Jousi

[J Menna]

Nyt Mennan akan poika laittaa kuvaa tehtaalta. Lähinnä haluan kannustaa/ruoskia jännejousen tekoon jo muutoin äärimmäisen päteviä jousen tekijöitä esim. Mikke, Tuukka, Tuomo, Juri jne...
Ja tietty monia muitakin tekijöitä, vaikka tehtynä olisi vasta jousi tai kaksi. Mulla on tämmönen kutina: Jännejousi se on Jousi.
Ja profiloitujännejousi on JOUSI.
Tekeminen se vain opettaa ja jaettu kokemus onnistumisineen tai epäonnistumisineen on aina autuutta.

On ilmeisen todettua että vastakaarihässäköillä on vaikeampi osua, mutta siihenkin tottuu tai oppii ja kun makuun pääsee niin pois ei pääse. Tämä ei ole mikään pitkäjousiin tai puujousiin kohdistuva vastaveto, vyön alle lyönti, vaan innoke kokeiluihin. Testatkaa. Meikä tekee sitä näin.

Yleensä laitan muottiin puun heti tuoreeltaan, mutta tämä kyseinen ehti kuivahtaa ja uitin sitä useita päiviä imurinputkessa. Tämän tein jo vime syksynä. Piirun verran Eskimou muotoinen jousi etuprofiililtaan. Vaahteraa.

[J Menna]

Sitten likistetään muottiin. Muotteja mulla kolme ja kehitys kehittyy, eli mihinkään en ole aivan tyytyväinen. Vielä joskus tulee se hyvä.

[J Menna]

Sitten liksitetään pohjaan saakka. Joskus kiristän parin-kolmen päivän aikana (varsinkin tuoreen puun) ja näin se menee vielä nätimmin sinne muotin pohjaan saakka asti.

[J Menna]

No hö, ei toi edellinen ollu ihan oikee kuva ku oli aika vajaa muotitus, mutta... Niin, näitä tulisi periaatteessa tuoreista puista yks kahessa viikossa. Pari viikkoa annan sen kuivua siinä. esim. Syksyllä pari päivää ulkona. Pari päivää +10 asteisessa porstuassa ja siitä sitten +20 asteen lämpöön reiluksi viikoksi. Sitten se jo pitää muotonsa näillä mitoilla ja voi irrottaa.
Paksuudet taipuvissa lavoissa näissä heiluu 18-15mm hujakoilla ja leveydet samoissa kohdin 30-40mm. Rekurvit taipuu siististi mieliuten alle 11mm paksuisina. Kaikki hiukka upuulajista.

[J Menna]

Tämmönen Eskimou siitä tuli. Tämän vaahteran lisäksi työn alla on toinen vaahtera ja yksi jo sisääammunnassa oleva oikein lupaava jalava (Mikke huom, kyllä on hyvää puu tuo jalava), sekä orapihlaja.
Profiilit rokkaa näin.

[J Menna]

kaikki kattoo että ompa pikät rekurvit Mennalla. On ne. Niissä on työvaraa kun aina ne twistaa hiukan tai enemmän. Kun ovat ylipitkät ja hieman ylileveät muottivaiheessa ni alan viimein voitaa sen suonsilmäkkeen. Leves rekurveissa ja twistaus laitetaan kohilleen vasta tillerivaiheessa. Näin olen todennut. Toki ne pitää laittaa muottiin mahollisimma just suoraan.

Tässä meikä alkaa valmistelemaan jännehommaa ja siksi on pinta karhennettu syiden suuntaisesti.

[J Menna]

Ei tämä mahottoman ihme hommaa ole. Siis tämä jousihomma.
Jos jaksaisin, niin oikolukisin juttuni jotka tänne laitan ja ottaisin paremmat kuvat, mutta jätän sille saralle kehittämisen varaa reilummin.

Jänteet ku repii ni samalla vaivalla ne punnitsee tarkasti kahteen yhtä painavaan nippuun ja laittaa likoamaan astioihin. Eripituiset jänteet sievästi sidottuna löyhään solmuun, joissa kussakin 7-10 jännesäiettä.
Jänteet liimaan kolmessa erässä. Ekaan reilu 30g, tokassa noin 30 g ja vikassa pisimmät jänteet n. 25g. Yhteensä 70-90g. Olettaen että jousen pituus hönkii alueella 120-140cm.

