Jousi

[Mahe]

Noniin, vihdoin voin esitellä jollain lailla onnistuneekis tuomittavan puujousen pitkästä aikaa.

Aihiona Mennan jousikurssin vaahteraisista jämärimoista viidessä minuutissa vannesahalla taiteilema lonkkari jota lähdin sitten kotona hieromaan ajatuksena opetella hommaa kunnolla ajan kanssa.

Oppia tän kanssa on saanutkin, kun mm. jännelinja jähti jossain vaiheessa karkailemaan ja sitä sitten korjattiin pyyhe+foliohöyrytyksellä. Lisäksi tuli upotettua luinen iskulevy.

Enivei, lopputuloksena kuvissa näkyvä vedossa hyvin positiivisella tillerillä varustettu kaari, jolla on pituutta 168cm nokista nokkiin (jänteellä) ja jäykkyyttä löytyy 29lbs 28 tuuman vedolla. Veto on pehmeä, heittoa ihan kohtuullisesti ja handshockia varsin vähän.

Jousella on nyt ammuttu viitisensataa laukausta, ja vatsa ei ole kupruillut eikä settiä ole tullut kumpaankaan lapaan vähään aikaan. Alapala oli alunperinkin sentin-pai myötäkäyrä, ja nyt myötäkäyryyttä on ammunnan jälkeen viitisen senttiä josta palautuu levossa pari senttiä. Ylälapa on sentin-pari vastakäyrä ja se ei siitä elä mihinkään ammuttaessa.

Pitäisi selkeästi hommata ruudutettu tausta tilleripuuhun, en tuota yläkaaren merkittävästi suurempaa taipumaa pannut merkille ennekuin otettiin näitä kuvia. Jousi kuienkin toimii ja sillä on kiva ampua, joten en ole tuota viitsinyt enää lähteä korjaamaan, lisää tarkkuutta seuraavalla kerralla.

[Mahe]

Pari lisäkuvaa

[J Menna]

Kiva että materiaali jalostui nuolia nakkaavaksi joustopuuksi!!!

[heikki]

Yksipuisen yksinkertaista kauneutta sopii aina ihastella. Tästä minä kyllä tykkään!

[Nanook - pakkasen poika]

Hieno!

[Tuomo]

Hieno on! Tilleri näyttää täydessä vedossa oikein hyvältä, ei sille todellakaan kannata (ja pidä) tehdä yhtään mitään. Ammuntaa vaan!

[J Menna]

Sanoit muuten Mahe tuolla alussa pari taikasanaa: "Ajan kanssa" ja kun kyseessä todellakin on jämäkasasta otettu aihio, niin tulos on kyllä hyvä.

Jousikursilla joka kestää viikolopun on just pulaa siitä ajasta... Moni rikkoo paljon paremmasta palikasta aikaansaamansa tekeleen, varsinkin jos ei ole kunnon vainua mitä on tekemässä ja miten. Ja kirouksena useimmiten vielä hätäily ja kiire.

Vaikka vaahteraa en sijoitakkaan kärkikymmenikköön kotimaisissa jousipuutilastoissani, niin lonkkarina voipi kestää. Mullakin on yhä ehjänä yksi vaahteralonkkari vuodelta 2010!!!

[Mahe]

Joo tedellakin. Pari kertaa oli pakko ihan tietoisesti ottaa aikalisä ja repiä itsensä pois verstaalta kun huomasi että nyt menee hätiköinniksi.

[Mahe]

Prkl, ei kestänyt tämäkään. Tänään ampuessa kuului ihan pieni risahdus jota en pitänyt minään, koska jänne pitää vastaavanlaisia ääniä aina välillä.

Koska mulla on tapana tarkastella jatkuvasti jousen selkää ja vatsaa jotta bongaan vauriot nopeasti, löysin kuvassa olevan halkeaman jousen SELÄSTÄ.

Omituinen vaurio, tuo on siis alalavassa n. 1/3 kärjestä. Selässä ei näy mitään kolhua tms mistä toi olis saanut alkunsa. Lavassa ei ole selkeää saranaa tms. tuolla kohtaa myöskään, mutta eipä tuolla voi enää ampua.

Seikkailut kestävän puujousen rakennuksen saralla siis jatkuvat, onhan se hyvä että on tavoitteita

[M.Reinikainen]

Ei tuo ole niin erikoinen. Tupahtuu melko usein juurikin vaahteroille ja pihlajille joiden uloimmainen lusto on ERITTÄIN ohut.

Ujuta knööli 24h epoxsia päälle pehmeällä lämmöllä niin että vähän sujahtaa. Sitten päällä noin 2-3mm kovaa puuta oleva viilu (noin 8cm pituinen) ja sidot kiinni keskeltä ja päistä.

Jos kestää niin Onneksi olkoon!
Jos ei, niin et häviä mitään vaan saat kokemusta.

[Mahe]

Mikä lasketaan erittäin ohueksi? Tuossa toi uloin lusto on luokkaa 1,5mm.

