Jousi

[Juri]

Saimme hienon mahdollisuuden päästä tutkimaan Kansallismuseon kokoelmissa olevaa varsijousta. Jousi on 1800-luvun alusta, Se on saatu Pohjois-Savosta (luettelossa "Kuopion läänin pohjoisosasta"). Jousi on peräisin kenraalimajuri Archibald Victor Ramsayn (1847-1907) asekokoelmasta. Suurimman osan kokoelmaan kuuluvista esineistä on kerännyt A. V. Ramsayn isä, Kuopion läänin maaherra (vuodesta 1837) Gustaf Adolf Ramsay (1794-1859).
Jänne on alkuperäinen, tai toisin sanoen se on ollut paikoillaan kun jousi on saatu. Kaari ei ole kunnolla kiinni paikallaan, sitä pitelevä löysä nahkaremmi ei vaikuta alkuperäiseltä. Muuten kaikki osat tuntuvat sopivan toisiinsa ja kuuluvan samaan jouseen.
Otin parisensataa valokuvaa, sekä runsaasti mittoja ym. muistiinpanoja. Kuvia on joka puolelta, läheltä ja kaukaa. Laitan niistä osan tänne, vähän kerrallaan.
Kysymyksiä ja kuvatoiveita saa esittää!

[Juri]

Jänteen paksuus on 11 mm, punoksen kohdalta 13 mm. Kireänä ollessaan halkaisija on varmaan min ollut pienempi. Jänne on kolmiosainen, tarkoitukserna on varmaankin ollut helpottaa kuluneen keskiosan vaihtoa uudempaan. Langan paksuus n. 1 mm.

[Juri]

Virepyörän "nutiluun" halkaisija on 40 mm, leveys 25 mm. Vasaman ura on n. 8 mm leveä. Kynsillä on korkeutta 12 mm.
Virepyörän pohjaan, liipainta vasten, on upotettu metallinen kiila. Leveys pohjasta 11 mm., paksuus 8 mm. Kiila kapenee noin 6 milliin tullessaan esiin kynsien takaa minne se on niitattu paikoilleen.

[Juri]

Virepyörän pesä on porattu pyöreäksi, sen jälkeen eteen on lisätty 12 mm paksuinen järeä hirvensarven pala. Pala on läpiniitattu lujasti paikoilleen sekä ylhäältä alas että sivusta. Palan edessä näyttäisi olevan vielä ohut messinkilevy.

[J Menna]

Kauneutta. Hieno esine.
En tajuu noista vempeleistä juur mitään, mutta ajan tuoman kauneuden tajuan.

[Juri]

Niinpä. Tämä kauneus taitaa taas tulla loppuunhioutuneesta toiminnallisuudesta.
Meni edellisissä vahingossa sama kuva kahteen kertaan. Piti olla tämä.

[Juri]

Liipaisin ja viritystappi.
Liipaisinraudan pituus on 43 cm. Juurestaan suorakaiteen muotoinen, jonka jälkeen hiottu pyöreäksi päätä kohden.
Liipaisin on kiinnitettu löysällä puutapilla, jonka saimme irroittaa. Selvisi että liipaisimen pää on viilattu hieman viistoon vastaamaan virepyörän kiilaa. Turvallisuussyistä, mitä ilmeisemmin. Tämä antaa laukaisun alkuun lisävastusta, jousi ei laukea helposti vahingossa.
Viritystappi on tukevasti niitattu paikoilleen tukin läpi. Tappi on tarkoitettu viritysvekaran nyörin kiinnitykseen joten sen on oltava luja.

[Juri]

Tappia vielä...

[jkekoni]

Mikä pitää nuolen etureunaa paikallaan. Myöhemmin irronnut pala?

[Juri]

Kaikki osat ovat tallella.
Vasaman perä on veistetty loivasti kiilamaiseksi, ja se työnnetään virepyörän kynsien väliin, jännettä vasten, sen verran tiukalle ettei putoa. Kärkipää taas lepää ylempään sarveen uurretussa kolossa.