[J Menna]

Ja sitten kuumaa jänesliimaa (+70) jousen selkään pari settiä ja aletaan. Muistan, oisko ollu Jim Hamm, joka aloitti aina jänteiden liimauksen jousen tipeistä (tekikö inkkaritkin hänen mukaansa aina näin?), niin meikä tekee toisin. Tämä on vähän Turkkilaista menoa, aloitan kädensijasta. Parista syystä: siihen tulee enemmän jänteitä kuin tipeihin ja kun kerran kolmessa erässä liimaan ni kädensijan jänteet ehtii eniten kuivata kun siinä alueilla niitä on paksuin kerros.

Samaten aloitan reunoista. Tämäkin Turkkilainen havainto on näyttänyt hyvää tulosta loppupeleissä. Jos pituus jousta hakee ja pyöreää selkää niin sitten voi edetä toisin.

Hesarin teksit jotka vilkkuu kuvissa ovat oikeasti vahinko. Mutta osuvat sellaiset.

[J Menna]

Simo ei kampaa, ei kampaa Kekoni, ei moni muukaan... Kullakin omat metodinsa, mutta kun olen jänteiden kampauksen muutamia kerran tehnyt niin parempaa lopputulosta en saa millään. Tulee siisti sentin leveä jännelettu, jonka voi laskea jousen selälle tyynellä mielellä ja varmuudella siitä että homma etenee tasaisesti.

Sitten liimataan koko jouseen jänteet aina silleen että puskusaumaa ei tule vaan n.10cm päällekkäisyyttä. Päällekkäisyydet/saumakohdat merkataan muistiin.
Tässä vaiheessa pinta näyttää aika roisilta. Ei silti syytä paniikkiin.

[J Menna]

Joku mörkö laittoi ylileveän kuvan ja pilasi kätevän katseltavuuden tyystin... Se oli toi lähikuva jänteistä. Hitto. Oisinpa mode ni korjaisin.
Kuitenkin. Nyt jouseen vejän refleksinarun. Tässäkin ylipitkät nokit auttaa. Sitten pintaan kuuma liimakerros ja pinta painellaan varoen tasaiseksi. Jousi saa nyt olla viileässä +10-15 paikassa, muutaman (2-4 tuntia), jonka jälkeen pinta painellaan uudelleen sileällä esineellä (luu, puu, metalli) jota kastetaan välillä veteen. (tulee ihan simosiisti pinta) Ken on kokeillut niin tietää.

Kuvassa näkyy 12 tuntia kuivunut jännesetti, jossa näkyy yhä hyvin jännenippujen päällekkäisyydet.
Nyt jälki näyttää jo ihan Nanookilta. Siistiltä.

[J Menna]

Ny aloin miettiä että mitä mä täällä intoilen tästä jännetouhusta. No, innostaakseni. Ja jäi kuitenki kokonaan kertomatta esim eka kertalaisille että miten jänteet kannattaa repiä jne. Ohuiksi. 1-2mm. Ja tusina muuta pikku asiaa unehtui.

Tjaa. Väsykin painaa. Ja taloremppa. Tulipahan taas hoettua samat jutut...
Ehkä tämä johtuu siitä kun on kevät ja mittelöt sekä samurait tulossa. Tiiä sitte. Tykkään simppelisti tästä touhusta. Se kai vain vaivaa eniten.

Jatkan ku etenee.

[M.Reinikainen]

Yritin juurikorjata lähettämääsi kuvaa mutta mun kone jostain kumman syystä ei näytä sitä missää??
Kuvat ja teksti ovat minulla tallessa. Eli ei sen puoleen hätään

[M.Reinikainen]

Mennan kuvat kohdassa:

"Sitten liimataan koko jouseen jänteet aina silleen että puskusaumaa ei tule vaan n.10cm päällekkäisyyttä. Päällekkäisyydet/saumakohdat merkataan muistiin.
Tässä vaiheessa pinta näyttää aika roisilta. Ei silti syytä paniikkiin."

[Simo Hankaniemi]

Ekaa jännejousta tekevälle suosittelen aivan suoraa profiloimatonta aihiota. Tarkoitus on saada tuntuma jänteiden liimaushommaan ja jännejousen tilleröintiin.

