Jousi

[Tuomo]

Kiitoksia Iivanalle lukemisesta ja palautteesta.
Hyvä, että edes joku järki oli tekstissä - tästä on hyvä jatkaa!

Kuten aiemmin pyysin, niin laittakaahan nyt jotain tarinoita, sattumuksia,
kokemuksia, tms. perinnejousista, -jousiammunnasta, -metsästyksestä,
jousen veistämisestä ja ties mistä? Esimerkiksi hyvin sujunut ammunta,
huonosti sujunut ammunta, jousen hajoaminen, ensimmäinen saalis
jousella, tai mitä tahansa!

Iivana lupasi metsästystarinan (kiitos siitä!) mutta muuten on ollut hiljaista.

[Tuukka Kumpulainen]

[Tuomo]

Jousen selän suhteen sekä Mikke että Tuukka ovat oikeassa. Mikellä on käytännön kokemusta jousista, joissa selkä ei ole aivan priima. Olihan Tuukan mesotuomessakin pieni nirhauma selässä. Jousi kyllä voi kestää mutta ei välttämättä vuosien käyttöä.

Aloittelijan näkökulmasta asian voi ajatella niin, että kannattaa tietenkin pyrkiä täydellisyyteen, niin materiaalin kuin työn suhteen. Aina se ei ole mahdollista. Aloittelevalle harrastajalle voi kertoa, että jousen selän pitää olla ”täydellinen” ja myös sen, että selän ei tarvitse olla ”täydellinen”. Jos puukko lipsahtaa, niin se ei välttämättä tarkoita, että tuli polttopuuta, kyllä aihiosta voi edelleen jousen tehdä. Mahdolliset ongelmat pitää vain tietää.

Kyse on pitkälti todennäköisyyksistä. Puujousesta ei voi milloinkaan olla täysin varma – se voi hajota yllättäen tai varman päälle tehty jousi hyvistä materiaaleista voi yllättäen hajota. Epävarmuutta pitää vain sietää, koska muuttujia on niin paljon, että niitä kaikkia ei voi hallita. Toisekseen, pitää ymmärtää jousen kestävyyden todennäköisyyteen liittyvät tekijät.

Ehjä selkä on yksi tekijä. Toinen on poikkileikkausmuoto. Ja tietenkin on paljon muitakin. Jos käytettävän puun lujuusparametrit tunnettaisiin täysin, voitaisiin jousen optimaalinen muoto määrittää laskennallisesti. Koska parametrien määrittäminen täsmällisesti ei ole mahdollista, niin jousentekijä tekee jousen pitkälti mutulla, kokemuksiinsa perustuen. Esimerkiksi lavan poikkileikkaus – yleisesti tiedetään, että puun vetolujuus on keskimäärin suurempi kuin puristuslujuus, tehdään siis jousen vatsasta tasainen, koska pyöreävatsainen tuntuu viruvan enemmän (koskee tietysti joitakin puulajeja). Toisaalta, selästä hajonnut jousi on entinen jousi, joten selän olisi hyvä olla vahvempi kuin vatsan. Mutta, liian vahvaselkäinen jousi viruu taas paljon enemmän kuin tasapainossa oleva jousi ja se taas johtaa huonoon jouseen. Kyse on aina kompromissista.

Jos etsitään aina vain täydellistä aihiota ja täydellistä jousen mallia, ollaan umpikujassa, koska niitä on mahdotonta löytää. Bakeriaaninen pitkä lattajousi on optimoitu yhdestä näkökulmasta, pitkä pyöreä lonkkari toisesta näkökulmasta, lyhytjousi kolmannesta ja niin edelleen. Erilaisten jousien kirjo on valtava ja jokainen niistä on tehty omalla tavallaan kompromissina, sen mukaan, mitä jouselta on vaadittu. Moderni tauluampuja haluaa jouseltaan helppoutta, luotettavuutta, nopeutta ja hyvää ammuttavuutta – siihen Tuukan mainitsema kalifornialainen optimoitu jousimalli sopii erinomaisesti. Tuukan kaltainen historiaan perehtynyt primiampuja haluaa jouseltaan taas jotain muuta, kuten historiallista autenttisuutta, jossa insinöörin laskelmat ja teoriat eivät merkitse juuri mitään. Mikke taas tekee ja kokeilee vähän kaikkea (onnistuneesti!), mikä on oikein hyvä asia.