Pitää kokeilla tuota ehdottamaasi korjausta. Tarkennuksena, liimataanko se viilukin sitomisen lisäksi?

[jkekoni]

Riittävästi puuta pois selästä, alkaen kahvan päältä, että tasainen. Päälle poistettua paksumpi viilu 24 epoksilla. Uusi tilleröinti.

Tohon voi luottaa.

[J Menna]

Mä laittaisin vain sen liiman ja punoksen päälle ilman mitän viiluslaissia.

Vaahtera paljastaa taas hieman huonommat piirteensä. Minusta se on hiukan epäluotettava puulaji jouseksi. Itsellä on ollut vaahteran kanssa aina jonkinlaisia ongelmia. (paitsi sarvijousissa)

[Simo Hankaniemi]

Vaahtera ei ole hyvä jousipuu muuta kuin liimauspintana komposiiteissa.

[M.Reinikainen]

PAH!!!

Vaahtera on ihan täydellinen jousipuuna. Ainoa asia mitä ei näköjään vieläkään ole sisäistety että lustojen täytyy olla +2 paksuja että tulee luottoa.
Minulta on rikkoutunut kolme vaahteraa, mutta olen saaanut valmiiksi ja myynyt 6. Kotonani on tällä hetkellä kaksi hyvää ja erittäin tehokasta vaahteraa sekä gotlannisssa ollessani sain kokeilla milta 65lb ät 27" perry refleksi jousi (vaahtera/vaahtera) tuntui. Omistaja sanoin fpl olevat noin 200 luokkaa.


Jotta vaahterasta sadaan kaiki irti pitää rungon olla vähintään 10 vuotias noin (vähän yli keraamisen kahvikupin kokoinen)
SELÄN ON OLTAVA mahdollisimman litteä niin kuin vatsankin.
Hyvin tehdyn vaahtera jousen lopputuloksena on kevyt, profiilinsa pitävä ja nopea heittoinen pyssy.

[M.Reinikainen]

Noh okei okei..

On siinä omat vaaransa ja haittansa, mutta niin on muissakin puissa.

[Tuukka Kumpulainen]

Aika monta vuotta kuljin metsällä yksinomaan vaahterajousien kanssa, vaahtera kun oli ainoa hyvä jousipuu maillani. Yksi näistä poksahti selästä säleelle, jonka pystyin kuitenkin liimaamaan ja sitomaan takaisin paikoilleen. Luokittelisin vaahteran erinomaiseksi jousipuuksi. Joku superkapea ja -paksu, pituusssuhteeltaan vähäinen jousimalli rasittaa keskitiheää puuta rankasti. Omat metsästysjouseni olivat 40 - 50 mm leveitä keskikaaresta ja pelittivät pakkasessa ja helteessä.

[Petra H]

Wow.
Teillähän on monta eri mieltä vaahterasta jousipuuna. Olen seurannut tätä keskustellua jo jonkin aikaa.

Mulla on nimittäin kiva itsekaadettu vaahteraaihio kellarissa.

En vain ole enää varmaa kannattaako investoida paljon aikaa ja vaivaa, kun jousi sitten menee kuitenkin rikki.

Tulee mielleen polttaa sen puun.

[J Menna]

Tee vaan Petra siitä jousi. Vaikka jousen tekemisen harjoittelun takia. Ei vaahtera huono ole, vain epävarma ja ehkä hieman mystinen jousipuu. Minulla on yhä ehjä vaahterajousi, vaikka moni on mennyt rikki.

Se mikä minulla on ehjä on oksanpahkurainen vaahtera ja kaikkea muuta kuin täydellinne aihio jouseksi. Viime syksynä tein tilausjousta miltei täydellisen näköisestä vaahterasta, ja se taas hajosi koeammunnoissa! Ehkä vähän hätäilin myös...

[Petra H]

Jos sä Juha sanot niin...niin en polta sitä vielä.
Voin sen rikkinäisen jousen sitten polttaa ja mulla on kuitenkin jousen rakentamisen kokemusta lisää.

[Mahe]

Operaatio tammijouskarin pelastus:

Hyllyssä sattui olemaan pieni pala tammilautaa, josta tein aikanaan ekat lankkujouseni. Tässä iltana muutamana tarmonpuuskassa veistelin siitä jousen levyisen parimillisen lastun yrittäen seurailla selän muotoa ja liimasin sen vaurioituneen kohdan päälle. Epoksin kuivuttua muotoilu viilalla ja pellavalankaa molempiin päihin, pellavan alle ja päälle sivelin vielä kosteutta kestäväää erikeepperiä että ei lähde helposti purkautumaan. Vielä koko jouseen uusi kerros antiikkivahaa ja lepäämään muutamaksi päiväksi.

Tänään sitten ammuskelin pihalla vähän toistasataa laukausta, sen kummemmin varomatta ajatuksella että kestää jos kestää.

Ei ääniä, ei muodonmuutosta, toimii näppituntumalta ihan yhtä hyvin kuin ennen risahdusta

[Mahe]