Matka ylemmän sarven kärjestä virepyörän keskelle on muuten sekä Sireliuksen piirtämissä että tässäkin noin 25 cm, eli 10 tuumaa.

[Juri]

Tässä näyttelyssä olevat kolkat komeassa hyllyssään. Ovat pituudeltaan reippaasti kaksi kertaa sen mitä jousen hyllylle mahtuu, raskaitakin ovat. Eipä tekisi mieli saada tälliä tuollaisesta.

Alkuperäinen taulukko ei millään toistu viestiin, joten numerotiedot ovat hieman kryptisiä, pahoittelen.

Kansallismuseon perusnäyttelyssä olevat vasamat, mittoja:
KM inv. n.o kokonaispituus (cm) varren halkaisija (mm) kartiomaisen kärkiosan pituus (cm) kartiomaisen kärjen levein halkaisija
(mm) sulan pituus* (cm) varren litteä pää, pituus (cm) paino (g)

706 c 55,5 20 11,5 55 22 7 210
718 b 57,1 20 12 56 24 7 214
718 c 55,7 20 10,7 57 19 5,5 162
1696:117 b 53 18 13,8 59 20,5 4,5 193
1696:117 c 51,1 15 13,5 51 ei ole ollut 4-4,5 118

*so. sen uran pituus, johon sulka on ollut kiinnitettynä, mikäli sulka on osittain poissa.

Kaikkien varren tyvi on sulan jälkeen litteä, suorakaiteinen:
KM inv. n.o 706 c 718 b 718 c 1696:117 b 1696:117 c
leveys (mm) 20 21 17,5 17 21
paksuus (mm) 8 8 7 7 8,5

[Juri]

Vaakasuoraan ammuttaessa tuollainen rankasti etupainoinen kolkka ei varmasti pysyisi edes jousessa paikoillaan, mutta yläviistoon osoitellessa varmaan paremmin.

[Juri]

Sarvipalat on niitattu toisiinsa rungon läpi noin 6mm tangoilla. Liitoskohta on porrastettu, ns. kynteliitos.

[jkekoni]

[Juri]

Kiitos Joonas!
Kolkat ovat samassa järjestyksessä kuin kuvassa. Viimeinen on tosiaan menettänyt sulkansa (oravannahkojen takana piilossa).

Nämä kärjet näyttäisivät kokonsa puolesta olevan peräisin varsijousen vasamoista.

[Juri]

Vekara.
Rissapyörien halkaisija ulkokehältä 49 mm, uran pohjalta 41,5 mm.
Hihna on tehty kahdesta sisäkkäisestä, vastaikkaisiin suuntiin kierretystä nahkanauhasta.
Alin kuva näyttää kuinka vekara pujotetaan paikoilleen.

[jousipata]

upeita kuvia. lisää saa näyttää. juri tekee taas niin perusteellisen tarkkaa ja analyyttista työtä että.

[Tuukka Kumpulainen]

Täytyi panna puolivälissä kuvakavalkadia suu kiinni, kun meinasi kuolajoro voidella näppiksen. Tämä se on patinaista nannaa!

[J Menna]

Komppaan Kumpulaista.
Just eilen puhuttiin Alexin kanssa että tämä kuvasarja/ja Jurin jalkkisjousi saa innostumaan tämmöisestä aiheesta, joka ei ole niin kovasti aiemmin innostanut. Siis tekemiseen tämä innostaa!

[Andes]

Nannaa todellakin!
On ne aika jämerästi sitten tehty, jos kerta nuo tapit on läpi asti porattu ja molemmin puolin niitattu. Tuo liipasimen puinen saranatappi on varmaan myöhemmin lisätty hävinneen metallisen tilalle..
Tuossa lueskelin vuoden 2012-2013 Eränkävijää, jossa oli juttua Runebergista, niin eräässä kuvassa näkyy olevan seinällä peuransarvien päällä jalkajousen varsi ilman kaarta. Kuva siis Ketunnahkakamarista Runebergin kotiseutumuseossa Porvoossa.