Mitä tulee jousen poikkileikkaukseen, niin Tuukka toteaa, että ” Enemmistö maailman jousiperinteen jousista on enemmän tai vähemmän pyöreävatsaisia, ihan puulajista riippumatta.” Tämä on kiinnostava pieni yksityiskohta. Lieneeköhän syynä ihan käytäntö ja estetiikka? Jousen selkä on lähes poikkeuksetta pyöreähkö, jolloin vatsastakin on kiva tehdä pyöreähkö – se vain näyttää hyvältä. Toisekseen, pyöreähkön vatsan työstäminen on paljon helpompaa kuin täysin tasaisen, mikä lienee se tärkein syy. Erot tasavatsaisen ja pyöreähkövatsaisen jousen suorituskyvyssä ovat niin pienet, että siitä ei ole välitetty. Tärkeämpää on ollut varmasti kestävä jousi.

Kirjasta – jos ajatellaan, että kirjoitan jousen poikkileikkauksesta ja haluan käsitellä sen kattavasti, niin asia haarautuu niin moneen muuhun asiaan, että aiheesta olisi mahdotonta kirjoittaa. Eri näkökulmia jousen poikkileikkaukseen löytyy materiaaleista, lujuusopista, työstettävyydestä, historiasta ja ties mistä. Yleistäminen tietyllä tasolla on välttämätöntä. Tiedostan tämän ongelman ja siksi käsittelenkin ”kaikki” näkökulmat omissa luvuissaan. Kirjaan tulee kattava teoriaosa, sekä tilleröintiosa, joissa kummassakin on monta lukua. Niiden lisäksi tulee jousenrakennusosa, jossa käsittelen jousen rakentamista. Siinä ei tarvitse enää palata teoriaan tai historiaa tai muuhun ”epäolennaiseen”, joka harhauttaa lukijan väärään suuntaan, koska aiheet on jo käsitelty aiemmin. Toki niihin pitää viitata aina tarvittaessa. Tavoitteenani onkin välttää julistamista ja oman näkökulmani korostamista, vaan esittää asiat monesta näkökulmasta ja mahdollisimman objektiivisesti. Yksi luku käsittelee ”hyvää jousta” – siinä käsittelen asiaa hyvän tauluammuntajousen näkökulmasta ja tietenkin kerron sen myös. Kuten myös sen, että muitakin näkökulmia on.

Kunnianhimoisena tavoitteenani on kirjoittaa hyvä tietokirja puujousista (ei siis välttämättä perinnejousista…), ehkä joidenkin mielestä valitettavasti enemmän insinöörin kuin historioitsijan näkökulmasta. Tavoitteena on, että se ei jää pelkäksi yleisesitykseksi, vaan onnistuu luomaan kattavan kuvan siitä, mitä puujouset ovat ja mitä kaikkea niihin kuuluu. Ja siihen tarvitaan niitä kriittisiä lukijoita! Vapaaehtoisia?!

Välillä tosin tulee mieleen, että tarvitaanko yksinkertaisen puukepin veistämiseen oikeasti paksua opusta, miksi tehdä yksinkertainen asia hankalaksi…

[Iivana]

Kyllä kirja on tarpeen. Ja mitä olen lukenut, niin oikeilla linjoilla ollaan liikkeellä.
On varmasti paljon tietoa, joka on ihan validia, jopa elintärkeää tietyissä yksittäistapauksissa.
Minusta kuitenkin on tärkeä miettiä, mikä on kirjan funktio.
Paksu "poikkeustapausten" kokoelma lukuisine reunaehtoineen vai selkeää tietoa sisältävä teos, jonka luettuaan omaa sen verran tietoa, että onnistuu omaksumaan perustoimintalinjat ja rakentamaan toimivan jousen ja pääsee hommassa alkuun.
Kun kokemus kasvaa, pystyy sitten pelaamaan näiden reunaehtojen kanssa erilaisissa tilanteissa.
Alussa on kannattavaa optimoida onnistuminen, suoraviivaistamalla asiaa niin, että tavoiteltu lopputulos saavutetaan ja onnistuu hyvin. Lähes jokainen ymmärtää, että opeteltaessa asiaa pitää yksinkertaistaa ja optimoida. Yksi onnistunut, ei välttämättä täydellinen, jousi on parempi kuin kymmenen hajonnutta reunaehtojen ymmärtämistä ja erikoistoimintamenetelmiä vaatineesta aihiosta yritettyä.
Kun asian lisäksi oikein mainitsee, niin on helppo ymmärtää ne perustoimintamenetelmät, joilla kannattaa lähteä liikkeelle ja mitkä ovat niitä erikoistoimintamenetelmiä jotka hallitaan harjoituksen ja sen mukanaan tuoman kokemuksen kautta, kun on päästy alkuun.
On tullut muutenkin huomattua, että kun sitä nopeutta haetaan materiaalivahvuutta äärimmilleen minimoiden se kostautuu kestävyydessä.
Nykyisin ajattelen, että mieluummin hieman enemmän materiaalia ja enemmän "boforia" jouseen, niin päästään samaan lopputulokseen hieman pidempi-ikäisellä ja luotettavammalla vehkeellä.
Mitä enemmän lisätään systeemiin liikkuvia osia, sitä enemmän vaatii taitoa ja harjoittelua kyseisen systeemin pitäminen toiminnassa ja siinä operoiminen.