Puujousen tilleröinti on käsittämättömän nopea ja yksinkertainen toimitus verrattuna vastakäyrän, runsaasti jänteitä sisältävän jousen tilleröintiin. Vastaavasti suoran jännejousen tilleröinti on helpompaa kuin B-profiilisen tai klassisen tilleröiminen. Jouduin hiljattain korjaamaan vuonna 2001 tekemäni B-profiilisen jännejousen tilleriä. Eli 13 vuoden jälkeenkin voi joutua vielä palaamaan siklin äärelle.

Puuksi suosittelen mahdollisimman tiukkaa tavaraa. Kaikenlaiset tuomet ja vastaavat saa unohtaa. Hikkori on hyvä, jalava ja saarni menettelee. "Luonnepuut" kannattaa myös unohtaa, sen pitäisi olla mahdollisimman oksatonta. Kovin suurta paunamäärää ei kannata tavoitella ensimmäiseen yritykseen. 30-paunainen onnistunut jousi on parempi kuin 60-paunainen "ryppyvatsa".

[J Menna]

Simo puhuu silkkaa asiaa.
Tavoitteet pitää olla korkealla, kunniakkaat, mutta eivät pöyhkeät.
Jännejousi on kimurantti, mutta opittavissa, vaikka ei täysin hallussa vuosienkaan väännön jälkeen.

Itse olen esim. aikaa sitten lopettanut hyvänkin puuaihion kanssa sen että koetan saada samasta pölkystä kaksi jousta kikkailemalla. Mielummin siis aihiosta yksi todella hyvä jousi. Usein siinä käy kylmät kun alkaa paksustakin (yli 10cm halkaisijaltaan) tukista väkisin vääntämään kahta jousta ja tuloksena lopulta kaksi kompromissiä ja kyynel silmäkulmassa.

[M.Reinikainen]

Siksi minä lekkaankin jokaisen potentiaalisen tukin aina 35 /65% toisen aihion eduksi. Yksi jäykkis ja toinen kikkailu keppi!!

[Simo Hankaniemi]

Tuo on totta, ettei jännejousipuuta halkaistessa kannata kikkailla mahdollisimman monen aihion saamiseksi samasta puusta. Jännejousia tehdessä lukumäärä ei ratkaise, vaan laatu. Kannattaa "tuhlata" vaikka kuutio puuta, jos tuloksena on yksi hyvä jännejousi. Hyvin pidettynä se hyvä jännejousi kestää todennäköisesti kauemmin kuin tekijänsä. Voi vielä pojanpoikakin kaivaa esiin papan jousen ja lähteä tekemään hirvittäviä tekoja.

[J Menna]

Kolmas kerros jäntehiä liimattu ja jousi kuivunut 5 päivää.
Koetan tehdä vikan jännekerroksen aina vimpan päälle eli oikein tasaseksi ja mahd. pitkistä ja hienoksi reivityistä jänteistä. Eli jänne selystyksen laatu kolmessa kerroksessa pyrkii parantamaan laatuaan jos vain suinkin pystyy.

Pinnenaru on kiristetty kutakuinkin lopulliseen kireyteen. Negatiivista "jännekorkeutta" on yli 20cm. Rekurvithan ovat ylipitkät ja tekevät jo aika svengiä kiemuraa paljastaen muodoissaan pienet heitot puun paksuudessa...
Jänteitä on 3-4 kerrosta taipuvissa kohdissa. Rekurveissa vain kaksi ja niissäkin jänteet enimmäkseen keskellä. Reunoista kun otan levyttä pois tillerivaihessa, jolla ohjaan mahdollisia twistauksia.

Nyt tuo saa kuivua kuun tai pari-kolme. Hidastelu tässä vaiheessa vain parantaa lopputulosta.

[Ari Laakso]

Kauhia tykki taas Mennalta tulossa..
Kiva kun noita infokuvia on mukana.

[J Menna]

Kauhia ja kauhia... Ihanan koetan ennemmin tehdä...
Mutta Ari haistoi oikein. Lapojen leveys, paksuus ja jännekerroksien paksuus antaa odottaa kyllä ainannii 70 paunaista.
Mulla onki 40-60 paunaisia nivaska. Tästä vähän vaihtelua kokoelmaan.

[Simo Hankaniemi]

Jos se on 70-paunainen, niin ensimmäinen viritys on mielenkiintoinen kokemus noin vastakäyrällä jousella. Paitsi jos käyttää niitä turkkilaisia virityspulikoita, jotka helpottavat.

