta voi teoriassa kestävästi verottaa ehkä n. 10 % eli 7000 eläintä. Tämä sitten jakautuu useampaan osavaltioon, Kanadan provinssiin ja Meksikon hallintoalueeseen Alaskasta eteläiseen Kalifornian niemimaahan saakka.

Koska osapopulaatiot elävät hajallaan eri vuoriketjujen huipuilla ja niiden uhanalaisuus/elinvoimaisuus vaihtelee, ei jokaista osapopulaatiota saa metsästää, joten kokonaissaalis vuodessa ei varmastikaan ole edes tuota 7000 lammasta. Siitä suurimman osan metsästää sitten osavaltiossa asuvat metsästäjät, joille metsästys ei välttämättä ole erityisen kallista. Lupa-arvontaan osallistuminen maksaa muutamasta dollarista muutamaan kymppiin ja itse lupa muutamista kympeistä muutamaan sataseen riippuen osavaltiosta. Sitten jos haluaa käyttää metsästysopasta, niin tuntuu, että vain taivas on rajana hinnalle. Kaliforniassa näyttää joku heppu maksaneen lampaankaadosta 45 000 dollaria!

[Simo Hankaniemi]

Halpojahan nuo hinnat ovat miljonäärille, joita USA:ssa kuitenkin riittää. Vertailukohdaksi jos nostaa jotkut taidetöherrykset, joista maksetaan kymmeniä miljoonia dollareita.

Sarvijousia tehtiin eniten Columbian ylängön alueella ja myös Suuren syvänteen seudulla. Miten yleisiä ne ovat parhaimmillaan olleet, niin vaikea sanoa. Yksipuiset jouset ovat kuitenkin olleet niitä yleisimpiä. Sen jälkeen jännevahvisteiset. Yleisimpiä sarvijouset lienevät olleet esim. nez perce- ja shoshone-heimoilla. Voisi kuvitella, että ns. lampaansyöjä-shoshoneilla niitä oli eniten, koska tämä ryhmä eli vuorilla ja sai elantonsa pitkälti vuorilampaista. Joten heillä oli myös sarvia jousentekoon.

Eteläisillä tasangoilla jouset tehtiin lähinnä osagesta, ilman jännevahvistusta. Sielläkin sarvijousia oli jonkin verran, mutta en ole koskaan nähnyt valokuvaa comanchesta tai kiowasta sarvijousi kädessä. Luultavasti kiinnostus sarvijousiin alkoi heiketä 1800-luvun alkukymmenten jälkeen, kun tuliaseiden saatavuus lisääntyi. Comanchien parista on tieto, että hyvän sarvijousen hinta saattoi olla 20 hevosta. Alemman keskiluokan perheellä oli suunnilleen sen verran hevosia, joten kalliita pelejä olivat sarvijouset.

Näitä alkuperäisiä jousia on maailman museoissa alle 50 kappaletta.