[Tuomo]

No niin, viimeinkin ehdin tekemään pientä päivitystä puujousisivustolla. Ei mitään ihmeellistä, paitsi julkaisun siirtäminen vuoteen 2016. Työtä riittää vielä ihan tolkuttomasti, jotta voisin olla tyytyväinen työn lopputulokseen.

Kirjallisuutta olen haalinut ja jatkuvasti löytyy kaikkea mielenkiintoista luettavaa. Jousia on kiva tehdä ja ampuakin pitää ehtiä. Onneksi kaikki tukevat toisiaan. Kirjoittaminen etenee pikkuhiljaa, tosin hidastuvaa tahtia.

Painotarjouksiakin olen jo kysellyt - kovakantinen kirja, 500-700 sivua, koko 210x270 mm (lxk), nelivärinen, kunnon paperi, ja niin edelleen. Osoittautui, että painossa ei kannata säästellä, koska kalleinta on painokoneen start-napin painaminen.

Kyllä se tästä, joskus!

http://www.puujousi.fi/
https://www.facebook.com/Puujousi

[Tuomo]

Kirja edistyy, joka päivä mutta hiljakseen.

Kysymys - kumpi näyttää paremmalta - ruudukolla vai ilman? Kyseessä on siis SuperTiller-ohjelmalla tehty simulaatio tasaleveän ja tasapaksun kalikan taipumisesta. Ohjelmalla saa hyvin demottua erilaiset tillerimuodot ja miten mikäkin asia vaikuttaa mihinkin.

Jos ruudukolla, niin tarvitaanko mittoja? Niillä ei periaatteessa ole mitään merkitystä tässä yhteydessä.

Entä pitäisikö ilman jännettä ja vireessä oleva muoto olla omassa kuvassa - sekoittaako kuvaa liikaa, jos kaikki kolme ovat päällekkäin?

Vai pitäisikö olla jotain muuta ja toisella tavalla?

[M.Reinikainen]

EHDOTTOMASTI RUUDUILLA JA MITOILLA!!

[Tuomo]

Onko nyt hyvä?

Eka kuva on tasapaksu ja tasaleveä jousi - taipuu vain kahvasta.

Toinen kuva on voimakkaasti elliptinen jousi, tasaleveä mutta ohennettu 2,3 % ohennuksella, mikä tarkoittaa sitä, että jousen paksuus ohenee 2,3 % pituusyksikköä kohti. Tämä esimerkki on 163 senttiä ja kahvasta 25,4 mm paksu ja lavan kärjestä 6,6 mm paksu.

[Tuomo]

Tässä vielä esimerkit pyramidijousista.

Ensimmäinen kuva on aito pyramidi, eli tasapaksu ja kapenee kahvasta kärkeen tasaisesti, ollen kärjessä 0,1 mm leveä. Teoreettinen jousi siis.

Toinen kuva on konkreettinen pyramidi, eli tasapaksu ja kapenee kahvasta kärkeen tasaisesti, ollen kärjessä 6 mm leveä. Ero tillerimuodossa on selvä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että käytännön pyramidijousta pitää vähän myös ohentaa kärkeä kohti.

Näistä olisi voinut oikeastaan tehdä oman ketjun...

[jousipata]

hieno juttu, että tuomo on ottanut puujousentekokirjan projektikseen. kirjan tekemisessä on valtava työ. tuomon kirja sisältää kymmeniä tuhansia jousien valmistamisia tuhansien vuosien ajalta. määrät voivat olla isompiakin. insinööritaiteellinen objektiivisuus ja jousen valmistamisen viileän laskelmoiva asenne voimakkaasti pidäteltyine intohimoineen jotka saavat purskahdella esiin lauseiden ja rivien välissä.

kuvaan tilleristä, niin ehdottomasti ruudukolla ja mitat ovat eduksi myös. havainnollistavat hyvin.

linkitin jo yhden pdf:n kaverilleni, joka suunnittelee ensimmäisen jousensa valmistamista.

yhden kirjan lupaan tilata kun joskus valmistuu. on siitä hyötyä varmasti jo muutaman kepakon tehneellekin.

[heiluri]

Tulee varmasti mielenkiintoinen kirja ja kumarran syvään hattu kädessä tekijälle sillä työmäärä on mittava.
Omaankin kirjahyllyyn on tuolle jo paikka varattu.