[J Menna]

Ei tossa Turkkilaiset virityskapulat juuri auta kun nokit lyhenee.
Eli kyllä, virityksestä tulee taas mielenkiintoinen. Ehkä myös hikinen.

[J Menna]

"Eskimou" on nyt jänteelle asetusvaiheessa. Ihan kiva, mutta aika jännä...
Jousi taipuu ihan jees, on tiukka ku Faaaan, mutta olin liimannut kädensijaan lisäpalan kun alkuperäiseen kädensijan kohtaan oli kuivausvaiheesa tullut pieni pitkittäishalkeama. Se sinänsä ei olisi haitannut, mutta hifistelin ja höyläsin tasaiseksi ja kun jousi oheni liikaa kädensijan kohdalta,- tein siihen lisäpalan paksuuden tähden. Lisäpalan liimauksen olin vahvistanut poikittaisella jännepunoksella. Lisäpala oli liimattu puuliimalla.

Kääntelin jousta ja liimasauma petti. poks.
Purin jännepunokset pois ja tein uuden lisäpalan n.2,5-3mm paksuisista vaahteran siivuista (4kpl päällekkäin) ja liimasin nyt epäprimitiivisesti epoksilla.
Kääntelin ja poks - liimasauma petti. Koko kakku irtosi hiljalleen. Nyt ei ollut mitään poikittaispunoksia jänteistä tai naruistakaan.

Liimasin ne jo uudelleen ja teen nyt punoksen päälle, niin eiköhän se siitä sitten.

Mutta,
Kädensijan paksuntajat: Kuinka ohuista viiluista olette kasanneet kädensijan joka kestää? 1mm? 1,5mm?

Onko joku tehnyt toimivia puutappeja viilujen läpi?

No mitä tämä opetti? Turha hifistely pois, koska pieni halkeama ei kädensijan nahkapalan tai narupunoksen alta mihikään näy tai haittaa.
Ja että ei tee kädensijaa liian valmiiksi kuin vasta tilleröintivaiheessa. Pari milliä ylimääräistä paksuutta tai leveyttä ei haittaa aiemmissa työvaiheissa mitään.
Jousihan ei tule nyt jäykällä kahvalla pelaamaan ihan siten kuten tuollainen hieman B-mallinen rekurvi jännejousi pitäisi. Kahvan pitäisi elää hiukan, mutta vain todella hiukan laukaisussa.

[J Menna]

Ni että minkä paksuisista viiluista olette tehneet toimivan kädensijan?

Ja onko kukaan onnistunut lisäämään pitävyyttä puutapeilla viilukerroksien läpi?

[Tuomo]

Jos ohuet vaahterasiivut epoksilla eivät pysyneet paikoillaan, niin johan on kumma. Vaahteran liimattavuuden pitäisi olla erittäin hyvä. Irtosiko liima vai pettikö puu?

Ei ohuista viiluista liimaaminen ole taikakeino, joka toimisi aina. Kenties se vähän auttaa mutta samanlainen palikka viiluista liimattu on kuin kokopuinenkin. Puutappien toimivuutta epäilen myös, vastannee huonoa punosta, ja päistähän sauma ensimmäiseksi aukeaa.

Jos haluat vain jäykistää kahvaa, niin ei siinä mitään liimaa edes tarvita. Sopiva palikkaa kahvaan ja punokset ympärille, keskelle ja päihin, niin siinähän se toimii lähes samoin kuin liimattukin.

Tai laita ruuveilla kiinni!

Kuva olis kiva...

[J Menna]

Niin, siis se ei pitänyt ilman punoksia, pelkällä liimalla. Kuvaa tullee.

Ruuveilla... Vitsihuumoria.
Jäisin kiinni perinnejousikisoissa kun metallinpaljastin piippaisi välineiden tarkastauksessa!

[Martti Auer]

Kädensijan paikkaaminen on kimurantti homma, ruuveja ei kannata käyttää, ne halkaisevat puun ajan mittaan, koklaappas vaan nahkaliimalla liimaamista.

Mä otan aina yhdestä puusta neljä aihiota, riippuu siitä, että kuinka hyvin puun osaa halkaista.

[Ertsi]

[J Menna]

Liian ohuen halkaisijan omaavasta puusta on huono jousta alkaa tekemään kun selästä tulee tällöin hyvin pyöreä ja rasitus käy selässä kapealle alueelle.