[Simo Hankaniemi]

Vanhoissa esineissä on yleensä tätä outoa taikaa. Kaari vaikuttaa pirun jäykältä, paunamäärää ei uskalla edes arvailla.

[Juri]

Kiva että tykkäätte!
Nyt tuli uutta tietoa, metallianalyysi valmistui. Oletimme että selkä olisi meltoa rautaa ja vatsa hiiliterästä. Selvisi kuitenkin että kumpikin puoli on meltoa pehmeää patarautaa. Hiiltä on niin vähän ettei museon aparaatti pysty rekisteröimään.
Kollega huomasi tarkoilla silmillään kaaren vatsapuolella sauman näköistä uurretta. Voisikohan olla niin, että jousiominaisuudet omaava hiiliteräs on kääräisty kokonaan ympäri pehmeällä raudalla? Toimisi varmasti tehokkaana sirpalesuojana jos kaari katkeaa.
Kaaren jäykkyyttä on siis aika vaikea arvailla paksuuden perusteella.
Nokkitapin alapinnassa näkyisi myös sauman kaltainen vekki.

[Juri]

Tässä vielä todisteeksi metallianalyysin dataa.
Punaisella kirjoitettu, Name selkä vatsa vatsa -rimpsu, kuuluu kaikkien rivien eteen. Listalla ensin alkuaine sitten ko. aineen virherajat.

[Juri]

Nuolihylly.
Uran ulommaisissa kulmissa, sekä niittauksen puolella näkyy selvää kulumista. Varsin tanakoita vasamia siitä on ilmeisesti lähtenyt.

[T. Manner]

Itselleni ei ole ihan selvää mitä tuo nyt sitten kertoo raudan valmistusajankohdasta tai -paikasta. Osasiko kukaan museossa kertoa mitään? Muutamaa vähän hassua metallia on analysoitu ja ainakin Fosfori olisi kai antanut hieman lisäinfoa.

Sopisiko kuluminen jotenkin kolkkien käyttöön vai osuuko tasapaksu varsi myös noihin kohtiin?

[Andes]

Tuskin noiden kaarien ominaisuudet on mihinkään muuttunu, että kestäisivät varmastikin jännittää ja testata, kunhan ei alkuperästä vetopituutta tietenkään ylittäis. Selviäis jäykkyys ja lähtönopeus. Mutta taitaa varmaan olla lähes sula mahottomuus saaha mikään museo myöntymään moiselle ajatukselle..

[Juri]

Manner, museosta annettiin lähinnä vain ensimmäisessä viestissäni lukevat tiedot. Enempää tuota ei kai ole tutkittu.
Valmistusajankohdasta analyysi ei kerro mitään, metallin sisällöstä ja sitä kautta ominaisuuksista kylläkin. Vertailemalla muihin metallinäytteisiin voisi kuitenkin olla mahdollista selvittää onko kaaressa käytetty esim. järvimalmia, vai onko rauta kenties tuotu ulkomailta asti.

Andes, niinpä...

[patis]

Onpas erinomaiset kuvat.

[Juri]

Kiitos!
Jos tällä jousella ampuisi museon vitriinin kolkkia, niin niistä töröttäisi yli puolet nuolihyllyn ulommaisen kulman ulkopuolella. Kaikissa tähän asti mittaamissani varsijousissa tai niiden kuvissa on tuo vetopituus sama, noin 25 cm / 10 tuumaa. Muiden säilyneiden kolkkien pituuksia en tiedä, teräskärjellä varustettujen vasamien pituuksista tai tasapaksuisuuksista en myöskään toistaiseksi tiedä yhtään mitään.
Ihmetyttää myös mikä on aiheuttanut nuoliuraa edeltävät kulumat. Jänteen ei ainakaan luulisi piiskaavan sinne asti, eikä vasaman peränkään uskoisi tuollaista tekevän. Voisiko olla että on hankautunut reppua vasten?