Noin korvakuulolla sanoisin että n.8cm halkaisijan palikasta kannattaa jo koittaa. Vähän isompi parempi. Profiloinnissa mulla on leveydessä työvaraa muutamia millejä, rekurveissa joskus 10 milliäkin extra leveyttä. Jää sitten pelivaraa jos/kun alkaa twistailemaan/kiertymään. Rekurvien kohdille ei myöskään voi oksia osua.

[Ertsi]

Ok, hieman samaa huomannut itsekin...

Nyt tuossa 4 pihlaja-aihiota työstin näitä silmällä pitäen 130-150cm pitkiä ja hieman samanlainen profiili kun tuossa sun aloitusviestissä. Pyramidijousi? Vai eskimo mikälie

No yhden siinä jo turasin kun kiristin hieman liian reilusti toista recurvia ja vatsapuolelta pomppasi säle pystyyn...
Hieman tuntuu olevan hankala tehdä näppituntumalla juuri oikea paksuudeltaan, jonka taivutuskin onnistuu ja jos vielä paunatkin osuisi kohdalleen - tämä kaikki ilman taivuttelua ja tilleröintiä.
Onko sulla jotkut tietyt mitat aina kädensijalle/lapojen leveydelle ja paksuudelle jotka mittaat ja sitten lätkäset taipumaan? Kun tilleröinti ilmeisesti hoidetaan vasta jänteiden liimailun jälkeen?

[J Menna]

Kyllä on mittoja hieman varioiden eripuulajeilla kun niissä on eri ominaisuuksia. jouseni ovat 135-120cm pitkiä. esim jalava/saarni/marjakuusi lev. paks. mitat noin:

Kädensija lev. 25mm +-2mm ja paks 25-30mm jos haluaa kädensijaan B-profiilia niin alle 30mm taipuu vähemmällä riskillä.

Lapojen leveydet on vaihdelleet 30-40 mm välillä, mutta paksuudet ovat tärkeämmät profilointivaiheessa. 18-15mm taipuu nätisti.

Rekurvit tipeissä. Lev jopa 20mm ja paksuus 10-12mm. Ohuempi taipuu nätimmin. Jo 10mm rekurvi on taipumaton jänteillä. liimaan jänteitä kädensijaan ja lapojen taipuviin osiin 4-5 kerrosta ja rekurveihin vain 2. Jo 2 kerrosta on pitänyt muodon ja tulee kepeämmät tipit.

Mittailen kuivan profiloidun jousen työntömitalla 10cm välein ja täsmään leveydet ja paksuudet raspaamalla/viilamalla ne 0,2mm tarkkuudella. Tämä helpottaa tilleröintiä, joka tehdään vasta sitten jänteiden kuivuttua. Jänteet olen punninnut kumpaakin lapaan identtisesti, joten suuria muuttujia/heittoja ei enää tulee, vaan pääsee usein aloittamaan tilleröinnin hyvästä tilanteesta.

[jkekoni]

Et ole ajatellut defleksiä laittaa keskiosiin?

[J Menna]

On mulla yks semmonenkin. Classic I. Saarnijännejousi vuodelta 2011. Yhä kunnossa.

[Ertsi]

Voi kehveli, en nyt millään keksi miten saat nuo aihios taipumaan noin hyvin..
Pari päivää tossa liottanut vedessä pihlajoita ja kaikissa nuo mitat mitä annoit alittuu, niin vaan yksi lapa jo räksähti. Kahdesti kerkesin lisäämään kiristystä puristimilla, vaan jäi aika rutkasti vajaammaksi taipumiset verrattuna noihin sun lapoihin. Syyt katkeili läpeensä eli materiaali oli ilmeisesti ok muuten. Onneksi on 3kpl jäljellä.

Samanlaisen telineen väsäsin samoilla ruuvipuristimilla, harmi vaan en nyt kuvia saa arvioitavaksi mikä siinä kusee.. Voiko olla vain että pihlaja ei niin vain taivu samallailla?
Miten rankat reunapyöristykset muuten olet noihin tehnyt, jos ollenkaan?
Sanoit tuossa että tuoreen puun painat pohjaan taivutuksessa 2-3pv aikana, miten valmistellun puun sitten nopeammin?

[J Menna]

Ertsi:

[jkekoni]

Vaahtera uitettuna ja keitettynä taipuu melkein solmuun.

Pähkinäpensas kuivattuna, uitettuna ja keitettynä melkein yhtä hyvin.

[Ertsi]

[suomialex]

Ertsi, ennen kuin ryhdyt tekemään lyhyitä rekurvijännejousia niin suosittelen että teet jokusen B ja D mallisen jännärin. Kokemus jonka saat sitä kautta vähentää hiustenlähtöä ja harmaantumista. Pihlaja tuon malliseen jouseen on myös vähän kyseenalainen... voisi ajatella että Juha tehtyään rekurvejaan nyt vuosikausia voisi ottaa pihlajan tietynlaisena kokeellisena haasteena tämäntyyppisen jousen tekemisessä, mutta vain jos aihio olisi täysin virheetön ja suora. Pihlaja antaa pitemmässä jousessa aika paljon anteeksi ja oksankohdista lähtevät pienet puristusmurtumat eivät sanottavasti heikennä suorituskykyä, mutta lyhyessä jousessa puu joutuu huomattavasti suuremman väännön kohteeksi ja pihlajalla on paha tapa katketa odottamattomasti vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa ja jousi on ampunut useita satoja laukauksia. Varsinkin lyhyen jousen tekemiseen suosittelen Jalavaa... puun elastisuus ja kokonaisvaltainen kestävyys antaa mahdollisuuden tehdä aika lyhyen jousen joka kestää almpumista vaikka tilleri ja lapojen kaartuminen ei olisi heti ihan kohdallaan.

[suomialex]

ainiin, eikä kannata ensimmäisiä lyhäreitä oli ne sitten D, B tai rekurveja pakottaa niin järkyttävälle vastakaarelle kuin mitä näkee Juhan jousissa jos ei ole kokemusta niiden jumppaamisesta ja tilleröinnistä vaan aloittaa hyvin loivista vastakaarista. nimim. pilannut monta hyvää potentiaalista jousta haukkaamalla liian ison palan liian aikaisin. Toisaalta tietynlainen rämäpäisyys ja kokeilunhalu kyllä kehittää taitoja huimasti suhteessa siihen että valitsee aina turvallisen vaihtoehdon. Älä myöskään jää taistelemaan palikan kanssa josta ei tunnu jousta tulevan vaan ota uusi tilalle. Kyllä tässä maassa puuta riittää.

[J Menna]

J Kekoni mainosti tuolla vaahteran taipumisominaisuuksia ja kyllä, taipuu kasteltuna höyrytettynä hyvin. Vaahtera on vain kinkkinen jousipuu (muutoin kuin sarvijousien runkopuuna) ja itse en ole onnistunut edes tyydyttävästi kertaakaan. Saati että olisi tullut hyvä. Olen tehnyt 6 puuvahterajousta ja 3 jännevaahteraa. Ei hyviä kokemuksia.

[jkekoni]

On tehnyt pari jousta vaahterasta(??), mutta en ole hakemut puun rajoja noissa.

Olet siis sitä mieltä että vaahtera ei olisi hyvä jännejousten materiaali. Olen yllättynyt.

Jännejousia en ole tehnyt (pl sarvijänneviritelmät mitkä on kesken/rikki).

[J Menna]

Kyllä. Jännejouseksi vaahtera on aina ollut oikukas. Esim tämän viestiketjun alussa esitelty vaahterajännejousi, "eskimou" tuli valmiiksi, mutta pitkittäislinja veti niin pahoin sivuun että siitä ei hyvää tullut. Ammuttava tosin, muttei hyvä, ainakaan omalla mitta-asteikollani.
Yhdessä taas tuli käsittämätön selkämurtuma. Muutamia hajonnut sisäänammuntavaiheessa ihan päks poks äkkisesti. (Ei jännejousia)

En tee vaahterasta jännejousta ennen kuin joltakulta se onnistuu ja hän on ampunut sillä pari vuotta aktiivisesti. (300-700 laakia viikko). ja jos tällöin vaahterajännejousi on ehta peli, ryhdyn itse toimeen. Vastaavia ehtoja pelejä on jännejousina mulla saarnesta, marjakuusesta, jalavasta. Uskon että hyvä jännejousi tulee myös katajasta, tuomipihlajasta ja syreenistä kunhan THE yksilö löytyy. Vielä ei ole ihan löytynyt vaikka muutamia yrityksiä takana kustakin.